Haaveilin viikonloppureissusta Kölniin jo kaksi vuotta sitten miettiessäni sopivia viikonloppukohteita Kööpenhaminasta käsin. Jostain syystä tuolloin Köln jäi väliin, ja kevään reissut suuntautuivat Saksan sijaan Belgiaan, Makedoniaan ja Italiaan.
Lukuvinkki: Skopje, Makedonian hämmentävä pääkaupunki
Kun nyt tammikuussa työmatkaan Hollannin Maastrichtiin osui töistä vapaa viikonloppu, suunnittelin tekeväni yhden yön reissun joko Amsterdamiin tai Luxemburgiin. Suhteellisen raskaan työviikon jälkeen aktiivinen viikonloppu uudessa kaupungissa tuntui kuitenkin jokseenkin työläältä, joten aloin harkita käymistä jossain lähempänä. Jossain, jossa voisin pistäytyä vain lauantaina päiväreissulla, jättäen sunnuntain vapaaksi pelkälle rentoutumiselle.
Karttaa katsoessani parin vuoden takainen reissuhaave palautui mieleen, ja kun matka Maastrichtista yhdestä junan vaihdosta huolimatta oli mukavan lyhyt, oli päätös selvä: tekisin päiväretken Saksan puolelle hajuvedelle nimensä antaneeseen Kölniin.
Junamatkan piti olla helppo: ensiksi juna Maastrichtista Saksan Aacheniin ja sieltä toinen Kölniin. Matka-aika noin kaksi tuntia, joka on vielä ihan siedettävä yhden päivän reissulla.
Ostettuani junalipun Maastrichtin aseman automaatista, huomasin monitorista junan päätepysäkin olevankin tänään poikkeuksellisesti Heerlen, eli en pääsisikään Aacheniin saakka. Arvasin, että säätämistähän tästä reissusta sittenkin tulisi. Manasin mukavuudenhalussani ostamaa junalippua: bussilla kun olisin päässyt sittenkin helpommalla!
Lukuvinkki: Yksin matkalla Laosista Vietnamiin – kamalin reissukokemukseni
Infotiskin nainen vakuutti, että Heerlenistä on bussikuljetus Aacheniin, joten kyllä minä perille pääsisin. Mutta kun sitten Heerlenin juna-asemalla nousin junasta, ei kukaan tiennyt mitään mistään korvaavasta kuljetuksesta. Kun kysyin asiasta Aacheniin menevän paikallisbussin kuljettajalta, kohautteli hän tietämättömänä olkapäitään, mutta käski sitten hyppäämään kyytiin vaikka lippuni ei hänen bussiinsa käynytkään.
Matkan ei pitänyt olla pitkä, mutta paikallisbussi törryytteli pikkuteitä pitkin ja tuhlasi lyhyeen matkaan tunnin. Päästyäni vihdoin Aacheniin, manasin jo koko reissua: olin matkustanut jo pari tuntia, enkä ollut vielä lähelläkään Kölniä.
Päästyäni vihdoin ja viimein Kölniin menevään junaan alkoi päivä sujua paremmin. Junamatka Aachenista kesti kolme varttia ja sitten olinkin vihdoin Kölnin kuuluisan katedraalin juurella ihailemassa tätä 157 metriin saakka kohoavaa kirkkoa pää niin kallellaan kuin niska vain taipui.
Unescon maailmanperintökohteiden listalle päässeen Kölnin tuomiokirkon rakentaminen alkoi vuonna 1248, mutta se valmistui vasta hieman päälle 600 vuotta myöhemmin. Ihan niin vaateliaasti ei katedraalia rakennettu, että siihen olisi tarvittu yli puoli vuosituhatta, vaan välissä oli 300 vuoden tauko rakentamisesta. Valmistuessaan 1800-luvun loppupuolella kirkko oli maailman korkein rakennus.
Kävin katedraalissa sisällä, ja olihan se upea ja vakuuttava, mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, näyttävät vanhat katedraalit sisältä aina niin samanlaisilta oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Vai oletteko toista mieltä siitä, että kun on nähnyt yhden katolisen kirkon sisältä, ei juurikaan yllätyksiä ole tiedossa muissakaan saman uskonnon kirkkojen sisällä? Vai olenko minä kenties vain ymmärtämätön puusilmä?
Lukuvinkki: La Laguna on toinen Teneriffan Unesco-kohteista
Tuomiokirkolta jatkoin matkaani Hohe Strasse -ostoskatua pitkin. Kylmässä ja viimaisessa säässä kierros kadun vaatekaupoissa houkutteli, mutta sinnikkäästi jatkoin päämäärätöntä matkaani. Enhän minä ollut tullut tänne saakka kiertelemään samoja kauppoja, jotka olisivat olleet Maastrichtissakin.
Minulla ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmaa, mitä oikein halusin tehdä Kölnissä, joten kävelin ympäriinsä ilman kummempaa suunnitelmaa. Kävin Alter Marktilla, poikkesin Reinin rannalle kuvaamaan Fischmarktin värikkäitä taloja, ja kapeita kujia ristiin rastiin käveltyäni päädyin keskelle kymmenien vinttikoirien ja heidän omistajiensa torikokousta. Kohta koukkasin takaisin joelle ja hetken joenvartta käveltyäni olinkin valmis pysähtymään kahville.
Miljoonan asukkaan saksalaiskaupunki ei oikein sytyttänyt heti ensisilmäyksellä, mutta on toki muistettava, että keskellä ankeinta talvea tuskin kovinkaan moni Euroopan kaupunki näyttää parhaimmaltaan. Olin myös lähtenyt Kölniin ottamatta juurikaan selvää, mitä siellä kannattaisi nähdä ja missä käydä, eikä minun kaupunkilomillani harrastama päämäärätön haahuilu ollutkaan talvipäivänä yhtä hyvä idea kuin keskellä kesää.
Lukuvinkki: Näin kierrät Lontoon nähtävyydet yhdessä päivässä
Kahvitauon jälkeen jatkoin kävelyä joenvartta pitkin. Kylmästä ja harmaasta säästä huolimatta oli Reinin varrelle lähtenyt lauantaikävelylle moni muukin. Päädyin suklaamuseon eteen ja tovin harkitsin museoon tutustumista: olisihan suklaan historiaan tutustuminen aivan toista kuin perinteisessä kansallismuseossa käyminen, niissä kun harvemmin harkitsen käyväni.
Nähtyäni museon vieressä Vapiano-ketjun ravintolan, vei nälkä kuitenkin voiton, ja pakenin Kölnin tammikuista harmautta viihtyisään ravintolaan pastan ja viinilasillisen äärelle. Vapianot ovat muuten mainioita ruokapaikkoja yksin matkustaessa: pikaruokaravintolan helppous, mutta kuitenkin oikean ravintolan tunnelma. Siis ilman sitä ravintoloissa yksin ruokaillessa toisinaan iskevää vaivaantuneisuutta.
Myöhäisen lounaan jälkeen olinkin jo valmis aloittamaan paluumatkan Hollannin puolelle. Kölnissä viettämäni aika jäi vain muutaman tunnin mittaiseksi, mutta tällä kertaa tämä riitti. Voisin kyllä mennä Kölniin uudestaankin, mutta ehdottomasti kesällä – sitten kun tarkenisi istua terasseilla ja joen rannalla sekä kävellä pienillä värikkäiden talojen reunustamilla kujilla ilman luihin saakka työntyvää kylmyyttä.
Paluumatka Maastrichtiin sujui menoa kivuttomammin, sillä vahingosta viisastuneena otin Aachenista bussin Maastrichtiin saakka. Vasta myöhemmin tajusin, että Aachenissakin olisi ollut upea Unescon listalle päätynyt katedraali, mutta se jäi näkemättä. Harmi, sillä olisihan senkin voinut samalla reissulla käydä katsastamassa – ainakin ulkoa.
4 comments
Minä olen käynyt sekä Kölnissä että Aachenissa ja todennut, että Aachenin katedraali on upea ja poikkeuksellinen nimenomaan sisältä, joten pelkästään ulkopuolella ei kannata käydä.
Kiva tietää! Jos vielä joskus käyn siellä päin, pitää käydä kurkkaamassa Aachenin katedraali sisältäkin :)
Kölni on tosi kiva kaupunki mutta keväällä ja kesällä :) silloin on paljon terasseja ja puissa vihreät lehdet. Kaupungin tunnelma on jotenkin tosi rento kesällä. Syksyt ja talvet on tosiaan pilvisiä eikä näytä ihan niin kivalta kuin keväällä. Olen käynyt Kölnissä useita kertoja, mutta nyt en enää vuosiin kun jostain syystä bussilla ei pääse enää suoraan keskustaan ja junaliput toisista kaupungeista on kallistettu. Tykkäsin antiikin roomalaisesta museosta joka on aivan juna-aseman vieressä, kerran vuodessa on ilmainen museopäivä Saksassa. Kauppojen valikoimat oli ainakin ennen aika hyvät ja edulliset, tai ainakin paremmat jos vertaa näihin ympäri Pohjois-Eurooppaa oleviin ruotsalaisketjuihin. No viime vuosina olen löytänyt Kölnin lisäksi toisenkin suosikin Saksasta Dresdenin, jossa on vihreitä laaksoja
Juu, goottilaiset katedraalit muistuttavat toisiaan, koska ovat goottilaista rakennustyyliä. Vanhempia romaanisia katedraaleja ja kirkkoja on harvemmassa kuten vaikka meidän lähellä Speyerin ja Wormsin tuomiokirkot. Aachenin tuomikirkkokin olisi ollut näkemisen arvoinen sekä sisältä, että ulkoa. Sen tyylistä näkyy, että sitä rakennettiin monena aikakautena. Vanhimmat osat aloitettiin v.793 ” Euroopan isän” Kaarle Suuren aikana ja siellä hänet myös kruunattiin. Oletettu valtaistuin on kirkossa.