Mitä yhteistä on Shakespearen Hamletilla ja tanskalaisella pikkukaupungilla?
Ihan hirveästi en ole vielä ehtinyt kierrellä Tanskan maata, mutta näkemistäni Kööpenhaminan ulkopuolisista paikoista Helsingør on ehdottomasti suosikkini. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, Helsingørin kohdalla Juutinrauma on kapeimmillaan ja Ruotsiin on matkaa vain alle neljä kilometriä. Tämän sijainnin vuoksi kaupungilla oli aikoinaan merkittävä rooli Juutinrauman laivaliikenteen kontrolloimisessa ja laivoilta kerätyt tullimaksut olivat tärkeä tulonlähde Helsingørille ja mahdollisti kaupungin kehityksen.
Alle 50 000 asukkaan Helsingørin päänähtävyys on Kronborgin linna, jonne Shakespearen Hamletin sanotaan sijoittuvan. Hamletissa linnan nimenä on Elsinore, ja tästä onkin tullut koko kaupungin englanninkielinen nimi. Nykyinen linna on 1600-luvulta, mutta samalla paikalla on ollut linna jo 1400-luvulta saakka. Kronborgin linna lisättiin Unescon maailmanperintölistalle vuonna 2000. Linnan ympäristöön ja sisäpihalle pääsee ilman pääsymaksua, mutta jos haluaa käydä linnan sisällä, joutuu ostamaan sisäänpääsylipun 90 kruunulla (12 €).
Sateisena sunnuntaina viikko sitten halusin tehdä kuvauskierroksen linnalla, mutta matkamme katkesi sateen vuoksi jo ennen linnan portille pääsyä ja menimme iltapäiväoluille Kulttuuritalon kahvilaan siksi aikaa, kunnes sade hieman laantuisi. Olimme joskus aikaisemmin harkinneet kyseistä kahvilaa brunssipaikaksemme, mutta sen karu industrial-henkisyys ei viehättänyt meitä. Mutta pieneen välipala- ja oluthetkeen paikka kuitenkin sopi vallan mainiosti ja samalla pystyimme ikkunan läpi ihailemaan satamaa ja linnaa, sekä säälimään ohikulkevia sateen pieksämiä ihmisraukkoja.
Pilviverhon rakoiltua pääsimme vihdoin linnalle, mutta tällä kertaa emme menneet sisälle asti. Kun taivas alkoi taas tummua uhkaavasti, menimme keskustaan ihastuttavia, värikkäiden talojen reunustamia kujia pitkin. Jaksan edelleen ihastella näitä vanhoja tunnelmallisia rakennuksia, ja Thomaksen naureskeltua minun lapsenomaiselle innostukselle muistutin, että minä en ole varttunut vuosisatoja vanhojen rakennusten ympäröimänä. Kuopiossa ei ole kovinkaan montaa rakennusta, jota voisi vanhaksi kutsua, saati sitten kokonaisia katuja!
Sade alkoi taas sataa tihkuttaa kovemmin, joten päätimme poiketa Spiseriet-kahvilan lämpöiseen tunnelmaan. Löysimme tämän kahvilan aivan sattumalta, sillä se sijaitsee vanhan rakennuksen sisäpihalla, eikä kadulle näy muuta kuin kyltti. Hassu sattuma oli se, että Kulttuuritalon kahvila on nimeltään Spisehuset ja tämä kahvila siis Spiseriet. Tanskan kielen sana spise tarkoittaa syömistä, ja nämä ruokapaikat eivät ole kauhean paljon mielikuvitusta käyttäneet nimeä keksiessään. Mutta nimi ei kahvilaa pahenna, Spiserietiin tullaan menemään uudestaankin!
Helsingør on kaupunki, jossa voisin mielelläni asua, tai ainakin viettää enemmänkin aikaa. Aloin jo silmät innosta kirkastuen suunnitella, että entäs jos muuttaisimmekin Helsingøriin, täältähän pääsee junalla Kööpenhaminaan alle tunnissa! Thomas ei kuitenkaan oikein innostunut asiasta… No joo, pieni kaupunkihan Helsingør on ja voisi olla, että alkaisin hyvin nopeasti kaivata ympärilleni enemmän elämää, mutta näitä kodikkaita katuja pitkin kävellessä helposti alkaa haaveilla täällä asumisesta.
On se ihana kaupunki, vai mitä olet mieltä?
