Oli alusta asti selvää, että Cameron Highlands ei tulisi jäämään tällä reissulla väliin. Vaikka kaikki muut suunnitelmat muuttuisivat, tästä pitäisin kiinni kynsin ja hampain. Ainoastaan marras-joulukuun sadekausi sai minut hetkeksi epäröimään, mutta se hetki meni nopeasti ohi. Sitten patikoisin vesisateessa, olisipahan sekin kokemus.

Muutama hektinen päivä Kuala Lumpurissa ja olen enemmän kuin valmis matkaamaan neljän tunnin bussimatkan ylös Cameronin ylämaille, pieneen Tanah Rata -kylään. Edellisestä käynnistäni on aikaa kahdeksan vuotta, mutta kylä ei näytä siinä ajassa juurikaan muuttuneen – jos ei oteta lukuun kylän pääkadulle ilmestynyttä Starbucksia.

Majoitumme kodinomaisessa Gerard’s Place -nimisessä majapaikassa, mikä osoittautuu onnenpotkuksi: saamme järjestettyä majapaikan pitäjän Jayn kanssa kaikki, mitä olemme ajatelleet muutaman päivän aikana tehdä. Patikointi Cameron Highlandsin upeissa maisemissa on monille reissun kohokohta, ja se onkin ensimmäisenä aktiviteettina myös meidän listalla.

image

Jay suostuttelee meidät lähtemään viidakkoon parhaan tuntemansa oppaan, Jaysonin kanssa. Patikointi olisi rankka, mutta reitti ei olisi turistien täyttämä ja Jayson on koko kylän paras opas, joten oppisimme matkalla paljon. Minä haluaisin jotain vähemmän rankkaa, sellaista mukavan rentoa ja rauhallista metsässä samoilua, mutta Jay lupaa minun saavan ikimuistoisen kokemuksen – vaikka myöntääkin meidän olevan kuuden tunnin patikoinnin jälkeen totaalisen uupuneita.

Patikointi alkaa rauhallisesti loivaa ylämäkeä pitkin, juuri niin kuin toivoinkin. Pysähdymme aina kun Jayson näkee jonkin mielenkiintoisen kasvin, josta hän haluaa kertoa meille: sieniä, kääpiä, ötököitä syöviä kannukasveja. Tuntia myöhemmin mäki jyrkkenee ja polku pienenee. Juurakot ovat liukkaita, ja joku kaatuu. Kohta toinenkin.

image

image

image

image

Paria tuntia myöhemmin olemme huipulla, ja pidämme pienen evästauon samalla kun ihailemme maisemia. Jayson on tuonut mukanaan omenoita ja suklaakakkua, eikä kumpikaan ole koskaan maistunut paremmalta. Vaikka nousu on ollut rankka, ei se ole ollut niin paha kuin olin pelännyt. Reidet ovat saaneet tehdä kunnolla töitä, kyllä, mutta vauhti on ollut sen verran leppoisa, että vaikka patikointi käy rankasta urheilusuorituksesta, ei sydän ole joutunut äärisuorituksiin.

On aika aloittaa matka kohti alhaalla näkyviä teeviljelmiä. Maisema muuttuu, sillä kostean sammalmetsän sijaan maasto on nyt kuivempaa, eikä polun lukuisat juurakot ole enää niin liukkaita. Samalla patikointi muuttuu rankemmaksi: polku ei ole tasaista alamäkeä, vain ennemminkin jyrkkiä portaita. Polveni alkavat pian huutaa vastalauseitaan, mutta onnekseni kipu on siedettävää. Thomas kulkee edelläni ja auttaa jyrkimmissä pudotuksissa. Välillä kavutaan puunrunkojen yli, välillä ryömitään ali. Viidakko on tiheä, vihreä ja uskomattoman upea.

Kuutisen tuntia patikoinnin aloittamisesta saavumme alas teeviljelmille. Teepensaat toistavat vihreän kaikkia sävyjä ja rinteillä näkyy työpäiväänsä päättäviä teenkerääjiä. Jayson kertoo, että kerääjät ovat myanmarilaisia, sillä palkka on liian kehno ja työ liian rankkaa, jotta malesialaiset suostuisivat sitä tekemään. Siivotusta teelehtikilosta maksetaan vain puolikas ringgit, eli euroissa noin kymmenen senttiä. Vaikka teelehdet kerätään nykyään koneellisesti jyrkimpiä rinteitä lukuun ottamatta, on kone raskas kantaa ja väsyneet työntekijät altistuvat onnettomuuksille.

image

image

image

image

Patikointi päättyy cameronilaisen teen maisteluun upeissa maisemissa. Jay oli oikeassa: olen täysin uupunut, mutta patikointi oli takuulla ikimuistoinen kokemus. Cameron Highlandsia upeammassa maastossa en ole patikoinut koskaan aikaisemmin.

Ja se joulukuun sadekausi? Niinä kolmena päivänä, jotka Cameron Highlandsilla vietämme, ei sada tippaakaan.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kun reissuväsymys iskee
Vuosi 2015 kuvina: Instagramin top 10
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

46 kommenttia

  1. Minna

    25.1.2016 at 15:07

    Näyttääpä kauniilta ja uskomattomalta kokemukselta!

    Reply
  2. Sukellus Asiaan

    17.1.2016 at 02:38

    Itse olen lukenut Cameron Highlandsista matkaoppaista mutta jostain syystä päättänyt jättää sen väliin Malesian vierailuilla. Ehkä seuraavalla kerralla pitäisi kuitenkin tehdä poikkeus, kuulosti varsin miellyttävältä kokemukselta. Kiitos!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.1.2016 at 06:01

      Ehdottomasti kannattaa tehdä reissu Cameron Highlandsille seuraavalla Malesian vierailulla! Pari, kolme päivää riittää perillä oloon, joten sen enempää ei lomapäiviä tähän ikimuistoiseen kokemukseen mene :)

      Reply
  3. Reetta

    16.1.2016 at 20:48

    Oi, teeviljelmät…. Sellaisille haluaisin kyllä vielä päästä! Ja muutenkin Malesia on kiehtonut pitkään. Hyvä tietää, että tuoltakin löytyy hienoja patiokointireittejä. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.1.2016 at 06:03

      Malesia on mielenkiintoinen ja monipuolinen maa, ja todellakin käymisen arvoinen paikka. Cameron Hihglandsin lisäksi Malesiassa voi patikoida ainakin Borneossa!

      Reply
  4. Sanna I Siveltimellä

    16.1.2016 at 20:00

    Voi taivas, kuinka kauniita nuo teeviljelmät ja muutenkin maisemat! …Pakostakin jää kyllä miettimään kymmenensentin palkkaa teekilosta. Auts.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.1.2016 at 06:10

      Palkan pienuus kyllä hirvittää, varsinkin kun työ on vielä kamalan rankkaa! Kerääjäthän kantaa teen selässään johonkin 40 kiloon saakka, ennen kuin vaihtavat säkin tyhjään. Itse kun manailen jo alle 20 kilon rinkkani painavuutta, enkä sitäkään joudu yleensä kovin pitkään selässäni kantamaan….

      Reply
  5. Heidi / Maailman äärellä

    16.1.2016 at 13:31

    Aivan mahtavan näköisiä noi teeviljelmät. Noissa maisemissa todellakin kelpaisi patikoida :).

    Reply
  6. sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi

    16.1.2016 at 11:51

    Huikean näköistä, ja varsinkin viimeinen kuva on mieletön! Olen tästä paikasta lukenut aiemmin Annikan blogista, ja silloin jo päättänyt että tuonne haluan joskus mennä. Patikointimatka kuulostaa sopivan mittaiselta ja kaikki nuo ihanat jännät kasvit ja ötökät kiinnostaisi myös. Huh. Taas totean että olisi se vain niin ihanaa olla upporikas, niin ei tarvitsisi miettiä mistä kerää rahat seuraavaan matkaan! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.1.2016 at 07:26

      Cameronilla on kyllä kuvaukselliset maisemat! Lottovoitto ei olisi yhtään ikävä asia, reissusuunnitelmat ja -haaveet kun ei lopu koskaan :)

      Reply
  7. Mia / Elämää ja Matkoja

    15.1.2016 at 22:10

    Voi miten kauniita teeviljelmät ovatkaan ja mikä onni, että vältyitte sateelta vaelluksella! Alaspäin tulo on yllättävän rankkaa, joskus olen tuumannut, että olisi pitänyt ottaa pulkka mukaan ;)

    On se muuten jännä, että melkein joka maasta löytyy ne työt, joita oman maan väki ei suostu tekemään ja tuotetaan halpatyövoimaa. Mistäköhän löytyy se viimeinen maa, jonne ei vain yksinkertaisesti löydy sitä halvempaa työvoimaa?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.1.2016 at 07:30

      Mä tajusin onnekseni pyytää oppaalta kävelykepin, se auttoi monissa paikoissa – ja monissa taas ei, sillä maa oli välillä niin höttöä, että keppi upposi kahvaa myöten :D
      Mielenkiintoinen ajatus tuosta viimeisestä epäonnisesta maasta, jonne ei enää löydy halvempaa työvoimaa. Niitä kun varmasti on useampikin ympäri maailman…

      Reply
  8. Pirkko / Meriharakka

    15.1.2016 at 12:17

    Kivan näköisiä maisemia – täytyy pitää mielessä, jos (hiukan vastoin odotuksiani), Malesiaan vielä päätyisimme :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.1.2016 at 07:23

      Suosittelen! Cameron Highlands on minun suosikkipaikkojani Malesiassa :)

      Reply
  9. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    15.1.2016 at 10:31

    No tästä patikointipaikasta olen kuullut jopa minäkin :-) Juuri niin hienot ovat maisemat kuin kuvittelinkin. Joskin Starbucksia ilman haluaisin uskoa tuonkin paikan pärjäävän…!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.1.2016 at 02:08

      Starbucks ei kyllä sopinut katukuvaan lainkaan. Sen vielä joten kuten ymmärtäisin jos Tanah Ratassa kahvittelu olisi erityisen suosittua, mutta siellähän juodaan enimmäkseen teetä! :D

      Reply
  10. Miika ♥ Gia | matkakuume.net

    14.1.2016 at 22:08

    Näyttää kyllä aivan mahtavalta paikalta! Pitääköhän tässä vaiheessa alkaa katumaan ettei jaksanutkaan jäädä Malesiaan ja Kuala Lumpuriin yhtään pidemmäksi aikaa? :)

    Riisipellot kun on nähnyt, olisi hauska nähdä noita teeviljelmiäkin.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.1.2016 at 02:06

      No seuraavalla kerralla sitten! :) Kuala Lumpurin jälkeen tämä oli ihanan vehreä, raikas ja viileä paikka, eli täydellinen breikki kaupunkielämään.

      Reply
  11. Virpi/ Täynnä tie on tarinoita

    14.1.2016 at 17:41

    Jee, patikointijuttuja! Tuli noista ylä- ja alamäistä mieleen, että itse aina vähän kalpenin kauhusta kun opas sanoi että edessä on pitkä alamäki. Vaikka sen yhtäkkiä kuvittelisi olevan helppo, ei se sitä useinkaan vaellusreiteillä varmaan ole ellei sitten ole kyseessä tasainen polku. Mielummin siis valitsen reitin jossa on enempi ylä-kuin alamäkeä, ylöspäin on useinmiten rankkaa mutta helpompaa mennä. :)

    Ja voi noita työoloja mitä tuolla teelehtien kerääjillä on. Paljonko muuten saa kerätä, että yksi teelehtikilo on täynnä. Huh huh!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.1.2016 at 06:25

      Olen oppinut kantapään kautta sen, että alamäet ovat ylämäkiä pahemmat! Kun patikoin malesialaisen Mt Kinabalun huipulle, tuulettelin, että rankin osuus on nyt ohi. Ei todellakaan ollut, vaan alastulo oli reippaasti vaikeampaa!
      Mä käsitin, että yhden teekilon kerääminen ei kestä ihan kauhean kauaa, sillä muistelen oppaamme sanoneen, että päivässä yksi henkilö kerää yli 100 kg… Eli keräysvauhti on ehkä reilu 10 kg tunnissa?

      Reply
  12. Jenni / Globe Called Home

    14.1.2016 at 01:47

    Mun mies on käynyt pariin otteeseen Malesiassa työmatkalla ja kertoi, että tuolla on hyvin vahvasti kolmen eri kastin työmarkkinat. Kiinalaiset pyörittää bisnestä, tekee toimistohommia ja rahaa, malesialaiset keskittyy toimimaan “välittäjinä” koska lainsäädäntö on hyvin protektionistinen eivätkä kiinalaiset voi käytännössä omistaa pyörittämiään yrityksiä… ja sitten on se kolmas kasti, eli myanmarilaiset kuten mainitsit, jotka tekevät raskaan työn ja joiden poliittinen asema yhteiskunnassa on todella heikko. Vaikka Malesia ei missään nimessä ole ainoa maa, jossa tällaista jakautumista tapahtuu – vähän sama tilannehan on myös Jenkeissä laittomien maahanmuuttajien kanssa – niin silti se kuulosti todella häiritsevältä.

    Mutta se siitä yhteiskunnallisesta paasauksesta. Maisemat tuolla ovat kuitenkin upeita!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.1.2016 at 06:20

      Muistan, että tästä samasta asiasta oli luennoilla puhetta kun opiskelin Malesiassa. Siis että käytännössä kiinalaiset pyörittää koko maata ja suurin osa maan varakkaimmista on kiinalaisia. Minipalkka Malesiassa on tällä hetkellä noin 200 €/kk, mikä ei taida koskea käytännössä kuin näitä myanmarilaisia raskaan työn raatajia, sillä oppaamme mukaan esimerkiksi kahvilan työntekijät saa kuukaudessa noin 450 €. Kuka haluaa tehdä raskasta ja vaarallista ulkotyötä kun siististä sisätyöstä saa palkkaa yli tuplat?

      Reply
  13. Sari / Inspired by the sun

    13.1.2016 at 18:40

    Näyttää ihanalta! Vaellukset on ihan omia lemppareita, pitää siis laittaa tämäkin must do-listalle!

    Reply
  14. Stacy Siivonen

    13.1.2016 at 16:48

    Eipä hassummat maisemat! Minua, tosin, kiinnostavat viidakot vähän toisella puolen planeettaa, mutta Malesian viidakoista oli juuri töllöttimessä Bear Gryllsin jakso, kun joku eksyi sinne.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 04:05

      Ei lainkaan hassummat maisemat :) Bear Gryllsiä olen katsonut monet kerrat, mutta jakso Malesian viidakoista taitaa olla näkemättä. Pitääkin yrittää löytää se jakso jostain!

      Reply
  15. Annika | Travellover

    13.1.2016 at 14:33

    Cameron Highlands oli ihana! Minä koin sateen ja kylmyyden heinäkuussa ja lähdin pois liian nopeasti. Kun sää parani, Cameronissa oli ihana olla! Minä vain käyskentelin hikeä vuodattamatta pelloilla. Sekin oli hienoa. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 04:02

      Mä muistan edellisellä kerralla olleen niin kylmä, että piti nukkua pitkät housut jalassa, mutta nyt paistoi aurinko ja oli ihan shortsisää.
      Noita teeviljelmiä voisin tuijotella tuntikausia! :)

      Reply
  16. Jenna / Journey Diary

    13.1.2016 at 14:19

    Ihanan vehreää! Normaalisti en hypi innosta kun puhutaan patikoinnista, mutta noihin maisemiin voisin lähteäkin :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 02:22

      En minäkään ole mikään patikointifani, mutta upeissa maisemissa se on usein mahtava kokemus :)

      Reply
  17. Titta & Thomas / IKILOMALLA

    13.1.2016 at 04:56

    Mainio postaus! Voisin itsekin lähteä tuolle vaellukselle ja nimenomaan tämän samaisen oppaan kanssa! Oppaan rooli onnistuneessa reissussa on tosi tärkeää, jotta kokemuksesta saa kaiken irti! :) Hienot maisemat ja mielenkiintoinen tarina paikan työkulttuurista. Sadekausi nimenä aina jännittää, mutta ihana yllätys kun ei sitten sadakkaan! :D
    Titta / IKILOMALLA

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 02:27

      Suosittelen kyllä tätä opasta! Hän sanoi heti alkuun, että “minä olen teidän opas, joten kysykää mitä tahansa: ei vain Cameron Highlandsista, vaan koko Malesiasta”. Sai pointsit heti alkuun, sillä hän oikeasti halusi antaa meille mahdollisimman paljon tietoa ihan kaikesta hänen kotimaataan koskevasta. Kyllä me sitten kyseltiinkin :)

      Reply
  18. Tanja/Levoton Matkailija

    11.1.2016 at 22:01

    Kävin Malesiassa heinäkuussa 2014, vietin maassa yhteensä kaksi viikkoa Melakassa, Kuala Lumpurissa ja muutaman päivän myös Cameron Highlandsilla. Tykästyin kovin Cameron Highlandsin alueeseen, ja yövyin myös Tanah Ratan kylässä. Patikointia en tehnyt, vaan osallistuin päiväretkelle minkä aikana käytiin katselemassa alueen nähtävyyksiä. Metsään päästiin kyllä tarpomaan, ja myös teetä maistelemaan :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 02:21

      Kiva, että pääsit päiväretkelläkin metsään, se kun on mielestäni Cameronilla parasta – teeviljelmien jälkeen :) Me otettiin toisena päivänä taksi, joka ajeli meitä nähtävyyksille, mutta ne oli enimmäkseen jotain turistihömpötyksiä. Meidän toiveista huolimatta kuski ei oikein osannut viedä minnekään muihin mielenkiintoisiin paikkoihin, joten lopetettiin “retki” kesken kaiken.

      Reply
  19. Kiia

    11.1.2016 at 17:27

    Ihanan vihreät teeplantaasit! Tulee mieleen Intian Munnar näistä kuvista. Kivan yksityiskohtaisia kuvia haikin varrelta.
    Olen huomannut kyllä aikaisemmilla reissuilla, ettei niitä sadekausia kannata liikaa miettiä. Useimmiten sitten jos sataakin, kaikki tulee kerralla :)

    Starbucks…voi hoh-hoijaa… en kommentoi tähän mitään painokelpoista :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      17.1.2016 at 02:17

      Tämän reissun aikana ollaan oltu ainakin kolmessa kohteessa, missä on ollut sadekausi. Eikä ole haitannut mitään, sillä tosiaankin yleensä sade on ollut rankka mutta lyhyt – tai sitten ei ole satanut lainkaan. Moni upea paikka olisi jäänyt näkemättä, jos oltais pelätty sateita! :)

      Reply
  20. Kohteena maailma

    11.1.2016 at 08:36

    Hienoissa paikoissa olette reissullanne käyneet! Ompahan ollut Starbucks melkoinen yllätys tuolla, ilmeisesti kävijöitä on riittävästi, että kannattaa tuollaiseen paikkaan Starbucks perustaa – erikoista. Viimeisen kuvan maisema on kyllä upea :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      16.1.2016 at 12:25

      Starbucks taitaa olla täällä päin maailmaa ihan supersuosittu, kun jopa pieneen vuoristokylään on sellainen perustettu :) Cameron on ollut reissumme kohokohtia, ja olen tyytyväinen, että menimme tänne vaikka olenkin ollut näissä maisemissa jo aikaisemmin. Voisin kyllä mennä kolmannenkin kerran! :)

      Reply
  21. Annika

    10.1.2016 at 19:40

    Aivan älyttömän upeat maisemat! Vaellus ja patikointi on asioita jotka sisältyy mun uuden vuoden toivelistaan, keräilen siis vastaavia postauksia lukulistalle jotta tiedän missäpäin maailmaa tämä harrastus tarjoaa niitä parhaimpia maisemia :P

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      16.1.2016 at 12:21

      Tämä paikka todellakin tarjoaa todella mahtavia maisemia :) Mä olen myös alkanut innostua entistä enemmän patikoinnista, ehkäpä minunkin pitäisi tänä vuonna paneutua asiaan matkoillani paremmin. Kiitos vinkistä! :)

      Reply
  22. Jane / Lomaunelmia ja unelmalomia

    5.1.2016 at 15:10

    Meillä tulee nyt tammikuussa 9 vuotta Malesian kiertomatkasta jolla oltiin 2 yötä Tanah Ratassa. Vai että Starbucks! Ei oikein sovi kokonaisuuteen 😉

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.1.2016 at 07:22

      No niinpä, Starbucks! En ollut uskoa silmiäni ja luulin sitä jäljennökseksi, mutta eipä tainnut olla :D

      Reply
  23. Meri

    5.1.2016 at 13:55

    Ihanan näköistä! Vaikka oon Malesiassa ollut kahdesti niin tonne en oo vielä päässyt vaikka aina haaveillut. <3 Ehdottomasti lähivuosina pakko päästä tonne, nyt kun tosta vaeltamisestakin on tullut melkein jo tapa täällä Kiinassa. ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.1.2016 at 07:21

      Tämä on kyllä sellainen kohde, mitä ei saisi missään nimessä jättää Malesian reissulla väliin, joten kannattaa seuraavalla kerralla yrittää päästä tänne :) Pari, kolme päivää riittää vallan mainiosti jos ei halua patikoida useita reittejä (me ei todellakaan oltais voitu tehdä yhtäkään tämän jälkeen, sillä jalat oli muusia monta päivää) ja bussimatka on KL:stä vain neljä tuntia, joten mikään aikasyöppö ei tämä ole.

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog