Ihanat kreikkalaiset: Tarina tuntemattoman tuomista kananmunista

Mikä tekee Kreikasta niin ainutlaatuisen maan, että niin monet palaavat sen rannoille, ruokapöytiin ja pieniin kyliin aina vain uudestaan? Onhan sitä muuallakin valkohiekkaisia paratiisirantoja ja turkoosinsinistä merta, on jylhiä vuoria, upeita postikorttimaisemia ja pitkiä kuumia kesiä. Kyllähän muissakin Välimeren maissa syödään lähellä tuotetuista ja maukkaan tuoreista raaka-aineista valmistettua herkullista ruokaa, humallutaan paikallisista viineistä ja lämpimistä kesäilloista ja nautitaan elämästä isoon ääneen iloiten.

Mikä Kreikasta sitten tekee niin ainutlaatuisen, että se on vienyt tuhansien matkailijoiden sydämen niin pahasti, että he ovat valmiit vannomaan Kreikan olevan maailman paras lomakohde? Minäkin olen yksi heistä, vannojista.

Minäpä kerron oman teoriani: syynä ovat kreikkalaiset ihmiset, tietenkin. Ihanat, hyväsydämiset ja hilpeät kreikkalaiset. Varmasti jokainen, joka on Kreikan-lomansa aikana lyöttäytynyt juttusille paikallisten kanssa, on samaa mieltä kanssani. Vai etkö sinä muka ole? Siinä tapauksessa et ole ollut riittävästi tekemisissä heidän kanssaan.

Ihana sunnuntai

Vuosia sitten kreikkalainen ystäväni yritti lieventää ylitsevuotavaa rakkauttani kreikkalaisia kohtaan toteamalla, että tulisin näkemään kreikkalaisten toisen puolen jos joskus asuisin maassa pysyvästi ja niin, että minua ei enää pidettäisi turistina.

No, nythän minä tavallaan asun täällä pysyvästi, mutta kotikyläni ulkopuolella minua tullaan varmasti pitämään turistina vähintäänkin siihen saakka, kunnes osaan puhua kreikkaa edes auttavasti ja voisin siten vihjata oleskelevani täällä tavallista turistia enemmän. Mutta kotikyläni ympäristössä, vilkkaimman turistialueen ulkopuolella, minut tiedetään pitkäaikaiseksi asukkaaksi ja siten ainakin puolipaikalliseksi. Joten jos kaverini väittämä pitäisi paikkaansa, uskoisin nähneeni jo edes hieman sitä kreikkalaisten niin sanottua toista puolta.

Mutta mitä vielä! Olenkin saanut todisteita vain siitä, että kreikkalaisten ihanuus on syvempää kuin vain turisteja varten päälle liimattua. Tästä esimerkkinä seuraava tarina tuntemattomasta huoltoaseman miehestä, joka tuo kotiovellemme omien kanojensa munimia kananmunia. Pyytämättä ja maksutta.

Koti Kreetalla

Me olemme asioineet tällä pienellä huoltoasemalla lähes joka kerta kun automme on vailla menovettä, sillä se on lähellä kotiamme ja kotiin päin mennessä kätevästi oikealla puolella tietä, joten huoltamon pihaan pääsee kurvaamaan näppärästi. Juuri koskaan siellä ei ole muita asiakkaita, joten tankkaaja tulee paikalle nopeasti ja maksaminen onnistuu niin käteisellä kuin kortillakin auton ikkunan kautta. Näppärää, nopeaa, ja ystävällistä palvelua – voiko muuta toivoa kun on kyse arjen pakollisesta pahasta?

Kerran autoamme tankannut mies oli kysynyt Thomakselta josko olisimme seuraavana päivänä kotona ja varmistanut, että asuimmehan “siinä valkoisessa talossa sillan toisella puolella”. Thomaksen ihmettelevä ilme oli varmasti paljastanut hänen ajatuksensa, että mistä kummasta mies tiesi missä me asumme, koska mies oli heti perään selittänyt täyttäneensä talvella talomme öljytankin talon omistajan tilauksesta ja tietävänsä siksi asuinpaikkamme. Ennen kuin Thomas oli kaasuttanut paikalta, oli mies huikannut tuovansa meille huomenna kananmunia. Siis mitä?

Kun Thomas kertoi minulle käymästään keskustelusta huoltoaseman miehen kanssa, olin varma hänen ymmärtäneen jotain väärin. Mutta niin vain seuraavana päivänä oli terassillemme varjoisaan paikkaan ilmestynyt kolme tuoretta kananmunaa, laitettuna turvaan terassin pöydällä olleen lyhdyn sisään. Minun sydämeni suli huoltoaseman miehen näkemästä vaivasta ja siitä, että hän halusi lahjoittaa kanojensa munimat ylimääräiset munat meille. Meille, tuiki tuntemattomille huoltoaseman asiakkaille!

Elämää Kreetalla - Ihanat kreikkalaiset

Eikä tämä kerta jäänyt ainoaksi, sillä paria viikkoa myöhemmin munien määrä tuplaantui ja saimme herkutella kaupan munia huomattavasti herkullisemmilla munilla seuraavat kaksi aamua. Ja jokaisella suupalalla minun rakkauteni kreikkalaisia kohtaan syveni. Voiko herttaisempia ihmisiä ollakaan?

Tämä on mielestäni niin kovin kreikkalaista: minulla on jotain yli oman tarpeeni, joten annan sen sinulle. Ei taka-ajatuksia, ei odotuksia vastapalveluksista, eikä missään nimessä pyyntöä rahallisesta korvauksesta. Vain lahja sinulta minulle, ei mitään muuta. Pieni ele, mutta suuri merkitys – ainakin tällaiselle pyyteettömyyteen tottumattomalle.

Ja tämä oli vain yksi tarina – näitä kokemuksia kreikkalaisten ihanuudesta kun on jo ehtinyt kertyä vaikka kirjallisen verran!

4 comments
  1. Hei,

    Voi kuinka ihanaa. Juuri tuo tekee Kreetasta, kuten sanoit niin ihanan lomakohteen. Ihmiset, ruoka, lämpö kaikkinensa. Jotkut välillä ihmettelevät miksi menet aina samaan paikkaan lomalle, niin miksiköhän.
    Mukavaa oloa teille!

    1. Hei Helén! Ja pahoittelut, että kommenttisi on jäänyt huomaamatta ja vastaamatta! Usein taitaa olla niin, että ne ihmettelijät eivät ole itse käyneet Kreetalla tai Kreikassa – jos olisivat, eivät ihmettelisi :) Kiitos kommentistasi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like