Bohemian Switzerland – Böömin Sveitsi
Tšekin luoteisosassa, Saksan rajalla, sijaitsee hieman harhaanjohtavasti nimetty kansallispuisto Böömin Sveitsi, englanniksi Bohemian Switzerland. Noin 170 neliökilometrin suuruisesta kansallispuistosta hieman yli puolet sijaitsee Saksan puolella, ja tätä osaa kutsutaan Saksin Sveitsiksi (engl. Saxon Switzerland).
Kansallispuiston nimi juontaa juurensa 1700-luvulle, kun kaksi Saksan Dresdenissä opiskelemassa ollutta sveitsiläistä taidemaalaria vertasivat lähistöllä olevia hiekkakivivuoria Sveitsin maisemiin. He käyttivät alueesta nimeä Saksin Sveitsi, joka sitten yleistyi ja lopulta myös Tšekin puoleisen puistoalueen nimi muutettiin samaan tapaan Sveitsiin viittaavaksi.
En ollut tietoinen tästä kansallispuistosta, ennen kuin Vida de Estrada -matkablogin Johanna siitä minulle vinkkasi. Ei tarvinnut kuin nähdä muutama kuva ja olin myyty: tuonne olisi pakko päästä! Ja sinnehän sitä sitten menimmekin, heti seuraavana päivänä Tšekkiin saavuttuamme.
Thomas otti tehtäväkseen selvittää meille parhaiten sopivan patikkareitin, ja hän valitsi tämän helpon reitin, jonka lähtöpaikka on Hrenskon kylä noin tunnin ajomatkan päässä Teplicestä ja senhetkisestä majapaikastamme.
Reitti on sopiva koko perheelle, tai ainakin sen verran kuin lapset sitä jaksavat kävellä: jos patikoi koko reitin, on sillä pituutta 8,4 kilometriä, mutta takaisin voi toki kääntyä missä vaiheessa tahansa. Tai jos tekee niin kuin me, ja kävelee heti alkuun pari kilometriä vikaan ja vielä myöhästyy paluubussista, tulee jalkapatikalle pituutta vähintäänkin tuplat.
Hrenskosta lähtee useampi reitti, jotka on merkitty eri värein. Meidän oli tarkoitus kävellä keltaista reittiä, joka kulkee Elbejoen Kamenice-sivujoen viertä pitkin. Emme kuitenkaan aluksi tajunneet, että keltaisia reittejä on useampi, joten suunnistimme kylässä olevien karttojen mukaan aivan väärään paikkaan, pois joelta. Onneksi huomasimme virheen nopeasti, emmekä saaneet kuin parin kilometrin lisälenkin.
Keltaisilla maalimerkeillä merkitty reitti kulkee hiekkakivikallioiden reunustamassa rotkossa, jonka pohjalla Kamenice-joki virtaa. Alue on todella vehreää ja jopa kauniimpaa kuin olin etukäteen ajatellut, eikä ole yllättävää, että porukkaa oli tällä reitillä todella paljon: patikoimassa oli nuoria pariskuntia, lapsiperheitä ja vanhuksia – ja monilla oli koirat mukanaan.
Itse olisin toivonut hieman rauhallisempaa reittiä, mutta elokuu ei taida olla tällä polulla rauhaa rakastavalle paras ajankohta. Mutta mitä kauemmaksi Hrenskosta kävelimme, sitä vähemmän kanssapatikoijia oli, joten loppujen lopuksi ihmismäärät eivät sittenkään niin paljoa häirinneet kuin aluksi pelkäsin.
Muutaman kilometrin kävelyn jälkeen matkaa ei voi jatkaa jalkaisin, vaan täytyy hypätä hetkeksi veneen kyytiin. Kilometrin mittainen venematka maksaa euron, ja tällä pätkällä saa nauttia koko reitin kauneimmista maisemista. Veneitä kulkee ainakin kesäsesonkina muutaman minuutin välein ja yhteen veneeseen mahtuu parisenkymmentä henkilöä, joten kauaa ei matkan jatkumista joudu odottamaan. Noin 20 minuutin mittaisen matkan aikana veneen kuljettaja kertoo tietoa rotkosta, mutta vain saksaksi ja tšekiksi kerrottu selostus meni meiltä kylläkin täysin ohi.
Polun loppupuolella olisi ollut toinenkin venematka, jonka jälkeen olisimme jatkaneet sinistä reittiä pitkin Mezní Louka -hotellille ja ottaneet sieltä bussin takaisin Hrenskoon. Veneen kuljettaja kuitenkin sanoi, että reitti ei enää jatkuisi venematkan jälkeen, vaan veneellä pitäisi tulla myös takaisin. Päätimme jättää tämän sitten kokonaan väliin ja palasimme polkua pätkän verran takaisin sillalle, josta jatkoimme matkaa vihreää reittiä pitkin.
Tässä tulikin sitten koko reissun rankin osuus, kun jouduimme kiipeämään parisenkymmentä minuuttia jyrkkiä portaita ylös rotkosta päästäksemme Meznáan, josta myös voisimme hypätä bussin kyytiin. Ylös päästyämme päätimme ennen bussimatkaa huilata ja pitää evästauon, joka ei ollut lainkaan hyvä päätös: mussuttaessamme eväsleipiämme lähti päivän ainoa bussi Meznásta Hrenskoon aivan neniemme edestä.
Vaihtoehdoiksimme jäi joko kävellä parin kilometrin matka Mezní Loukaan ja odottaa siellä tunti seuraavan bussin lähtöä, tai kävellä kuuden kilometrin matka takaisin Hrenskoon metsätietä pitkin. Kumpikaan vaihtoehto ei houkutellut, sillä olimme jo lopen uupuneita ja aurinko paistoi kuumasti kun emme enää olleet rotkossa paahteelta suojassa.
Päätimme lopulta kävellä takaisin. Pari viimeistä kilometriä piti purra hieman hammasta, mutta perille päästiin – ja aikaisemmin, kuin mitä bussi Mezní Loukasta olisi lähtenyt. Olin suunnitellut käyväni katsomassa myös Böömin Sveitsin symbolin Pravčická bránan, eli Euroopan suurimman luonnon muovaaman hiekkakivisillan, mutta viiden tunnin patikoinnin jälkeen en enää jaksanut kävellä yhtään enempää.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Böömin Sveitsi oli juuri sitä, mitä olemme Euroopan-reissultamme odottaneet paljon, ja mitä janoamme lisää: patikointia upeissa maisemissa! Kiitos vinkistä, Johanna!
8 comments
No niin. En olisi kyllä jaksanut vinkumatta patikoida noin paljoa, vaikka lopputulos onkin hieno. Mukavan vehreän näköistä tuolla. Tuo venekyyti olisi kyllä ollut hauska kokea.
Saman vuoriston liepeillä siis ollaan oltu, mutta eri maassa: http://www.tamamatka.fi/saksin-sveitsi-ja-bastei/
Ei passannut vinkua, sillä kumppani ei olisi sitä kuunnellut hetkeäkään ja olisin joutunut patikoimaan yksin :D Venekyyti oli tosiaankin ihan hauska!
Nyt on kyllä ihan erilaista Tsekkiä tämä. Ihanan vehmasta, hienoja putouksia. Täytyypä pitää mielessä.
Minä olin aikaisemmin käynyt Tsekissä vain Prahassa, joten nyt oli ihanaa tutustua myös tsekkiläiseen luontoon. Todella upea paikka! :)
Onpa ihanan vihreää! Noin upeat maisemat vaatisivat ehdottomasti omaa rauhaa ja yksinäisyyttä patikoinnin aikana. Hyvä, jos pidemmälle mennessä vähän rauhoittui! :)
Upeissa maisemissa patikoidessa toki toivoisi, että saisi olla ihan rauhassa eikä reitillä olisi muita ihmisiä. Mutta onneksi ei koko matkaa sentään ollut ruuhkia, vaan saatiin välillä olla ihan rauhassakin :)
Tämä täytyy kirjoittaa muistiin Tsekin matkan varalle! Kansallispuistot ovat parhaita päiväretkikohteita kun mieli halajaa pois kaupungin sykkeestä! :)
Samaa mieltä, tällaiset puistot ja luontokohteet on aivan ihania paikkoja mennä rauhoittumaan kun kaupungin hälinä alkaa tökkiä! :)