Maanantaina loppui kuusi viikkoa kestänyt ulkonaliikkumiskielto Kreikassa. Sitä ennen olin omaehtoisessa karanteenissa reilun viikon, joten olen ollut nyt kahdeksan viikkoa kotona. Pakko sanoa, että tämä asteittainen rajoitteiden poistumisen alkaminen on parasta, mitä tänä keväänä on tapahtunut.
Mutta ei tämä kahdeksan viikkoa kotona oleilua ole pelkkää kärsimystä ollut – itse asiassa kaukana siitä tällaiselle kotihiirelle! Minähän en ole poistunut kotikylästämme edelleenkään, vaan ulkonaliikkumiskiellon alkamisesta lähtien alueeni on käsittänyt vain kolmen asukkaan (meidät kaksi mukaan lukien!) kylämme sekä sitä ympäröivät oliivilehdot – eli siis jo 48 päivää. Eikä vieläkään ahdista.
Kun nyt ulkomaailmaan astuminen on minullakin edessä jo ihan lähihetkinä (värjäsin jo hiukset ja olen pyyhkinyt kissankarvat kotivaatteiden alle hautautuneista ihmisten ilmoille käypäisistä vaatteista), päätin kirjata ylös mitä kaikkea olen havainnut ja oppinut karanteeniviikkojen aikana.
Siis sen lisäksi, että tiedän jo nyt tulevani kaipaamaan tätä hyvällä omalla tunnolla kotona hengailua – vaikka en siltikään missään nimessä toivo, että koronatilanne pakottaisi ottamaan rajoituksissa takapakkia.
Jooga tekee hyvää
Kotijoogan löytäminen on ollut näiden viikkojen pelastus! Olen aikaisemminkin maininnut, että olen joogannut Yoga with Adriene -videoiden ohjeistamana joka päivä vähintäänkin puoli tuntia, toisinaan matolla vierähtää jopa puolitoista tuntia.
Vaikka Adrienen joogavideot ovat enimmäkseen aika helppoja, on joukossa myös hikitreenejä ja toisinaan jalat tärisevät niin ettei meinaa pystyssä pysyä. En ole hetkeen innostunut raskaasta liikunnasta, ja jooga onkin ollut paras liikuntamuoto näiden kotiviikkojen aikana. Ja onhan siitä ollut suuri apu alaselkäkipuihin, jotka ovat tulleet riesaksi keittiönpöydän ääressä työskennellessä.
Mainiota joogaharjoituksissa on ollut myös se, että hengitykseen ja liikkeisiin keskittyessä työasiat ja korona-ahdistus on kadonneet mielestä hyvin tehokkaasti. Jooga siis tosiaan tekee hyvää sekä keholle että mielelle, joten tulen ehdottomasti jatkamaan joogaamista karanteenin jälkeenkin.
Työskentelen kotona toimistoa tehokkaammin
Joitakin vuosia sitten haaveilin paikkariippumattomasta työstä, mutta sitten jossain vaiheessa tajusinkin, että ei se taidakaan olla minun juttuni. En nimittäin uskonut voivani keskittyä työntekoon kotitoimistosta käsin.
Ennen koronakaranteenia tein töitä kotoa käsin aina toisinaan, mutta en kovin hyvällä menestyksellä. Nyt olen kuitenkin löytänyt oikean mielentilan kotona työskentelyyn ja saankin enemmän aikaiseksi kuin toimistolla. Usein olen kyllä työskennellyt vähän liiankiin antaumuksella, sillä tauot ovat jääneet pitämättä ja monesti olen havahtunut vasta työpäivän päättyessä, että enpäs muistanut syödä mitään koko päivänä…
Olen toki kaivannut työkavereita ja ihmisiä ympärilläni, mutta etenkin kiireisinä päivinä on ollut ihana keskittyä töihin täysillä, ilman hälinää ja muita ihmisiä. Tulen varmasti jatkossa tekemään töitä kotoa aikaisempaa enemmän.
Viihdyn kotona todella hyvin
Olen kyllä aikaisemminkin tiennyt, että viihdyn kotona hyvin, mutta olen silti yllättynyt kuinka kivuttomasti nämä viikot kotona ovat menneet. Toki asiaan vaikuttaa suurelta osin se, että ei ole tarvinnut olla vain sisällä, vaan talomme ympärillä on paljon tilaa ja oliivilehdot alkavat takapihaltamme, joten voimme kulkea suhteellisen isolla alueella ilman pelkoa ihmisiin törmäämisestä.
Fiilikset olisivat taatusti erilaiset, jos olisin joutunut olemaan kaikki nämä viikot vain sisällä pienessä talossamme… Mutta silloin olisin varmasti vaatinut saavani hoitaa edes osan kauppareissuista, ja olisin käynyt lenkkeilemässä myös oliivilehtojen ulkopuolella.
Äänikirjat voittaa sarjat
Etukäteen ajattelin, että Netflixiä tulee varmasti tuijotettua hurjat määrät kotona ollessa. Kävikin niin, että sarjojen katsominen on jäänyt vähemmälle, ja olen kuluttanut äänikirjoja ennätysmääriä. Esimerkiksi huhtikuussa kuuntelin kaikkiaan seitsemän kirjaa normaalin 1-2 kirjan sijaan! Kuuntelen kirjoja aika laidasta laitaan; dekkareista omaelämäkertoihin ja sotatarinoista rakkaushömppään. Tällä hetkellä kuuntelussa on Stephen Kingin Mersumies.
Luonto on minulle tärkeämpi kuin olen luullut
Juuri ennen ulkonaliikkumisrajoitteita teimme retken Prevelin palmumetsään ja Delianan rotkoon, ja ne olivat parasta viikonlopputekemistä kotona vietettyjen päivien jälkeen. Ulkonaliikkumiskiellon aikana kaipasinkin eniten juuri vapaata liikkumista ja viikonloppujen retkiä jonnekin päin saarta; vuorille, rotkoon, syrjäisille rannoille. Viis ravintoloiden ja kauppojen aukemisesta, kunhan pääsisi luontoon!
Nyt edessä on ensimmäinen viikonloppu ulkonaliikkumisrajoitteiden poistumisen jälkeen, ja pääsemme vihdoin autoretkelle! Käymme kenties etelärannikolla, kävelemässä Elafonissin seudulla, ja ehkäpä myös jossain rotkossa tai patikkapolulla…
Parisuhteemme ei kärsi jatkuvasta yhdessäolosta
Kun viettää toisen kanssa useamman viikon 24/7, tulee varmasti esille entistä selkeämmin toisen ärsyttävät tavat tai normaalisti siedettävät maneerit alkavatkin raivostuttaa. Riitely toisinaan on aivan luonnollinen osa parisuhdetta, mutta jos toisen läsnäolo ahdistaa tai ärsyttää, saattaa riitaa haastaa aivan turhista asioista.
Siksi en olisi etukäteen uskonut, että selviäisimme kahdeksasta viikosta jatkuvasta yhdessäolosta ilman riidan riitaa, mutta tässä sitä ollaan, ilman riitoja tai edes nahisteluja. Emme yleensäkään riitele paljoa, mutta onhan tämä jo hieno saavutus, että vielä kahdeksan viikon jälkeenkään ei toisen jatkuva lähellä oleminen ärsytä yhtään. Yhteinen tyhmä huumori on pitänyt tunnelman kepeänä myös näinä haasteellisina aikoina!
Leipominen on turhaa
Pidän leipomisesta, ja nyt on ollut hyvin aikaa kokeilla erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Näiden viikkojen aikana olen leiponut lukuisia kertoja focacciaa, bageleita, lettuja, pannaria, kerran juustokakkua ja vapuksi paistoin munkkeja. Suolaiset jutut ovat tehneet hyvin kauppansa, mutta makeat ei niinkään: Thomas on korkeintaan maistanut hieman, ja ei minullekaan maistu yhtä tai kahta annosta enempää.
Munkkikiintiökin tuli täyteen syötyäni yhden munkin paistopuuhien aikana, ja loput 14 munkkia oli turhia. Muutaman me saimme niistä lopulta syötyä, ja loput meni roskiin. Eli ei todellakaan kannata enää leipoa. Vaikka korvapuusteja tekisi kyllä vielä mieli tehdä…
Kissat ovat sosiaalisia ja pitävät ihmisten seurasta
En tiedä, pitääkö väittämä kissojen itsenäisyydestä ja epäsosiaalisuudesta joidenkin kissojen kohdalla paikkansa, mutta ei todellakaan meidän! Näiden viikkojen aikana kissat ovat olleet taivaassa kun olemme koko ajan kotona, ne ovat tottuneet saamaan meidän huomiota – ja ovat jopa oppineet vaatimaan sitä.
Nyt kissat tietävät, että oven takana naukumalla ovi avataan, ja ne pääsevät sisään rapsuteltaviksi, syliin tai vain sohvalle nukkumaan. Ulos mennessämme ei mene kauaa kun kohta on lauma kissoja jaloissa pyörimässä ja huomiota kerjäämässä. Mitäköhän ne tykkäävät sitten, kun olemme molemmat töissä ja poissa kotoa suuren osan päivästä…
En ole kahvista riippuvainen
Kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, että rakastan hyvää kahvia! Aloitan aamun aina isolla kahvikupillisella, ja päivän aikana on pakko saada kupillinen tai pari lisää. Jos matkan varrelle osuu hyvä kahvila, käyn nappaamassa cappuccinon mukaan tai istun viihtyisässä kahvilassa tunnin tai toisenkin maitokahvia siemaillen.
Mutta mitäpä kävi karanteenin aikana? Kahvi vaihtuikin teehen! En ole juonut kahvia useampaan viikkoon, vaan kupillinen kreetalaista vuoristoteetä aloittaa päivän aivan yhtä mukavasti kuin kahvikin.
En väitä, että olisin lopettanut kahvin juonnin, sillä eiköhän kahviloihin päästessäni ala kahvi taas maistua. Mutta sen olen nyt oppinut, että en todellakaan ole kahvista riippuvainen, ja tulen varmasti jatkossakin valitsemaan terveellisemmän teen aikaisempaa useammin!
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogia:
Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
6 comments
Erittäin mukava)
Super hyvin kirjoitettu! – Olen lukenut tekstin muutaman kerran. Hyvin tehty!
Kiitos! :)
Ihan samoja kokemuksia kotona työskentelystä. Taukoja ei oikein tule pidettyä. Lisäksi siinä on se positiivinen asia, että työmatkat jää kokonaan pois. Me myös viihdymme muutenkin kotona oikein hyvin, niin itseen tämä tilanne ei ole kovinkaan paljoa vaikuttanut.
Työmatkojen pois jääminen on kyllä suuri plussa! Ei kulu aikaa, bensaa eikä luontoa :) Hyvä juttu, että tekin viihdytte kotona – muuten tämä hankala tilanne olisi entistä ikävämpi…
Kiiitos hyvistä ja mukavista Kreetan kirjoituksista, tulee aivan kun olisi mukana siellä . Olen käynyt saarella ensimmäisen kerran-79 ja todella rakastunut saareen. Välillä käytiin muualla, mutta sinne vaan palattiin.Nyt, sinne ei pääse, mutta jos ensi vuonna sitten. Sinivuokot on kukkinut jo monta viikkoa pihalla, joten kesä ainakin tulee, jos osa on elämästä ja liikkumisesta on pysähtynyt. Terveisin itä-Suomesta.
Kiitos Raija ihanista sanoistasi! Sinä oletkin päässyt näkemään kuinka Kreeta on muuttunut turismin myötä, on varmasti ollut täysin erilainen paikka 40 vuotta sitten! Toivottavasti ensi vuonna viimeistään pääsette taas Kreetan upeisiin maisemiin :)