Jos haluat harrastaa patikointia Kreetalla, on järjestetty retki usein järkevin tai jopa ainoa vaihtoehto. Monet patikointireitit eivät nimittäin palaa takaisin aloituspisteeseen, ja patikoitua keskellä ei mitään voi takaisin autolle tai paikallisbussin reitin varrelle pääseminen olla hankalaa.

Tämä talvi on ollut säiden puolesta mainiota patikointiaikaa, mutta harmittavasti talvisin varsinaiset retket ovat Kreetalla vähissä. Onneksi kuulin Hanian vuorikiipeilykerhosta EOS:ista, joka järjestää talvellakin eri mittaisia ja eri vaikeusasteisia vaellusreissuja. EOS:in patikointitarjontaan kannattaakin tutustua etenkin, jos haluaa kokeilla kunnon patikointia Kreetalla turistiretkien sijaan.

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Halusin päästä pitkästä aikaa kokeilemaan patikointia Kreetalla, joten osallistuimme EOS:in järjestämälle patikointiretkelle eräänä tammikuisena sunnuntaina. Tuona päivänä järjestettiin kaksi eri vaellusta: vaativampi 5++ -tason retki Lefka Ori -vuorilla ja helpompi tason 2 kävely Elafonissista Kriosiin. Minua hieman houkutteli vuoristossa patikointi, mutta luettuani kuvauksen tajusin heti, että tämä ei tainnut olla ihan minua varten: noin kahdeksan tunnin mittainen reissu 1600 metrin korkeuteen olisi vaatinut huomattavasti sohvaperunaa paremman kunnon – sekä varusteiksi jääraudat.

Tason 2 patikoinnin sanottiin kestävän maksimissaan kuusi tuntia ja korkeuseroja reitillä olisi korkeintaan 800 metriä. Tämäkin kuulosti huomattavasti haastavammalta kuin mielikuvieni leppoisa sunnuntaikävely Elafonissin rannalla, mutta uskoin sen kuitenkin olevan minulle juuri sopivan mittainen reissu. Tässä vaiheessa en osannut arvatakaan, että aloittelijatason patikka osoittautuisikin minulle tuskaiseksi taipaleeksi.

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Bussikuljetus patikkareissumme aloituspisteeseen Elafonissin rannalle lähti Haniassa sijaitsevan EOS:in toimiston edestä. Elafonissi sijaitsee Kreetan lounaisnurkassa ja on monien mielestä koko Kreikan kaunein ranta. Onneksi olen käynyt aikaisemmin usemmankin kerran Elafonississa ja ranta on siten nähty, sillä tällä reissulla ei ollut lainkaan aikaa jäädä ihailemaan harvinaisen autiota rantaa: bussista ulos, kävelysauvat halukkaille ja ei kun lenkkaria toisen eteen!

Meille oli kerrottu, että patikointi Elafonissista Kriosin rannalle kestäisi keskimäärin viisi tuntia. Reitti kulkisi koko Kreetan läpi kulkevaa Euroopan kaukovaellusreittiä E4 pitkin. Kyseinen yli 10 000 kilometrin mittainen vaellusreitti alkaa Portugalista, kulkee usean maan läpi ja päättyy Kreetan jälkeen Kyprokselle. Pelkkä Kreetan osuus reitistä on noin 320 kilometriä, ja tuona päivänä kävelisimme siitä noin kahdeksan kilometrin mittaisen pätkän.

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Vaellus alkoi mukavasti: maisemat olivat upeat, aurinko paistoi ja kävelytahti oli sopivan reipas. Meitä oli kaksi bussilastillista, joten väenpaljous ja kreikkalaisista lähtevä meteli hieman häiritsi patikointikokemusta, mutta en antanut sen vaikuttaa fiilikseen. Ainoa, mikä latisti tunnelmaani oli alkava päänsärky, mutta yritin pitää sen kurissa juomalla riittävästi vettä, napostelemalla eväitä säännöllisin väliajoin pitääkseni verensokerin koholla ja ottamalla ylämäissä iisisti.

Tiesin, että yksi asia karkottaisi päänsäryn välittömästi, ja sitä minulla ei tietenkään ollut mukana: olisin tarvinnut kahvia. Aamukahvit olivat jääneet tuona aamuna juomatta, sillä emme olleet löytäneet Haniasta lähtöpaikan läheltä sunnuntaiaamuna auki olevaa kahvilaa. Ja tuona aamuna olisin tarvinnut kahvia enemmän kuin useimpina aamuina.

Arvioin optimistisesti, että jos matkaan menee keskimäärin viisi tuntia, selviäisimme patikoinnista noin neljässä tunnissa. Päänsäryn yltyessä aloin tarkkailla kelloa yhä enemmän ja Lounais-Kreetan maisemista nauttiminen jäi vähemmälle. Reitti oli haastavampi kuin olin olettanut, eikä päänsäryn kanssa ollut lainkaan kiva kömpiä kivikkoista mäkeä lähes kontaten ylös ja laskeutua polvien poksahtamista peläten jyrkkiä kallioita alas.

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Luulin, että olimme jo aivan loppusuoralla kävellessämme täysin varjotonta rinnettä, auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta. Tai kai siellä muutama hattara leijaili, mutta yksikään ei osunut vahingossakaan auringon eteen. Olimme kävelleet jo lähes neljä tuntia ja päätäni takoi ainakin kymmenen pientä seppää, kun yhtäkkiä tuntui kun kaikki voimat olisivat lähteneet kropastani.

Päässä alkoi pyöriä ja vatsassa velloa, ja nieleskelin pahoinvointia pois. Olin kokenut saman olotilan kerran aikaisemmin; pari vuotta sitten Balilla. Enpä olisi uskonut, että Kreetan talvessa voisi saada auringonpistoksen, mutta ilmeisesti fyysinen suoritus ja jo valmiina ollut päänsärky teki minusta helpon uhrin auringolle.

Loppumatka oli yhtä tuskaa – ja sitä matkaa oli jäljellä vielä lähes tunti. Sinnillä kävelin Kriosissa odottavaan maaliin saakka, nieleskellen oksennusta ja kiroten koko idean lähteä patikoimaan. En patikoi enää ikinä – tai en ainakaan missään nimessä lähde EOS:in typerälle vaellusretkelle!

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Luulin, että saapuisimme bussille viimeisten joukossa, mutta bussissa oli vasta vain kourallinen ihmisiä. Meillä oli mennyt matkaan neljä tuntia ja 45 minuuttia, eli minun loppumatkan matelusta huolimatta kävelimme reitin arvioidussa keskiajassa.

Seuraavana päivänä parin särkylääkkeen ja kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo oli taas normaali, ja pikku hiljaa koettelemukset unohtuivat. Totta kai minä vielä patikoisin, ja totta kai EOS:in retkellä – sehän on aivan mainio keino harrastaa patikointia Kreetalla!

Näitä kuvia katsellessa harmittaa, että päänsärky vei kyvyn nauttia näistä maisemista niin kuin olisin halunnut niistä nauttia. Pitäisiköhän kävellä tämä sama reitti vielä uudestaan?

Lue myös:

Patikointia Tšekissä: Karlštejn linna
Patikointia Tšekissä: Böömin Sveitsi
Patikointia Malesiassa: Mt. Kinabalu
Patikointia Malesiassa: Cameron Highlands
Patikointia Mallorcalla: Sóller – Port de Sóller
Patikointia Mallorcalla: Sóllerista Fornalutxiin
Patikointia Sloveniassa: Bohinj-järven ympäri


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Tällaista on asuminen Kreetalla (eli päivä kanssani)
Viisi syytä matkustaa Kreetalle talvella
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

2 kommenttia

  1. Susanna

    4.2.2018 at 16:36

    Upeat maisemat siellä talvellakin!
    minä olen saanut kerran auringonpistoksen, kesällä Sardiniassa. Se tuntui siltä että päähän sattui ja pää muuttui tulikuumaksi ja tuntui ettei ilmastointikaan tehonnut vaikka yleensä se tehoaa. Nykyään menen aina mielelläni hieman varjoon, jos vain on varjoisia kujia. Myös vesipullo pitäisi muistaa pitää mukana

    Reply
    • Terhi

      8.2.2018 at 12:49

      Auringonpistos on kyllä kamala olotila… Minäkin suosin aina varjoja, esimerkiksi valitsen aina kadun varjoisan puolen jos aurinko paistaa vähänkään kuumasti. Ja vesipullo pitää ilman muuta olla mukana, muuten alkaa helposti nestehukka tuntua päänsärkynä.

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

@vagabondablog