Päädyimme Koh Phanganille vähän kuin sattumalta. Alun perin olimme ajatelleet jättävämme Koh Samuin vieressä olevat kaksi muuta suosittua saarta kokonaan väliin, sillä emme sukella, eikä meitä myöskään kiinnosta järjettömät rantabileet. Olen käynyt Koh Taolla pari kertaa aikaisemmin, ja vaikka saari on ihan kiva, uskon sukeltajien saavan paikasta enemmän irti. Koh Phanganin täydenkuun juhlista tunnettu Haad Rin on sekin nähty useamman kerran, eikä minua enää kovin helpolla sinne saa.

image

Jossain vaiheessa mielemme kuitenkin muuttui, ja päätimme käydä ainakin toisella noista saarista “kun nyt näin lähellä kerran ollaan”. Päädyimme menemään Koh Phanganille ehkä edullisempien majoitusten perässä, tai ehkä sen vuoksi, että minua kiinnosti nähdä saarta Full Moon Partyjen ulkopuolelta. Ja kyllä kannatti! Jatkoimme aluksi vain kolmeksi yöksi tehtyä hotellivarausta kolmella yöllä lisää – ja taas kolmella yöllä. Löysimme Koh Phanganilta todellisen paratiisin.

Koska korkeasesonki ei ollut vielä joulukuun alussa kunnolla alkanut, saimme hyvän majoituksen edullisesti. Huoneemme oli Dakanda Resortin halvimpia standardi-huoneita, mutta olimme sen pienoisesta kolkkoudesta huolimatta siihen erittäin tyytyväisiä. Parasta resortissa oli kuitenkin sen sijainti rauhallisella rannalla aivan Thong Salan kylän vieressä, sekä sen erittäin ystävällinen ja auttavainen henkilökunta.

image

Saapuessamme resortissa ei ollut lisäksemme kuin pari ranskalaista asukasta, joten tuntui kuin koko suuri hotellialue henkilökuntineen olisi ollut vain meitä varten. Uima-altaalla oli harvoin ketään, rannalla näkyi vain muutama satunnainen ohikulkija, ja rantabaarissakin saimme olla lähes aina kaksin. Koko päivän baarissa soi rauhallinen lounge-musiikki, mikä toisinaan muuttui upean auringonlaskun jälkeen biljardin pelaamiseen hyvin sopivaksi reggaeksi.

Reilun viikon vain rentouduimme ja nautimme rauhasta. Ainoa vauhdikkaampi päivä oli kun hylkäsimme aurinkotuolit ja uima-altaan, ja vuokrasimme skootterin ja lähdimme kiertämään saarta. Ja mikään tavallinen skootteri ei meille kelvannut, vaan etsimme käyttöömme paikallisten suosiman sivuvaunullisen menopelin! Sillä me sitten köröttelimme saaren halki Chaloklumiin ja sieltä länsirannikkoa pitkin takaisin, lähes Haad Riniin saakka. Vain lähes, sillä emme halunnet pilata mielikuvaamme upeasta Koh Phanganista viettämällä aikaa saaren suosituimmalla rannalla. Vai millainen Haad Rin nykyään on? En ole käynyt siellä kahdeksaan vuoteen, mutta veikkaan sen muuttuneen vuosien aikana vieläkin vilkkaammaksi reppureissaajien bilepaikaksi.

image

Olen parissa aikaisemmassa postauksessa harmitellut sitä, että emme ole onnistuneet löytämään Thaimaasta sellaista upeaa rantakohdetta, jota tulimme etsimään. En ehkä aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt kuinka paljon enemmän arvostamme rauhaa kuin sitä, että ympärillämme on hulinaa ja laaja valikoima ihan kaikkea mahdollista, ja tämän vuoksi kohdevalintamme ei ole joka kerta mennyt aivan nappiin. Emme vaadi paljoa, sillä rauhallisuuden lisäksi haluamme lomakohteeltamme vain pari kivaa ravintolaa ja hieman aitoa paikallista elämää pelkkien matkamuistokauppojen ja keskinkertaisten ruokapaikkojen sijaan.

Vaikka eivät ne toinen toistaan upeammat auringonlaskutkaan haittaa tee. Tai aina hymyileväinen henkilökunta, joka auttaa kaikessa mahdollisessa. Hotellilla pyörivä kiltti ja huomionkipeä kulkukoira, joka painautuu kylkeen istuessani rappusilla tuijottamassa merenselkää, ja tulee hyvästelemään tehdessämme lähtöä. Hauska baarimikko, joka haastaa biljardiin ja antaa meidän käyttää henkilökunnan kajakkia, kun haluamme lähteä merelle katsomaan viimeisen illan auringonlaskua.

image

image

image

Koh Phangan on ollut tähänastisen reissun suurin yllättäjä. Saari, jonne olen aikaisemmin mennyt vain bileiden perässä, tarjosikin meille tällaisen hiljaisen ja täydellisen helmen, joka varmasti jää mieleen yhtenä reissumme kohokohdista. Yhdeksän yön ja kahdeksan upean päivän jälkeen oli todella haikeaa jättää Dakanda Resort taaksemme, mutta matkan oli jatkuttava.

Oletko käynyt Koh Phanganilla? Mitä pidit saaresta?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Reissua takana kuukausi - mitkä ovat fiilikset?
Jouluhaikeus ja hotellijoulu Kuala Lumpurissa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

4 kommenttia

  1. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    22.12.2015 at 14:21

    Samaa mieltä, ihan aliarvostettu paikka. :)

    Reply
  2. laura / to travel is to live

    21.12.2015 at 15:25

    Mekin viihdyttiin Koh Phanganilla paremmin kun oltais ikinä arvattu! Jäätiinkin sinne sitten rentoutumaan koko loppulomaksi :) Meille Thong Salan alue oli vielä liian vilkas mutta paratiisi löytyi Haad Chao Phaolta! Tässä linkki postaukseen jos kiinnostaa :) http://www.rantapallo.fi/totravelistolive/2015/11/06/mainettaan-rauhallisempi-koh-phangan/ Niin mielelläni lähtisin aurinkohoitoon Thaimaaseen vaikka heti… nautikka reissusta! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.12.2015 at 01:48

      Luinkin tuon sinun jutun jo aikaisemmin, mutta piti lukaista nyt uudestaan. Meidän resortti oli aivan tuon Lime n Sodan vieressä! :) Tykättiin sijainnista todella paljon juuri siksi, että Thong Sala oli vain lyhyen kävelymatkan päässä, mutta hotelli oli kuitenkin todella rauhallisella paikalla. Kiitos paljon, me kyllä nautitaan :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog