Yhden aikakauden päätös: hyvästit Kööpenhaminan kodille

Eilen tuli vastaan yhden aikakauden päätös, kun Kööpenhaminassa tyhjeni yksiö kerrostalossa, jonka alaoven summerin vieressä oli kolmen vuoden ajan ollut sukunimeni kirjoitettuna valkoiselle lapulle. Eikä vain minun sukunimeni, vaan pleksin alla säältä suojassa olevassa lapussa oli myös toinen sukunimi, ensimmäistä kertaa minun nimeni kanssa vierekkäin.

Vaikka lähdimme Kööpenhaminasta jo yli seitsemän kuukautta sitten, oli meillä ollut valoisa vuokrayksiömme Nørrebron trendikkäässä kaupunginosassa eiliseen saakka. Emme nimittäin lähtiessä tienneet kuinka kauan reissumme tällä kertaa tulisi kestämään, vai onnistuisiko suunnitelmamme ja jäisimme maailmalle ilman tarvetta pitää asuntoa takaporttina Kööpenhaminaan.

Emme halunneet luopua asunnostamme, sillä vuotta aikaisemmin oli käynyt niin ikävästi, että muutto Espanjaan oli jäänyt vain kahden kuukauden mittaiseksi. Jos emme olisi olleet kaukaa viisaita ja pitäneet Kööpenhaminan asuntoamme varmuuden vuoksi, olisi maitojunalla palaaminen ollut huomattavasti happamampi kokemus.

Kööpenhamina - yhden aikakauden päätös

Kööpenhamina

Olimme suunnitelleet Tanskasta lähtöä jo pitkään ja viimeisten kuukausien aikana elämä oli aika tylsää: säästimme reissua varten jokaisen mahdollisen äyrin ja siksi karsimme kahvila- ja ravintolakäynnit, ja oikeastaan kaikki huvitukset, minimiin. Tähän päälle kun lisäsi Tanskan surkean kesän, olin onnellinen kun elokuun alussa karistimme Tanskan pölyt automme renkaista ja suuntasimme etelään.

Kolmen vuoden aikana Kööpenhamina jätti minuun kuitenkin jälkensä. Vaikka en oppinut kieltä, en sopeutunut ankeisiin ja kostean kylmiin talviin, ja loppuun asti kauhistelin ruokakaupassa hintoja, mielsin – ja miellän edelleenkin! – Kööpenhaminan kodikseni. Suomen-reissuiltakin palasin aina kotiin, en kotoa Kööpenhaminaan.

Joulukuinen loma Kööpenhaminassa herätti pienen kaipuun takaisin. Ei välttämättä asumaan, ainakaan vielä, mutta viettämään tuossa ihanassa kaupungissa pidemmän ajan kuin muutaman hassun päivän. Haluaisin käydä syömässä galetteja La Petanquessa (se oli joulukuussa kiinni!), viikonloppuaamuisin vegaanibrunssilla Kalasetissa (kävimme nyt vain kerran) ja kiertää kaikki lempikahvilani (onneksi ehdin käymään edes parissa!). Puhumattakaan kävelylenkeistä kasvitieteellisessä puutarhassa ja viikonloppureissuista lähialueille… Olihan meillä asuntomme, joten pidempi Köpiksen-reissu ei ollut kai aivan mahdoton idea!

Kalaset, Kööpenhamina

Kalaset, Kööpenhamina

Ajatus asunnosta luopumisesta tuli aika nopeasti, emmekä aikaisemmin olleet juurikaan edes miettineet asiaa. Päätökselle ei ollut vastalauseeksi mitään järkevää: minun haaveilut muutamasta viikosta Kööpenhaminassa eivät olleet kovin realistiset, sillä loppupeleissä tulisin kuitenkin valitsemaan lomakohteeksi jonkin muun paikan, jos minulle avautuisi mahdollisuus lomailla useampi viikko. Ja pitäisimmekö asunnon vain sitä varten? Emme todellakaan.

Ja ainakaan lähikuukausina emme ole palaamassa Tanskaan, sillä tulemme olemaan Kreetalla ainakin vuoden loppuun saakka. Tai no, jos Thomakselta kysytään, ei Tanskaan paluu ole todennäköinen vielä useampaan vuoteen, ja päätös luopua asunosta oli kuin sinetti sille ajatukselle.

Eikä asunto missään nimessä edes ollut mikään unelmiemme kämppä, josta halusimme pitää kynsin ja hampain kiinni. Mutta niin edullinen se oli, että emme enää toiste tekisi samanlaista asuntolöytöä Kööpenhaminassa. Asuntojen korkeiden vuokrahintojen vuoksi Kööpenhaminaan paluu onkin nyt entistä kaukaisempi ajatus: kuinka meillä koskaan tulee olemaan varaa muuttaa sinne takaisin, kun pelkkiin vuokratakuisiin tarvitsee monen tuhannen euron säästöt?

Kööpenhamina

Yhden aikakauden päätös

Koska Thomas on tällä hetkellä Kööpenhaminassa, päätimme pikaisen puhelun aikana, että hän kävisi pakkaamassa tavaramme ja luovuttaisi asunnon. Eilen hän sitten lähetti kuvaraporttia tyhjenevästä asunnosta ja minulla oli haikea fiilis – niin kuin minulla on aina niinä hetkinä, kun tajuan yhden ajanjakson päättyvän.

Kolme vuotta sitten muutimme asuntoon intoa ja iloa täynnä, osaamatta edes aavistaa, millaisia seikkailuja seuraavat vuodet toisivat tullessaan. Kolme vuotta samassa asunnossa on minulle pitkä aika, mutta tuo Nørreborin laidalla sijaitseva asunto on merkityksellinen minulle etenkin siksi, että se oli meidän ensimmäinen yhteinen kotimme.

Tämä oli yhden aikakauden päätös, jonka seurauksena tulevaisuus tuntuu entistä jännemmältä: minneköhän tiemme vie Kreetan jälkeen?


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


4 comments
  1. Hieno päätös ja hyvä aihe, toivon että voitte jäädä kohteeseen jossa aidosti viihdytte. Tuo on muuten totta, myös esim. Helsingissä pyydetään etenkin ydinkeskustassa aivan mahdottomia vuokrasummia kuten kahtatuhatta jo. Siis Sveitsin vuokrahinnat ovat jo nykyään pohjoisemmassa, siitä minä en pidä yhtään että kaikkea korotetaan. Jos maksaa kalliin hinnan, olettaisi kuuluvan sitten myös laatua ja mielellään hyvä sää, mutta ne eivät aina tule sen kalliin hinnan mukana. Nyt ilmeisesti ilmastonmuutoksen takia ilmat ovat kovin kylmiä ja jäinen tuuli on yhä, vaikka nyt pitäisi olla jo kevät ja kukkiakin saisi jo olla näkyvissä. En tiedä ovatko jääkylmät keväät uusi pysyvä ilmiö pohjoisessa, mutta se ei miellytä minuakaan olen enemmän kesäihminen. Kevät ja kesä on usein parasta aikaa, mutta mielellään ilman jääkylmää tuulta

    1. Kiitos Susanna! Parin tonnin vuokra on aivan järkyttävän suuri. Vaikka olisi suuret tulot, tuntuisi silti riistolta maksaa sellaisia vuokria. Säät menee nykyään kyllä ihan miten sattuu! Käsittääkseni pohjoisessa on tänä talvena ollut normaalia kylmempää ja täällä Kreetalla on taas ollut normaalia lämpimämpää. Nyt on jo ihan kesä, vaikka jotkut veikkaa takatalven vielä tulevan. Saa nähdä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

You May Also Like