Talven kuulumisia (jo seitsemäs talvi Kreetalla!)

Tämä oli jo seitsemäs talvi Kreetalla. En voi käsittää, että mihin nämä vuodet oikein katoavat. Vastahan me saavuimme Kreetalle ollaksemme täällä vain talven yli, mutta nyt talvia on takana jo seitsemän. Tuntuu, että vuosi vuodelta aika vierii nopeammin, ja Kreetan talvetkin ovat joka kerta lyhyempiä ja helpompia.

No okei, myönnän että tällä kertaa alkutalvi oli kyllä vuoden vaihtumiseen saakka erityisen vaikea, sillä päivien lyhyys vaikutti mielialaan poikkeuksellisen paljon. Kun pääsin töistä kotiin, ehdin vain ruokkia kissat kun oli jo sen verran pimeää, että en viitsinyt tehdä muuta kuin käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan Frendejä nukkumaan menoon saakka. Onneksi tammikuun aikana päivät pitenivät jo sen verran, että energiaa alkoi riittää muuhunkin.

Marraskuussa jäin yksin

Lähes joka talvi Thomas viettää pidemmän jakson Tanskassa, mutta yleensä hän on lähtenyt vasta alkuvuodesta ja ollut Tanskassa Kreetan talven ankeimpina kuukausina tammi- ja helmikuussa. Tällä kertaa kuitenkin Thomas lähti Tanskaan töihin, ja siksi jo marraskuussa, että ehtisi tehdä töitä ja tienata tanskalaista palkkaa useamman kuukauden ajan.

Olen jo tottunut viettämään talvikuukausia yksin, mutta nyt yksinoloa oli luvassa ennätyspaljon – ja tulisin viettämään myös joulun ja uuden vuoden yksin!

Kylpyhuoneeseen muutti kulkukissa

Marraskuun lopussa yksi ruokkimistani kulkukissoista tuli ruokintapaikalle käyttäen vain kolmea jalkaa: toinen takajaloista oli selkeästi poikki. Vein kollin eläinlääkäriin röntgeniin, ja poikkihan se jalka tosiaan oli. Eläinlääkärin kanssa vaihtoehtoja puituamme päädyimme ensiksi jalan kipsaamisen (leikkaamisen sijaan), mutta toisen eläinlääkärin katsottua jalkaa totesi hän, että tässä saattaakin auttaa ihan pelkkä lepo, sillä jalka oli jo alkanut luutua.

Koska kulkukissa ei pääse lepäämäään ulkona eläessään, muutti tämä leikkaamaton puolivilli kissa meidän kylpyhuoneeseen. Se asettuikin sinne hyvin: nukkui tai lepäsi lähes kaiken aikaa, oppi käyttämään hiekkalaatikkoa eikä edes merkkaillut nurkkia leikkaamattomalle kollille tyypilliseen tapaan.

Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes minä päätin pestä kylpyhuoneen ja kissan kopan, ja kävin siihen perään myös suihkussa. Pieni kylppäri oli täynnä outoja hajuja, kissan tavarat olivat aivan väärissä paikoissa ja siihen päälle vielä suihkun äänen ja veden aiheuttama stressi. Yritin rauhoittaa kissaa antamalla sille herkkutikkua, mutta tämä huitaisi sen tassulla kädestäni. Minun olisi pitänyt lukea kissan selkeitä merkkejä, mutta yritin tyrkyttää sille tikkua uudestaan.

Tämän seurauksena stressaantunut kissa puraisi minua pohkeesta. Puraisu ei sattunut, mutta molemmat kulmahampaat olivat läpäisseet ihon ja haavoista vuosi verta. Oli sunnuntai-ilta, ja minun ei olisi yhtään huvittanut lähteä ajamaan sairaalaan päivystykseen, mutta pakkohan se oli. Onneksi rokotukset olivat kunnossa, joten sain vain antibioottikuurin.

Tätä välikohtausta lukuun ottamatta kulkukissan kylppäriasuminen sujui hyvin, jalka parani (sekä sillä että minulla), ja tervehdyttyään kolli liittyi kylämme kissakatraaseen.

Joulu ja uusi vuosi yksin

En ollut koskaan aikaisemmin viettänyt joulua taikka uutta vuotta yksin, joten vähän jännitin, kuinka ne sujuisivat. Uutta vuotta en stressannut niinkään, olinhan jo vuosia sitten tullut siihen tulokseen, että en enää jaksa juhlia sitä väkisin: en myöskään vietä vappua tai juhannusta, enkä erityisemmin juhli synttäreitäkään, sillä odotuksena on että niitä täytyy juhlia, ja se vain aiheuttaa aivan turhaa stressiä. Mutta joulu on ollut minulle aina tärkeä perhejuhla, joten mietin, että jättäisinkö sen tänä vuonna kokonaan väliin.

Päätin kuitenkin viettää joulua niin hyvin kuin voisin: hankin elämäni ensimmäisen (muovi)kuusen, koristelin talon ja fiilistelin joulua jo marraskuusta alkaen. Jouluaattona kävin pitkällä kävelyllä aurinkoisesta säästä nauttien, minulla oli jääkaappi täynnä (kreikkalaista) ruokaa, ja ei-niin-tyypillisen jouluillallisen jälkeen nautiskelin perinteen mukaisesti juustoja ja join lasillisen tai pari kreetalaista punaviiniä. Suklaakonvehteja kaipasin, mutta oli minulla sentään Ikeasta ostettua Fazerin suklaata.

Yksin vietetty joulu ei ollut lainkaan masentava, niin kuin alun perin olin pelännyt, vaan siinähän se meni oikein rattoisasti. On aikamoinen tabu olla jouluna yksin, vaikka todella monet viettävät joulun itsekseen joko omasta tahdostaan tai olosuhteiden vuoksi, mutta eihän siinä pitäisi olla mitään hävettävää. Nyt opin, että voin vallan mainiosti viettää jatkossakin jouluja yksin.

Ennätyssosiaalinen talvi

Mä olen introvertti, joten en useinkaan vietä aikaa tuttujen kanssa saati sitten tutustu uusiin ihmisiin, vaan viihdyn mainiosti kotona kissojeni kanssa. Töissä joudun olemaan hyvin sosiaalinen, joten energiani ovat aina aivan lopussa työpäivän ja etenkin työviikon jälkeen, ja en useinkaan hakeudu muiden seuraan vapaa-ajalla.

Tähän talveen kuitenkin mahtui enemmän sosiaalisia tapahtumia kuin koskaan aikaisemmin: kävin useita kertoja työkavereiden kanssa illallisilla, joko lähes koko tiimin kanssa tai vain yhden tai parin läheisimmän kollegan kanssa. Tapasin vanhoja tuttuja ja tutustuin myös uusiin, työpaikan ulkopuolisiin, ihmisiin.

Talven merkittävin kohtaaminen oli se, kun joulun jälkeen treffasin Kaukaa haettua -blogin Annan. Olen lukenut hänen matkablogiaan vuosia, ja tiesin hänen olevan Kreikka- ja kissafani, mutta en silti voinut kuvitellakaan, kuinka hyvin meillä klikkaisi heti ensitapaamisesta alkaen! Jo ekat treffit venyivät usean tunnin mittaisiksi kun teimme pitkän kävelylenkin Haniasta Halepaan ja takaisin, illallistimme Tamam-ravintolassa Hanian satamassa ja kävimme katsomassa Nea Chorassa erästä kulkukissaa, jonka adoptoimista Anna oli miettinyt.

Talven aikana tapasimme monta kertaa, ja aina meillä oli yhtä hauskaa! Anna on aivan mielettömän ihana, lämmin, isosydäminen ja hulvattoman hauska, ja olen onnellinen, että sain tutustua häneen. Nyt Anna on palannut Suomeen (sen neachoralaisen kulkukissan kanssa!) ja minulla on ikävä häntä. Toivottavasti tapaamme vielä! ❤️ (Annan ja Jorgos-kissan elämää voit seurata Instagramissa @kaukaahaettua)

Helmikuu meni nopeasti

Helmikuussa olivat päivät jo pidentyneet niin, että alkutalven ahdistus oli tipotiessään. Thomaskin palasi kotiin odotettua aikaisemmin, joten koko talven mittaiseksi pelkäämäni ero jäi kolmen kuukauden mittaiseksi. Helmikuu menikin todella nopeasti ikuisuudelta tuntuvan tammikuun jälkeen.

Thomaksen ollessa poissa oli osa kissoista alkanut nukkua yöt sängyssä, joten samalla kun minä totuttelin taas yhteiseloon Thomaksen kanssa, joutuivat kissat totuttelemaan nukkumaan yönsä taas muualla. Näistä ensimmäinen sujui paremmin kuin jälkimmäinen: toisinaan joudumme yhä nukkumaan pienellä sykkyrällä kissojen vallatessa osan sängystä.

Thomaksen palattua kotiin aloimme taas harrastaa minun talviaktiviteettien suurinta suosikkiani: Kreetan patikointireittien koluamista! Kreetan patikointiopas tulee siis päivittymään pian taas uusilla reittivinkeillä.

Maaliskuu toi kevään

Kun maaliskuussa alkoi lämpimien päivien määrä lisääntyä, en voinut olla ihmettelemättä, että nytkö se seitsemäs talvi Kreetalla jo päättyi. Talveen mahtui kyllä lukuisia sadepäiviä, kostean koleita öitä ja kylmiä aamuja, mutta joko olen tottunut Kreetan talviin tai sitten talvet vaan ovat nykyään leudompia, sillä ne eivät enää tunnu yhtä pitkiltä ja kylmiltä kuin alkuvuosina.

Minä kyllä pidän Kreetan talvista kesiä enemmän (rakastan pukeutua paksuihin kaulahuiveihin, villapaitoihin ja -sukkiin!), mutta maaliskuun lempeä lämpö, vehreys ja ympäri saarta hiljalleen alkava kesään valmistautuminen tekevät tästä kevään ensimmäisestä kuukaudesta erityisen. Ehkäpä maaliskuu onkin vuoden paras kuukausi?

Kiitos Kreeta taas yhdestä talvesta. Toivottavasti näitä on luvassa vielä monta lisää.