Kun vuosi sitten muutimme nykyiseen asuntoomme lähelle Kööpenhaminan keskustaa, olin todella innoissani päästessäni vihdoin tutustumaan kunnolla uuteen kotikaupunkiini. Sitä ennen olin asunut puoli vuotta Kööpenhaminan laitamilla, ja osan ajasta jopa Pohjois-Sjællandissa saakka, joten satunnaisilla keskustan reissuilla en ollut oppinut tuntemaan kaupunkia vielä kovinkaan hyvin.

Ja olinhan minä myös innoissani uudesta asuinalueestani, monimuotoisesta Nørrebrosta, joka on monen mielestä Kööpenhaminan mielenkiintoisin alue. Tämän postauksen kuvat ovat kyseisestä kaupunginosasta.

image

Asuntomme ei voisi sijaita paremmalla paikalla: keskustaan pyöräilee kymmenessä minuutissa, järville pääsee muutamassa minuutissa, bussipysäkki on aivan talomme edessä, lähistöllä on useita puistoja, ja töihinkin on minulla matkaa vain pari kilometriä. Kaikki Nørrebron hipstereimmät ravintolat, baarit ja kahvilat ovat vain lyhyen kävelymatkan päässä, mutta siitä huolimatta kotikatumme on rauhallinen.

Asuntomme on pieni, mutta meille riittävän kokoinen. Vanha, mutta persoonallinen ja kodikas. Ikkunat ovat vilkkaan tien sijaan sisäpihalle ja meillä on suojaisa pikku parveke, jolla on mukava istua aamukahvilla tai auringonlaskun aikaan, satoi tai paistoi. Ja mikä parasta: maksamamme vuokra on Kööpenhaminan yleiseen vuokratasoon verrattuna superhalpa.

Mutta, mutta, mutta. Onko tässä riittävästi plussia kumotakseen asunnon miinukset? Nimittäin naapurimme.

image

Valitettavasti erityisen edullinen vuokra ei ole houkutellut vain Tanskan valiokansalaisia asumaan näihin asuntoihin. Kunpa kyse olisikin vain yhdestä idiootista, mutta kun tuntuu, että niitä idiootteja on enemmän kuin järkeviä, muut asukkaat huomioon ottavia naapureita. Antakaapas kun kerron pari esimerkkiä.

IDIOOTIT SEINÄNAAPURIMME

Nämä veikeät naapurin pojat muuttivat viereiseen asuntoon samaan aikaan kuin me. En ollut yhtään iloinen tavatessani naapurimme, sillä kaksi nuorta kundia oli selkeä ennustus kovalla soivasta musiikista ja viikonloppuiltojen bileistä. Mutta olin väärässä: musiikki soi naapurissa harvoin, mutta melua sieltä kyllä kuuluu kovaäänisen puheen muodossa lähes joka ilta – ja se alkaa hyvin tarkalleen juuri sillä hetkellä, kun me sammutamme illalla valot ruetaksemme nukkumaan.

Entäs viikonloppubileet? Voi, kunpa bileitä olisikin vain viikonloppuisin!

image

Toimenpiteet: Thomas on käynyt poikien ovella useamman kerran vaatimassa pienempää meteliä, mutta se auttaa yleensä vain muutaman minuutin. Isännöitsijä ei tee asialle mitään ennen kuin useampi naapuri on valittanut melusta, joten meitä on neuvottu keräämään addressi poikien häätämiseksi. Mutta ei me häätöä niille haluta, eikö ensin voisi kokeilla kirjallisen varoituksen tehoa?

Koska emme saa kundeja hiljaisiksi, siirsimme sängyn seinän vierestä toiselle puolelle yksiötämme niin, että se on mahdollisimman kaukana melun lähteestä – mutta samalla näyttää olevan aivan väärällä paikalla (niinhän se onkin!). Kiitos naapurit, teidän ansiostanne kotini ei näytä enää kivalta, vaan oudosti sisustetulta. Lisäksi joudumme käyttämään korvatulppia aina, kun älämölö häiritsee untamme.

image

ALAKERRAN IDIOOTTI

Alakerran naapurimme on kuin seinänaapurimme sillä erotuksella, että hänen bileissään soi musiikki kovalla ja toisinaan bileet ylettyvät jopa rappukäytävään. Onneksi musiikki ei kuulu meille saakka, mutta muutaman kerran arkiaamuna kahdeksan aikaan töihin lähtiessäni melu ja bassonjytke on ollut alakerrassa korvia huumaava.

Sama kaveri tykkää myös jättää roskapussinsa rappukäytävään päiviksi ja etenkin kesällä haju oli alakerrassa toisinaan kuvottava. Pääsiäisen bileiden seurauksena rappukäytävässä oli ainakin kolmen kerroksen matkalla tyhjiä pulloja, rikkinäisiä laseja, tupakantumppeja, puoliksi syöty tonnikalapurkki – ja oksennusta. Onneksi kyseessä oli sisäpihan puoleinen rappukäytävä, joten pystyimme käyttämään pääsisäänkäyntiä kunnes sotkut oli pyhien jälkeen käyty siivoamassa.

image

Toimenpiteet: Melu ei kuulu meille, joten siitä valittamisen olemme jättäneet muille asukkaille, mutta rappuun jätetyistä roskapusseista ilmoitimme isännöitsijälle useamman kerran. Kööpenhaminassa on rottaongelma sen verran yleinen, että asia otettiin vakavasti. Pääsiäisen bileiden jälkeen kuppi tuli täyteen muillakin naapureilla, ja tyyppi sai häädön. One down.

PAIKANTAMATON IDIOOTTI

Kuten jo alussa mainitsin, on meidän talossa parvekkeet – ja se ei todellakaan ole Kööpenhaminassa itsestäänselvyys. Etenkin tupakoitsijalle parveke on varmasti huippu juttu, koska ei tarvitse mennä kadulle polttamaan – tai niinhän sitä ainakin helposti kuvittelisi. Joidenkin mielestä on nimittäin parvekkeesta huolimatta todella kivaa polttaa sisällä, todennäköisesti vielä kaikki ikkunat ja tuuletusaukot kiinni niin, että haju varmasti päätyy rappukäytävään.

image

Meidän onneksemme rapussa on isot ikkunat, joita auki pitämällä rappu pysyy raikkaana, eikä savu ala tulla asuntoomme. Ongelmana vain on se, että joku naapureistamme ei pidä raittiista ilmasta, vaan sulkee ikkunat aina kun näkee ne auki, ja nopeudesta päätellen hänellä on kuudes aisti avoimien ikkunoiden suhteen. Minun veikkaus on, että kyseessä on itse Herra Tupakansavussaeläjä.

Erikoista tilanteessa on se, että tämän henkilön täytyy oikeasti vihata raitista ulkoilmaa, sillä hänelle ei ole riittänyt vain ikkunoiden sulkeminen, vaan jokunen aika sitten hän ruuvasi irti haat, joilla ikkunat saa pysymään auki. Kun tämä ei kuitenkaan estänyt meitä avaamasta ikkunoita, lukitsi hän ne kiinni nippusiteillä. Onneksi meillä on sakset.

Toimenpiteet: Taistelu jatkuu.

image

Uskotteko, kun sanon että olemme aika kypsiä naapureihimme? Ja nämä tosiaankin olivat vain pari esimerkkiä, sillä ärsyttäviä tapauksia on enemmänkin. Vaikka tuskinpa mekään olemme niin täydellisen hiljaisia asukkaita, että nämä ohuet seinät eivät koskaan kantaisi ääniämme muihin asuntoihin. Mutta meillä sentään pysyy äänenvoimakkuus normaalilla tasolla – ja kymmeneen mennessä meidän talous hiljenee täysin, mitä nyt saattaa muutama naurahdus kuulua Modernia perhettä katsoessamme.

Voihan toki olla, että naapurin kundi inhoaa minun naurua yhtä paljon kuin minä hänen, ja seinän toisella puolella vastavuoroisesti vihataan meitä. Ja rappumme paikantamaton idiootti toivoisi aivan varmasti meidän ärsyttävien ikkunan aukojien poismuuttamista.

image

Mutta miksi emme muuta pois? Olemme me tätä vaihtoehtoa miettineet useammankin kerran, mutta koska saatamme muuttaa kesän jälkeen Tanskasta kokonaan pois, emme koe järkeväksi alkaa etsiä nyt tähän väliin asuntoa, etenkin kun ne ovat Kööpenhaminassa kiven alla. Lisäksi joutuisimme todennäköisesti maksamaan jostakin toisesta asunnosta kaksin- tai kolminkertaisen vuokran, joten rahakin auttaa sopeutumaan tähän raivostuttavaan tilanteeseen. Ja mistäpä sitä varmuudella tietäisi, olisiko muualla yhtään järkevämpiä naapureita.

Onko sinulla kokemusta ärsyttävistä naapureista? Miten selviydyit?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kirsikankukkia Kööpenhaminassa
Pala suomalaista vappua Kööpenhaminassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

28 kommenttia

  1. Mari

    30.4.2016 at 15:27

    Naapurit on aina niin ihania!! Mekin asutaan Köpiksessä, ja tässä talossa ei ole ollut mitään ongelmia, paitsi naapuri joka polttaa pilveä ja se haju leijailee rappukäytään ja hänen asuntonsa ohi kun on kävellyt niin kyllä on ihan muissa maisemissa!!

    Mutta ennen asuttiin Roskildessa, siellä niitä ongelmia oli. Meidän alakerrassa asui parikymppinen miehen alku, joka ei ymmärtänyt hänellä olevan naapureita. Bileet jatkuivat 24/7 ja musiikki alkoi pauhaamaan täysillä jo aamu seitsemältä.. Meidän seinänaapurit luulivat musiikin tulevan meidän asunnosta ja hakkasivat aina meidän seinää viiden minuutin välein.. Toisena suurena ongelmana oli meidän ‘talonmies’, ihan mukava mies sinänsä, mutta häneltä sai ostettua kolikoita pyykkitupaa varten eikä hän ollut ikinä kotona, hän saattoi hävitä kuukaudeksi jonnekkin ja monen pyykit jäi sitten pesemättä.. Kyllä ne naapurit vaan rikastavat elämää..

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.5.2016 at 20:14

      Naapurit on <3! :D Pilven poltto on kyllä täällä niin kamalan yleistä, että siltä hajulta ei vaan voi välttyä. Meidänkin naapurissa (pari asuntoa on välissä) joku polttaa niin, että etenkin kesällä kun tulee pidettyä ikkunoita auki 24/7 haju leijailee meille asti. On pakko laittaa aina ikkunat silloin kiinni, koska sitä lemua ei kovin mielellään haistele. Tupakkakin on miellyttävämpi haju!
      Huh huh, teidän Roskilden naapurikokemukset on kyllä ärsyttäviä :( Naapurin jatkuva musiikin soitattaminen on raivostuttavaa, mutta talkkarin välinpitämättömyys pyykkikolikoiden suhteen kävisi sekin hermoille! Onneksi nyt teillä on paremmat naapurit pilvenpolttajaa lukuun ottamatta :)

      Reply
  2. Jenni / Unelmatrippi

    28.4.2016 at 06:21

    Kaikenlaisia sekopäitä riittää, mutta onneksi he ovat vähemmistössä. Oma (ainoa) paha kokemus hankalasta naapurista on nykyisestä taloyhtiöstä, jossa aiemmin oli meidän seinänaapurina entinen asuntomurtautuja (tuli googlattua kaverin nimi, ja löytyi uutisia linnareissusta). Ei siinä mitään, mutta tyyppi poltti ketjussa sisällä ja haju todellakin levisi koko taloon JA sisälle asuntoihin. Ilmeisesti myös hakkasi puolisoaan, ja jouduinkin kerran menemään väliin ovea paukuttamaan ja soittamaan poliisit, kun nainen siellä asunnossa huusi kurkku suorana apua. Loppujen lopuksi vuokranantaja heitti tyypin pihalle, mutta ennen lähtöään tyyppi oli rikkonut asunnosta kaiken minkä pystyi. Repinyt hanat seinistä ja sellaista. Tilalle muuttanut mukava virolainen naapuri kertoi tämän. Kaikenlaista… Nykyään on onneksi vain normaalia porukkaa naapureina. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      29.4.2016 at 10:02

      No huh huh, vaikka sulla on ollut vain yksi paha naapurikokemus, onkin se sitten näköjään ihan kamalimmista päästä :( Perheväkivalta on kyllä niin kamalaa, että ei sellaista haluaisi nähdä edes sivusta, ja muutenkin tyyppi on näköjään ollut todellinen sekopää. Onneksi se heitettiin lopulta pihalle ja teillä on nyt rauhallisempaa :) Kiitos kommentistasi, Jenni!

      Reply
  3. Peikek | Ympäri maailmaa

    27.4.2016 at 21:57

    Huh, mitä taistelua, voimaa sinne!

    Mulla ja meillä on kyllä käynyt todella hyvä tuuri joko kämppien, naapurien tai molempien kanssa, koska Suomessa ei ole ikinä ollut ongelmia. Kommenteissa on ihan hulluja tarinoita :O

    Mutta kun mies asui Köpiksessä (Fredriksberg, Fasanvej), niin nuo älämölönaapurit tuli tutuiksi. Seinän läpi kuultiin paremmin kuin hyvin päivittäiset Skype-puhelut Intiaan – ilman sitä Skypeä. Ja koska kämppä oli katutasossa, liikenteen melu oli infernaalinen.

    Mun opiskelijakämpän alakerrassa Ranskassa joku sankarivaihtari päätti alkaa opetella kitaransoittoa Guitar Hero -pelillä, mutta ei varsinaisesti kehittynyt :P

    Tosi kevyttä siis. Nykyään kuuluu naapurista silloin tällöin lasten itkua, mutta ei edes viikottain eikä todellakaan häiritsevästi. Ja kun asuu ylimmässä kerroksessa, saa itse ihan vapaasti kanta-astua ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      29.4.2016 at 08:22

      Kiitos paljon, Peikek! :) Näistä kaikkien kokemuksista saisi vaikka kirjan kirjoitettua, sen verran hurjia tarinoita kamalista naapureista on!
      Hahaha, Skype-puhelu ilman Skypeä :D Rupes naurattamaan, vaikka teillä tuskin on silloin hauskaa ollut! Liikenteen melu on kyllä myös kamala häiriötekijä, siihen kun ei edes voi vaikuttaa millään tavalla – muuten kuin muuttamalla pois. Suomessa asuin kerran bussipysäkin vieressä ja minun kämppä oli suurinpiirtein pysäkin kohdalla toisessa kerroksessa (pysäkin ja parvekkeen välissä ei ollut jalkakäytävää enempää etäisyyttä). Vaikka tiellä ei ollutkaan kovinkaan paljoa muuta liikennettä, 20 minuutin välein pysäkille pysähtyvät ja siitä kiihdyttävät bussit sai aluksi hermoni riekaleiksi. Mutta ihmeellisesti siihen tottui, eikä se kohta enää häirinnyt lainkaan.
      Kaikkien instrumenttien soittamisen opettelu pitäisi kieltää kerrostaloissa :D

      Reply
  4. Liza

    26.4.2016 at 17:23

    Mun pahimmat naapurikokemukset on lapsuudesta, kun yksi ilmeisesti maahanmuuttovastainen naapuripariskunta tiputteli meidän postilaatikosta roskia ja huuteli rasistisia juttuja. Onneksi seinänaapureinamme asui aivan ihana nuori perhe – muistan edelleen, kun he tulivat yhden tällaisen episodin jälkeen pihalla juttelemaan minulle, kertoivat olevansa aivan järkyttyneitä naapurien käytöksestä ja painottivat, että koko muu taloyhtiö on meidän puolellamme. Aikuisiän naapureista mieleen muistuu oikeastaan vain yksi tyyppi, joka soitatti samaa Lauri Tähkän biisiä kerta toisensa jälkeen täydellä teholla, päivästä toiseen. Kyseessä ei alun perinkään ole mikään mun suosikkimusatyyli, mutta kahdensadannen toistokerran jälkeen tilanteesta meinasi todella loppua huumori, hahah.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.4.2016 at 21:05

      Voi ei, tuollainen rasististen juttujen huutelu ja muu törttöily on kyllä kaikista idioottimaisinta käytöstä! Kamalaa, että teidän kodissa jouduitte kestämään tuollaista… Ihanaa kuitenkin, että seinänaapurit edes olivat tukenanne! Kuten tuossa aiemmin Marialle kommentoinkin, on meidän talonyhtiössä varmasti suurin osa maahanmuuttajia, mutta kaikki häiriötä aiheuttavat naapurit on tanskalaisia. Kertoo ehkä jotain…
      Hahah, ymmärrän kyllä turhautumisesi naapurin yksitoikkoseen musiikkimakuun! Vaikka olisikin ollut omaa musiikkimakua lähempänä oleva biisi, olisi varmaan siihenkin kyllästynyt kuultuaan sen parisataa kertaa naapurista kuultuna :D Kiitos kommentistasi, Liza! :)

      Reply
  5. Maria

    26.4.2016 at 14:04

    Mä luulin aluks et meidän alakerrassa vaan eläydytään täysillä kun katsotaan futista. Kannustushuutoja ja tsemppausta on tosin nyt alkanut kuulua myös iltapäivisin ja alkuillasta. Ja lisäksi kuulostaa ihan kuin jotain mätkittäisiin tai paiskottaisiin mattoon. Luulen, et alakerrassa pidetään jotain kamppailulajistudiota! Niin ja kyllä meille kuuluu myös kun pikkulapset hokee ääneen i am, you are, she is…Parin huoneiston päässä siis kielikoulu. Noh, tää nyt on onneks vielä pientä. Espanjalaisten kerrostalohuoneistojen käyttötarkoituksia ei vissiin oo rajattu niin justiinsa – tai sitten ketään vaan ei kiinnosta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.4.2016 at 09:14

      Ohoh, teilläpäs on hieman erilaisia “naapureita”! Etenkin tuo mäiskintä saattaa olla hieman häiritsevää :D Ja jos kamppailun ääniä kuuluu illallakin, niin eihän se kovin kivaa varmaankaan ole…

      Reply
  6. Teea | Curious Feet

    26.4.2016 at 01:02

    Itse olen asuttanut monia asuntoja, mutta tasan kerran on naapurina ollut sekopää. Toisinaan äänieristys ei ole ollut paras mahdollinen, mutta sopu sijaa antaa, ei vaan tämän yhden kanssa toiminut. En jaksa mennä yksityiskohtiin, mutta ai että miten sitä nykyään arvostaa vaan tuhat kertaa enemmän sitä, että nykyisessä talossa asuu rauhallisia tyyppejä. Vielä parin vuoden asumisen jälkeenkin iloitsen jatkuvasti siitä kuinka ihanaa kotiin on tulla.

    Tsemppiä siis naapureiden kanssa! Onneksi ei kestä ikuisesti elo heidän kanssaan.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.4.2016 at 09:14

      Kiitos Teea! :) Onneksi olet vain kerran joutunut kärsimään sekopäisestä naapurista, ja toivottavasti et koskaan enää joudu kokemaan samaa! Minullakin tämä on ainoa kerta, kun naapurit on alkanut ärsyttää ihan toden teolla. Kyllähän tähän jollakin tapaa sopeutuu ja kotiin on siltikin aina ihana tulla. Mutta saa nähdä miten alkaa taas kesällä ärsytys nousemaan, kun kuumuuden vuoksi pitää nukkua ikkunat auki ja tuo sisäpiha on niin kovin suosittu paikka istua iltaa jopa myöhään yöhön…

      Reply
  7. Jenni

    25.4.2016 at 21:14

    Meikä asui aikanaan eräässä kerrostalossa jossa meidän alapuolella asui n. 50v. mies ÄITINSÄ kanssa, ja en tiennyt kumpi niistä oli hullumpi. Mies ajoi sellaista vanhaa saastaista autonromua ja joka kerta kotiin tullessaan kiersi jokaiselle ovelle KAHDESTI kokeilemaan että on varmasti joka ovi lukossa, ennen kuin uskalsi jättää sen parkkipaikalle – sitä romua ei olisi autovarkaatkaan huolinut, ja harvoimpa ny omasta pihasta kukaan käy pöllimässä… Eräänä jouluaattona kun oltiin perheen kanssa kotona ja sisko ilmoitti olevansa raskaana niin päästettiin parit riemunkiljaisut niin tää äijä tulee uhkaamaan poliiseilla, vaikka nätisti anteeksi pyydeltiin ja sanottiin että saatiin ilouutisia, niin ei äijää kiinnostanut selittelyt… Siitä seuraavana kesänä nämä äiti ja poika raivosi usein toisilleen niin että meillekin raikasi ja teki mieli mennä uhkaileen poliisilla ihan vaan kettuiluna siitä jouluisesta episodista. Eräänä päivänä kuulin outoa rytmikästä pauketta heidän kämpältään ja näin parvekkeelta näiden keittiön ikkunasta sisään kuinka tämä äiti piti kättään keittiökaapin oven välissä ja paiskoi sitä ovea vasten kättään…. Ei ollut ihan kaikki inkkarit kanootissa sillä kaksikolla

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.4.2016 at 09:09

      Apua, mitä tyyppejä! Tuollaisten tapausten naapurina voisi olla jopa pelottavaa asua, kun ei tiedä mitä seuraavaksi keksii! Tuo auton ovien tarkastaminen on vielä suhteellisen huvittavaa (vaikkakaan ei ihan tervettä), mutta tuo kaapin ovella oman käden hakkaaminen… Ei terve!

      Reply
  8. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    25.4.2016 at 20:49

    Ha ha, tähän saat varmaan kasapäin kommentteja, kaikilla kerrostalossa asuneilla on kokemuksia kauhunaapureista :-) Aattelin, ettei elosta nykyisessä asunnossamme tule mitään, kun alakerran naapuri tuli 2 päivää muutostamme pyytämään, et voitasko me KÄVELLÄ HILJEMPAA, kun hänelle tulee migreeni. Nainen on pähkähullu, mut nykyään ollaan ihan hyvissä väleissä, sillä sittemmin mieheni on auttanut sitä (pyynnöstä) tietokoneen, tv-asemien ja uunin asennuksessa (ehkä joku fiksumpi nainen alkais olla jo vähän epäluuloinen, ku mies häipyy vähän väliä alakerran sinkkunaisen luo). Viimeks se tosin kävi oven takana kyselemässä, voisko käyttää meidän wifiä, kun sen puhelimessa on niin hidas yhteys. Kahden teinin ja kahden nettiriippuvaisen aikuisen perheessä on koko ajan 7 – 10 laitetta verkossa, joten ei siihen kyl naapuria huolita mukaan. Sori.
    Pahimmat naapurit meillä oli kyllä Suomessa Helsingissä. Vähän kuvaamiesi nuorten miesten tapaisia. Pitivät myös bänditreenejä kämpässään päivisin ja alkuillasta. Horror. Muutamia ikäviä kokemuksia on myös, kun naapurissa on selvästi kotiväkivaltaa ja jätetty lapsia yksin yöksi ja on pitänyt soittaa virkavaltaa paikalle.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.4.2016 at 09:04

      Tämä todellakin kirvoitti muitakin jakamaan kokemuksiaan :) Huh huh, en todellakaan ole ainoa, joka on joutunut kärsimään ärsyttävistä naapureista!
      Voi ei, pähkähullut naapurit on niitä pahimpia! Niistä kun ei tiedä, että mitä ne seuraavaksi keksii. Onneksi olette kuitenkin ihan hyvissä väleissä, se ehkä estää ne pahimmat vaatimukset ja sekoilut :D Kotiväkivaltaa ja lasten heitteille jättöä naapurissa olisi myös aivan kamala todistaa. Se ei olekaan enää ärsyttävää, vaan ahdistavaa ja sydäntäsärkevää :( Toisaalta: onneksi on naapurit soittamassa virkavallan paikalle!
      Kiitos kommentista, Heli!

      Reply
  9. Nomadi

    25.4.2016 at 19:42

    Huh, onpa hurjia tarinoita! Niihin verrattuna meidan kokemuksemme ovat kylla ihan kesyja. Espanjassa asuessamme huonon (lue: olemattoman) aanieristyksen takia arsytykseen riitti, etta seinanaapuripariskunnalla oli vahan eri vuorokausirytmi kuin meilla – he kavivat rutiininomaisesti suihkussa aamuyhden aikoihin (ja se kuulosti meidan kampassa Niagaran putouksilta) jne. Luojan kiitos muutettiin pois, ennen kuin heille tuli perheenlisaysta 😀

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.4.2016 at 23:23

      Mä luulin, että nämä mun kokemukset on hurjia, mutta kommentoineilla on vielä hurjempia kokemuksia! :) Olematon äänieristys on kyllä raivostuttava juttu! Omassa kotona kun ei jaksaisi ajatella lainkaan, että mitä naapurissa tapahtuu – se kun ei yleensä kiinnosta ketään muita kuin niitä kyttääjämummoja :D Mä inhoan käyttää korvatulppia, mutta niin vaan niitäkin on ollut pakko opetella käyttämään ainakin sen aikaa että nukahtaa, sillä yleensä olen ottanut ne unissani aina aamuun mennessä pois.
      Ja tajusinpahan tästä sun kommentista, että asiat voisivat olla pahemminkin: ei sentään ole kuuloetäisyydellä huutavia lapsia! :D Kiitos kommentistasi!

      Reply
  10. Ansku BCN

    25.4.2016 at 19:20

    Valitettavasti kuulostaa tutulta, ainakin jossain mittakaavassa. Asumme pahvitalossa, jossa kaikki asunnot ovat onneksi omistusasuntoja eli ihan rauhallista porukkaa tässä asuu, mutta kyllähän kaikki yskäisyt ja vessakäynnit kuuluu seinien läpi. Se ei oikeastaan ole koskaan saanut otsasuonta sykkimään, mutta viime kesänä olin pimahtaa, kun naapurikerrostalon toimiston väki huomasi, että he voivat kiivetä ikkunasta sisäpihamme kattotasanteelle ja pitää siellä illanviettoja grillaillen ja musiikkia kuunnellen. Kattotasanne on ihan meidän parvekkeen tasalla (äh, vaikea selittää tätä rakennussysteemiä) ja kaikki meteli ja käry kantautui meille ja jopa kertautui ja kaikui kiertäessään sisäpihalla. Jossain vaiheessa syksyä meteli hiljeni ja epäilimme, että joko naapurit valittivat tai rakennuksen omistaja hermostui, sillä bileitä pidettiin huopakatolla, joka ei taatusti enää pidä vettä. Toisinaan porukka käy vielä tupakalla katolla ja sormet ovat kyynärpäitä myöten ristissä, että he eivät enää ensi kesänä keksi bilettää meidän sisäpihalla, idiootit!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.4.2016 at 23:16

      Normaaleista elämisen äänistä ei kannatakaan hermostua, tai muuten olisi parempi itse miettiä muuta vaihtoehtoa kuin kerrostaloasumista. Vaikka kyllähän sitä tulee kirottua liian ohuita seiniä kun makaa valveilla keskellä yötä sängyssä toivoen, että naapuri saisi imuroinnin tai suihkussa käynnin päätökseen mahdollisimman nopeasti…
      Sisäpihat on ihania, mutta suurena miinuksena on just tuo äänien kantautuminen moninkertaisena: meillä on aika iso piha, mutta ikkunan ollessa auki (niin kuin meillä puolet vuodesta 24/7) kuuluu sisälle selvästi kun pihan toisella puolella joku avaa ikkunan tai rappukäytävän alaoven lukko loksahtaa kiinni. Se, että naapuritalon toimiston työntekijät tulee teidän pihan kattotasanteelle pitämään grillibileitään, on jo vähän paksua. Toivottavasti sama ei toistu enää tulevana kesänä!!

      Reply
  11. Anna / Tämä matka -blogi

    25.4.2016 at 12:00

    :D Edellisessä asunnossani sen alakerrassa oli narkkari, joka sekosi aina viikonloppuisin ja mölisi sekä hakkasi seiniä ja pattereita, sekä yläkerrassa yh-äiti jonka lapset huusi suoraa huutoa tunteja. Toimenpide:Poliisille aina ilmoitus kun mölinä alkoi. Narkkari lähti kaksi kertaa nippusiteissä alasti maijan perään ( bonuksena 30 asteen pakkanen) ja sitten se kärrättiin lopullisesti johonkin, eikä koskaan onneksi palannut. Erävoitto.

    Yh-äidin oven takana kävin kolmesti ja tarjosin juttuseuraa, lapsenvahtina olemista jne. Ei kelvannut. Ämmä vaan huudatti niitä lapsiaan. Toimenpide: Lastensuojeluun ilmoitus ja ämmälle nootti, että jos penikat huutaa vielä kerrankin, niin joka kerta soitan lastensuojeluun. Ehkä ne lapset otettiin pois, tai jotain, mutta ne vaan katos, ja äiti jäi kämppään. Jonkinlainen voitto… En tiedä?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.4.2016 at 20:23

      Hui kamala, mä olisin varmasti aivan paniikissa yksin kotona ollessani, jos naapurissa olisi joku tuollainen sekopää narkkari!
      Ihanasti tarjosit apua yh-äidille, mutta harmi, että oli varmaankin liian ylpeä ottaakseen sitä vastaan. Lasten huutoa on kyllä kamala kuunnella, mutta jos lapset katoaa ja äiti jää… No, toivottavasti se oli kuitenkin kaikille paras ratkaisu.

      Reply
  12. Maria

    25.4.2016 at 11:07

    Valitettavasti tämä on tuttua. Asuin aikoinaan kerrostalon alimmassa kerroksessa, ei katutasossa aivan, mutta tarpeeksi matalalla kuitenkin jotta näppärä naapuri sai raahattua roskiksen parvekkeen alle ja siitä kivuttua sitten mun parvekkeelle. Vähänkö pelästyin kun joku koputteli keskellä yötä parvekkeella. Oli kuulemma unohtanu avaimet kotiin eikä vaimo vastannu puhelimeen… Samaiset ihannuudet järjestivät bileitä myös tasaisin väliajoin ja poliisithan siinä oli kutsuttuna lopulta myös. Onneksi en itse koskaan joutunut valittelemaan, kaikki muut naapurit hoiti sen asian mun puolesta ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.4.2016 at 14:43

      Voi herranen aika! Kamala havahtua keskellä yötä siihen, että joku kolkuttelee parvekkeen oven takana! Mä toivoisin, että meidän talossa asuisi enemmän tuollaisia valittajia, mutta ihmeen kärsivällistä porukkaa täällä asuu. Mun veikkaus on, että koska monet on maahanmuuttajia, niin ne eivät halua käydä valittamassa idioottien ovilla tai tehdä virallisia valituksia, vaan ennemmin ovat sopeutuvaisia ja “huomaamattomia”. Yleensä kun nuo idiootit on ihan kantatanskalaisia. Kiitos kommentista!

      Reply
  13. Hanna / Ranskatar reissaa

    25.4.2016 at 09:43

    Siis mä oon tässä juuri hiljan miettinyt, miten kukaan uskaltaa ostaa kerrostaloasunnon omaksi, kun ikinä ei tiedä, millaiset naapurit saa kaupan päällisinä! Meillä on kanssa kaikenlaista hiihtäjää tässä taloyhtiössä, tupakoivia naapureita löytyy useampia, mutta ärsyttävimpiä ovat ne, jotka tiputtavat tumpit alas parveekkeelta, niin että ne päätyvät sitten meidän partsin viheristutuksiin (tässäkin olisi varmaan tulipaloriski olemassa). Seinänaapurina asui joku aika sitten nuori pariskunta, jotka hajusta päätellen polttelivat muutakin kuin sitä tupakkaa. Tulin kerran iltavuorosta kotiin ja heidän bileiden jäljiltä koko rappukäytävä haisi järkylle ja haju tunkeutui meidän asuntoon asti. Nyt he ovat (onneksi) muuttaneet pois, mutta tilalle on tullut puliukko, joka muun muassa sai rappukäytävään lasipullon rikki ja verisellä kädellään oli sitten sotkenut kaikki seinät. Ja olihan tuolla poliisitkin meidän oven edessä yksi yö painimassa jonkun kännisen kanssa rappukäytävässä, melkein jopa pelottavaa, ettei yhtään tiedä, millaisia tyyppejä sitä oikein asusteleekaan samassa talossa!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      26.4.2016 at 14:30

      Sitä minäkin olen joskus miettinyt, että kuinka sitä uskaltaisi koskaan kerrostaloasuntoa ostaa. Mutta ehkä ne omistusasunnoissa asuvat ovat edes hieman vuokralaisia järkevämpiä? Tai kai sitä ties minkälaista eläjää on ihan omistusasunnoissakin…
      Mä oon sitä mieltä, että jokainen saa halutessaan polttaa parvekkeellaan, mutta ne tumpit pitäisi kyllä laittaa jonnekin muualle kuin heittää alas! Aivan idioottimaista touhua :(
      Pilven poltto on etenkin täällä Köpiksessä niin yleistä, että haju tulee vastaan kotitalossa ja kaduilla… Eräskin aamu töihin mennessä vastaan tuli mummo jointtia poltellen. Se oli jo jotenkin todella huvittavaa :D Mutta kotona sitä hajua ei kyllä haluaisi haistella, ei edes rappukäytävässä! Onneksi tuo pariskunta ei enää teidän kiusana ole, mutta ei tuo puliukko kuulosta kovinkaan paljoa paremmalta naapurilta… :/ Tsemppiä!
      Kiitos kommentistasi, Hanna :)

      Reply
  14. Anu

    25.4.2016 at 09:19

    Argh, voi naapurit! Teillä tilanne kuulostaa kyllä tosi ikävältä. Onneksi ootte jo yhdestä idiootista päässeet eroon!

    Meillä on vähän samanlaisia kokemuksia nykyisistä naapureista: Alapuolellamme asuu sisällä tupakoiva mummo (joka tässä muutama kuukausi sitten sai asunnossaan tulipalon aikaan, luultavasti sillä tupakalla – way to go!) Molemmat seinänaapurimme puolestaan tykkäävät jättää teidän naapurin tavoin roskapussinsa haisemaan päiväkausiksi rappukäytävään. Meillä roskat kerätään oven takaa kahdesti viikossa, joten roskat saa jättää sinne edellisiltana kymmenen jälkeen kerättäväksi. Arvata saattaa, että naapurimme jättävät omat roskapussinsa yleensä jo siinä vaiheessa, kun edelliset on juuri kerätty. Omat naapurimme ovat kuitenkin tosi hiljaisia ja kaikki moikkaavat vastaantullessaan, joten siinä mielessä nämä valituksenaiheet ovat aika pieniä.

    Pahimmat naapurit on kyllä osuneet omalle kohdalle Suomessa, mm. pahemman luokan kerrostalokyttääjämummo, joka tiesi kaiken naapureidensa menoista ja valitti muun muassa liiallisesta hissin käytöstä, sekä talonmies, joka asui itsekin talossamme ja onnistui yhtenä iltana jääkiekon MM-kisojen aikaan kännissä sytyttämään tulipalon asunnossaan, koska oli sammunut kesken ruuanlaiton. Toivon, että joskus on varaa ostaa omakotitalo. ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.4.2016 at 23:04

      Kerrostalossa asuessa sitä joutuu todistamaan vaikka minkälaista tapaa elää, ja eihän siinä mitään: jokainen eläköön tavallaan, mutta tietenkin sitä toivoisi, että jokainen ottaisi muutkin asukkaat huomioon. Tai jos ei siihen kykene, menkööt asumaan omakotitaloon ilman naapureita… Usein vaan käy mielessä, että näillä ärsyttävimmillä tapauksilla ei vaan ole kykyä ajatella muita.
      Tulipalon riski tosiaankin kasvaa sisällä polttaessa! En edes ajatellut tuota asiaa, vaikka olenkin joutunut todistamaan kahta asuntopaloa täällä Nørrebrossa viimeisen parin viikon aikana. Ilmeisesti teidän naapurin mummon palossa ei käynyt sen pahemmin, ja toivottavasti hän oppi tapauksesta jotain!
      Haha, kyttääjämummo ja humalainen talkkari kuulostaa kuin tv-sarjan tyypillisiltä naapureilta, mutta niitä onkin ihan oikeasti! :D Vaikka tuskinpa on ollut kovin hauskaa olla sellaisten naapurina…
      Kiitos kommentista! :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog