Nyt kun olen tässä useamman viikon ajan suoltanut vain asiapainotteisia matkapostauksia, on aika avata sanainen arkkuni hieman kevyemmistä asioista. Ja mikäs sen mukavampaa kuin valittaa hieman, perisuomalaiseen tyyliin! Ja nyt valittamisen aihetta löytyy Espanjasta – ja etenkin espanjalaisista.

Kulttuurieroilta voi harvoin välttyä muutti sitten Suomen laidalta toiselle, maailman toiselle puolelle, tai kuten minun tapauksessani, eteläiseen Eurooppaan. Alkuun jopa pienet asiat saattavat ärsyttää suunnattomasti, kunnes niihin sitten tottuu ja alun ärsytyksistä tuleekin ihan normaaleja ja jopa huomaamattomia.

image

Listasin tähän Espanjassa olemisen alkuajan kengässä hiertävät pienet kivet, jotka totta vie toisinaan tuntuu suuremmiltakin murikoilta. Olen asunut ja työskennellyt Mallorcalla aikaisemminkin, viisi kuukautta kesällä 2009, mutta mitään näistä en muista silloin kokeneeni. Vai onko aika kullannut muistot – vai olinko minä todellakin nuorempana niin paljon mukautuvaisempi?

Niin tai näin, nämä asiat saavat tämän 32-vuotiaan maailmankansalaisen ärsyyntymään Espanjassa. Tai ainakin Mallorcalla. Suuret ovat murheet, vai mitä olette näistä ärsytyksen aiheista mieltä?

Jutun kuvituksena on kaiken maailman kamalia kuvia Mallorcalta (paitsi suojatiekuva, joka on Tenskun Puerto de la Cruzista).

image

Jatkuva tervehtiminen

Meille suomalaisille se, että emme tervehdi ihan jokaista vastaantulijaa ja rappukäytävässä liikkujaa, on ihan normaalia, mutta Espanjassa asia näyttää olevan päinvastoin: tervehdi ennemmin liian monta kertaa kuin kerran liian vähän!

Olen töissä suuressa toimistossa, ja täällä ei todellakaan onnistu se, että sen pienen hetken kun poistut koneen äärestä käydäksesi vessassa tai hakemassa kahvia voit olla omissa ajatuksissasi ja miettiä ihan mitä tahansa muuta kuin työasioita, sillä sinun täytyy olla valppaana huikkaamassa hola! jokaiselle näkemällesi ihmiselle. Vaikka se sitten olisi jo viides kerta sen päivän aikana, samalle henkilölle.

Myös kaupassa, ravintolassa tai kahvilassa asioidessa täytyy AINA muistaa tervehtiä heti ensimmäiseksi. Se olisi hirveä moka, jos alat vain suoraan laukoa tilaustasi – jopa niin suuri moka, että tervehtimisen tärkeys taottiin päähäni jo heti Espanjaan saavuttuani. Arvatkaa vaan, muistanko sitä siltikään joka kerta.

image

Kaupassakäynnin hankaluus

Käyn enimmäkseen ruokaostoksilla Carrefourissa, eli Prismaa vastaavassa hypersupermarketissa. En voi ymmärtää, miksi niin suureen markettiin on laitettu vain yksi kohta, mistä pääsee astumaan kauppaan sisään, sillä saavuit mistä ovista hyvänsä, on noille porteille ihan hemmetin pitkä matka.

Alkuun yritin puikahtaa ostoksille kassojen kautta, mutta auta armias mikä mekkala siitä syntyi! Hirveä kälätys espanjaksi ja minut sohittiin oikeaan suuntaan, sinne kaupan toiseen päähän oikealle sisäänkäynnille. En tehnyt sitä virhettä enää toiste – en ennen kuin yritin päästä kaupasta pois ilman ostoksia. Siitä kassan ohi vain, näyttäen tyhjiä käsiä sen merkiksi että mitään en ostanut. Ei kuulkaas kelvannut. Taas alkoi sama kälätys ja huitominen, eikä minun auttanut kuin kääntyä kannoillani ja kävellä puoli kauppaa päästäkseni sieltä ulos.

Carrefourissa ei voi koskaan käydä “ihan pikaisesti”, sillä siellä päätyy aina kävelemään vähintään viisi kilometriä ja siitäkin puolet menee etsiessä sisään- ja uloskäyntiä. Ja nyt aloin miettiä, että miksi ihmeessä minä edes käyn siellä – ärsyyntymässä!?

image

Kakkaa siellä, kakkaa täällä

Palmassa on aivan mieletön määrä koiria! Ainakin joka toisella vastaantulijalla on hihnan päässä jonkinsortin räksyttäjä, ja usein vielä todella huonosti koulutettu sellainen. No, en mene yksityiskohtiin mikä näiden koirien kasvatuksessa on mennyt pieleen, sillä mitäs minä koirattomana asiasta mitään tiedän. Mutta sen tiedän, että joku kaunis päivä tämä kaupunki vielä peittyy koirankakkaan.

Nämä mamin pikku puudelit nimittäin ulostaa minne sattuu, ja vaikka suurin osa omistajista onneksi kerää jätökset (parhaansa mukaan), on maa täynnä kakkaläikkiä tai jopa laiskojen koiranomistajien taakseensa jättämiä kokonaisia pommeja. Keskellä jalkakäytävää! Täällä ei siis kannata kulkea omissa ajatuksissaan, vaan pitää tutka jatkuvasti kohdistettuna tiehen.

Yö-köt-tä-vää!

image

Kovaääniset ihmiset

Tuskinpa on kenellekään yllätys, että espanjalaiset ovat kovaäänisiä, mutta välillä se huutaminen menee kyllä tämän hiljaisuutta rakastavan suomalaisen ymmärryksen yli. Olen esimerkiksi joutunut astumaan syrjään päästääkseni takanani kulkevan huutajan edelleni, sillä korvani alkoivat soida hänen keskusteluvolyyminsä ansioista. Sääliksi kävi hänen seuralaistaan!

Jos ravintola on edes puolillaan, on melutaso samalla korkeudella kuin baarissa uutena vuotena keskiyöllä. Pahin kokemani on kuitenkin paikallinen McDonald’s: siellä kun ei huuda vain aikuiset, vaan kuoroon lyöttäytyvät myös kaikki kakarat. Kerta riitti, en syö täällä enää Mäkissä!

image

Kitkerää sumppia

Mallorcan kahviloiden määrän perusteella uskallan yleistää, että Espanjassa juodaan todella paljon kahvia, mutta ilmeisesti määrä korvaa laadun. Nimittäin kahviloiden kahvi on yhdeksän kertaa kymmenestä aivan kamalaa! Siis niin pahaa, että jokaisen siemaisun perään kasvot menee irveeseen. Ja sellainen kahvi ei edes ole pahinta saamaani, vaan parina kertana en edes ole pystynyt juomaan sitä kitkerää litkua, mitä eteeni on tuotu.

Vaikka olenkin yleensä tarkka kahvini laadusta, juon sitä usein myös vain kofeiiniannoksen vuoksi ja siksi olen harvoin jättänyt sumpit juomatta. Siis korjaan: missään muualla maailmassa ei ole kahvit jääneet minulla juomatta! (Paitsi pari kertaa Kuubassa, mutta silloinkin vika oli maidossa: veteen sekoitettu maitojauhe oli toisinaan liian paakkuista ja kahvin seassa lilluvat klöntit ei vaan houkutellut.)

Palman kahviloita on tullut jo testattua aika joukko, ja työn alla on postaus kaupungin parhaimmista kahviloista. Sille listalle ei kyllä tunkua ole.

image

Suojatien ylittäminen

Espanjassa autoilijan kuuluu oikeasti antaa tietä henkilölle, joka on aikeissa ylittää suojatien. Kokemukseni mukaan tätä noudetaan hyvin Kanariansaarilla ja ympäri Mallorcaa, mutta Palmassa autoilijat tuntuvat olevan niin kiireisiä, että tien antaminen saattaa välillä unohtua.

Näin jalankulkijana ärsyttävän suojateiden ylittämisestä tekee sen, että autoilija ei viestitä jalankulkijalle antavansa tietä hiljentämällä vauhtiaan, vaan auto pysäytetään suojatien eteen vasta viime sekunnilla, jarrut kirskuen. Minkä ihmeen takia vauhtia ei voida hiljentää jo metrejä aikaisemmin, jotta jalankulkijan ei tarvitse jäädä seisomaan tien viereen miettimään pysähtyykö auto vai ei, vaan voi heti lähteä ylittämään tietä? Silloin ei autonkaan tarvitsisi tehdä täyspysähdystä, vaan voisi smoothisti lisätä taas nopeutta kun jalankulkija on jo ehtinyt alta pois. Kaikki säästäisi aikaa – ja minä hermojani! En ymmärrä, en sitten lainkaan…

image

No niin, nyt olen saanut nämä murheet pois sydämeltäni, ja ehkä kaikki turha ärsytys alkaa pikku hiljaa hälvetä. Ja tästä eteen päin voinkin sitten keskittyä vain positiivisiin asioihin. Jes!

Oletko sinä kokenut vastaavanlaisia ärsytyksen aiheita ulkomailla?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Bellverin linnan metsä: Patikointia Palmassa
Minun matkani ovat sinisiä ja valkoisia
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

24 kommenttia

  1. Vanamos

    3.11.2016 at 16:21

    Espanjassa jo tuoksuu omanlaiselta,kun lentoasemalle kävelee.se sitä elämää.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.11.2016 at 16:18

      Näin se on! Monissa maissa sen ominaistuoksun haistaa jo lentokentällä koneesta noustessa :)

      Reply
  2. Eveliina

    3.11.2016 at 10:03

    Haha, tuo tervehtiminen :D Olen töissä kansainvälisessä, isossa toimistossa myös, enkä millään jaksa small talkia. En vain jaksa. Varsinkaan ennen 8 aamulla, ennen kuin olen saanut kahvin – miksi on pakko puhua??? :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.11.2016 at 16:19

      Jes, ihanaa että joku muu ymmärtää tän mun tuskan! Ei sitä vaan aina jaksa small talkata :D

      Reply
  3. Sazu

    3.11.2016 at 09:56

    Tuo keskustelun kovaäänisyys ihmetyttää myös Portugalissa. Luulen aina, että ihmisillä on riita menossa, mutta kyse onkin vain normaalista keskustelusta. Käsittämätöntä hiljaisuuteen tottuneelle suomalaiselle. Jalkapallosta keskustelu se vasta volyymia nostaakin, mutta myös aivan arkipäiväiset asiat.
    Portugalissa myös jaetaan poskipusuja aina nähdessä ja lähtiessä. Ja seuraavana päivänä sama homma uudestaan saman ihmisen kanssa. Siihen onneksi on jo tottunut, mutta alkuun oli aika suuri kulttuurishokki. Suomalainen kun kätteleekin metrin päästä, jos vain on mahdollista. Annetaanko Espanjassa poskipusuja?

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.11.2016 at 18:26

      Heh, todellakin se puheäänen voimakkuus on suomalaiselle jotain käsittämätöntä! Ja muutenkin se jatkuva häly… Esimerkiksi töissä haluaisin syödä lounasta rauhassa, mutta yhden huoneen täyttää kaksi ihmistä huudollaan, samalla kun vielä kännykästä pitää huudattaa jotain ohjelmaa – jos tietenkin myös huudetaan. Mikä ruokarauha?
      Espanjassakin annetaan poskipusuja. Ja arvaa vaan nolasinko alkuun itseni parikin kertaa kättelemällä! Espanjalaisten ilme oli näkemisen arvoinnen :D

      Reply
  4. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    2.11.2016 at 14:09

    Ha ha, veikkaan että parin kuukauden päästä ihmettelet, jos joku ei holattele sulle takaisin, astut suojatielle vilkaisemattakaan autoja ja käyt Carrefourissa vain, kun on paljon ostettavaa ja haluat ne kaikki samasta paikasta :-) Sen sijaan huutamiseen ja koirankakkaan ei totu. Minulla on sekä koira että lapsia, nyt onneksi jo isoja, sillä päiväkodin juhlat siellä ja synttärit oli hirveintä, mitä tiedän. Pysyvät traumat siitä metelistä ja päiväkodin tätien kiljumisesta. Italiassa ärsyttää edelleen myös roskaaminen (oikeasti kaikki heitetään suoraan kadulle, miksi?), ajaminen näiden liikennesääntöjä tuntemattomien keskellä ja huoleton parkkeeraus. Muun muassa. Ja siesta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.11.2016 at 18:32

      Hehe, niinhän se on, että kaikkeen tottuu, enkä ihmettelisi että jonkun ajan kuluttua en kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota. Tai ehkä tosiaankin siihen huutamiseen ja koirankakkaan – tai ehkä jälkimmäisiä oppii väistelemään ajattelematta asiaa sen enempää.
      Apua, italialaiset päiväkodin juhlat kuulostaa kamalalta :D Mitähän ne ajattelisi, jos sinne menisi kuulosuojaimet päässä? :D Ja siesta ärsyttää minuakin, ja kun sunnuntaina on kaikki kiinni!

      Reply
  5. Marimente

    2.11.2016 at 12:15

    Jep, monet listaamasi asiat kuulostaa tutuilta Italiassakin asuessa. Etenkin ihmisten kovaäänisyys ja se, että koko ajan on pakko olla kälättämässä jotain, jos ei kasvotusten niin ainakin jonkun kanssa puhelimessa. En käsitä miten joillain ihmisillä voi riittää juttua niin paljon :D Toisaalta tämä on juuri myös niitä seikkoja, jotka tekevät Italiasta Italian, mutta etenkin huonona päivänä se kailotus lähinnä ketuttaa ja tulee vaan mieleen, eikö ihminen voisi kuulla ja saada asiansa ilmaistuksi vähemmälläkin älämölöllä? ;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.11.2016 at 09:44

      Minäkään ei ymmärrä sitä, että koko ajan pitää olla kälättämässä. Tai ylipäänsä koko ajan pitää olla jotain ääntä: jos ei ole juttukaveria niin sitten huutaa radio tai telkkari. Hiljaisuutta ei taideta täällä päin maailmaa oikein arvostaa.

      Reply
  6. Anu

    2.11.2016 at 03:21

    Kuulostaa enemman kulttuurishokilta kuin miltaan muulta, rehellisesti sanoen :) Kaikkihan noista ovat hyvinkin suhteellisia, eli riippuu taysin siita, mihin itse on tottunut ja millaisesta elamasta itse pitaa. Koirankakat ymmarran, ei ole kiva kun kengat sotkeutuu. Ethan ota tata loukkaavana, mutta miksi asut Espanjassa, jos sen kulttuuri ei tunnu sopivan sinulle? Kaikki kuvailemasi seikat kun tuntuvat kuuluvan aika kiinteasti espanjalaiseen elamanmenoon, eika Espanja ole sama ilman niita. P.s. olen puolueellinen, koska Espanja on lempimaitani :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.11.2016 at 09:55

      Espanja on todella kiva maa ja tykkään eteläeurooppalaisista, mutta siltikin jotkut jutut saattaa toisinaan kiristää pinnaa. Olen asunut useammassa maassa, enkä ole kertaakaan varsinaista kulttuurishokkia kokenut (tai sitten se on ollut niin vähäistä, että en ole tajunnut sen edes olevan sitä), enkä tätäkään ihan suoralta kädeltä siksi nimittäisi. Etelä-Euroopan maissakin kun olen asunut yhteensä reilut 2,5 vuotta, joten kulttuuri on tullut ihan tutuksi. Eikä tämä niin vakavasti kirjoitettu juttu ollut, joskus vaan ärsyttää pienetkin jutut :D

      Reply
  7. Susanna

    2.11.2016 at 00:36

    Minusta on kiva kun tervehditään, pidän juuri siitä etelä-Italiassa ja Espanjassa. Kun taas vaikkapa Pohjois-Italiassa ja Saksassa ei useimmiten kukaan tervehdi ja tulee sellaisia aiheetta murhaavia katseita asiakaspalvelijoilta ja näkee ettei asiakaspalvelijaa voisi yhtään kiinnostaa oma työnsä. Joskus joissain kohteissa kassat jopa tiuskivat aiheetta, etenkin Wienissä oli sellaista asennetta useilla minua kohtaan ja asiaan ei vaikuttanut edes jos itse kiitti paikallisella kielellä. Italiassa välillä kassat heittelee kolikoita, en pidä sitäkään kovin kivana käytöksenä. Gardalla minun kokemusteni mukaan annettiin parempaa palvelua italialaisille turisteille ja ulkomaalaisiin suhtauduttiin rikkaina ja etäisesti, en pitänyt. Huomasin että paikalliset turistit lähtivät hotelleista pois vasta iltapäivällä ja illalla, kun taas minun täytyi joka kerta tehdä checkout jo kymmeneltä aamulla tai ennen. Inhoan sellaista eriarvoista kohtelua. Onneksi etelä-Italiassa kohtelu on ollut reilumpaa ja samoin Milanossa ja joissain muissa Italian kohteissa. Italiassa minua kyllä ärsyttää etenkin väsyneenä se jos kauppaan tulee sellainen ihminen joka haluaa vaihtaa kaikki kummin kaiman serkun kaverin kaverin kuulumiset siinä kassalla ja pistää toiset takana olevat odottamaan monta kymmentä minuuttia ja kaiken päälle menee vielä hakemaan lisää ostoksia kaupan takaa vikasta hyllystä. Tuo oli tosi tyypillistä käytöstä Italiassa ja vähitellen siihen jopa alkoi tottua. Tosin väsyneenä ärsytti kyllä tosi tosi paljon ja samoin se turhien kuulumisten vaihtaminen huutamalla. Olen itsekin sitä mieltä ettei kaikkia yksityisasioita tarvitse huutaa tai edes puhua kaikkien kuullen. Laivalla oli paljon napolilaisia naisia jotka syödessä puhuivat huutamalla ja se on monille Välimeren kansoille oikeen tyypillinen piirre, no vähitellen korotin itsekin ääntä että olisin saanut edes oman äänen kuultua ja yhden kerran sellainen naislauma hiljeni hetkeksi ja se on oikeastaan ihme. Yksi perheenäiti oli pahin, hän puhui aivan kaiken aikaa huutamalla täysiä pojalleen ja poika vastasi myös täysillä karjuen, eivät edes riidelleet. Italiassa ei edes aina ole suojateitä vielä tai no suurissa kaupungeissa yleensä on mutta pikkukylissä ja sivualueilla ei aina ole. Otan kumminkin mieluummin nuo Välimeren kokemukset kuin vaikkapa ilkeät kohtelut Wienissä ja Saksassa. Minua ihmetyttää kuitenkin ehkä eniten matkakohteista Saksan suurkaupunkien ja Gardan suuri hehkutus. Omien kokemusteni mukaan niissä on ollut todella huonoa asiakaspalvelua (asenne että kaikki on aina asiakkaan syytä hotelleissa yms.) mutta Kölnistä oli kyllä parempia kokemuksia se on vähän rennompi. Wienissä oli myös täysin surkeaa asiakaspalvelua, tosin ehkä se johtui siitä että minua luultiin Wienissä kai unkarilaiseksi ja wieniläiset vihaavat naapurikansojaan ja näyttävät sen suoraan kaikin tavoin. Toivottavasti sinä et ole kohdannut rasismia siellä asuessa ja reissussa? se on tosi ikävää ja toivon etteivät muut kohtaa sellaista käytöstä

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.11.2016 at 10:17

      Rasismia en sentään ole kokenut, onneksi! Kyllä minäkin ehdottomasti tykkään tervehtimisestä enemmän kuin siitä, että kukaan ei koskaan vaivautuisi sanomaan kenellekään mitään. Mutta sen verran suomalaisuutta minussa on jäljellä lähes kymmenen maailmalla vietetyn vuoden jälkeen, että joskus (useinkin) kaipaan olla omissa oloissani ja ajatuksissani, ja mielellään vielä hiljaisuudessa. Ja se on toisinaan hankalaa täällä yltiösosiaalisessa maassa :)
      Ja tuo kaupassa käynti on kyllä yksi juttu myös! Täällä Palmassa ei sentään ihan hirveästi aleta käydä kuulumisia kaupan kassan kanssa läpi (pienemmissä paikoissa se on varmasti Espanjassakin normaalia), mutta kyllä siinä silti pitää aina jotain hölöttää ja se asioiminen kestää todella kauan. Ja kassoja on auki minimaalinen määrä, joten jonottamaan joutuu aina. Mutta ehkä tässä vaan oppii kärsivällisyyttä ja sen, että turha hötkyily on, no, turhaa.

      Reply
  8. Hanna / Ranskatar reissaa

    1.11.2016 at 19:04

    Haha mä kirjoitin postauksen samasta aiheesta just pari päivää sitten! :D Kovaäänisyys, tervehtiminen ja koirankakka mainittu myös omalla listallani, tässä linkki, jos haluat käydä lukaisemassa: http://www.rantapallo.fi/revesetvoyages/2016/10/29/ihanan-kummalliset-espanjalaiset/ Välillä tämä Espanjassa asuminen on sellaista, ettei oikein tiedä itkeäkö vai nauraa näiden paikallisten kanssa… Itse suosin muuten Mercadona-supermarkettia, siellä on todella halpaa ja kaupat inhimillisen kokoisia, valikoima tosin on vähän suppeahko, mutta perusjuttujen ostamiseen loistava paikka. En tykkää Suomessakaan käydä Prismassa, koska siellä joutuu aina kävelemään kilometrikaupalla!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.11.2016 at 17:14

      Haha, eikä! Mä näinkin otsikon tuosta sinun postauksesta ja mietin, että pitää lukea se ajan kanssa, mutta en ole vielä ehtinyt. Pitääkin käydä lukemassa samoin tein! Hassua nimittäin, että sun listaan tuli nuo samat asiat :)
      Mä myös tykkään Mercadonasta, ja ruoan lisäksi se on oiva halpojen perusmeikkien ostopaikka, mutta nyt kun se ei osu kotimatkan varrelle, niin on tullut harvemmin käytyä. Töiden jälkeen kun haluaisi nopeasti käydä työmatkan varrella kaupassa, mutta eihän tuo Carrefour siihen paras vaihtoehto ole vaikka matkalle osuukin. Ajassa ja kävellyssä matkassa säästäisin varmaan silti, vaikka kävelisinkin hieman pidemmän matkan pienempään Mercadonaan :D

      Reply
  9. Elina | Vaihda vapaalle

    1.11.2016 at 17:24

    Voi ei! :D Ymmärrän kyllä sun tuskan. Pidempään ulkomailla oleskellessa, kuten ulkomaan vaihdossa tai maailmanympärimatkalla on todellakin alkanut ärsyttää monet jutut, jotka poikkeaa selvästi suomalaisesta kulttuurista. Saksassa kulttuuri tosin oli sen verran lähellä suomalaista, ettei siellä vastaavia juttuja paljoa noussut esille, mutta puolen vuoden aikana Australiassa se yletön sosiaalisuus kaupan kassalla ja ihan joka paikassa oli joskus todella rasittavaa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.11.2016 at 17:07

      Hehe, muistan itsekin ensimmäiset kerrat Australiassa kaupan kassan kysyessä illan suunnitelmista, meinasin tokaista “mitä se sulle kuuluu” :D Mutta kyllä sitä siihen small talkiin lopulta tottui, ja asiassa varmasti auttoi ymmärrettävä kieli. Täällä kun tyypit olettaa aina, että puhun espanjaa (siihen kun ei tarvita muuta kuin ruskeat hiukset) ja tilaanteesta tulee jokseenkin vaivaannuttava ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta kun en ymmärräkään mitään, että mulle olisi vaan parempi kun kukaan ei yrittäisi jutella mitään – ainakaan työpaikan lounastauolla kun haluaisin vain syödä evääni hiljaisuudessa kännykkää tuijottaen :)

      Reply
  10. Miss Shi

    1.11.2016 at 17:19

    No täytyy kyl sanoa että jos et oo kaupassa tai ravintolassa tottunut tervehtimään niin ehkä nyt on aika oppia :D asiakaspalvelijana nimittäin ei mikään muu ketuta niin paljoa kuin asiakas joka alkaa laukoa tilaustaan ilman tervehtimistä…

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      1.11.2016 at 18:13

      Voi apua, tajusin kommenttisi luettuani, että taisin asua liian kauan Tanskassa ennen Espanjaan tuloa! Tanskassa kun ei todellakaan tervehditä kaupassa, ravintolassa ehkä just ja just hätäseen ennen tilaamista. Mutta täällä näyttää olevan tapana tervehtiä jokainen työntekijä ennen kun edes istuudutaan alas. Suomessa taas on ihanaa jos vaikka kaupan kassa huikkaa moit kun tulen sisään, ehkä siksi kun en odota sitä tapahtuvan. Ja moikkaan kyllä takaisin! :D

      Reply
  11. Maarit Johanna

    1.11.2016 at 16:08

    Minusta ulkomailla kaupassa käyminen on aina elämys, mutta menis itelläki hermo noin epäloogisen Carrefourin kanssa!
    Ja pahaa kahvia. Ihmeellistä :o

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.11.2016 at 16:55

      Mustakin se eka kerta tai pari maan ruokakaupassa on mielenkiintoinen, mutta sitten kun siihen tottuu ja yrittää vain pikaisesti käydä ostamassa lounaseväät töihin ja siinä meneekin turkasen kauan, niin se ei enää olekaan mikään kiva elämys :D
      Mäkin olen hämmästynyt tuosta kahvista.. Onneksi se on yleensä ihan edullista, mutta sitten kun erehtyy tilaamaan cappuccinon paikallisen cafe con lechen sijaan, niin hinta onkin kolminkertainen mutta maku yhtä kamala :D

      Reply
  12. Ronja

    1.11.2016 at 15:52

    Toi koirankakka! Viimeeks oon astunu koirankakkaan alle kouluikäsenä ja sit ku muutin Brasiliaan niin kolme kertaa kahden viikon aikana! Ja kaikki eri kengillä! Täällä ei paljon näy lemmikkikoiria ulkoilemassa, ne pidetään haukkumassa omalla pihalla. Mut kulkukoirien shaibaa on jokapaikassa.
    Täällä ärsyttää vaan kun mikään ei tässä maassa toimi ja ole sujuvaa, mutta ei tommosia koirankakkaa ihmeempiä ärsykkeitä oo tullu vastaan. Aina saa pelätä tosiaan jäävänsä auton alle, kun suojatietä ylittää. Ei myöskään hidasteta pikkuhiljaa :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      3.11.2016 at 16:51

      Hyyyii, koirankakkaan astuminen on niin ällöttävää! Varsinkin jos on jotkut lenkkarit, jonka pohjien rakosista ei saa millään pestyä sitä tavaraa pois! Tuo koirien haukkuminen on täällä myös aivan normaalia, eikä koiria edes yritetä saada hiljenemään. Eihän siinä muuten, mutta kun alakerran naapuri tykkää pitää koiraansa takapihalla päivät pitkät (kun ei ole vaivauduttu opettamaan sitä sisäsiistiksi), ja se sitten haukkuu aidan raosta jokaiselle ohikulkijalle – aamusta myöhään iltaan!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog