Uusi vuosi on aina kuin uuden seikkailun alku. Usein tuo seikkailu alkaa hitaasti, mutta loppujen lopuksi tapahtumia ja juonenkäänteitä riittää kenties liikaakin, ja vuoden lopussa saakin pyyhkäistä hikeä otsalta ja todeta, että olipas taas vuosi.

Ennen kuin teen yhteenvedon reissuvuodesta 2016, on hyvä pohtia mennyttä vuotta kokonaisuutena. Vaikka vuoden vaihtuminen ei itsessään ole minulle mitenkään merkittävä tapahtuma (en vieläkään tiedä, missä ja miten aion vuoden 2017 ottaa noin yhdeksän tunnin päästä vastaan), on se kuitenkin rajaviiva yhden ajanjakson loppumiselle ja toisen alkamiselle – siitäkin huolimatta, että vuosi 2017 tulee kohdallani alkamaan ihan samanlaisena kuin 2016 loppuu.

Olisi niin ihana sanoa, että 2016 oli pelkkää kultahippuista samppanjaa, keijupölyä ja ruusuilla tanssimista, mutta niin ei valitettavasti ollut. Vuosi 2016 ei jää muistojen kirjaan huikeana vuotena, vaikka kyllähän näihin 12 kuukauteen mahtui lukuisia ikimuistoisia hetkiä. Nyt vuoden viimeisenä päivänä päällimmäisenä mielessä kuitenkin ovat pettymykset ja vastoinkäymiset.

image

image

Eniten vuotta on varjostanut vastoinkäymiset työelämässä: vuoden sisällä irtisanouduin kahdesta työpaikasta huonon työilmapiirin aiheuttaman stressin ja henkisen pahoinvoinnin vuoksi. Tämä ei ole mikään kevyt asia etenkään tässä työkeskeisessä maailmassa, ja totta kai se on pistänyt miettimään, että mistä tämä johtuu. Onko minulle sattunut vain huono tuuri työpaikkojen suhteen, onko työpaikkakulttuuri muuttunut reippaasti huonompaan suuntaan – vai oleko minä kenties kykenemätön työskentelemään työyhteisöissä? Pitäisikö minun kenties tehdä töitä vain yksin?

Jälkimmäisen todenpitävyyttä en usko, sillä olenhan aikaisemmin pystynyt nauttimaan töiden tekemisestä erilaisissa työympäristöissä, joten ehkä syy on ollut sekä huonossa tuurissa että maailman muuttumisessa. Nykyään kun suuntaus näyttää olevan se, että vain työntekijän tehokkuudella on merkitystä, ei työpaikalla viihtymisellä. Miksei sitä ymmärretä, että hyvä työviihtyvyys parantaa myös työntekijän tehokkuutta?

image

image

Vuoden suurin pettymys liittyy myös tähän samaan asiaan: talvi Mallorcalla jäi vain kahden kuukauden mittaiseksi. Vaikka uskon, että kaikella on tarkoituksensa, on ollut vaikea keksiä suurempaa syytä sille, miksi tuo reissu meni niin kuin meni ja jouduin tulemaan sillä kuuluisalla maitojunalla kotiin. Tämä loppuvuosi ei antanut sille vastausta, mutta olen varma, että vuosi 2017 tuo tullessaan jotain niin mahtavaa, että viimeistään vuoden päästä katsoessani vuotta 2017 taakse päin, näen sille syyn.

Mutta toisaalta, kyllähän minä näen syitä jo nyt näille vastoinkäymiselle. Vuosi 2016 opetti minulle sen, että on ihan ok myöntää sekä itselle että muille, että minusta ei ole kaikkeen. En halua venyttää rajojani vain siksi, että se on vallallaoleva trendi. Trendi, jossa pitää olla tehokas, antaa itsestä vähintään 110 prosenttia ja pyrkiä täydellisyyteen kaikilla elämän osa-alueilla. Olen ymmärtänyt oman hyvinvointini tärkeyden entistä selkeämmin, ja sen, että huonoa oloa aiheuttavia tekijöitä ei kannata pitää elämässä mukana.

Olen oppinut hidastamaan elämääni, myöntämään heikkouteni, ja tekemään vieläkin enemmän vain niitä asioita, joita itse haluan ja jotka tuovat elämääni lisää hyvää oloa. Se ei ole aina helppoa, sillä välillä tunnen meneväni pahasti vastavirtaan, mutta uskon tästä seuraavan vain hyvää. Ja hei, miten kukaan edes voi antaa itsestään enempää kuin 100 prosenttia?

image

image

Uskon, että olen tällä hetkellä käännekohdassa. Minulla on kaikki ovet avoinna, ja nyt minun vain täytyy päättää, mistä niistä pujahtaisin läpi ja mitä haluan tulevaisuudeltani. Sekä asuinmaa- että työkuviot ovat tulevalle vuodelle apposen auki, mutta näillä näkymin olen jäämässä Tanskaan ainakin kevääseen asti. Mutta mistäs sitä vielä tietää, vaikka muutoksen tuulet puhaltaisivat jo heti alkuvuodesta, sillä olen jo heitellyt muutamia työverkkoja muihin maihin. Joka tapauksessa jossain vaiheessa vuotta asuinmaan vaihdos tulee varmasti ajankohtaiseksi – tai jos kyseessä ei sentään tule olemaan pysyvä muutto, ainakin pidempiaikainen oleskelu.

Kiitos ja näkemiin 2016! Kiva kun kävit, mutta kovinkaan paljoa en jää sinua kaipaamaan. Ja tervetuloa 2017! Odotan jo perhoset vatsanpohjassa lepattaen, mitä kaikkea tuotkaan tullessasi. Sen kuitenkin tunnen luissani, että tulevasta vuodesta tulee aivan mahtava – ehkä jopa kultahippuista samppanjaa, keijupölyä ja ruusuilla tanssimista.

Reissujen osalta vuosi 2016 oli mukavan vauhdikas. Pysy kuulolla, sillä reissujen yhteenveto on tulossa IGTT:n hengessä torstaina!

Parasta uutta vuotta kaikille blogin lukijoille! ♥

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Alhambran palatsi on Espanjan suosituin nähtävyys
Uudenvuoden juhlintaa Kööpenhaminassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

4 kommenttia

  1. Susanna

    1.1.2017 at 00:17

    Upeaa uutta vuotta!
    Uskon että joissain työpaikoissa (myös kouluissa) on vaan huono ilmapiiri eikä sille mitään voi, tai voi vaihtaa alaa jos siltä tuntuu ja itsekin tekisin ihan samanlailla.
    Jään mielenkiinnolla odottamaan uuden vuoden tapahtumia ja matkajuttujasi :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.1.2017 at 14:46

      Se on ikävää, että joillakin työpaikoilla on huono ilmapiiri, eikä sille tehdä mitään. Mutta kai se on resurssien puutetta; ei vaan ole aikaa ja rahaa puuttua siihen…
      Kiitos Susanna! Mahtavaa uutta vuotta myös sinulle! :) Saa nähdä, minne uusi vuosi ja uudet tuulet minut kuljettaa! :)

      Reply
  2. Maarit Johanna

    31.12.2016 at 16:51

    Se on kyllä jännä miten paljon kaikkea muutoksia vuoteen mahtuu, sullakin tapahtunut kaikenlaista. Työasiat vaikuttavat yllättävän paljon elämään ja miten kaikki voikin niiden ympärillä pyöriä. Mutta niinhän se vain on, että töitä pitää tehdä jos meinaa rahat riittää mihinkään. Ihanaa miten sulla on kaikki auki! Salaa toivoisin, että itsekin voisin vain päättää mihin muuttaisin seuraavaksi. Kuitenkin olen vakituisesta työstä tyytyväinen, mutta vapaus on omalla tavallaan niin ihanaa :)
    Mukavaa uutta vuotta!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.1.2017 at 14:41

      Kiitos, ihanaa uutta vuotta myös sinulle! Työasiat vaikuttaa elämään aivan liikaa :( Mutta minkäs teet, kun rahaa on pakko tienata! Mutta onni on se, jos töiden teosta myös nauttii, eikä se ole vain pakkopulla… Tämä tilanne, että kaikki on auki, on toisaalta mahtavaa, mutta kyllähän se toki stressaakin jonkin verran. Mutta eiköhän kaikki vielä järjesty parhain päin :) Vakituinen työ ei ole nykyään mikään itsestäänselvyys, joten kannattaakin olla siihen tyytyväinen – etenkin, jos se on mieleistä hommaa! :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog