Pitkästä aikaa on blogihaasteen vuoro, kun päätin vastata Kolmistaan-blogin Milloin viimeksi? -kysymyspatteriin. Alkuperäisessä versiossa on 50 kysymystä, mutta karsin listasta osan pois pitääkseni postauksen pituuden edes jotenkuten aisoissa.
Alla minun vastaukseni muun muassa kysymyksiin milloin viimeksi itkin, urheilin, matkustin ulkomaille, sanoin rakastavani, onnistuin, uin järvessä… Joistakin on vain hetki aikaa, mutta joistakin jopa hävettävän kauan (milloinkahan pääsen seuraavan kerran uimaan järvessä?!).
Karjuit. Taisi olla viime viikon torstaina: oli viikon ainoa vapaapäivä, ja heräsin ennen kahdeksaa siihen, kun naapuriin rakenteilla olevaan taloon alettiin vetää sähköjä. Sähkömiehet porasivat ja rymistelivät kaapeleineen meidän ulkoportaissa, jotka ovat makuuhuoneen ikkunan vieressä. Ärsytti herätä aikaisin, ja kahvia keittäessäni päästin turhautumisen ulos “aargh” -karjaisuna. Helpotti.
Ajoit autoa. Eilen tullessani töistä kaupan kautta kotiin. Viikonloppuajot hoitaa yleensä Thomas, mutta jos mennään jonnekin pidemmälle, ajan yleensä puolet.
Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista. Muutama viikko sitten työkaveria hänen viimeisenä työpäivänään.
Urheilit. Tänään, kun tein puolen tunnin koti-HIIT:in ja sen perään joogasin (joogaan edelleenkin joka päivä).
Olit pelokas. Viikko sitten, kun luin uutisista, että Kreetalla menehtyi 44-vuotias AstraZeneca-rokotteen jälkioireisiin. Otin itse samaisen rokotteen muutama viikko sitten, joten kyllähän tuollaiset uutiset pistää miettimään.
Itkit. En edes muista… Tai tuskin siitä kovin kauaa on, sillä itken helposti, enkä kiinnitä siihen sen enempää huomiota. Todennäköisesti olen viimeksi kyynelehtinyt katsoessani jotain videota kaltoin kohdellusta tai kadulta löytyneestä eläimestä.
Söit vaan herkkuja lounaaksi. En kyllä muista, milloin viimeksi olisin korvannut lounaan herkuilla… Pätkäpaastoan, joten lounas on päivän ensimmäinen ateriani ja sen vuoksi sen täytyy olla ravintorikas. Veikkaisin kuitenkin, että viime vuonna, ennen pätkäpaastoilun aloittamista, oli ehkä päivä tai pari, jolloin kiireisen päivän vuoksi lounas jäi väliin ja söin sen sijaan suklaapatukan tai jonkin muun herkun.
Olit kateellinen jollekin toiselle. Hmmm… En halua olla kateellinen kenellekään, vaan enemminkin inspiroitua toisten kyvyistä ja saavutuksista. Mutta valehtelisin jos väittäisin, että ei ole tilanteita, jolloin en tuntisi pientä kateutta. Viimeksi kenties töissä, kun esimieheni ilmoitti kaavailevansa haaveilemaani urapolkua jollekin toiselle. Mutta se tunne meni pian ohi.
Olet sijoittanut rahaa osakkeisiin tai rahastoon. En koskaan.
Olit yksin kotona yön? Viime kesänä: Thomas oli yövuorossa ja tuli kotiin aamulla kun minä jo heräilin.
Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Nauran joka päivä paljon, ja vitsiä heitetään niin töissä kun kotonakin. Mutta ehkä siitä on muutama päivä, kun olen nauranut kirjaimellisesti kippurassa – ja varmasti jollekin Thomaksen heitolle.
Valvonut aamulla kello neljään. En muista… Olisiko tuo sama kerta kuin seuraavassa kohdassa?
Olet bailannut aamuun saakka. Sanan varsinaisessa merkityksessä olen bailannut viimeksi kai kesällä 2014. Mutta vastaan tähän kuitenkin, että uutena vuotena pari vuotta sitten. Tai ei se tainnut ihan aamuun saakka olla, mutta pikkutunneille kuitenkin.
Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Vuonna 2017, kun muutin Kreetalle! Ensimmäisellä kerralla Kreetalla vuonna 2010 en edes erityisemmin pitänyt saaresta: ihan ok, mutta ei sen enempää. Mutta katsos vaan: seitsemän vuotta myöhemmin muutin tänne, ja siinä välissä olin viettänyt saarella pari pitkää ja kuumaa kesää. Onhan tämä saari paljon enemmän kuin ihan ok!
Kävit Alkossa. Kun olin viimeksi Suomessa, eli kesällä 2019. Taisin ostaa pullollisen punaviiniä, sillä Kreetalla on vaikea löytää hyvää punaviiniä. (Mutta hiljattain Haniaan on avautunut sekä espanjalainen tapas-ravintola että meksikolainen ravintola, joista molemmista saa espanjalaista punkkua. En ole vielä käynyt testaamassa, mutta suunnitelmissa on!)
Kävit ulkomailla. Kesällä 2019 kun kävin Suomessa.
Kävit järvessä uimassa. Kesällä 2014 Bacina-järvillä Kroatiassa.
Söit ulkona ravintolassa. Tänään!
Kiroilit. Omasta mielestäni en kiroile koskaan, mutta Thomaksen mukaan päivittäin.
Olit humalassa. Ehkä uutenavuotena? En kylläkään varsinaisesti humalassa, mutta hiprakassa kuohuviinistä ja viinistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin siedän alkoholia, ja nykyään en pysty juomaan kahta viinilasillista enempää jos en halua kärsiä seuraavana päivänä kipakasta päänsärystä.
Turhauduit. Eilen töissä, kun oli todella hektinen päivä. Stressasin jo heti aamusta, että ehdinkö tehdä kaikki tarvittavat työt ennen kuin aloitan kolmen päivän viikonlopun, ja sitten minulle sysättiin lisää kiireellisiä tehtäviä. Sain kyllä kaikki tehdyksi, mutta ehdin turhautua siitä, että tehtäviä ilmaantuu viime tingassa. Jälkikäteen ajateltuna turhauduin aivan turhaan, ja minulla onkin opittavaa siinä, että osaisin suhtautua nopeisiin muutoksiin hieman lungimmin.
Juoksit cooperin testin. Kymmenen vuotta sitten. En muista tarkkaa tulosta, mutta muistan sen olleen henkilökohtainen ennätykseni.
Nukuit yön yli. Viime yönä nukuin kuin tukki klo 00-09. Seitsemän päivän työputken jälkeen olin valmis nukkumaan jo ennen kymmentä, mutta kesti pari tuntia ennen kuin sain unen päästä kiinni: kiireisen työpäivän jälkeen työasiat pyörivät edelleen mielessä ja oli vaikea nukahtaa.
Teit hutiostoksen. Pari viikkoa sitten ostin puoleen sääreen ylettyvät jumppapöksyt, ja vasta kotona tajusin, että niistähän tulee mieleen 2000-luvun legginssit. Siis ne, joita pidettiin niin hameiden, mekkojen kuin sortsienkin kanssa! Eiköhän niitä tule ainakin kotona pidettyä, mutta taidan jatkossa suosia vain kokopitkiä jumppahousuja.
Puhuit englantia. Ihan hetki sitten. Puhun joka päivä enemmän englantia kuin suomea.
Sanoit “minä rakastan sinua”. Lähes joka päivä! Viimeksi kai eilen?
Maksoit laskun. Thomas hoitaa laskujen maksun, joten en ole maksanut pitkään aikaan laskun laskua. Mutta milloin viimeksi… Maksoin vuokran useamman kerran viime vuonna, ehkä marraskuussa viimeksi?
Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Tällä viikolla muutaman kolikon. Meillä on töissä Hanian eläinsuojelujärjestön keräyslipas, ja tiputan lippaaseen kolikoita aina silloin tällöin.
Ajattelit onnistuneesi. Tämäkin vastaus liittyy töihin, ja eiliseen päivään. Koin onnistuneeni, että sain kaikki työtehtävät suoritettua hyvin tiukasta aikataulusta huolimatta!
Ostit itsellesi jotain ihanaa. Shoppailen harvoin, ja etenkin talven aikana tuli käytyä kaupoissa vain muutaman kerran lockdownin vuoksi. Mutta vastataan tähän ruoka-aiheisesti: viime viikolla ostin Haniassa sijaitsevasta Feidias-ravintolasta maailman parhaimman caprese-salaatin. Voisin syödä sitä joka päivä!
Koit olevasi hyvä äiti. En ole äiti, mutta lasketaanko kissat? Olen yleisesti ottaen kärsimätön ja temperamenttinen, mutta kissalauman kanssa olen huomannut, että minullahan riittää kärsivällisyyttä vaikka kuinka.
Tällä viikolla pari kissaa on ollut erityisen huomionkipeitä, ja olen antanut niille huomiota niin paljon kuin ne ovat tarvinneet. Yhtenä päivänä jopa myöhästyin töistä, kun aamutouhujeni keskellä yksi kissoistamme vaati pohjattomasti rapsutuksia ja sylissä oloa. Thomas jatkoi kissan paijaamista, kun minun oli pakko lähteä töihin.
On tullut verta nenästä. Ei koskaan.
Myönsit olleesi väärässä. Kun olen ollut väärässä, pyrin aina myöntämään sen. Joten varmaan lähes päivittäin?
Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Liian harvoin annan varsinaisesti palautetta, mutta kiitän aina saamastani palvelusta.
Pyysit anteeksi. Eilen töissä. Tarvitsin käteisostokseen isohkon summan rahaa, mutta ilmoitin siitä vasta viime minuuteilla. Tämä aiheutti lisätyötä toiselle henkilölle, ja pyysin häneltä mokaani anteeksi.
Suutuit puolisollesi. Harvoin todella suutun. Mutta viimeksi ärsyynnyin muutama päivä sitten, kun Thomas oli ostanut kattoterassille mustan aurinkovarjon, vaikka varta vasten sanoin, että sen täytyy olla vaaleanharmaa tai beige. Musta kun ei käy muuhun terassin sisustukseen lainkaan!
Tunsit pakahtuvasti onnesta. Ai milloin viimeksi? No lähes päivittäin! Edelleen, kolmen ja puolen vuoden jälkeen, Kreetalla asuminen aiheuttaa onnen tunnetta usein: elämä on täällä kaikin puolin niin paljon parempaa kuin Tanskassa asuessamme.
Meillä on ihana koti, Kreeta tarjoaa runsaasti upeaa tekemistä, aurinko paistaa usein, kissat tuovat iloa elämäämme, tykkään työstäni todella paljon kiireestä huolimatta, ja kaikki on muutenkin hyvin. Life is good.
