Samaria-rotko on Kreetan upein patikkareitti!

Sunnuntaiaamu klo 3.50. Heräsin kymmenen minuuttia ennen kellon soittoa – asia joka arkiaamuna ärsyttäisi niin paljon, että puristaisin silmäluomet kiinni kellon soittoon saakka vaikka väkisin. Nyt jäin hetkeksi peiton alle odottamaan ärsytyksen lisäksi katumusta siitä, että sunnuntain agendassa oli patikoida 16 kilometriä pitkä Samaria-rotko.

Ärsytystä taikka katumusta ei kuitenkaan tullut, vaan nousin sängystä yllättävän pirteänä aamun aikaisuuteen nähden. Suurta kahvikupillista hörppiessäni pakkasin reppuun vesipullon, eväät, aurinkorasvaa ja vaihtovaatteet, ja tasan viideltä suljin kotioven hiljaa perässäni kiinni. Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen jouduin laittamaan päälleni takin, mutta syyskuun aamuyöt ovat viileitä Kreetallakin.

Ja vielä kylmempää olisi pari tuntia myöhemmin, saavuttuamme bussilla Omaloksen tasangolle Samaria-rotkon alkupisteelle.

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Olin odottanut Samarian patikoimista Kreetalle saapumisesta lähtien. Olin kävellyt sen kahdesti aikaisemmin, mutta jo vuosia sitten, joten halusin ehdottomasti kokea tuon kenties upeimman koskaan näkemäni rotkon uudestaan. Samaria-rotko oli nimittäin jäänyt mieleeni Kreetalla vietetyn kesän 2010 kirkkaimpana kohokohtana – ja tuolloin en vielä edes ollut niin innokas patikoija kuin nykyään.

Jo jutun tässä vaiheessa haluan kertoa, että kirjoittaessani tätä torstai-iltana, neljä päivää 16 kilometrin mittaisen rotkovaelluksen jälkeen, ovat jalkani edelleenkin muusia, kävely on jäykkää ja pohkeeni ovat kireät kuin viulun kielet. Alaraajat toimivat sentään jo paremmin kuin vielä eilen, mutta en todellakaan muista aikaisempien Samaria-kertojen jälkeen olleeni näin rikki.

Samaria oli rankempi kuin olin muistanut (tai todennäköisemmin minä huonommassa kunnossa liikkumattoman kesän jälkeen), mutta olivatko aamuneljän herätys ja päiviä kestävät kivut vaivan arvoisia?

Todellakin olivat!

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko alkaa Xylóskalosta, 1230 metrin korkeudesta. Ylhäällä Lefka Ori -vuoristossa on kylmä, joten ilman takkia tai lämmintä paitaa ei kannata tälle reissulle lähteä. Ei edes siitä huolimatta, että aurinko alkaa lämmittää heti, kun se pääsee rotkon seinämiä korkeammalle, eikä sen jälkeen pitkähihaiselle ole enää tarvetta.

Patikoinnin vaativin osio on heti alussa: pari kilometriä kivistä mäkeä alas. Reidet pääsevät heti rääkkiin ja polvet ovat kovilla, joten alkulämmittely on paikallaan ennen rotkon portista sisään menemistä. Muutenkin suosittelen odottamaan hetken jos toisenkin ennen patikoinnin aloittamista, jos on saapunut lähtöpaikalle yhtä aikaa parin bussilastillisen kanssa: antaa muiden mennä ensin, sillä on paljon mukavampaa kävellä väljästi, eikä tungoksessa kymmenien muiden samaan aikaan lähteneiden kanssa.

Alamäen jälkeen rotko muuttuu helpommaksi kävellä, mutta kivisen maaston vuoksi askeleet kannattaa asetella tarkkaavaisesti koko patikan ajan. Oppaamme neuvoi viisaasti: kävellessäsi katso maahan, ja kun et katso maahan, pysähdy. Pysähdellä kannattaakin useasti, sillä maisemat ovat reitin varrella todella upeat. Samaria-rotko onkin varmasti parasta Kreetan luontoa!

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Jokaisella kolmella kerralla olen käyttänyt rotkon kävelemiseen kuutisen tuntia. Kauemminkin voisin Samariassa viettää aikaa: istuskella pidemmän aikaa taukopaikoilla, seisahtua vieläkin useammin hämmästelemään ylöspäin kohoavia jylhiä rotkon seinämiä ja kansallismetsän vaihtuvaa puustoa, ja vaikkapa pysähtyä rakentamaan patikointireiteillä usein näkyviä pieniä kivitorneja. Tätä rotkoa ei kannata kiirehtiä läpi, vaan nauttia itse matkasta. Usko minua: tällä reissulla määränpäässä haluaa viettää vähemmän aikaa kuin itse matkalla.

Samaria-rotko päättyy Libyanmeren rannalle Agia Roumelin kylään. Tai tarkemmin sanottuna rotko päättyy kolme kilometriä ennen kylää, eli rotkon osuus patikasta on 13 kilometriä – ja laiskuuden tässä vaiheessa iskiessä voi viimeiset kolme kilometriä mennä pikkubussilla. Ajatus autokyydistä kieltämättä houkutteli minuakin, mutta sinnikkäästi kävelin viimeisetkin kilometrit.

Agia Roumeli on pikkuinen ja ihan viehättävä kylä, mutta kovin montaa tuntia ei täällä jaksa viettää patikoinnin päätteeksi. Lounaan jälkeen olisin ollut jo täysin valmis aloittamaan kotimatkan, mutta jouduimme odottamaan lähes neljä tuntia päivän ainoaa, klo 17.30 lähtevää, venekyytiä Sougian kylään. Tunnin mittaisen lauttamatkan jälkeen pääsisimme bussiin ja vihdoin kohti Haniaa – Agia Roumelista kun ei pääse pois muuten kuin veneellä tai patikoiden.

Tämä myöhäinen veneen lähtöaika kannattaa pitää mielessä, jos vaellustahti on rivakka: suosittelen hidastelemaan rotkossa mahdollisimman paljon ja nauttimaan sen kauneudesta ajan kanssa! Riittänee, jos Agia Roumeliin saapuu vasta paria tuntia ennen veneen lähtöä, sillä siinä ajassa kyllä ehtii käydä syömässä ja pulahtamassa vilvoittelemassa väsynyttä kroppaa.

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Samaria-rotko, Kreeta

Sunnuntai-ilta klo 20.45. Saavuin kotiin 16 tuntia kestäneen retken jälkeen. Olin väsynyt, pölyinen ja jalkoihini sattui, mutta en edelleenkään ollut ärtynyt tai katunut päätöstäni viettää sunnuntain näin. Itse asiassa en olisi halunnut viettää tuota sunnuntaita millään muulla tavoin, kuin Kreetan luonnossa samoillen! Kohta Samaria-rotko menee talveksi taas kiinni, mutta olen jo päättänyt, että ensi kesänä kävelen Samarian jälleen – siitäkin huolimatta, että tuntisin sen lihaksissani taas monta päivää.


Samaria-rotko | Vinkit:
  1. Samaria-rotko ei sovi polvivaivaisille tai sydänsairaille, mutta ei vaadi vaelluskokemusta eikä huippukuntoa
  2. Järjestetty retki on helpoin tapa lähteä Samariaan, mutta paikallisbussillakin pääsee
  3. Mukaan tarvitsee vain yhden vesipullon, sillä sen voi täyttää rotkossa raikkaalla lähdevedellä
  4. Sisäänpääsymaksu rotkoon on 5 € ja laivalippu Sougiaan 10 € (kesällä 2018)
  5. Ole tarkkana: voit nähdä uhanalaisen kri kri -vuohen!
  6. Ota uikkarit mukaan, sillä Agia Roumelissa on mahdollista uida

Lue myös muista Kreetan rotkoista ja patikointireiteistä:

Patikointia Kreetalla: Deliana-rotko
Patikointia Kreetalla: Elafonissista Kriosiin
Sarakina-rotko Mesklassa: Länsi-Kreetan piilotettu helmi

12 comments
  1. Samaria on kyllä ehkä kaunein ja suurin rotko, jossa olen kulkenut. Parhaimmillaan nimenomaan aikaisin aamulla lähtiessä. Vaimoni heitti minut rotkoreitin aloituspaikkaan aamuvarhain ja pääsin laskeutumaan sinne ensimmäisten joukossa, joten ihmismassat eivät olleet tungoksena. Muistan sitruunapuun, joka oli täydessä hedelmässä hylätyssä kylässä rotkon pohjalla ja sen valtavan kirkkaan, raikastavan veden joka pohjalla virtasi.

    Jotenkin kokemuksena kuitenkin suosikiksi Kreetan rotkoista nousi viereinen Aradena. Loutro-Anopoli-Aradena-Marmara-Loutro oli hyvä yhden päivän reitti ja logistisestikin toimiva (Aradena on ehkä hieman haastava, kun paikalle pääseminen edellyttää autoa tai yöpymistä lähistöllä). Vahva suositus tälle! Parissa kohtaa pitää kiivetä metallisia tikapuita, mutta nämä eivät mitään erityisen hurjia olleet tällaiselle korkean paikan kammosta kärsivällekään.

  2. Vaelsin tämän reitin vuosia sitten, ja se oli ikimuistoinen.
    Jalat olivat muusia pari kolme päivää reissun jälkeen, mutta se ihana Libyanmereen sukeltaminen patikoinnin jälkeen korvasi vaivan.
    Ravintolan tarjoilijan suosittelema kreikkalainen maustamaton jugurtti ja hunajarinkula päällä oli mainio suolantasapainon tasoittaja. Nimittäin siihen dipattiin suolakurkkua. Oli herkkua!
    Ihana reissu kaiken kaikkiaan. Olimme Kreetalla kaksi viikkoa, ja pyöräilimmekin vuoristossa yhden rankan päivän. Iso lammaslauma lähti perään yhdessä paikassa, ja hevoset hirnuivat pakoon sännäten, kun ajoimme alas pienen puron yli kapeaa polkua pitkin.
    Kun kädet eivät meinanneet pysyä hien takia jarrukahvoilla, hieroimme niitä pudonneen appelsiinin kuoren pintaan, niin ei ollut enää liukkaat kädet. Huomasimme, että se oli hyvä liukkauden estäjä, kun löysimme pudonneen appelsiinin, ja söimme sen.

  3. Suosittelen myös tätä upeaa patikkareittiä: Paleochora – Lissos -Sougia (vajaa 20 km). Uskomattoman kaunis reitti ja pidin jopa enemmän kuin Samarian rotkosta, sillä tällä reitillä sai patikoida rauhassa, Samarialle tosiaan tullaan bussilasteittain…

    1. Kiitos vinkistä! Googlettelin hieman tuota reittiä, ja se on osa E4-kaukovaellusreittiä, joten reitti on varmastikin selkeästi merkitty? Pitää selvittää, että pystyisikö tuon välin kävelemään talvella (lähinnä paikallisbusseja tai veneliikennettä ajattelen), tai muuten tämä meni ensi kevään tehtävälistalle! :)

      1. Jeps, oli erittäin selkeästi merkitty, karttaa ei tarvinnut kun keltaiset rastit oli merkitty parinkymmenen metrin välein :)

        1. Hyvä juttu, kiitos tiedosta! Tämä reitti pitää kyllä testata heti mahdollisuuden tullen! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *