Kun tulin tänään töistä kotiin, päätän ensimmäiseksi valmistaa kupillisen matcha lattea. En yleensä juo kofeiinipitoisia juomia arkisin enää lounaan jällkeen, mutta koko päivän taka-alalla vaaninut päänsärky tuntui kotimatkalla vain pahenevan ja toisinaan matchan sisältämä kofeiini auttaa sen verran, että vältyn särkylääkkeiden ottamiselta.
Matkalla töistä kotiin olin käynyt kaupassa ja pysähtynyt ruokkimaan kotia lähellä sijaitsevalla kirkolla elelevän kulkukissalauman. Jouduin odottamaan autossa hetken, että kirkon ohi kävelevä muori ehtisi sen verran kauas ettei hän näkisi minun menevän kirkon pihalle kissanruokatölkkien kanssa. Sen verran usein olen saanut kreikkalaisilta huudot ruokkiessani kissoja, että menen kirkolle vain silloin, kun näköpiirissä ei ole muita.


Kylämme parkkipaikalle saavuttuani näin naapurin tulevan kanatarhastaan tuoreiden kananmunien kanssa. Vaihdoimme kuulumiset, ja hän varmisti että olemmehan jo saaneet tarhan avaimet hänen puolisoltaan, että voimme käydä hakemassa munia, sitruunoita ja appelsiineja. Kyllä olimme, isot kiitokset.
Jossain tässä kotimatkan ja matchan valmistamisen välillä ponnahti mieleeni, että olisiko vihdoin aika kirjoittaa blogiin jotain. Sillä tavoin kuin ennen vanhaan, miettimättä postauksen artikkelin tuomaa arvoa lukijalle (tässä parhaimmat viisi vinkkiä!) ja hakukoneoptimointia (olenhan käyttänyt avainsanaa riittävän monta kertaa?), sekä ilman että olisin oikolukenut ja hionut tekstiä niin monta kertaa, että kielioppi on varmasti oikein ja kirjoituisvirheet minimoitu (ja samalla tekstistä on tullut tylsää ja persoonatonta).

Olen kipuillut tämän blogin kanssa jo pitkään. Olen asettanut itselleni vaatimuksia postausten tasosta – etenkin juuri siitä informatiivisuudesta – ja samalla kun olen halunnut tämän sivuston olevan erinomainen tietolähde Kreetan-lomalle, olen kaivannut niitä vanhoja blogiaikoja kun bloggaajat kirjoittelivat mitä mieleen tuli, matalalla kynnyksellä, aidosti ja avoimesti. Olen päättänyt lukuisia kertoja, että Vagabonda voi olla näitä molempia, faktaa ja fiiliksiä, mutta sitten kuitenkin poistan tällaiset tajunnavirtapostaukset luonnoksista ajatellen, että eihän näitä kukaan lue. Entäs sitten jos ei lue? Enkö voisi kirjoitella vain omaksi ilokseni?
Saa nähdä, mihin päädyn tämän postauksen kanssa – jos luet tätä, niin tiedät minun päättäneen, että nämä tällaiset höpinätkin ovat ihan ok. Ainakin nyt hetkellisesti, tällä kertaa.

Toinen syy blogikriisiin on se, että blogin pitäminen ei ole ilmaista. Maksan satasia vuodessa pelkästään siitä, että tämä tuotos saa olla täällä interwebsissä kaiken kansan nähtävillä, puhumattakaan siitä, että tämä vie myös aikaa (siis silloin, kun tänne jotain kirjoittelen). En tienaa tällä blogilla senttiäkään, eli tämä on pelkkää kulua – ainoana palkkiona vain harrastuksen tuoma ilo, sekä ne ihanat kommentit ja viestit, joissa kerrotaan blogin vinkkien avulla löytyneen paikkoja, joihin tuskin muuten olisi osannut mennä.
Tykkään kyllä edelleen kirjoittamisesta, ja minulle luontevin tyyli on aina ollut vapaamuotoinen, omiin fiiliksiin pohjautuva kerronta faktan sijaan. Mutta tietoahan täältä tullaan enimmäkseen hakemaan, sillä blogiin päädytään ehdottomasti eniten Googlen kautta. Siksi kai olenkin asettanut itselleni paineita sen suhteen, että koska informaation perässä on tänne klikattu, niin sitä tietoa tulee myös antaa. Mutta miksei samalla voisi myös tarjota mukavia tarinoita, siinä faktan rinnalla?


Havahdun blogimietteistäni ja huomaan, että syliini on käpertynyt nukkumaan oranssi kissanpentu. Pieni syksyllä emonsa hylkäämä riiviö, joka pelasti itse itsensä löytäessään kyläämme ja päättäessään jäädä siitäkin huolimatta, että isot kissat sähisivät ja jahtasivat. Meni viikkoja, ennen kuin isoista kissoista tulikin ystäviä ja ihmisten lähelle uskalsi mennä (hei, nuo jättiläiset onkin niitä, jotka jätti ruokaa lähelle puskia joissa piileskelin!). Ja nyt pikku kaveri on osa meidän porukkaamme.
Päänsärky on onnekseni kadonnut ja matcha jo aikaa sitten juotu; Rethymnonin vanhankaupungin ihanasta keramiikkakaupasta ostetun kupin pohjalla on jäljellä vain hieman vihreää vaahtoa. Rethymnonista pitäisikin kirjoittaa uusi vinkkipostaus, sillä Kreetan suosikkikaupungistani on löytynyt paljon lisää vinkkaamisen arvoisia paikkoja. Ja ehkä voisin kertoa kissanpennustamme, sekä toisestakin kissajengimme tulokkaasta ihan oman postauksensa verran. Sekä siitä ihanasta kahvilasta Haniassa, sekä siitä yhdestä pitkästä patikkareitistä. Ja pikkukylän kosmetiikkapuodista ja Länsi-Kreetan parhaista pitsoista ja…
Tarinoita kyllä riittäisi. Kunhan tässä vaan saan nämä (oman pääni sisäiset) blogilukot ensiksi poistettua.
Postauksen kuvat ovat satunnaisia otoksia vuodelta 2024.
10 comments
Viime kesänä kuulin monestaki suusta että olivat saaneet ideoita sinun blogista, ja että tykkäsivät kovasti 😘
Hei!
Odotan kovasti kaikenlaisia blogikirjoituksia. Elämä, kokemukset ja kaikenlaiset fiilikset Kreetan elämänmenosta kiinnostaa! Viime kesänä matkustimme ensimmäisen kerran Kreetalle, ja tämän blogin kertomukset vaikuttivat valtavasti päätökseen valita kohteeksi juuri Kreeta. Emme pettyneet, ihana hotelli Kato Staloksen kylässä ja Hanian kujat miellyttivät. Seuraava kohde taitaa olla Rethymnon! Kiitos kirjoituksista ja upeista kuvista!
Ihania kuvia ja mukavaa luettavaa pitkästä aikaa. Elokuussa matkaamme Agios Nikolaukseen. Ensi kerta sinne. Viisi aiempaa kertaa oltu Plataniaksen läheisyydessä. Täytyy alkaa taas selailla vinkkejäsi nähtävyyksistä. Kevään odotusta!
Kiitos, ihana kuulla! 😊 Agios Nikolaos on minun mielestäni ihana kaupunki, joten uskon, että tulette viihtymään! Pitäisi itsekin käydä siellä taas pitkästä aikaa, edellisestä kerrasta on jo useampi vuosi. Mukavaa kevään odotusta sinullekin! ☀️
Kiitos hyvästä jutusta, olen jo ajatellut, että missähän päin olet? Pitkästä aikaa ( 2v.) tullaan taas käymään Kreetalla, Rethymnonissa. Odotan innolla matkaa ja kaikki ihania paikkoja siellä.Onhan kaupunki kovasti muuttunut vuodesta -79, jolloin kävin eka kertaa.
Hyvää loppu talvea ja kesää odotellessa🙂.
Täällähän sitä Kreetalla edelleen, mihinkäs sitä täältä malttaisi lähteä 😄 Kiitos kommentistasi ja mukavaa talven jatkoa – sekä kesän ja loman odotusta! 🇬🇷
Näinhän se on, että eipä tuo blogin pitäminen tosiaan ole ilmaista. Toisaalta, harrastukset maksavat ja vievät aikaa. Mutta kivasti kirjoitettu juttu, ja kyllähän näistä yleisesti taatusti yleisesti on valtava hyöty Kreetan kävijöille.
Hei Mikko! Niinhän se kyllä on, että harrastukset on harvoin ilmaisia ja ajan kuluahan niiden kuulukin olla, mutta tärkeää on että homma on mieluista ja tuo itselle iloa. Ja eihän tämä bloggailu sentään harrastusten kalleimmasta päästä ole 😄 Kiitos kivasta kommentistasi! 😊
Olipa mukavaa, vapaata ja kivasti kuvailevaa tekstiä! Ei aina tarvitse olla niin informatiivinen ;-) Itselleni tulee vain näistä aina niin haikea olo, kun on jo neljäs talvi menossa Suomessa, vastentahtoisesti maailmsntapahtumien vuoksi. Viime keväänä maailmani ja unelmani romahtivat, kun rakas mieheni kuoli äkillisesti ja täysin odottamatta. Aikomuksenamme oli nyt lopulta palata Kreetalle viime syksynä, mutta kohtalo päätti toisin.
Palaan ehdottomasti jossain vaiheessa Kampanosin taloomme vielä, mutta en tiedä, milloin.
Hei Maarit, kiitos kommentistasi. Olen todella pahoillani miehesi poisnukkumisesta. Toivottavasti vielä joskus olet valmis palaamaan Kreetan-kotiinne, koska tänne kaipaat, vaikka se ei varmastikaan ole helppoa kun elämä romutti yhteiset unelmanne noin järkyttävällä tavalla. Paljon voimia sinulle ❤️