Vagabonda-matkablogi täytti eilen vuoden. Ensimmäisessä uuden bloginimen alla kirjoitetussa postauksessa kerroin uuden blogin myötä ottavani bloggaamisen rennommin, kirjoittavani enemmän fiilispohjalla ja päätin olla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Nyt vuotta myöhemmin huomaan, että eihän se aivan niin sitten ole mennytkään.
Vuosi sitten olimme lähdössä määrittelemättömän pituiselle automatkalle Eurooppaan. Matkablogiin sopivia juttuaiheita olisi tiedossa pilvin pimein, mutta halusin ottaa rennomman otteen juttujen kirjoittamiseen, enkä aina miettiä niin tarkkaan jutun informaatioarvoa. Halusin kirjoittaa fiilistellen, ilman takaraivossa paheksuen kuiskivaa peikkoa: onko tämä muka matkablogiin kelpaavaa sisältöä?
Ei kestänyt kauaa, kun olin samassa tilanteessa kuin edellisenkin blogini kanssa. Postausten laatimisessa kesti ja kesti, koska viilasin ja höyläsin tekstejä niin kauan, että alkuperäisestä luonnoksesta ei ollut enää mitään jäljellä – kuten ei myöskään vielä ensimmäisessä vedoksessa kuuluneesta kirjoittajan äänestä.
Kun saavuimme marraskuussa Kreetalle, oli juttuaiheita kertynyt muistiinpanoihin lukuisia. Niiden lisäksi halusin tietenkin kirjoittaa postauksia myös uudesta kotisaarestani, joten vuoden vaihteen jälkeen alkanut matkustamattomuus ei häirinnyt, vaan matkablogi pysyisi matka-aiheessa jatkossakin.
Keväällä matkakertomusten varasto alkoi kuitenkin tyrehtyä. Kreetasta kirjoitettavaa oli kyllä, ja siinä mielessä jopa liikaa, että pelkäsin blogin muuttuvan pelkäksi Kreeta-blogiksi. Ja sitä minä en halunnut, sillä tahdon kirjoittaa erilaisista aiheista pitääkseni blogin monipuolisena ja oman kirjoitusmotivaation korkealla. Mutta uusia matkoja ei ollut tiedossa, joten mistä minä sitten matkablogiini kirjoittaisin?
Yritin kirjoittaa kevyitä fiilis- ja kuulumispostauksia, mutta aina se pääni sisällä asuva peikko ilmestyi arvostelemaan, että kuinka saatan kirjoittaa matkablogiin muusta kuin matkailusta. Ja ketä muka edes kiinnostaa minun ajatuksenvirrat tai se, kuinka sisustan kattoterassiamme? Eihän oikea matkabloggaaja sellaisista postaa!
Tämä mieltäni aina toisinaan mustaava peikko on minulle kaikkien blogiani kritisoivien yhteinen ääni, vaikka se onkin ainoa, joka on kirjoituksiani minulle koskaan haukkunut.
Heinäkuun pidin enemmän ja vähemmän taukoa blogista sen vuoksi, että halusin miettiä blogin suuntaa ja saada juttuaiheiden tiukkaan rajaukseen ja sen myötä niiden vähyyteen kadonneen kirjoitusinspiraation takaisin. Nopeasti oli selvää se, että bloggaamisesta en voisi luopua. Mutta voinko kuitenkaan kirjoittaa matkablogia, kun en juurikaan enää edes matkusta?
Asiaa tovin stressattuani pähkäiltyäni oli ratkaisu ilmeisen selvä: tämä on minun blogi, joten minähän kirjoitan mistä ja miten minä haluan! Blogit muokkautuvat ja muuttavat suuntaa kirjoittajansa elämän mukana, miksei niin tekisi myös Vagabonda.
Tunnen edelleen olevani matkabloggaaja, mutta päätin tuoda matkajuttujen rinnalle myös enemmän elämästäni kertovan puolen. Tällä blogin uudella puolella kirjoitan ehkä asiaa, ehkä höpöhöpöjuttuja, mutta kirjoitan kirjoittamisen ilosta enkä anna blogin kantavan teeman rajoittavaa kirjoittamistani. Enkä halua enää potea huonoa omaatuntoa nichen puuttumisesta ja matkablogiin kuulumattomien juttujen julkaisemisesta.
Jotta kukaan ei vedä tästä hernettä nenään (tarkoitan sinua, peikkoseni), päätin tehdä blogiin mahdollisimman selkeän kahtiajaon. Sekä ylä- että sivupalkeissa ovat nyt erilliset linkit matkablogiin ja ulkosuomalaisen elämään keskittyvään blogiin. Jälkimmäinen kulkee toistaiseksi nimellä lifestyle, mutta termi vaihtunee heti kun keksin järkevämmän. Lifestylesta kun tulee minulle mieleen lähinnä päivän asu- ja smoothie bowl -postaukset, ja näitä ei Vagabondassa tulla edelleenkään näkemään (cappuccinokuvia kylläkin: niistä en luovu!). Toki pidätän oikeuden muuttaa mieltäni näissäkin asioissa.
Tässä lifestyleblogi-tyyliin kuva trendikkäästä avokadotoastista, jonka söin tämän jutun kirjoittamisen ohella Agia Marinassa sijaitsevassa Kantina-kahvilassa. Uusi suosikkipaikkani nauttia aamiaista tai brunssia!
Jos siis jatkossa haluat seurata vain ulkomailla asumiseen keskittyviä (ja myös muihin aiheisiin rönsyileviä) juttujani, tallenna suosikkeihisi osoite www.vagabondablogi.fi/life/.
Pelkät matkajutut löytyvät jatkossa kätevästi osoitteessa www.vagabondablogi.fi/travel/.
Jos sinua ei hetkauta tämä muutos lainkaan ja haluat jatkossakin tietää mitä kaikkea näppäimistöni suoltaa aiheesta riippumatta, jatkuu blogi sekalaisin jutuin osoitteessa www.vagabondablogi.fi/blogi/.
Huh, kylläpäs nyt helpottaa. Annoin juuri itselleni luvan kirjoittaa blogissani mistä haluan.
Jo oli aikakin.
12 comments
Onnea “vapautumiselle” .. jatkossakin luen mielenkiinnolla kaiken kirjoittamasi.
Kiitos Päivi, ihana kuulla! :)
Hyvä päätös! Minä olen keväällä paininut myös sen ajatuksen kanssa, kun ei ole mistä kirjoittaa. Kateellisena olen lukenut blogeja, joissa tuskaillaan toisenlaisen ongelman kanssa; “kun en ole ehtinyt siitä ja tästä tai tuostakaan matkasta vielä kirjoittaa.” Minä olen sitten kehitellyt muita aiheita, jotka jotenkin sivuavat matkoja. Nyt on kesälomareissun jälkeen pankissa juttuideoita, mutta kun syksy tulee ja nekin ehtyvät niin mitäs sitten.. Mutta hienon päätöksen olet tehnyt, joten jatka samaan malliin. Tämä blogi on juuri sen näköinen, kun haluatkin sen olevan :)
Kiitos Merja! Ei vielä kannata murehtia, että mistäs sitten kirjoittaa kun kesäloman reissujutut on julkaistu. Kun sinulla vain motivaatiota riittää, niin varmasti juttuidoitakin!
Mulla jotenkin lopahti motivaatio bloggaamiseen kun tuntui että halusin kirjoittaa kaikesta muusta kuin varsinaisesti matkustamiseen liittyvästä. Tuntui, että pelkkä matka-teema kahlitsi niin paljon, että koko homma alkoi maistua puulta. Edes matkailua sivuavat juttuaiheet eivät innostaneet, vaikka muuten olen kyllä tykännyt että blogissa (niin omassa kuin muidenkin) on muutakin kuin pelkkiä matkaraportteja. Nyt, kun annoin itselleni luvan kirjoittaa muustakin, on ihan eri meiniki bloggaamiseen ja juttuideoita on taas alkanut tulla mieleen. Ihanaa, kun kirjoittaminen on taas kivaa! :)
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisten tarvetta rajoittaa itseään ja toisiaan. Ei kenenkään elämä ole vain ja ainoastaan yhtä asiaa, vaan siihen pakostikin kuuluu esim. perustarpeiden täyttäminen, asuminen, työ, harrastukset, yms. Prioriteetit muuttuvat koko ajan. Elämää on turha suunnitella liian tarkasti, sillä se mitä todennäköisimmin ei sellaisena pysy edes kovinkaan pitkään.
Itse olen lakannut rajoittamasta itseäni ihan joka asiassa. Kuuntelen vaikka örinaheviä ja ariana grandea fiilisten mukaan. Pukeudun juuri niin kuin sinä päivänä tuntuu ja ehkä näytänkin täysin erilaiselta joka päivä. Matkustan, luen, syön, sisustan, jne. Elämässä on ihan tarpeeksi vaikeuksia ja masentavia aiheita, ja olen ansainnut nauttia niistä pienistäkin asioista jotka tekevät minut onnelliseksi.
Kukaan ei voi minulle kertoa minkälainen minun pitää olla. Kukaan ei voi määrätä, mitä minun pitää tehdä elämälläni. Kukaan ei voi päättää puolestani, mihin kategoriaan minä kuulun. Se onkin aikuisuudessa hienoa. Ymmärtää, että elämässä ei ole pakko kuin kuolla. Loppu on kiinni itsestäni. Elän elämäni itselleni. Jos muut eivät siitä pidä, ei heidän sitä tarvitse seurata.
Blogien seuraajakunnatkin kun vaihtelevat lukijoiden tarpeiden mukaan. Jotkut etsivät matkavinkkejä, jotkut kokonaisvaltaisempaa elämää. Kaikkia on mahdoton miellyttää ja pitääkin muistaa, että vaikka sitä tekee työkseen, on mahdottoman kuluttavaa yrittää luoda sisältöä jota pitää vääntämällä vääntää ja se saattaa myös vaikuttaa negatiivisesti sisältöön, vaikkei sitä itse ehkä huomaa.
Juuri näin!! Aivan loistava kommentti, kiitos tästä freebird!
Minäkin yritän elää juuri näin, miettimättä muiden odotuksia tai mielipiteitä, tehden juuri sitä mikä itsestä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Jostain syystä kuitenkin bloggaamisen suhteen tuo ajattelutapa on unohtunut ja olen väkisin yrittänyt pysyä siinä muotissa minkä olen blogilleni asettanut. Ja voin täysin allekirjoittaa sen, että “on mahdottoman kuluttavaa yrittää luoda sisältöä jota pitää vääntämällä vääntää ja se saattaa myös vaikuttaa negatiivisesti sisältöön”. Sillä juuri näin asia on viime aikoina ollut!
Nyt, kun sallin itselleni kirjoittaa aiheista vapaammin, on bloggaamisen into palannut, ja uskon sen myös näkyvän tulevissa teksteissäni. Kaikkia ei todellakaan voi miellyttää, joten paras vain tehdä sitä, mikä miellyttää itseään!
Ihanaa kesän jatkoa sinulle!
Minua ainakin kiinnosti kovasti se kattoterassijuttu! koska tykkään aivan erityisesti etelässä kattoterasseista+parvekkeista. Nytkin minulla on onneksi lomamajoituksessa parveke näköalalla puistoon. Pari kertaa on ollut myös merinäköala mutta nyt ei. Minä sain joskus semmosen kommentin jossa arvosteltiin oliko blogini muka matkablogi, silloin kun minulla ei ollut niin paljoa varaa matkailla koko ajan. Mielestäni on turha olettää että matkailijoilla olisi varaa reissata 24h, ellei jokin firma vaikka sponsoroi sellaiseen. Silloin kun ei kerkiä matkustamaan, voi tehdä vaikka koosteita edellisistä matkoista. Mielenkiinnolla luen koosteita esimerkiksi parhaiksi koetuista/suosikkimatkakohteista. Niistä voi itsekin inspiroitua ja löytää lisää käymisen arvoisia kohteita. Harva pystyy olemaan koko ajan reissussa ja näin olen itsekin miettinyt että sitten kun en pysty menen vaikka viikonloppumatkoille.
Kiva kuulla, että sinua kiinnosti juttuni kattoterassista! :) Äääh, tuollaiset kommentit on tylsiä, joissa lukija arvostelee blogia. Kovin moni ei todellakaan pysty reissaamaan niin paljon, että siitä riittäisi jatkuvasti juttua. Itse kun tykkään päivittää blogia sen muutaman kerran viikossa, eikä tässä elämäntilanteessa matkajuttuja todellakaan ole siihen riittävästi. Viikonloppumatkoja harrastin Köpiksessä asuessa, mutta täältä Kreetalta ei niin vain niitäkään tehdä, ainakaan ilman ylimääräisiä vapaapäiviä ja valmiutta maksaa lennoista suht korkeitakin hintoja… Paitsi ympäri saarta tietenkin voi tehdä viikonloppureissuja :)
Mua ainakin kiinnostaa hyvin paljon elämä ja arki (Kreetalla tai missä lie), joten peukutan päätöstä! :)
Ihana kuulla, Anu! Kiitos :)
Kiva, luen mielelläni kaikki kirjoituksesi!
Ihana kuulla! Kiitos! :)