Kahden viikon Kreetan-loma oli rantoja, patikointia ja ihania kyliä

Kahden viikon Kreetan-loma alkaa olla nyt ohi ja maanantaina koittaa paluu arkeen. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet toiminnantäyteiset, ja lomaani on mahtunut kaupunkeja, kyliä, rantoja, patikointia ja myös muutamalla muulla saarella vierailua. Eilen Kreetalla alkoi muutaman päivän epävakainen sääjakso, joka pakotti hiljentämään vauhtia ja ottamaan viimeiset lomapäivät rennosti.

Lomani ensimmäinen päivä alkoi aikaisella herätyksellä ja viiden tunnin mittaisella bussimatkalla Haniasta Iraklionin kautta Itä-Kreetalla sijaitsevaan Agios Nikolaokseen. Vaikka kyseessä on pieni kaupunki, kävelin päivittäin yli kymmenen kilometriä kaupungin katuja ja rantaviivaa, fiilistellen eloisan ja idyllisen pikkukaupungin tunnelmaa.

Agios Nikolaoksesta tein päiväretken läheiseen Eloundan kylään. Retken päällimmäinen tarkoitus oli vierailu leprasiirtolana tunnetulla Spinalongan saarella, mutta sen lisäksi ehdin myös tutustua Eloundan satamakylään ja kävelin Spinalongan niemen alkuun. Tästä olisi alkanut muutaman tunnin patikkareitti, mutta siihen ei tällä kertaa aika riittänyt.

Parin Agioksessa vietetyn päivän jälkeen matka jatkui upeiden maisemien läpi vielä pidemmälle itään: vuorossa oli Sitian kaupunki. Sitia on rauhallinen rantalomakohde, ja näin loppu(korona)kesästä pieni kaupunki oli lähes autio. Tai näin minä luulin saavuttuani sinne siestan aikaan ja käveltyäni bussiasemalta hotellille täysin tyhjiä katuja pitkin.

Sitia kuitenkin heräsi illalla eloon, ja aikaisemmin surullisen tyhjinä olleet lukuisat rantaravintolat saivatkin runsaasti asiakkaita kun aikaisiin illallisaikoihin tottuneet turistit tulivat syömään ja paikalliset kerääntyivät terasseille juomaan kahvia ja tapaamaan tuttuja. Auringon laskettua Sitia onkin kaikkea muuta kuin autio ja unelias kyläpahanen!

Sitiasta käsin olisin halunnut käydä järjestetyllä retkellä Richtis-rotkossa patikoimassa, mutta koska en onnistunut löytämään sinne retkeä, jatkoin matkaani jo yhden yön jälkeen.

Lomareissuni seuraava kohde oli Itä-Kreetan etelärannikolla sijaitseva Kreetan neljänneksi suurin kaupunki Ierapetra. Tehtyäni pitkän kävelylenkin heti saapumiseni jälkeen olin järkyttynyt: onpas ruma paikka!

Sitian tavoin myös Ierapetra muuttui illan tullen paljon viihtyisämmäksi ja vilkkaammaksi rantaravintoloiden ja -baarien täytyttyä ihmisistä. Tajusin myös kävelleeni päivällä väärään suuntaan: itään päin kulkeva pitkä ja autio rantakatu on huomattavasti ankeampi reitti kävellä kuin rantaviivaa toiseen suuntaan, kohti linnoitusta.

Pääsyy Ierapetraan menemiselle oli käynti läheisellä Chrissi-saarella. Turistien vähyyden huomasi laiva-aikatauluja katsoessa: kun normaalisti Chrissille on jopa seitsemän lähtöä päivässä, oli nyt vain yksi. Lähes samaan aikaan oli lähdössä kaksi eri laivafirman paattia, ja taistelu asiakkaista oli kova. Myös normaali 23 euron hinta tippui pyytämättä 15 euroon, joka on koko päivän kestävästä retkestä jopa surullisen alhainen hinta.

Chrissillä käynti oli upea kokemus, vaikkakin retkipäivän sää olisi voinut olla parempi: pohjoisesta voimakkaasti puhaltavan tuulen vuoksi saaren paras ranta, Golden Beach, oli pelkkää hiekkamyrskyä, eikä tällä kultahiekkaisella rannalla oleminen tullut kysymykseenkään. Saaren eteläpuolella on kuitenkin monta rantaa ja poukamaa pohjoistuulelta suojassa uimista ja auringonottoa varten, ja tuulen vuoksi hieman viileämmältä tuntuva päivä oli otollinen Chrissin Euroopan suurimmassa luonnonvaraisessa meriokakatajametsässä kävelyyn.

Olin Ierapetrassa kaksi yötä, ja en ehtinyt tehdä kaikkea mitä olin suunnitellut: olin ajatellut käyväni läheisissä Myrtoksen ja Makrigialoksen kylissä, mutta minulla alkoi loppua puhti. Olin monta päivää touhunnut aamusta iltaan, tutkien uusia paikkoja ja suunnitellen seuraavien päivien retkiä, unohtaen loman perimmäisen tarkoituksen: rentoutua työntäyteisen kevään ja kesän jälkeen.

Lähes koko alkuloman matkaseuranani oli ollut päänsärky, joka sekin osaltaan pisti kaipaamaan kotiin; nukkumaan hyvät yöunet omassa sängyssä ilman kaduilta kuuluvia ääniä, hotellin vieressä pauhaavaa yökerhoa, kuopalla olevaa patjaa tai kivikovaa tyynyä. Ierapetraan tulisin varmasti vielä uudestaan, joten miksen jättäisi käyntikohteita myös seuraavaan kertaan!

Ennen Haniaan ja kotiin palaamista olin suunnitellut viettäväni ainakin yhden yön Iraklionissa ja käyväni sieltä käsin kuvissa ihastuttavalta näyttävässä Archanesin kylässä. Edellä mainituista syystä jätin senkin lopulta väliin, sillä tiesin palaavani Iraklioniin vielä monta kertaa.

Matkustin lopulta Ierapetrasta suoraan kotiin. Tai suoraan ja suoraan: bussilla matkustaessa täytyy ensiksi istua 2,5 tuntia bussissa päästäkseen Iraklioniin, jossa pitää vaihtaa Haniaan menevään linja-autoon. Minä pidin Iraklionissa lounastauon, jonka jälkeen matkasin lähes kolme tuntia Haniaan. Haniassa oli taas edessä bussin vaihto ja kolmen vartin matka täydessä paikallisbussissa ennen kuin olin vihdoin kotona.

Kahden viikon Kreetan-loma ei ollut vielä lähellekään ohi, vaan lomaa oli vielä reilu viikko jäljellä ja ehtisin tehdä vielä paljon. Ensimmäisen päivän Itä-Kreetan reissun jälkeen otin kylläkin rennosti ja vain makoilin Agia Marinassa sijaitsevalla Cabana Mare -beach clubilla. Seuraavana päivänä herätyskello soikin jo klo 04.30, kun vuorossa oli Samaria-rotkossa patikointi.

Olen kävellyt noin 16 kilometriä pitkän Samaria-rotkon kolme kertaa aikaisemminkin, mutta edellisestä kerrasta oli jo kaksi vuotta aikaa. Tällä kertaa kävelin rotkon rauhallista tahtia viiteen ja puoleen tuntiin, ja vaelluksen päätepisteeseen Agia Roumelin kylään päästyäni palkitsin itseni herkullisella moussakalla ja virkistävällä pulahduksella Libyanmereen.

Seuraavan päivän lepuuttelin väsyneitä lihaksiani ja kävin vain Kolymvarin kylässä brunssilla. Sitä seuraavan päivän brunssipaikaksi valikoitui upeat maisemat tarjoava Akrotirilla sijaitseva ravintola Carte Postale.

Sitten oli taas reissupäivän vuoro: tällä kertaa kello herätti järkyttävän aikaisin jo aamuneljältä, ja reilua paria tuntia myöhemmin olin jo Rethymnonin satamassa odottamassa Santorinille menevän katamaraanin lähtöä.

Tämä oli kolmas kertani Santorinilla, ja jokaisella kerralla olen käynyt Kreikan todennäköisesti tunnetuimmalla saarella vain päiväretkellä Kreetalta käsin. Edellisen kerran, kesän 2012, jälkeen päätin, että Santorinille ei tarvitsisi enää mennä kulkemaan jonossa ja pysähtymään aina, kun joku edessä oleva halusi ottaa valokuvan. Siellä on aivan liikaa ihmisiä!

Nyt, koronakesän loppuvaiheilla, kuitenkin toivoin pääseväni näkemään Oian ja Thiran kaupungit ilman samanlaisia turistilaumoja. Edelleen siellä kuitenkin oli valtavasti porukkaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin kesällä 2012 (ja sen jälkeen ihmispaljous on varmasti lisääntynyt entisestään). Kannatti antaa saarelle uusi mahdollisuus, sillä onhan Santorini upea!

Heti Santorinilla käynnin jälkeisenä yönä tulin kipeäksi ja vietin seuraavan päivän nenäliinapaketin kanssa sohvalla torkkuen. Säikähdin flunssaani: olinko tehnyt typerän virheen matkustaessani busseilla ja laivoilla, vaikkakin pitäen kiinni turvaväleistä mahdollisimman hyvin, noudattaen maskipakkoa ja läträten käsidesin kanssa?

Flunssa onneksi helpotti nopeasti ja jo seuraavana päivänä lähdin pikaparantuneena Haniaan lounaalle ja pankkiin maksamaan viime vuoden jäännösverot. Suunnittelin jo seuraavaa retkeä, tällä kertaa roadtrippiä tai patikointia viikonloppuna kaverin kanssa. Joko olisi vihdoin aika käydä patkoimassa kauan haaveilemani Agia Irinin rotko?

Perjantaina tein pienen retken Agia-järvelle ja Manousakisin viinitilalle. Jälkimmäisessä en ollut käynyt aikaisemmin, mutta heidän viinit olivat tuttuja entuudestaan, sillä ne kuuluvat Länsi-Kreetan parhaimpiin. Viinitilan miljöö osoittautui niin viihtyisäksi, että sinne pitää mennä vielä uudestaan, ennen kesäkauden päättymistä.

Lauantaina satoi lähes koko päivän vettä, ensimmäistä kertaa kuukausiin. Sadepäivä pakotti pysymään sisällä, sytyttämään kynttilöitä ja vain rentoutumaan. Vaikka suunniteltu patikka jäi väliin, nautin suunnattomasti tästä laiskasta mutta tunnelmallisesta ja lähestyvästä syksystä muistuttavasta päivästä.

Kahden viikon Kreetan-loma alkoi tulla päätökseensä ja loman viimeinen päivä sujui lähes yhtä rauhallisissa merkeissä kuin lauantai, auringon paisteesta huolimatta: pyykin pesua, hieman siivoilua, valmistautumista töihin paluuseen. Vähän kahvittelua, auringossa istumista ja kissojen paijailua. Töihin palaaminen ei harmita, sillä ehdin tehdä loman aikana niin paljon – lopulta sain aikaiseksi myös rentoutua. Tämä oli hyvä loma.

Lue myös:

1. Kreetan pääkaupunki Iraklion – Euroopan rumin kaupunki?
2. Samaria-rotko on Kreetan upein patikkareitti!
3. Kolymvari ja Rodopou-niemi: Oliivilehtoja ja huikeita näköaloja
4. Cabana Mare Beach Club – Pikkaisen parempi rantapäivä Agia Marinassa
5. Luostareita ja salainen ranta Kreetan Akrotiri-niemellä
6. Agia-järvi on mainio retkikohde Länsi-Kreetalla

Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa