Matala – hippikylä Kreetan etelärannikolla

Kreetan etelärannikolla, suurin piirtein saaren puolivälissä, sijaitseva Matala tunnetaan parhaiten sen rannan luolista, joissa hipit aikoinaan asuivat. Nykyään Matala on pieni ja idyllinen kylä, jossa hippihistoria näkyy pieninä pilkahduksina edelleen.

Matala on kesäisin suosittu turistikohde, ja yöpyvien matkalaisten lisäksi kylässä käy myös lukuisia päiväretkeläisiä. Matalan sijainti kun on otollinen, sillä sinne ajaa näppärästi niin Hanian, Rethymnonin kuin Iraklioninkin alueelta. Näistä kaupungeista matka on pisin Haniasta: yhteen suuntaan kannattaa varata ainakin 2,5 tuntia ajo-aikaa. Rethymnonista ajaa tunnin nopeammin, ja Iraklionista tunnissa.

Minä kävin Matalassa toukokuun viimeisenä viikonloppuna, vain pari viikkoa koronatalven jälkeisen turistikauden alkamisen jälkeen. Soitimme edellisenä päivänä yhteen rannan ravintoloista varmistaaksemme, että saisimme kylässä syödäksemme. Puhelimeen vastannut herra ilmoitti, että ravintolat ovat auki ja ranta on täynnä porukkaa.

Perille päästyämme totesimme, että todellisuutta oli hieman väritetty, sillä ei ranta nyt aivan täynnä ollut. Mutta kyllä täällä Libyanmeren rannalla olevassa pikkuisessa kylässä oli jo enemmän väkeä kuin meillä päin hyvin verkkaisesti talviuniltaan heräävässä Plataniaksessa.

Saavuimme Matalaan sopivasti lounasaikaan, ja suuntasimme suoraan rannan tyylikkäimmän näköiseen, mutta silti rentoon, Plaka-ravintolaan. Ravintolasta näkee suoraan Matalan rantapoukamaan ja turkoosille merivedelle kontrastin antaviin vaaleankeltaisiin kalkkikiviseinämiin. Ruokaa odotellessamme katsoimme, kun hurjapäät hyppivät seinämän ulokkeilta veteen.

Matalan rannan pohjoispäässä sijaitsevaan pehmeäkiviseen kallioon on kaivettu lukuisia asumiskäyttöön tarkoitettuja luolia jo ennen ajanlaskun alkua. Toisen teorian mukaan luolia on käytetty hautoina, mutta luolien suuri koko erilaisine tiloineen viittaa siihen, että ne on tuhansia vuosia sitten kaiverrettu asumista varten.

Myös lähihistoriassa luolia on käytetty asumiseen, sillä 60- ja 70-lukujen hippien kukoistuskaudella hippejä saapui myös Kreetalle ja erityisesti Matalaan, ja he asuivat rannan luolissa. Matalan hippiyhteisö oli sen verran merkittävä, että vuosien varrella tässä Afrikan tuulten puhaltamassa kylässä kävi myös ajanjakson suuria kuuluisuuksia, kuten Joni Mitchell, Bob Dylan ja Janis Japlin. Matala jopa inspiroi Jonin kirjoittamaan laulun Carey.

Luolissa voi käydä, mutta me jätimme ne tällä kertaa väliin, ja maittavan lounaan jälkeen lähdimme paikoimaan läheiselle rannalle nimeltään Kokkini Ammos. Rannan nimi tarkoittaa punaista rantaa (kirjaimellisesti punaista hiekkaa), ja Matalassa ranta tunnetaankin lomailijoiden keskuudessa englanninkielisellä nimellä Red Beach.

Punainen ranta sijaitsee Matalasta etelään, ja sinne pääsee vain kävellen. Kävelymatka ei ole pitkä – vain puolisen tuntia – mutta kesäkuumalla nousu rantojen välissä olevan kukkulan yli tuntuu rankemmalta. Reitti on kivikkoista, joten olin tyytyväinen, että jalassani olivat lenkkarit rantasandaalien sijaan.

Matkalla punaiselle rannalle näkyy kylttejä “Janniksen mojito-baariin”, josta saa ilmeisesti herran itsensä mukaan maailman parhaat mojitot. Polku laskeutuu juuri sopivasti rantabaariin, joten päätimme istahtaa kirjavin värein maalatulle terassille. Jätimme kymmenien kyltein mainostetut mojitot väliin (patikointi rinnettä takaisin ylös auringon porottaessa ja mojiton pyöriessä päässä ei houkutellut!) ja tilasimme limut. Pian huomasimme, että ranta onkin nudistiranta, vaikkakin osa auringonottajista olikin uima-asut päällä.

Meillä ei ollut muutenkaan tarkoitus jäädä rannalle uimaan, vaan teimme kävelylenkin pelkästään liikunnan ja maisemien vuoksi, ja puolisen tuntia levättyämme Janniksen baarissa lähdimme kapuamaan kukkulan yli takaisin. (Meinasin kirjoittaa, että uikkaritkin olivat jääneet autoon, mutta eihän niitä olisi täällä edes tarvittu, heh…)

Takaisin Matalaan saavuttuamme kävelimme tovin pitkin kylän viihtyisiä kujia. Pienen aukion ympärillä on lukuisia ravintoloita ja kahviloita, jotka valitettavasti olivat näin iltapäivästä lähes täysin tyhjiä. Toivottavasti edes iltaisin terasseille kerääntyy porukkaa – ainakin normaaleina aikoina uskon aukion olevan lämpimien kesäiltojen kokoontumispaikka!

Istuimme rannalle vieville portaille jäätelötauon ajaksi, mutta koska matka takaisin Haniaan on pitkä, aloitimme paluumatkan heti kun jäätelöt oli syöty. Hieman haikein mielin jätin pienen ja tunnelmallisen vanhan hippikylän taakse, sillä täällä olisin viihtynyt pidempäänkin. Mutta kuten Joni Mitchell laulaa: Matalasta on vaikea lähteä, mutta lähdettävä on, koska se ei ole minun kotini.

The wind is in from Africa
Last night I couldn’t sleep
Oh, you know it sure is hard to leave here Carey
But it’s really not my home
My fingernails are filthy, I got beach tar on my feet
And I miss my clean white linen and my fancy French cologne
/ Joni Mitchell – Carey