Kreikkalaiset naapurit (eli elämää kreetalaisessa pikkukylässä)

Kreikkalaiset naapurit

Olen monet kerrat maininnut kreikkalaisten ärsyttäväksi piirteeksi heidän kovaäänisyytensä. En edelleenkään ymmärrä sitä, miksi heidän täytyy aina huutaa – enkä todellakaan ole sopeutunut siihen. Tämä onkin syy, miksi en haluaisi Kreikassa kokeilla kerrostalossa tai kaupungissa asumista (edelleenkin on muistissa Köpiksen kauhea kerrostaloelämä – ei enää koskaan samaa, kiitos!), vaan asun mieluummin tässä pienessä ja rauhallisessa kylässä. Mutta onhan täälläkin meillä kreikkalaiset naapurit, joten miten meidän yhteiselomme oikein sujuu? Meluavatko he jatkuvasti ja pitkälle yöhön, ja kuinka he ovat ottaneet meidät ulkomaalaiset vastaan?

Tässä muutama esimerkki siitä, millaista on asua kreikkalaisten naapurina. Lukuvinkkinä myös kuusi vuotta sitten kirjoittamani postaus Ihanat kreikkalaiset, jossa kerron naapurikylän kananmunamiehestä!

Kreikkalaiset naapurit

Kreikkalaista kotiruokaa ovelle tuotuna

Kun muutimme tänne, asui vastapäisessä talossa kesäisin herttainen Anna-mummo, jota itse asiassa on kiittäminen, että meistä tuli kissaihmisiä: hän nimittäin otti hoitaakseen kyläämme kesällä 2018 eksyneen kissanpennun, ja kesän loputtua ja Annan palattua talveksi Ateenaan, pyysi hän meitä hoitamaan tätä Nero-kissaa. Nerosta tulikin sitten meidän kissa, ja siitä meidän kissalauma saikin sitten alkunsa…. Valitettavasti molemmat, sekä Anna että Nero, ovat sittemmin menehtyneet.

Anna ei puhunut englantia sen enempää kuin me kreikkaa, mutta silti me pystyimme kommunikoimaan joten kuten ja meidän naapurisuhteestamme tuli hyvin lämmin. Hän antoi meille usein omasta puutarhastaan tomaatteja, kesäkurpitsoja tai suuria viinirypäleterttuja, ja me toimme hänelle kotimaistamme tanskalaista tai suomalaista suklaata. Toisinaan giagiá Anna toi ovellemme lautasellisen valmistamaansa ruokaa: hänen tekemänsä gemistá on parasta, jota olen koskaan syönyt!

Kreikkalaiset naapurit

Kassikaupalla oman kylän tomaatteja ja appelsiineja

Kylässämme on seitsemän taloa, joista vain kahdessa on pysyvät asukkaat. Monet taloista ovat vain kesäkäytössä; enimmäkseen ateenalaisten kesämökkeinä ja käytössä vain elokuun lomaviikoilla. Yksi taloista on kuitenkin vanhan hanialaisen pariskunnan kakkosasunto, jossa he eivät yleensä yövy, mutta tulevat viikoittain hoitamaan heidän talonsa takapihalla olevaa isoa kasvimaata.

Tämän kasvimaan antimista olemme mekin päässeet nauttimaan, etenkin kirsikkatomaattien muodossa. Kesäisin saamme heiltä kirsikkatomaatteja kilokaupalla, ja ne ovatkin niin herkullisia, että niitä voi napostella kuin karkkia! Appelsiinikaudella olemme saaneet heiltä myös kassikaupalla takapihan appelsiinipuun antimia.

Kreikkalaiset naapurit

Kaikkein parhaimmat kreikkalaiset naapurit

Siinä kylän toisessa talossa, jossa asuu meidän lisäksemme kylän ainoat vakituiset asukkaat, asuu meidän vuokraisäntämme puolisonsa kanssa. Ja he ovat parhaat naapurit, joita voi toivoa!

He ovat myös kissaihmisiä, ja heillä on kaksi omaa kissaa. Meillä on heidän kanssaan myös yksi yhteinen kissa, jonka eläinlääkärikustannukset laitamme puoliksi. Kun viime talvena toin loukkaantuneen kulkukissan kotiin toipumaan, sanoivat naapurimme maksavansa puolet tämän kyläämme jääneen kissan sterilisoinnista (tästä kylläkin kieltäydyin, minähän sen kissan tänne toin ja otan siitä siksi kaiken vastuun).

Ruokimme kaikki kaikkien kissoja, ja heidän ollessa reissussa pidämme huolta heidän kissoistaan ja päinvastoin – vaikkakin harvemmin me olemme päiväreissuja pidempään kotoa poissa, mutta tiedämme, että kissoistamme huolehditaan jos päätämme lähteä pidemmälle reissulle.

Elämää Kreetalla

Naapurimme on myös antanut monet kerrat minulle kissanruokaa kulkukissoille annettavaksi – hän kun tietää, että ruokin lähistön kissapopulaatiota ja haluaa auttaa minua niiden auttamisessa. Se, että kreikkalaiset ovat näin eläinrakkaita ei ole itsestäänselvyys, joten olemme hyvin onnekkaita, että meillä on juuri nämä naapurit.

Eikä heidän hyväsydämisyytensä rajoitu vain kissoihin: naapurimme antavat meille aina toisinaan esimerkiksi oliiviöljyä (meidän oman kylän oliiveista puristettua!), viiniä tai vaikkapa joulun alla kreikkalaisia joululeivonnaisia. Me yritämme parhaamme mukaan antaa vastalahjoja, esimerkiksi viimeksi Thomas toi Tanskasta makeisia, mutta meidän on vaikea yltää samanlaisiin lahjoihin. Eivätkä he sitä odotakaan: ei täällä lasketa, että kuka on antanut mitäkin ja minkä arvosta, ja mitä on saatu vastalahjaksi. Vieraanvaraisuus ja toisten huomioiminen on kreikkalaisten DNA:ssa!

Elämää Kreetalla

Vaihdamme naapuriemme kanssa aina kuulumiset tavatessamme, lähettelemme viestejä ja kuvia (lähinnä kissoistamme) Instagramissa, ja olemme käyneet heidän kotonaan. Tällaista suhdetta naapureihini minulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin.

Mutta ovatko he äänekkäitä ja joudummeko sulkemaan ikkunat välttyäksemme kuulemasta heidän koko kylän läpi raikuvaa kovaäänistä keskustelua? Emme, sillä he eivät ole yhtään sen äänekkäämpiä kuin mekään. Edes silloin, kun heillä on ystäviä kylässä ja he istuvat iltaa ulkona, heidän ilonpitonsa ei ole häiritsevän kovaäänistä.

He, kuten kaikki muutkin naapurimme tässä kylässä, ovat kaikin puolin parhaat kreikkalaiset naapurit, joita voi toivoa. He tekevät tästä kylästä entistäkin ihanamman paikan asua.

Tämän postauksen kaikki kuvat ovat ihanasta kotikylästämme.

4 comments
  1. Näiltä viedään kuulo pienestä pitäen, jo heti ristiäisissä on musiikki ( joko bändi tai dj ) niin kovalla ettei ihme, että puhuvat huutamalla 😣

  2. En ollut tajunnutkaan, että asut noinkin pienessä kylässä. Hauska ajatus olisi asua, jossa olisi itsemme lisäksi vain yhdet toiset vakituiset asukkaat. Meluisuus häiritsee minuakin. Reissuissa tähän usein törmää, erityisesti merkille on tullut pistettyä, että tässä kunnostautuvat erityisesti espanjalaiset ja intialaiset.

    1. Intialaisten kovaäänisyydestä mulla ei ole juurikaan kokemusta, mutta espanjalaiset taitaa olla samaa luokkaa kreikkalaisten kanssa.

      Meidän naapurit matkustelee jonkun verran, ja etenkin viikonloppuja on usein poissa. Joten monesti ollaan täällä ihan kahdestaan. Talvella olin jopa kaksi viikkoa yksin kissojen kanssa kun kumppani oli kotimaassaan ja naapurit lomamatkalla. Silloin oli normaaliakin rauhallisempaa 😄

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *