Kuudes reissuviikko oli varsinaista tunteiden vuoristorataa. Tai ennemminkin päättynyt viikko oli se vuoristoradan jännittävin osa, kun vaunu nousee hitaasti mutta varmasti kohti korkeuksia ja jännitys tuntuu vatsassa asti.
Viikko oli aivan mahtava, sillä hieman kylmäksi jättäneen Bukarestin jälkeen matkustin pariin muuhun Romanian kaupunkiin, joista tykkäsinkin todella paljon. Fiilistä nostatti myös se, että yksin matkustaminen oli loppumassa, ja saisin reissukaverini pian takaisin.
Huipun jälkeen tulee kuitenkin se järkyttävän kamala alamäki – ja niin se ikävä kyllä tuli myös tämän nousujohteisen viikon päätteeksi.
Bukarestista Brasovin kautta Clujiin
Maanantaina sooloreissuni päättyminen tuntui olevan aivan nurkan takana, sillä yksin taitettavaa matkaa oli jäljellä enää vain viikko. Ja tästä lähtien matkaisin koko ajan lähemmäksi reissun alku- ja päätepisteenä toimivaa Budapestia, en enää kauemmaksi.
Reissun maantieteellinen käännöskohta Bukarest jäi siis taakse, ja matkasin muutaman tunnin (mutta vain 166 kilometrin) junamatkan päähän Brasoviin. Brasovissa olin vain yhden yön, mikä oli virhe! Bukarestin suurkaupunkihälinän jälkeen olisin viihtynyt pidempäänkin tässä ihanassa pikkukaupungissa (jos nyt noin 250 000 asukkaan kaupunkia voi pieneksi sanoa… Mutta pieneltä se vaikutti!).
Tiistaiaamuna muiden dormikavereideni vielä nukkuessa pakkasin tavarani ja hiippailin ulos Brasovin aamuun. Edessä oli reilun seitsemän tunnin junamatka Romanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Cluj-Napocaan.
Ihan viime viikon kaltaista härdelliä ei tämä junamatka tarjonnut, mutta saavuimme silti sateiseen Clujiin puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Olen todennut todeksi väitteen, että Romaniassa täytyy varata jokaista junalla ajettua sataa kilometriä kohden kaksi tuntia aikaa. Eivät nämä romanialaiset rautateiden kuninkaat sen nopeampaa näköjään kulje.
Ihana Cluj-Napoca!
Vietin Clujissa kolme yötä ja totesin, että sen täytyy olla Romanian paras kaupunki. Clujissa on kaikkea, mitä kaupungilta toivookin, mutta mukavan pienessä koossa. Bukarest oli minulle liian suuri, mutta Cluj on täydellisen kokoinen. Suuri pikkukaupunki.
Cluj-Napocassa ei ole liikaa pakollisia nähtävyyksiä, joten päivät kuluivat rennosti kaupunilla hengaillessa ja puistoissa ja kahviloissa istuskellessa. Clujissa tein vihdoin tuttavuutta romanialaiseen viiniin, ja maistamani punaviini oli niin hyvää, että palasin samaan paikkaan lasilliselle toisenakin iltana.
Cluj-Napocassa yövyin koko reissun parhaimmassa hostellissa, Transylvania Hostelissa. Aamut alkoivat ilmaisella aamiaisella jutustellen muiden hostellin asukkaiden kanssa ja iltaisin hostelli järjesti halukkaat porukalla ulos syömään palinca-maisteluiden jälkeen. Muutenkin hostelli oli viihtyisä, ja erityisesti kotoisten ja tilavien yhteisten tilojen ansioista porukka ei piiloutunut huoneisiinsa, vaan täällä pääsi helposti tekemään tuttavuutta muiden kanssa.
Muutos suunnitelmiin: Debrecenin sijaan Budapestiin
Minun oli tarkoitus mennä Clujista Unkarin Debreceniin, ja melkein jo varasin bussiliput. Onneksi kuitenkin tsekkasin ennen lippujen varaamista Debrecenin hostellitarjonnan, sillä viikonlopuksi ei ollutkaan vapaana mitään riittävän edullista majoitusta koko kaupungissa.
Debrecenin edullisin (ja varmasti kamalin!) majoitus oli noin 30 euroa yöltä, ja samalla hinnalla pystyisin majoittumaan Budapestissa kolme yötä. Kun bussilippu Budapestiin oli vain kolme euroa kalliimpi kuin Debreceniin, oli helppo tehdä muutos suunnitelmiin: palaisin kolmeksi viimeiseksi yöksi Budapestiin.
Perjantaina sitten matkustin kahdeksan tuntia bussissa ja päätin, että nämä pitkät bussi ja junamatkat saisivat nyt riittää. Budapestiin saapuminen tuntui kuin olisi tullut kotiin: sen verran tuttua kaikki oli ja navigoiminen bussiasemalta hostellille sujui kuin paikalliselta.
Budapest tuntui kuitenkin aika tylsältä, sillä minulla ei ollut enää mitään, mitä haluaisin kaupungissa nähdä. Suunnittelin käyväni päiväreissulla Szentendressä tai Székesfehérvárissa, mutta nukuin pitkään, enkä sitten saanut aikaiseksi lähdettyä Budapestin keskustaa pidemmälle. Suunnittelin ottavani paikalliseen kaveriini yhteyttä, mutta halusinkin sittenkin olla vain yksin, tekemättä juuri mitään. Pari lepopäivää reilun kahden hyvin aktiivisen reissuviikon jälkeen teki hyvää.
Viikonlopun odotin kuumeisesti maanantaita ja Thomaksen paluuta.
Sunnuntai toi huonot uutiset tullessaan
Sunnuntaina heräsin intoa täynnä: enää yksi yö ja saisin reissukaverin takaisin! Enää yksi yö hostellissa! Enää yksi päivä yksin! Sunnuntai oli sateinen ja kolea päivä, eikä minua kiinnostanut tehdä mitään. Juuri sellainen päivä siis, kun seura olisi tarpeen, joten olin entistä enemmän innoissani huomisesta ja Thomaksen paluusta.
Nuolaisin kuitenkin ennen kuin tipahti, sillä vain muutamaa tuntia myöhemmin Thomas laittoi viestiä, että hänen lentonsa Kreetalta Kööpenhaminaan oli myöhässä teknisen vian vuoksi. Alle tunnin päästä viesti kertoi, että voi olla, että he eivät pääse lähtemään tänään ollenkaan.
Ja sitten: lento ei lähtisi tänään. Ehkä huomenna. Eli maanantaina, jolloin iltapäivällä Thomaksen pitäisi lentää Köpiksestä tänne Budapestiin. Yritin pysyä positiivisena, ja pitää toivoa yllä Thomaksen huomisesta tulosta. Mutta kun Thomas sanoi peruuttavansa tekemämme hotellivarauksen, meinasin purskahtaa itkuun: hän ei siis uskonut ehtivänsä Budapestin lennolle, ja olihan siinä kieltämättä hyvin pieni aikaikkuna lentää Kreetalta Köpikseen niin, että ehtisi vielä kahdelta lähtevälle lennolle.
Olin todella pettynyt. Eihän päivä tai pari lisää yksinoloa nyt maailmaa kaada, vaikka siltä se kieltämättä tuolla hetkellä tuntui. Mutta ei auttanut muu kuin niellä pettymyksen kyyneleet ja alkaa suunnitella tekemistä seuraaville päiville. Sooloreissuni ei siis loppuisikaan vielä.
Seuraavat suunnitelmat
Meidän oli siis tarkoitus Thomaksen paluun jälkeen yöpyä kolme yötä Budapestin ulkopuolella sijaitsevassa pikkuisessa Kiskunlacházan kylässä, mutta koska tuli muutos suunnitelmiin, on tämä nyt siis peruttu. Torstaina olisi tarkoitus ajaa Sloveniaan ja yöpyä yksi yö Mariborissa ennen matkan jatkamista viikoksi Bohinj-järvelle. Toivon mukaan Thomas on matkassa mukana torstaihin mennessä, ettei Sloveniassa vietettävä aika lyhene!
Alkuviikon suunnitelmat menivät siis uusiksi ja koska olen jo nähnyt Budapestista kaiken haluamani, päätin lähteä Debreceniin kun se jäi Clujin jälkeen näkemättä. Ja koska olin henkisesti varautunut hostelliöiden päättymiseen, olen varannut itselleni hotellihuoneen. Päätin ansaita pientä hemmottelua pettymysten jälkeen!
Debrecenistä pääsee Budapestin lentokentälle reilussa parissa tunnissa useita kertoja päivässä, joten en ole liian hankalan matkan päässä sitten kun täytyy päästä kentälle reissukaveria vastaan. Varasin hotellin kahdeksi yöksi pessimisti ei pety -periaatteella, eli olen jo varautunut henkisesti siihen, että Thomas ei vielä tiistainakaan pääse Unkariin.
Saa nähdä, kuinka käy. Yksin matkustaminen saisi kyllä tältä erää jo riittää…
2 comments
No joo… Tuotahan tuo on, kun kaksi yrittää säätää suunnitelmiaan yhdeksi. Oman ukon kyyditsin tänään koneeseen, kohteena Skotland, ennen sian pieremään. Sinne hävis. Ehkä nähdään viikon kuluttua, ehkäpä ei. Siis Skotlandissa. Suomessa nyt viimeistään parin viikon kuluttua. Jos ei sitten jatka johonkin taas suoraan … Sekin on ihan mahdollista hänen mielenliikkunsa tuntien ja koska mä lähden kuitenkin Kiinaan yksin.
Tietty se on ärsyttävää, kun kaikki suunnitelmat menee uusiksi, mutta toisaalta aina ajattelen niin, että ei oikeasti ole hätää, koska kumpikin on kunnossa ja OK. En minä voi toista komentaa tai kontrolloida.
Yksi ikimuistoisimmista tai surullisimmista, miten sen nyt haluaa ottaa, oli 20 min tapaaminen Hki-Vantaalla. Oltiin oltu erossa viikkoja, olisikohan ollut 3-4 sitä ennen, ja oltiin sen jälkeenkin viikkoja. No mutta nähtiin silti :D Nyt naurattaa – silloin itketti. Oikeastaan vieläkin itkettää kun muistelee sitä iloa ja huumaa näkemisestä ja pettymyksen ja toivottomuuden määrää eroamisen kohdalla.
Saako sanoa, että jaxuhalit <3
Kiitos, Anna! :) No sehän se tietenkin on tärkeintä, että kaikki on kunnossa eikä mitään ikävää ole sattunut kun suunnitelmat menevät uusiksi. Minä olin tässä tilanteessa niin pettynyt, että mietin aluksi vain itseäni tajuamatta, kuinka paljon tuo lennon peruuntuminen vaikutti kumppaniin. Hän kun kuitenkin oli työmatkalla matkanjohtajana ja joutui selvittämään ei vain omat majoitukset sun muut, vaan myös kymmenien muiden (ja olemaan samalla huutotauluna). Että voi harmi kun MINUN elämä on niin kauheaa täällä Budapestissa, kun pitää ihan yksikseni päättää että minnekäs sitä tänään menisi syömään ja mitä viiniä joisi :D
Tämä kolme viikkoa on ollut pisin aika, mitä olemme olleet erossa. Ja on aivan liian pitkä aika! Teidän viikkojen ero ja 20 minuutin pikataapaminen välissä kuulostaa aivan kamalalta. Voin vain kuvitella sitä tunteiden sekamelskaa ja surua kun aika loppuu :(