Lakanat kuivuvat lokakuun auringossa hetkessä, imuroinnin jälkeen otsan hikikarpalot pakottavat laittamaan ilmastointilaitteen puhaltamaan kylmää ja ulkona päiväuniaan nukkuvat kissat vaihtavat paikkaa varjon mukana aina kun auringonsäteet alkavat lämmittää pitkälle venytettyjä tassuja liikaa. Voisi luulla, että Kreetan kesä antaa vielä parastaan, mutta viileänä tuntuva tuuli, iltaisin kaapin pohjalta päälle kaivettu villatakki ja naapurin valtavan viiniköynnöksen oransseiksi muuttuneet ja pikku hiljaa maahan putoavat lehdet kertovat syksyn saapumisesta.
Koulutkin ovat alkaneet jo aikaa sitten, muutamana päivänä on ollut pilvistä, mutta sadetta ei ennusteista huolimatta tullut ennen kuin vasta marraskuun korvilla. Joku sanoo, että on ollut kuivin syksy miesmuistiin.
Vuosi pistin kesän pakettiin listaamalla kesän kohokohdat aakkosin. Tänä vuonna kesä meni ohi niin nopeasti (ihan kuin Kreetan kesä olisi ollut tänä vuonna lyhyempi?) ja tekemättä juuri mitään (muuta kuin töitä!), että niin kattavaa selontekoa en tällä kertaa kesästä saa. Kaiken elämän keskellä bloggaaminenkin on jäänyt unohduksiin, ja viikon takainen postaus päätti vihdoin koko blogihistoriani pisimmän tauon. En lupaa, että seuraava juttu tulee ulos nopeammin kuin kahden kuukauden päästä, mutta toivon sitä!
Postausaiheita kun on kertynyt luonnoksiin useita, vaikkakin raakileeksi jäänyt “Kesän 2019 bucket list” ei kyllä enää tule näkemään päivänvaloa. Huh, onneksi en sitä koskaan julkaissutkaan, sillä kovinkaan montaa kesähaavetta en ehtinyt toteuttamaan. Mutta toisaalta, osan voin siirtää loppuvuoden haavelistalle – ja loput menköön toteutukseen sitten ensi vuonna!
Mutta eipä nyt surkutella sitä, mitä en tehnyt tänä kesänä, vaan keskitytään kesän parhaimpiin hetkiin! Tässä siis Kreetan kesä 2019 TOP 5!
Loma Kreetalla
Vietin kesälomani kahdessa osassa, josta ensimmäisen touko-kesäkuun vaihteessa. Loma meni viettäessä aikaa vieraiden kanssa ja esitellessä heille saarta. Lomaviikon tekemisiin kuului mm. Elafonissin rannalla ja Botanical Parkissa käynti, sekä tietenkin Plataniaksen ja Agia Marinan alueen ravintoloiden testaaminen. Raadin suosikiksi nousi Plataniaksen yläkylässä sijaitseva Astrea, jonne palasimme loman viimeiselle illalliselle.
Milia Mountain Retreat
Milia on pikkuinen ja syrjäinen vuoristokylä jossain Kissamoksen ja Paleochoran välissä: pohjoisrannikolta Elafonissiin mennessä poiketaan päätieltä ja lähdetään ajamaan kapeaa serpentiinitietä ylös vuorille. Hiekkatien varrella ei ole valoja, ja tie on vain yhden kaistan levyinen, joten toivottavaa on, ettei autoja tule vastaan.
Jännittävän ajomatkan palkitsee luonnon ja patikkareittien keskellä oleva, jo 1600-luvulla perustettu, rauhallinen kylä, jossa ei käytetä sähköä enempää kuin on oikeasti tarpeen, ravintolan raaka-aineet ovat oman kylän tuotteita, ja kaikki kiire ja hälinä ovat kiellettyjä. Aivan huikea paikka siis – ja aivan jotain muuta kuin sitä turisteille tyypillisintä Kreetaa!
Charma, Chrissi, Geo, Viggo & Wolfie
Kesäkuun alussa kylämme kissapopulaatio kasvoi kahdesta seitsemään, kun toinen kissoista pyöräytti viisi pientä kissanpentua kattoterassillemme aurinkopaneelin taakse. Pian emo siirsi pennut jonnekin muualle, emmekä enää nähneet niitä. Parin viikon ajan luulimme emon hylänneen pennut, mutta sitten suureksi helpotukseksemme hän toikin ne takaisin kyläämme.
Nimesimme pennut Charmaksi, Chrissiksi, Geoksi, Viggoksi ja Wolfieksi, ja menetimme heille sydämemme heti ensitapaamisella. Vaikka aluksi tuntuikin, että pienessä kylässämme on talomme omistajaa lainaten too many cats! en nyt viiden kuukauden jälkeen osaa enää kuvitellakaan elämää ilman näitä seitsemää karvapalloa.
Lukuvinkki: Päivä kanssani: Tavallinen kesälauantai Kreetalla
Loma Suomessa
Elokuussa pidin toisen osan kesälomastani ja pakenin Kreetan helteitä viileään Suomeen. Lensin Haniasta Helsingin kautta Kuopion Rissalaan, josta lähdimme ajamaan suoraan Ouluun. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt Oulussa, ja muutaman siellä vietetyn päivän aikana hämmästelin useamman kerran yllättyneenä, kuinka kiva kaupunki se onkaan!
Oulun jälkeen vietin viikon Kuopiossa. Vaikka olin etukäteen miettinyt, että olisiko lähes kaksi viikkoa Suomessa liian pitkä aika, oli loma niin onnistunut että lähtöpäivänä toivoin voivani jäädä vielä ainakin viikoksi.
Lukuvinkki: Hemmetin lentopelko, jätä mut rauhaan!
Aikaiset lauantaiaamut Haniassa
Kesäinen Hania on koettava useamman kerran kesässä, mutta kiireisen työviikon jälkeen turistien täyttämän kaupungin hälinä ei useinkaan houkuttele. Tänä kesänä opin, että paras aika kaupungissa vierailuun on aamulla, jolloin lomalaiset ovat vielä aamiaisbuffetien äärellä ja Hania vasta valmistautuu uuteen kiireiseen päivään.
Joitakin kertoja menin Haniaan aamiaiselle, suosikkiaamiaispaikkaani Phyllo Bakeryyn. Vanhankaupungin idyllisellä kujalla sijaitseva pikkuinen kahvila on yleensä täynnä, mutta jonottamisen palkitsee appelsiinimehu ja herkullinen aamiaislautanen. Harmi, että Phyllo ei ole auki talvisin, sillä olisin halunnut käydä siellä lauantaiaamun aamiaisella jatkossakin!
Lokakuun lopussa katosivat turistit ja marraskuu toi mukanaan epävakaisemmat säät, joten kesä on nyt tosiaan päättynyt. Toivon mukaan talvi ei mene yhtä vauhdilla ohi, vaan minulla on aikaa nauttia tästä rauhallisesta vuodenajasta. Mitään bucket listiä en kuitenkaan aio talven varalle rustata, mutta haaveissa on ainakin käydä patikoimassa ja viettää mahdollisimman paljon aikaa talven rauhoittamassa Haniassa!
Lukuvinkki: Päivä Haniassa: Kierrä ainakin nämä viisi paikkaa!
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
