Reilu vuosi sitten kirjoitin postauksen Kreikassa asumisesta ja aivan tavallisesta arkipäivästäni. Tuona tammikuisena päivänä ei tapahtunut juurikaan mitään erityisesti kertomisen arvoista, mutta sellaistahan se arki usein onkin – myös ulkomailla asuessa. Juttua on luettu paljon, joten päätin kirjoittaa toisen päivä kanssani -postauksen: tällä kertaa otan teidät mukaani viettämään kesäistä lauantaita tänne Kreetalle!
Päivä kanssani | Klo 07.45
Viikonloppuisin herätyskello herättää minut aina kello 8.00. Toisinaan jatkan unia vielä hetken sen jälkeen, mutta yleensä pyrin nousemaan ylös kellon soidessa. Tänään herään kuitenkin jo ennen herätystä, sillä Thomas on ollut yövuorossa ja tulee kotiin vaille kahdeksan.
Kuten jokainen viikonloppuaamu, aloitan tämänkin samalla rutiinilla: keitän kattilassa vettä ja valmista suuren kupillisen kahvia. Kahvinkeitintä meillä ei ole, eikä tule, sillä en erityisemmin pidä tavallisesta filtterikahvista. Perinteisen keittimen sijaan meillä on sekä mutteripannu että paljon hehkutettu AeroPress, mutta totta puhuakseni en ole alkuinnostuksen jälkeen jaksanut leikkiä niillä. Kotikahviksi minulle käy aivan mainiosti pikakahvi: yksi kupillinen kuumaa kahvia aamulla, ja jos iltapäivällä tekee kahvia mieli, saatan näin kesäisin pyöräyttää jääkylmän frappén.
Menen kahvin kanssa ulos, syötän kissat ja istahdan ulkoportaille hörppimään kahvia ja katsomaan kissojen ruokailua. Vaihdan samalla kuulumiset Thomaksen kanssa, vaikka eipä tässä ole juuri mitään kerrottavaa ehtinyt tapahtua sitten viime näkemän: hän oli töissä ja minä nukuin.
Aurinko paistaa jo lämpimästi, taivaalla ei ole yhtäkään pilveä, kaskaat sirittävät kovaäänisesti oliivipuissa ja isommat kissat tulevat syötyään pyytämään rapsutuksia. Ulko-ovi on jäänyt auki, ja valtavaksi kasvanut kollikissa Nero livahtaa ilmastoidun kotimme viileyteen ottaakseen torkut ovemme edessä olevalla matolla. Siinä se saa olla, mutta peremmälle ei ole asiaa – ja sen se tietää itsekin.
Päivä kanssani | Klo 11.45
Thomaksen mentyä nukkumaan pesen pari koneellista pyykkiä. Kun olen ulkona laittamassa pyykkejä kuivumaan, tulevat isommat kissat naukumaan jalkoihini siihen malliin, että olisi taas nälkä. Ennen syötimme kissat vain pari kertaa päivässä, mutta nyt kun pari kuukautta sitten Fifi sai viisi pentua, on hän ollut nälkäinen aivan koko ajan. Sen vuoksi olemmekin ruokkineet koko kaksi aikuista ja viisi pentua käsittävän kissakatraamme noin neljästi päivässä, ja toisinaan tuntuu, että sekään ei riitä. No, jos hän todella olisi nälkäinen, hän varmasti nappaisi hiiren tai pari, eikö?
Tai kyllähän ne taitavat niitäkin metsästää, sillä aina toisinaan ovemme eteen on ilmestynyt lahjaksi kuollut lisko, käärme, hiiri tai päästäinen. Erityisen iloisia olemme näistä lahjoista silloin, kun niillä on leikitty ympäri terassiamme niin, että saamme pestä veriläiskiä seinistäkin. Että tattista vaan, te ihanat kissanköriläät!
Lounaaksi syön salaattia kurkusta, tomaatista, paprikasta, avokadosta ja fetasta. Päälle tietenkin reilu loraus oliiviöljyä, sekä suolaa ja pippuria. Syönnin jälkeen menen hetkeksi loikoilemaan kattoterassille ja kuuntelen samalla mainiota Auta Antti! -podcastia. Hmm, olisipa mielenkiintoista perustaa oma podcast…
Ajatus omasta podcastista on käynyt mielessä aina silloin tällöin jo muutaman vuoden ajan, mutta en kuitenkaan ole toistaiseksi jalostanut ajatusta sen enempää. Palaan takaisin sisälle, kaivan laatikon perältä Thomaksen Zoom-nauhurin ja höpöttelen siihen tovin. Hyi että, kuinka kauhealta oma ääni kuulostaa! Pistän nauhurin takaisin laatikkoon ja palaan Antin pariin.
Päivä kanssani | Klo 14.30
Päätän lähteä käymään Haniassa. Kesäisin en käy kaupungissa kovinkaan usein, etenkään lauantaisin, sillä siellä on aivan liikaa porukkaa. Tai jos käyn, yritän mennä mahdollisimman aikaisin aamulla, lomalaisten vasta syödessä aamiaista hotelleillaan. Nyt epäilen olevan suuri virhe mennä Haniaan iltapäivällä, mutta vapaa parkkipaikka löytyykin helposti, eikä kaduillakaan ole niin pahaa tungosta kuin pelkäsin. Taitaakin olla niin, että ihmiset ovatkin rannalla tai sitten he ovat jo lähteneet Haniasta.
Käyn H&M:ssä ja ostan alennuksella muutaman paidan. Vanhankaupungin pikkukujia kävellessäni näen ravintolan terassilla pari ruotsalaista työkaveriani. He hämmästelevät sitä, että olen lähtenyt shoppailemaan näin kuumana päivänä, ja sitä, että minulla on jalassa farkut kun lämpömittari näyttä +33 C. No, onhan minulla töissäkin aina pitkät housut, kai siitä vain on tullut tapa.
Ja sitä paitsi, kun pukeutuu paikallisten tapaan eikä lomalaisten suosimaan rantalookkiin, välttää sisäänheittäjien, retkimyyjien ja krääsäkauppiaiden huutelut. Kuin todistaakseen pointtini, tulee tarjoilija paikalle ja alkaa puhua englantia työkavereilleni. Sitten hän kääntyy minuun päin ja kysyy jotain kreikaksi. Point proven!
No ei vaan, tuskinpa se pelkistä farkuista johtuu, vaan minua luullaan aina toisinaan paikalliseksi kenties tummien hiuksieni vuoksi. Olinkin yllättynyt, kun alkukesästä äidin ja siskontyttöjen kanssa Hanian kujilla kävellessäni saimme ravintoloista osaksemme “terve, terve!” -huutoja. Thomaksen kanssa liikkuessani ja englantia puhuessamme olin jäänyt täysin tietämättömäksi siitä, että Haniassakin on näitä turistikohteille tyypillisiä, ärsyttäviä suomea puhuvia sisäänheittäjiä.
Sanon työkavereille heipat, haen ihanasta Phyllo-leipomosta palan quichea ja burekia, ja lähden ajamaan kotiin päin. Matkalla pysähdyn vielä Agioi Apostoloissa Synka-ruokakaupassa ostamassa tarvikkeet sunnuntain ruokaa varten.
Päivä kanssani | Klo 17.45
Palattuani kotiin syömme Haniasta ostamani herkulliset piiraat, ja heti kuuden jälkeen Thomas lähteekin taas yövuoroon töihin. Minä päätän käydä huuhtelemassa päivän hiet Välimereen, joten otan pyörän alleni ja huristelen pikkuteitä pitkin rannalle. Kellun ihanan lämpimässä vedessä pitkän tovin ja vain nautin olostani.
Ajan eri reittiä kotiin ja käyn pikaisesti suihkussa. Viikkaan aamulla pesemäni pyykit kaappiin, ja sen jälkeen päätän, että päivän askareet on nyt tehty. Keitän kupin teetä, leikkaan viipaleen pari päivää aikaisemmin leipomaani ja nyt meheväksi kostunutta banaanileipää, istahdan sohvalle ja katson Netflixistä jakson Black Mirroria.
Päivä kanssani | Klo 21.30
Kissojen iltaruoan aika. Laskin muutama päivä sitten, että tällä hetkellä käytämme seitsemän kissan ruokkimiseen rahaa noin 200 euroa kuukaudessa. Siihen päälle säännöllisesti tehtävät madotukset ja korvatipat korvapunkkien häätöön, ja heti kun vain on mahdollista, sekä Fifin että pentujen kastroinnit ja steriloinnit. Laskelmieni jälkeen nauroimme, että taidamme käyttää enemmän rahaa kissojen ruokaan kuin omaamme, ja päätimme vähentää pienten kerta-annosten ostamista ja ostaa sen sijaan ruokaa isommissa ja kilohinnaltaan edullisimmissa purkeissa. Mutta kyllä näihin söpöliineihin uppoaa rahaa edelleenkin.
Istuessani taas portaillamme ja katsoessani ruokailun jälkeen energiaa täynnä olevien kissojen juoksentelua, leikkimistä ja oliivipuuhun kiipeilyä, en mieti yhtäkään niiden hyvinvoinnin eteen laittamaani euroa. Nämä suloiset karvapallot ovat kenties Kreetan hemmotelluimmat kulkukissat, mutta olkoon sitten niin. Niin kauan kuin ne ovat kylässämme, tulemme pitämään niistä hyvää huolta.
Päivä kanssani | Klo 01.15
Yleensä menen viikonloppuisinkin jo ennen keskiyötä nukkumaan, mutta nyt innostuin katsomaan Areenasta mainiota Modernit miehet -sarjaa, enkä malta lopettaa. Klo 01.15 pakoitan itseni sammuttamaan läppärin, käyn pesemässä hampaat ja nukahdan heti kun olen sammuttanut yöpöydän lukulampun. Ah, huomenna on sunnuntai, eikä silloinkaan tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin vain nauttia olemisen keveydestä!
Kali nichta – hyvää yötä!
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
8 comments
Hei,
Löysin vasta sinun blogin. Kuulostaa tutulta elämä Kreetalla. Me myös asuttiin siellä, lähellä Haniaa, kuukausi nyt syksyllä. Minun kuukauteen kuului myös kissojen syöttämiset ja Auta Antti-podcast. Tein vapaahtoistöitä ja tutustuin paikallisiin. Harmitti kun oliivien keräyskausi oli juuri alkamassa kun lähdettiin. Tarkoitus olisi tulla keväällä pidemmäksi aikaa. Sillävälin fiilistelen blogiasi. :)
Oi että, kuulostaa aivan täydelliseltä kuukaudelta! Minäkin toivoisin, että olisi aikaa tehdä vapaaehtoistyötä, ja paikallisiinkin olisi mahtavaa tutustua enemmän kuin mitä tähän mennessä olen… Oliivien keräämistäkään en ole kokeillut, mutta se varmaan on rankkuudessaan aivan erilaista kuin mitä kuvittelen :D Toivottavasti ensi vuoden suunnitelmat toteutuu, ja tulette tänne taas pidemmäksi aikaa! On tämä vaan niin ihana paikka… :)
Voi että. Tämä postaus herätti ihan rehellisesti kateutta. Että heräisi lämpöön. Että osaisi joskus vaan olla. Tai saisi olla. Pienten lasten kanssa elämä on ihan täysillä vetämistä koko ajan. Tai että saisi öisin nukkua! Kissoja kyllä pelkään, saisin niin hepulin läjästä kissoja, liskoista ja käärmeistä puhumattakaan. :D Nauti olostasi, Terkkuja Kreetalle!
Katja
http://Www.optimismiajaenergiaa.fi
Hei, kiitos Katja ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Talvi Haha, en minäkään yleisesti ottaen mikään kissafani ole, ja välillä kun 7 kissaa pyörii jaloissa sitä miettii, että on niitä kyllä paljon! Mutta yhdestäkään en luopuisi, sillä nämä ovat onnistuneet hurmaamaan meidät aivan täysin :)
Olipa kiva lukea aivan tavallisesta kesäisestä lauantaista täällä jo turhankin syksyisessä Kuopiossa :) Kiitos pienestä tunnelmapalasesta ja nojatuolimatkasta!
Hei, kiitos kommentista ja pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Talvi (ja etenkin joulu) on sitten sitä aikaa, kun minä seurailen kateellisena Kuopion (yleensä) lumista säätä… :)
Tosi hienoa että huolehditte pikkukissoista :)
niin viime vuosina on aika moni rantakohde muuttunut turistimenoltaan, siellä ei kuitenkaan taida olla vielä sightsee busseja paljoa? kuulin just että Sisiliaan on hommattu sellasia, ennen niitä ei ollut pikkurantakylissä ja turistit ajelivat paikallisbusseilla. Hyvähän se on että on palveluja, mutta jotenkin miellään ne sopiviksi suurempiin kaupunkeihin joissa on tilaa niille
Hei, pahoittelut myöhäisestä vastauksesta! Täällä on Hanian alueella (ja varmaan muissakin kaupungeissa) hop on/hop off sightseeing-busseja, ja sitten lisäksi minijunia turistien suosimilla alueilla, joissa ei bussit ole käteviä.