Kreetalla joulufiilis loisti poissaolollaan, vaikka ei sielläkään joulun tuloa voi olla huomaamatta: Hanian kadut on koristeltu jouluvaloilla, kaupat ovat täynnä joulukoristeita ja radiossa soivat joululaulut. Kai se on se valoisuus ja lämpö, jotka eivät Pohjolassa syntyneen mielestä vain sovi joulunaikaan lainkaan, ja joulun tunnelmaa on siksi vaikea löytää. Vasta kylmä, pimeä ja jouluinen Kööpenhamina sai joulufiiliksen nousemaan.

Saavuimme Kööpenhaminaan sunnuntaina iltapäivällä. Luulin kellon olevan jo paljon enemmän, sillä Kastrupin lentoaseman ikkunoiden takana näkyvä pimenevä maisema viesti illasta ja saapuvasta nukkumaanmenoajasta. Laukkuni oli jäänyt jonnekin Kreetan ja Ateenan välille, ja kun olimme saaneet tehtyä raportin kadonneesta matkatavarasta oli ulkona jo pilkkopimeää. Junan ikkunasta näkyi mustan pimeyden keskellä vain lukuisia jouluvaloja, ja jo pelkästään tämä näky tuntui enemmän joululta kuin mikään Kreetalla.

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Kööpenhaminassa ei ole lunta ja puista voi vieläkin löytää vihreitä lehtiä, mutta lämpimien vaatteiden päälle kerrostaminen, kääriytyminen villaiseen kaulahuiviin ja hanskojen tarvitseminen ovat varmoja talven merkkejä. Ensimmäisenä kahtena päivänä saimme nauttia kööpanhaminalaisittain yllättävän kirkkaasta talvisäästä, mutta kolmantena päivänä harmaus syveni ja loputon tihkusade toi mukanaan vanhan tutun luihin saakka pureutuvan koleuden.

Tämä oli se talvisää, johon olin kolmen Köpis-vuoden aikana tottunut: jouluinen Kööpenhamina kun on plussa-asteita ja korkeintaan Tivolin tekolunta. Mutta ihanaa tässä leudossa säässä on se, että lämpölampun alla tarkenee istua kahvilan terassilla vaikka useamman tunnin.

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Vaikka olimme jo ostaneet joululahjat valmiiksi, emme siltikään välttyneet kaupoissa kiertämiseltä. Tällä kertaa joulustressin uuvuttamien shoppailijoiden keskelle päätyminen ei kuitenkaan ahdistanut, vaan keskustan Illum-tavaratalossa joulufiilis vain nousi entisestään, kuten myös kanelipullan tuoksuisessa Ikeassa.

Kööpenhaminan joulumarkkinoista kävimme kiertämässä vain yhdet: Højbro Plads -aukion markkinat. Nämä eivät varmastikaan ole Köpiksen suurimmat tai edes parhaimmat joulumarkkinat, mutta jostain syystä olemme käyneet niissä jokaisena vuotena. Nyt kylläkin kiinnitin huomiota markkinoiden ulkomaalaispainotteisuuteen: tanskalaiset kojut tuntuivat olevan vähemmistönä kun markkinat olivat vallanneet ranskalaista saippuaa, saksalaista braatvurstia, espanjalaisia churroja, unkarilaisia lángoksia ja kürtőskalácseja, sekä italialaisia juustoja ja kinkkuja myyvät kojut.

Ehkä eurooppalaiset herkut tuovat jollekin joulumielen, mutta minua ne enemmänkin muistutti kesäisistä matkoista.

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Jouluinen Kööpenhamina

Joulumarkkinoiden jälkeen kuuluu aina lämmitellä glögillä, ja siihen tarkoitukseen on Kööpenhaminassa vain yksi ainoa oikea paikka: Kongens Nytorvilla sijaitseva Hviids Vinstue. Tämä tunnelmallinen ja autenttinen viinitupa on sijainnut samalla paikalla jo lähes 300 vuotta, ja onkin Kööpenhaminan vanhin kuppila. Hviidsin kuuluisa gløgg keksittiin vuonna 1954 ja nykyään pubi on joulun alla aina aivan täynnä glögin juojia. Istumaan täällä mahtuu vain todella hyvällä tuurilla, mutta pikkuisen glögilasillisen malttaa hörpätä seisaallaankin.

Jouluinen Kööpenhamina antoi meille runsaasti joulumieltä, joka toivottavasti kantaa myös joulun yli. Sillä huomenna matka jatkuu joulun viettoon Andalusiaan, ja uskon siellä tuntuvan joululta aivan yhtä vähän kuin Kreetallakin. Espanjassa en olekaan aikaisemmin viettänyt joulua, joten nyt tulee uusi joulunviettomaa lisäyksenä viime vuonna tekemääni listaukseen kaikista ulkomailla viettämistäni jouluista.


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Kuinka päädyin töihin Kreetalle?
Joulu Espanjassa (tuntuiko se edes joululta?)

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

@vagabondablog