Magneettikuvaus, hermoratatutkimus ja mitä näitä on

Kun kuukausi sitten julkaisin postauksen siitä, miksi jätin toisen koronarokotteen ottamatta, en osannut arvata, millaisen viestivyöryn se aiheuttaisi. Sain lukuisia yhteydenottoja niin blogissa, Facebookissa, Instagramissa kuin sähköpostitsekin. Viesteissä pohdittiin, mistä pari päivää ensimmäisen rokotteen jälkeen alkanut käteni pistely voisi johtua, kerrottiin omia kokemuksia – ja ennen kaikkea kehotettiin menemään lääkäriin lisätutkimuksiin.

Kiitos kaikille kommentoijille ja viestiä laittaneille ❤️, sillä teidän huolen ja patistelun ansiosta menin muutamaa päivää myöhemmin yleislääkärille, sieltä neurologille ja lukuisten testien jälkeen sain äskettäin diagnoosin.

Muutaman diagnoosia edeltävän viikon aikana tunteet menivät vuoristorataa ja ehdin jo pelätä jonkin olevan pahasti vialla, sillä neurologin määräämiin testeihin kuului muun muassa pään ja kaulan alueen magneettikuvaus, jota en usko lääkärin määräävän aivan heppoisin perustein. Viimeisen reilun kuukauden aikana olen myös kärsinyt aivan järkyttävästä väsymyksestä, joten se vain lisäsi pelkoa jostain vakavasta.

Mutta ei mennä suoraan tarinan loppuun, vaan jatketaan siitä, mihin juttu kuukausi sitten jäi.

Moni blogin lukija epäili käden puutumisen tunteen syynä olevan rannekanavan ahtauma (tai rannekanavaoireyhtymä – ilmeisestikin sama asia?), jossa käden peukanlonpuoleisen osan keskihermo on puristuksissa kämmeneen johtavassa rannekanavassa (lähde). Tällainen hermopinne voi johtua vammasta tai pitkäaikaisesta rasituksesta. Mitään äkkinäistä ei käteeni ollut sattunut, mutta pitkäaikaisesta rasituksesta voisi minun tapauksessani käydä esimerkiksi läppärin käyttö ilman erillistä hiirtä ja päivittäin harrastamani jooga, jossa muutamissa liikkeissä paino on käsien päällä.

Rannekanavaoireyhtymä vaikutti helpottavalta vaihtoehdolta, sillä se olisi hoidettavissa. Diagnoosin varmentamiseksi tarvitaan hermoratatutkimus, joten varasin ajan neurologille. Tällä kertaa päätin jättää mainitsematta epäilykseni siitä, että pistely johtuisi koronarokotteesta, sillä en halunnut käyvän samoin kun ensimmäisellä lääkärikäynnillä, jolloin minua ei oikein taidettu ottaa vakavasti.

Googlen kautta löytämäni Hanian keskustassa sijaitseva yksityinen neurologi oli mainio. Hän kyseli lukuisia kysymyksiä ja teki kädelleni testejä kiirehtimättä, ja kun puolen tunnin jälkeen ei pistelyyn löytynyt mitään selkeää syytä, määräsi hän minut verikokeisiin ja pään magneettikuvaukseen. Hän halusi näillä testeillä sulkea pois “erinäisiä syitä”, ja jos testeistä ei paljastuisi mitään, tekisi hän sitten hermoratatutkimuksen.

Tähän väliin minun täytyy kehua Kreikan kansallista terveysjärjestelmää. Olen ollut tietoinen, että Kreikassa vakituisesti asuvana ja tänne veroja maksavana saan julkiselta puolelta hoitoa maksutta. Mutta että myös yksityisellä saa huimat alennukset!

Kun lääkäri määräsi magneettikuvaukseen, oli ensimmäinen ajatukseni, että nyt tulee olemaan kallista lystiä. Mutta eikä mitä: julkisessa sairaalassa olisin saanut tutkimuksen maksutta, mutta yksityisellä MRI-klinikalla omavastuu oli vain n. 70 € (normaalisti tutkimuksen hinta olisi ollut yli 400 €). Joten totta kai menin yksityiselle, sillä pääsin sinne parissa päivässä, kun sairaalaan olisi takuulla ollut pitkät jonot. Myös verikokeissa kävin yksityisessä sairaalassa, ja noin 150 euron arvoisista testeistä jäi maksettavaa alle 30 €.

Magneettikuvaus oli kauhea kokemus. En ole koskaan ajatellut olevani ahtaanpaikankammoinen, mutta sen kolmen vartin aikana, jonka siinä tuubissa olin, oli paniikkikohtaus hyvin lähellä. En uskaltanut avata silmiäni lainkaan, sillä olin varma, että sen jälkeen tutkimus olisi pakko keskeyttää, enkä missään nimessä halunnut aloittaa koko hommaa alusta. Ja ne äänet! Jotkut kuulemma ottavat tutkimuksen aikana torkut – olen kateellinen sellaisista unenlahjoista.

Viikkoa myöhemmin sain magneettikuvauksen tulokset, ja ne sekä verikokeiden tulokset mukanani menin hyvin hermostuneena takaisin neurologin pakeille. Olin nimittäin varma, että tuloksista selviäisi jotain vakavaa, sillä minun jatkuva uupumus oli alkanut olla niin voimakasta, että minulla oli vaikeuksia herätä aamuisin ja viikonloput olivat menneet lähinnä vain nukkuessa.

En ollut pariin viikkoon saanut tehtyä muuta kuin käytyä töissä, ja kaikki muut tehtävät ja harrastukset, kuten blogi, viesteihin vastailu, liikunta, edelleen jatkuvasta Kreetan kesästä nauttiminen ja saaren tutkiminen, olivat jääneet väsymyksen vuoksi pois. Pahoittelen, jos en ole vastannut viestiisi. En vain ole jaksanut.

Neurologi tutki pään ja kaulan alueen kuvia tovin, ja sanoi sitten, että niistä ei löydy mitään: ei ole turvotusta, ei vammoja, ja kaularangan välilevytkin ovat kunnossa. “Joten käykö, että tehdään hermoratatutkimus”? Jes pliis, vihdoinkin!

Hermorata- eli ENMG-tutkimuksessa annetaan ihon pintaan sähköärsykkeitä hermojen kohdalle, ja vaikka se ei erityisen miellyttävää olekaan, oli puolen tunnin hermoratatutkimus huomattavasti helpompi kokemus kuin kivuton magneettikuvaus. Siitäkin huolimatta, että ENMG päättyi siihen, että lääkäri tuikkasi neulan hauikseeni ja käski jännittämään lihasta. Ei se kivuliasta ollut, mutta jokseenkin epämiellyttävää nähdä törröttävä neula lihaksessa, jota täytyy vielä yrittää jännittää.

Hermoratatutkimuksessa ei todettu rannekanavan ahtaumaa, eikä kyllä mitään muutakaan.

Ainoa asia, joka näistä tutkimuksista paljastui, oli B-vitamiinin puutos. Siis että mitä, voiko se muka selittää käden pistelyn ja tämän helvetinmoisen väsymyksen? Kyllä kuulemma voi, ja niin nettikin väittää (totta kai syöksyin nettiin heti klinikalta poistuttuani): “Väsymys, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt voivat kieliä B-vitamiinien puutoksesta. Liian niukka saanti saattaa tuntua käsien ja jalkojen puutumisena tai pistelynä.” (Hyvä Terveys)

Lääkäri taisi huomata ilmeessäni epäuskon, sillä hän käski tulemaan takaisin, jos oireet jatkuvat parin kuukauden B-vitamiinikuurin jälkeen. Kysyin vielä, että voiko tämä sittenkin johtua covid-rokotteesta, sillä pistely alkoi vain pari päivää rokotteen ottamisen jälkeen. “Ei, mitkään näistä testituloksista ei viittaa siihen, että syynä olisi koronarokote”.

Lähdin lääkäriltä helpottuneena, mutta myös epäuskoisena siitä, että mitään sen vakavampaa ei löytynytkään. Ja lisäksi olin ihmeissäni siitä, että noin 45 minuuttia kestänyt käynti yksityisellä neurologilla ja hermoratatutkimus maksoi yhteensä vain 20 euroa! Suomessa olisin maksanut samasta tutkimuksesta 300 € enemmän – Kela-korvauksen jälkeen.

Vaikka olen todella huojentunut, että etenkään MRI-kuvista ei löytynyt mitään, olen kuitenkin hieman skeptinen, että voiko kyseessä olla vain vitamiininpuutos. Tämän vuoksi en ole heti rynnännyt ottamaan toista covid-rokotetta (jos sitä edes saisin enää, sillä ensimmäisestä annoksesta on jo 4,5 kk), vaan olen jäänyt odottamaan vitamiinilisän vaikutuksia.

Jostain netin syövereistä luin, että hermoston oireiluksi asti menneen B-vitamiininpuutoksen paraneminen ei välttämättä enää poista raajan pistelyä. Tämän nykyisen pistelyn kanssa voin elää, mutta entä jos tuntemus pahenisi toisesta rokotteesta? Vaikka lääkärit sanovat, että tällä ei ole mitään tekemistä rokotteen kanssa… Mutta entä jos?