Vain kolmenkymmenen minuutin ajomatkan päässä Haniasta ja Plataniaksen alueelta sijaitsee pikkuinen Mesklan kylä aivan Lefka Ori -vuoriston juurella. Mesklan laidalla, piilossa vehreän metsän keskellä, on yksi Länsi-Kreetan monista piilotetuista helmistä: Sarakina-rotko.
Kreetan rotkoista tulee usein mieleen monen tunnin patikat, mutta Sarakina-rotko ei vaadi kovinkaan kummoista kuntoa, vaelluskenkiä eikä täyteen pakattua eväsreppua. Sarakina on nimittäin niin lyhyt, että parkkipaikalta rotkolle, sen edestakainen kävely ja paluu autolle kestää puolisen tuntia. Vaihtoehtoisesti rotkon toisesta päästä voi nousta ylös soratielle ja kiertää siten aloituspistelle toista reittiä, mutta tähänkin saa hitaasti kävellen käytettyä vain kolme varttia.
Vaikka Sarakina-rotko on lyhyt, tai ehkä juuri sen vuoksi, on se loistava jaloittelutauko ajopäivän keskellä. Tai miksei retkikohde ihan itsessäänkin, sillä jylhän rotkon ja sitä ympäröivien kuvauksellisten maisemien vuoksi suosittelen Mesklassa käyntiä jokaiselle Kreetan luonnosta pitävälle. Minä kävin Sarakina-rotkossa aurinkoisena lauantaina, ja sain olla siellä ihan yksin – tästä paikasta todellakin tietävät vain harvat.
Matka Plataniaksesta Mesklaan kulkee suurimmaksi osaksi samaa upeaa reittiä kuin Kreetan Botanical Parkiin, mutta Fournesin kylän risteyksessä valitaan vasemmanpuoleinen tie oikealle kaartavan sijaan. Maisemat ovat niin kauniit, että joudun pariin otteeseen laittamaan hätävilkut päälle ja pysäyttämään auton kapealle tielle kuvien ottamista varten. Kuvat eivät kuitenkaan anna oikeutta sille, miltä maisema todellisuudessa näyttää, joten jätän kuvien ottamisen sikseen ja katson edessäni avautuvaa oliivipuiden tummanvihreäksi värjäämää kumpuilevaa maastoa ilman linssiä.
Mesklaan saavuttuani parkkeeraan auton kauniin kirkon pihaan. Tarkempi tutkiskelu osoittaa, että kirkkoja onkin kaksi: vanha ja vaatimaton valkoinen kappeli ja sen vieressä 1970-luvulla rakennettu Neitsyt Marialle omistettu koristeellinen kaksitorninen kirkko. Tien toisella puolella on suurien puiden suojassa viihtyisän näköinen taverna, jonka muutamassa pöydässä ovat jo ensimmäiset lounasajan asiakkaat.
Kävelen tavernan ohi ja mäkeä ylös, kunnes käännyt Zourvaan ohjaavan kyltin kohdalta soratielle. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen ohitan piknik-alueen pöytineen ja pian olenkin jo varsinaisen luotopolun alkupäässä. Reitti on vaivaton kulkea, sillä liikkumista helpottamaan on rakennettu portaita ja kaiteita. Vain muutama minuutti lisää, ja olen saapunut Sarakinan kuvatuimpaan kohtaan, jossa rotko on vain muutaman metrin levyinen ja ympäröivät kiviseinät nousevat pystysuoraan kohti taivasta.
Näiden upeiden kiviseinien jälkeen Sarakina-rotko muuttuu kivikkoiseksi ja siten haasteellisemmaksi kulkea, joten tässä vaiheessa voi halutessaan kääntyä takaisin. Suosittelen kuitenkin jatkamaan matkaa, sillä vaikeakulkuista reittiä ei ole pitkälti: kivikkoisen pätkän jälkeen reitti nousee maastoon rakennettuja portaita pitkin ylhäällä kulkevalle soratielle ja lenkin rotko-osuus on ohi.
Jos patikointi-innostus iskee yllättäen ja haluaakin kävellä enemmän, voi tästä lähteä soratietä oikealle ja kävellä kolmisen kilometriä viereiseen kylään Zourvaan. Minä en tällä kertaa kuitenkaan tee lähes kuuden kilometrin lisälenkkiä, vaan kävelen postikorttimaisemissa takaisin autolle. Vaikka kävely Sarakina-rotkon pohjalla on upea kokemus jo itsessään, tekee rotkon päällä vuoristo- ja metsämaisemissa kävely tästä lenkkikokemuksesta vieläkin ainutlaatuisemman: näin lyhyelle matkalle mahtuu niin monta erilaista maisemaa!
Lue myös:
- Patikointia Kreetalla: Elafonissista Kriosiin
- Agia-järvi on mainio retkikohde Länsi-Kreetalla
- Kreetan Botanical Park & Gardens on hurmaava retkikohde
3 comments
Kiitos jälleen. Suunnattiin tänään lasten kanssa Sarakinan-rotkoon tämän postauksen innoittamana. Huikeat maisemat ja ihana kylä. Kääntyessämme hiekkatielle oli risteyksessä ilmoitus, että rotko suljettu ja vaarallinen. Lähdimme silti vähän kurkistamaan. Tuhot ovat melkoiset ja osa silloista sortunut kuten myös piknik paikka osin. Jatkoimme kuitenkin matkaa koska olemme kokeneita vaeltajia. Rotkon pohja oli täynnä isoja kiviä, joiden yli puikkelehdimme toiseen päähän. Käännymmei pian rotkon päätyttyä takaisin ja nautimme seinämien viileydestä. Upea paikka, ei olttais tänne kyllä eksytty ilman blogiasi. Ei siis sovellu polvi/nilkka vikaisille eikä vanhuksille tällä hetkellä. Kiitos!
Ohhoh, täälläkin on talven myrskyt tehneet tuhojaan! Kiitos tilannepäivityksestä – en olisi muuten osannut arvata, että tämäkään rotko ei ole enää samanlainen kuin viime vuonna saati että se olisi suljettu! Kiva kuulla, että ei kuitenkaan ollut hukkareissu ja pääsitte näkemään tämän pikkuisen mutta upean rotkon :)