Työnhaku ei ole mielestäni koskaan ollut hauskaa puuhaa, eikä se ole muuttunut yhtään miellyttävämmäksi maassa, jonka kieltä en osaa. Muutettuani Tanskaan lähettelin työhakemuksia ahkerasti noin kuukauden verran, kunnes sain ensimmäisen tanskalaisen työpaikkani seitsemän kuukauden määräaikaisella sopimuksella.

Työt loppuivat heinäkuun loppuun ja sen jälkeen oli taas sama hakemusten kirjoittelu edessä. Tylsä asia, jota ei todellakaan ole helpottanut tanskalainen rekrytointikulttuuri, jossa työnhakijaa ei juurikaan arvosteta. Kunnioita työnhakijoita kuten asiakkaitasi pitäisi olla jokaiselle firmalle itsestäänselvä asia, mutta eipäs vain ole. Tässä muutama esimerkki.

image

image

image

1. Hakemuksiin ei vastata

Käytät tuhottomasti aikaa yhden hakemuksen kirjoittamiseen: googletat hakemastasi työstä ja työnantajasta tietoa, mietit mitkä sinun ominaisuudet ovat sellaisia, joita kannattaa painottaa, viilaat hakemusta, mietit sanajärjestystä, asettelet tekstin helposti luettavaan muotoon. Klikkaat lähetä -nappia ja jäät odottamaan kuittausta, että hakemuksesi on on mennyt perille. Ja saat odottaa pitkään, koska sitä ei koskaan tule. Hakuaika umpeutuu, kuluu päivä jos toinenkin. Pari viikkoa myöhemmin ymmärrät, että paikka on varmasti jo täytetty, mutta varma et voi olla kun et saa siitä mitään ilmoitusta.

Eikös automaattiset sähköpostivastaukset ole jo keksitty?

2. Automaattiviesti on ainoa mitä saat vastaukseksi

Tämä on hivenen ensimmäistä kohtaa parempi kokemus, mutta silti olisi uutta työvoimaa haluavalla firmalla parantamisen varaa: saat automaattisen kiitos hakemuksesta -viestin, mikä ainakin rauhoittaa mieltäsi sen verran, että tiedät hakemuksen menneen perille. Mutta sen jälkeen ei sitten kuulukaan enää yhtään mitään, joten kuittausviestikin menettää merkityksensä.

Miksei hakijoille lähetetä “paikka on täytetty” viestiä? Massasähköpostiviestien lähettäminen kun on mahdollista, eikö?

3. Soveltuvuustesti – turhaa ajantuhlausta?

Pariin firmaan hakiessani sain heti vastausviestin, jossa oli linkki hakuprosessiin kuuluvaan sovelutuvuustestiin. Yleensä testit tuntuvat oikeasti testaavan soveltuvuutta, mutta yhden firman testissä olisi pitänyt jo hakuvaiheessa tietää yrityksen toimintaperiaatteet pystyäkseen vastaamaan kysymyksiin oikein.

Erään hakukonefirman rekryprosessiin kuuluvassa älykkyystestissä kysyttiin turbo- ja dieselmoottoreilla varustetuista autoista, joista minulla ei ole mitään tietoa. Työ olisi ollut toimistotyötä firmassa, mikä ei liittynyt moottoreihin millään lailla – muuta kuin niihin hakumoottoreihin. Pääsin testin kuitenkin läpi ja hakuprosessin seuraavalle kierrokselle, mutta olisi tehnyt mieli antaa palautetta testin hölmöydestä.

image

image

image

4. Haastattelua seuraa usean viikon hiljaisuus

Tämä on käynyt sekä minulle että Thomakselle, joten lieköhän Tanskassa yleinenkin tapa: käyt haastattelussa, joka menee mielestäsi todella hyvin ja sinuun luvataan olla yhteydessä myöhemmin. Päivät kuluu, mutta mitään ei kuulu. Mietit, pitäisikö sinun ottaa firmaan yhteyttä itse ja kysellä työn perään, vai vain odottaa kärsivällisenä. Päädyt jälkimmäiseen vaihtoehtoon, mikä ehkä kannatti, sillä pari viikkoa myöhemmin saat soiton. Vieläkö olet kiinnostunut? Haluaisimme nähdä sinut uudestaan! Ja tuntuu kuin koko hakuprosessi olisi alkanut alusta.

Me molemmat saimme lopulta töitä kyseisistä firmoista, mutta hieman jäi ihmetyttämään miksi hakuprosesseissa kesti niin tuskastuttavan kauan.

5. Viimeisen haastattelun jälkeen sinulle ei kerrota lopputulosta

Käyt läpi koko pitkän hakuprosessin: on puhelinhaastattelu, älykkyystesti, ensimmäinen haastattelu kasvokkain, ja lopulta se viimeinen haastattelu asiasta päättävän pomon kanssa. Tunnin keskustelun jälkeen sinulle luvataan soittaa viimeistään seuraavan päivän aikana, oli vastaus sitten kielteinen tai myönteinen. Mutta mitään ei kuulu. Kahden päivän päästä otat itse yhteyttä kysyäksesi lopputulosta, vaikka olet toki jo arvannutkin vastauksen.

Tämä on tapahtunut minulle kahdesti: molemmilla kerroilla yllä kuvatulla tavalla, mutta sillä erotuksella, että toisen yrityksen vastausta odottelen edelleenkin. Tällä kertaa en edes jaksanut vaivautua kysyäkseni perään: jos firman edustaja ei pysty pitämään lupaustaan noin pienessä asiassa, onkin parempi että etsin töitä muualta.

Ja muualta niitä töitä sitten löytyikin: olen nyt mukavassa työpaikassa mukavien työkavereiden kanssa. Työnantajani ei kuulu mihinkään ylläolevista, vaan asiat ovat sujuneet alusta lähtien mallikkaasti – juuri niin, että haluan oikeasti työskennellä työnantajani palveluksessa!

Millaisia työnhakukokemuksia sinulla on? Onko työnhaku samanlaista muuallakin?


Kuvat ovat Kööpenhaminan keskustaa
kuvattuna Christiansborgin palatsin tornista.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Møns Klint - Tanskaa upeimmillaan
Ensimmäinen tanskan kurssi suoritettu - miten meni?
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

16 kommenttia

  1. Maira___

    25.9.2015 at 23:02

    Ihan kotoisasti täällä Suomessa olen nyt hakenut aktiivisesti töitä reilun vuoden, ja jokaiseen mainitsemaasi törmännyt :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      27.9.2015 at 12:20

      Nämä ei sitten taida ollakaan pelkästään Tanskan tapoja, vaan muuallakin mennään samoilla linjoilla… :( Tsemppiä työnhakuun, toivottavasti pian tärppää!!

      Reply
      • Maira___

        28.9.2015 at 13:16

        “Suosikkini” on varsinkin viimeinen kohta… :D Kesällä kävin haastattelussa, jossa sanottiin, että valinta paikasta tehdään ja ilmoitetaan elokuussa. Olin siis viimeisessä vaiheessa. Luin lopulta rekrytointiuutiset Linkedinistä em. firman tj:n statuksesta, josta päättelin että en ollut valittujen joukossa. Tai sitten tosiaan olin todella missannut tärkeän asian. Kysyin asiaa: oho, unohtui, kommunikaatiokatkos, kesälomat, mitä näitä nyt on selityksiä. Että sori!

        Reply
        • Terhi / Muru Mou

          2.10.2015 at 10:34

          No huh huh, selityksiä aina riittää! Mä luulin, että mulla on vain ollut todella huono tuuri kun kaksi kertaa olen joutunut odottelemaan päätöksestä ilmoittamista, mutta näköjään sitä osataan muuallakin… Ärsyttävää! :(

          Reply
  2. Trippi

    21.9.2015 at 22:13

    Onhan näitä. Mutta kyse on paljon muustakin kuin kahviloista. Minulla on ulkomaalaisia kollegoita ollut jo yli 20 vuoden ajan. Pointti on se, että aina meille sanotaan, että ulkomaalainen ei saa suomesta töitä. Saksalainen exäni sai töitä ihan heti. Ilman suomen taitoa. Niin, hän siis on nainen. Ja minä olen mies.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.9.2015 at 10:45

      Olen kieltämättä aika yllättynyt, että saksalainen on saanut Suomesta töitä ilman suomen taitoa. Mahtavaa! Meillä ei ole tanskalaisen poikaystäväni kanssa koskaan ollut Suomeen muutto vaihtoehtona, sillä en ole voinut kuvitellakaan hänen saavan sieltä kielitaidottomana töitä. Ei se sitten olekaan täysin mahdotonta! :)

      Reply
  3. Maarit Johanna

    17.9.2015 at 20:49

    Minulla alkaa työnhaku ihan pian ja olen jo muutamiin paikkoihin ehtinytkin hakea.
    Odottaminen ja vastaamattomuus on kaikista kamalinta ja kyllä, sitä tapahtuu myös kotoisassa Suomessa. Täytyy vain toivoa, että omassa haussa tärppäisi mahdollisimman pian, ettei tarvitsisi odotella kuin tulisilla hiilillä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.9.2015 at 17:32

      Sepä se, epätietoisuus ja odottaminen on kyllä niin kamalaa kun haluaisi saada töitä! Minä pidän sormia ristissä, että sinulla tärppää mahdollisimman pian!!

      Reply
  4. Emmi H

    17.9.2015 at 18:29

    Aika samanlaista tuntuu touhu olevan täällä USAssa, paisti että täällä voi haastattelu+palkkausprosessiin pahimmillaan mennä kuukausia.

    Onneksi olkoon uudesta työstä:) aloititko ihan erilaisissa hommissa? Muistan sun kirjoitelleen, että excel-taulukot kyllästytti:D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.9.2015 at 17:26

      Kuukausia? Aivan kamalaa! Eikö siinä jo puolet hakijoista tipu odotteluvaiheessa pois :D Kiitos onnitteluista! Jonkin verran erilaisia hommia teen nyt, eikä onneksi tarvitse tuijotella excel-taulukoita :D Työ on helpompaa, palkka huomattavasti pienempi, mutta tykkään työstä! Ja sehän tässä on tärkeintä ;)

      Reply
  5. Maria

    17.9.2015 at 13:20

    Onnittelut uudesta työpaikasta! :)

    Olen itse työskennellyt tanskalaisissa firmoissa useita vuosia, seurannut uusien työntekijöiden rekrytointiprosessia läheltä ja toisinaan osallistunut hakijoiden arviointiin. Itselläni ei ole juuri työkokemusta Suomesta (jotain kesätöitä lukuun ottamatta), eikä siksi vertailupohjaa, mutta olen usein ihmetellyt täällä sitä, miten “rennosti” työnantaja rekrytointiin suhtautuu. Haastattelujen jälkeen on koko asia saatettu jättää uinumaan useiksi viikoiksi hakijoita sen kummemmin analysoimatta, pohdittu palkataanko lopulta ketään (hakijoiden soveltuvuudesta riippumatta), tai mietitty, pitäisikö vielä kokeilla muita kanavia ja pidentää hakuaikaa. Joskus koko rekrytointiasia on vain kiireen keskellä painunut hoidettavien asioiden häntäpäähän. Rekrytoinnista vastaava esimies tai joku muu henkilö on lähetellyt näitä “paikka on täytetty” -ilmoituksia karsituille hakijoille, jos on muistanut ja muilta kiireiltään ehtinyt. Kyse ei varmaan ole niinkään jostain tietoisesta välinpitämättömyydestä, vaan ehkä yleisemmin tanskalaisten varsin rennosta työkulttuurista ja asenteesta. Kyseessä on kuitenkin ollut kaikilla kerroilla ihan “vakavasti otettava” firma, palkattavat työntekijät sellaisia, joilta on edellytetty ylempää korkeakoulututkintoa ja hyvinkin pitkää työhistoriaa, ja hakijoiden joukossa on usein ollut myös todella hyviä kandidaatteja. Toisaalta hakemuksia on joihinkin ilmoituksiin tullut valtavasti, myös sellaisilta henkilöiltä, joilla ei ole mitään työn edellyttämiä ominaisuuksia (aivan täysin toisen alan ihmisiä, vailla tutkintoa, tms), ja näihin hakemuksiin on varmasti moni esimies jättänyt vastaamatta – niin valtavan huono tapa kuin se onkin.

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että automaattinen vastaus hakemuksen vastaanottamisen jälkeen ja paikan tultua täytetyksi ei aiheuttaisi juuri vaivaa työnantajalle, mutta olisi kohtelias ele työnhakijaa kohtaan. Kaiken lisäksi se nuori keltanokka, joka tänään hakee paikkaa täysin vailla pätevyyttä ja kokemusta, voi kymmenen vuoden päästä olla kovin haluttu työntekijä tai liikekumppani…

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.9.2015 at 17:21

      Kiitos paljon, Maria! :) Ja kiitos pitkästä kommentista, joka vain vahvisti minun kokemuksia tanskalaisesta rekrykulttuurista. Onhan se totta, että täällä ylipäänsä on rento työkulttuuri, mutta jaksan hämmästellä sitä, miten ei ymmärretä työhakuviestinnän tärkeyttä. Etenkin isojen firmojen luulisi tajuavan, että viestinnän puute vaikuttaa ihmisten mielikuviin. Eikä pelkästään hakijoiden, vaan huono kokemus leviää kyllä lähipiiriin nopeasti. Ja tuo, että sitten kun hakuprosessi on jo aloitettu, muutetaan mieltä tai ei edes tiedetä millaista tyyppiä haetaan, on näin työnhakijan kannalta äärimmäisen raivostuttavaa. Onneksi kaikkea ei tiedäkään, mitä siellä firmassa rekryn suhteen tapahtuu :D Yksi erinomainen vaihtoehto on ulkoistaa haut rekryfirmaan, silloin ainakin ne ostetut palvelut hoitaa ammattilainen, eikä joku jolla ei välttämättä ole mitään kokemusta tai mielenkiintoa rekrytointiin. Edellisen työn sain rekryfirman kautta, ja minua haastatellut jopa soitti jonkun aikaa töissä oltuani, että miten menee. Siitä tuli hyvä mieli :)

      Reply
  6. Mimmu

    17.9.2015 at 12:55

    Ei siis toisin sanoen poikkea juurikaan Suomesta, ihan samalla kuviolla täällä mennään monin paikoin..

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.9.2015 at 17:08

      Näin olen käsittänyt, että valitettavasti samalla systeemillä toimii homma Suomessakin.

      Reply
  7. Trippi

    17.9.2015 at 10:37

    Huojentavaa.

    Meille kun aina sanotaan, että vain Suomessa ei ulkomaalaista oteta töihin-

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.9.2015 at 17:07

      Mä olen kuullut, että Suomessakin on ulkomaalaisten palkkaus lisääntynyt, esimerkiksi Helsingin kahviloissa saattaa joutua tekemään tilauksen englanniksi. Pitääkö paikkaansa, osaatko sanoa?

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog