Perustin blogille Instagram-tilin tasan kaksi vuotta sitten, 2.2.2015. Ensimmäinen julkaisemani kuva on siideritölkistä kuvatekstillä “Oi kesä, miks et jo tuu?” ja hashtagina on #maistuukesältä. Kuva sai yhden tykkäyksen. Kauas on tultu tuosta kuvasta.

Kahden vuoden aikana olen julkaissut yhteensä 568 kuvaa, joita on otettu työmatkalla, kotona, lentokoneen kyydissä, hiekkarannalla, ravintoloissa, kävelylenkeillä, road tripeillä, puistopiknikeillä, kahviloissa, metsässä, laiturin nokassa…

Jokainen 568 kuvasta kertoo tarinan, joka muistuu mieleeni kuvan nähdessäni. Osa otoksista on vanhempia kuin Instagram-tilini, mutta muistan näidenkin kuvien ottohetken: muistan senhetkisen fiiliksen, tunnelman, hajut ja maut, ja jopa sen, mitä kuvan ottamista ennen ja jälkeen on tapahtunut.

Instagram-tilini on kuin päiväkirja, jonka tarinat vain minä tiedän. Ja nyt haluan jakaa kanssanne viisi kuvaa – ja etenkin ne tarinat kuvien takana.

Norwegian

1. Splitin lentokenttä, Kroatia

Tämä kuva on suttuisuudestaan huolimatta yksi merkityksellisimmistä Instagram-kuvastani. Olen ottanut kuvan huhtikuisena aamuna vuonna 2014 saavuttuani Splitin kentälle ja kävellessäni koneesta sisälle terminaaliin, mutta blogin Instagramiin postasin kuvan vasta kaksi vuotta myöhemmin.

Edellisyön unet Helsinki-Vantaan GLO-hotellissa olivat jääneet lyhyeksi, sillä olin saapunut kentälle iltalennolla Kuopiosta, ja lento Splitiin lähti jo aamuseitsemältä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani, sillä olin ensimmäistä kertaa Kroatiassa, ja tulisin viettämään siellä koko kesän. Ja millainen kesä siitä sitten tulikaan!

19.4.2014 klo 9.00 saavuin Splitin lentokentälle Norwegianin lennolla Helsingistä. Klo 9.05 samalle kentälle laskeutui Norwegianin Kööpenhaminan lento mukanaan eräs tanskalainen, jota en silloin vielä tuntenut. Tapasimme saapuvien aulassa, juttelimme koko taksimatkan Makarskaan ja tutustuimme kesän aikana. Kesän jälkeen lensin Splitistä Kööpenhaminaan, ja sillä tiellä olen edelleen. Elämä 💜

insta5

2. The Coffee Beans -kahvila, Malesia

Oli vuoden ensimmäinen päivä 2016 ja istuin yksin myöhäisellä aamiaisella The Coffee Beans -kahvilassa. Sitä en muista, missä Thomas oli tuolloin, mutta ei ole mitenkään erikoista, että liikumme reissussa eri matkoja. Aamiaiseni koostui bagelista paksulla kerroksella tuorejuustoa ja isosta kupillisesta kahvia, ja seuraa minulle piti iPad ja pätkien toiminut wifi.

Selailin Instagram-tiliäni muistellen juuri päättynyttä vuotta, ja etenkin vuoden aikana tehtyjä reissuja. Reissuvuoden 2016 aloittaisi iltalento Kuala Lumpurista Balille, ja ilmassa oli odotuksen tuntua – monesta eri syystä. Odotin tulevia lomaviikkoja Balilla, mutta myös illan lentoa, jota ennen meidän pitäisi keksiä tekemistä koko pitkälle päivälle. Olimme luovuttaneet jo hotellihuoneemme, ja senhetkisessä kohteessamme Cyberjayassa ei ollut juuri mitään tekemistä. Näiden lisäksi odotin koko alkanutta vuotta: mitähän kaikkea se toisikaan tullessaan?

Päätin laittaa Instagramiin vuoden ensimmäisen kuvan, mutta yksinäinen kahvikuppi näytti kuvassa tylsältä, joten kaivoin laukusta passini kupin kaveriksi ja kirjoitin kuvatekstin matkoista ja seikkailuista. Ja niitä seuraavat 365 päivää toikin sitten ihan mukavasti.

insta3

3. Lesbos, Kreikka

Ihana Lesbos, ihana Kreikka. Viikon loma toukokuussa 2016 tuolla turistien hylkäämällä saarella oli kaikin puolin erinomaisesti onnistunut, sillä lomapaikkamme Molivos on ihastuttava pikkukylä, jossa meitä hemmoteltiin taivaallisella ruoalla ja upeilla maisemilla. Hotellivalintammekaan ei olisi voinut mennä paremmin nappiin, sillä pari kilometriä kylän ulkopuolella sijaitseva hotelli oli keskellä maaseudun rauhaa ja kävelymatkalla kylään tai takaisin matkaamme hidastuttivat lampaat, vuohet, hevoset, koirat ja aasit, joiden kanssa jäimme tekemään tuttavuutta.

Kuva on otettu juurikin hotellin ja kylän välisellä reitillä, uteliaan vuohen tultua ihmettelemään meitä ohikulkijoita. Vaikka ruokaa oli yllin kyllin aidan toisellakin puolella, maistui vuohelle parit Thomaksen aidan raosta syöttämät heinät. Olimme riemuissamme kuin pienet lapset tästä pienestä eläinkontaktista, ja pakkohan minun oli kaivaa kamera esille. Ehdin ottaa pari kuvaa, ennen kuin vuohi kyllästyi ja jatkoi matkaansa.

Tämä kuva tuo edelleenkin hymyn huulilleni. Ihana Lesbos, ihana Kreikka.

insta7

4. Szimpla Kert, Budapest

Kesällä 2016 olin pitkästä aikaa yksin reissussa, ja ensimmäinen kohteeni oli minulle entuudestaan tuntematon Budapest. Yhtenä helteisenä iltapäivänä suuntasin kaupungin juutalaiskortteleihin tutustumaan rauniobaareihin, ja ensimmäisenä menin kenties niistä kaikkein kuuluisimpaan, Szimpla Kertiin.

Tilasin oluen, istuin korkealle tuolille vapaana olevan pöydän ääreen ja otin uskollisen reissukaverini, iPadin, esille. Istuskelin siinä parisen tuntia, kirjoittaen sillä hetkellä työn alla ollutta blogipostausta ja vain fiilistellen baarin ainutlaatuista tunnelmaa.

Paikkavalintani ei ollut paras mahdollinen, sillä olin asettunut istumaan suoraan kuvassa näkyvää naisten vessaa vastapäätä, ja vieressäni oli miesten vessa. Se, että vessojen heiluriovet kävivät vähän väliä, ei haitannut minua niinkään paljoa kuin se, että joka kerta ovien avautuessa nenääni kulkeutui voimakas virtsan haju. En tiedä, miksi en vaihtanut paikkaa. Ehkä laiskuuttani, tai ehkä siksi, että monilla oli vaikeuksia erottaa naistenhuone miesten vessasta, joten koin oudoksi velvollisuudekseni osoitella ihmisiä oikeisiin käymälöihin. Meneehän se iltapäivä Budapestissa näinkin.

insta1

5. Olufsvej, Kööpenhamina

Tammikuu 2017. Olin arponut blogiarvonnassa Matka 2017 -messulippujen voittajan ja onnekseni saanut hänet kiinni osoitetietoja varten todella nopeasti. Olin suunnitellut meneväni postiin vasta seuraavana päivänä, mutta koska olin kuullut Suomen Postin toimitusvaikeuksista, halusin postittaa kirjeen mahdollisimman nopeasti. Siitäkin huolimatta, että juuri tuona päivänä Kööpenhaminaa pieksi myrskyä lähentelevä tuuli ja räntää tuli taivaan täydeltä.

Otin fillarin alle ja pyöräilin lähimpään postitoimistoon Østerbron kaupunginosaan. Räntäsateessa kastuneena ostin virkailijalta kuoren ja postimerkin, ja lähetin messuliput kohti Suomea. Lähtiessäni pyöräilemään siinä kamalassa säässä takaisin kohti kotia, silmääni osui pikkuinen katu täynnä erivärisiä taloja. Käänsin pyöräni ympäri, ja menin tutkimaan katua lähemmin.

Kyseessä oli tie nimeltään Olufsvej, ja minun oli pakko ottaa kännykkä esille ja ottaa muutama kuva noista karkkipaperin värisistä taloista. Sormet kohmettuivat hetkessä, räntä kasteli puhelimeni, mutta oli kai se sen arvoista. Kotimatkani kesti tästä pysähdyksestä riippumatta todella kauan, sillä tuuli yltyi niin voimakkaaksi, että jouduin taluttamaan pyörää osan matkasta.

Kotiin päästyäni laiton kuvan Instagramiin, ja pian se sai enemmän sydämiä kuin yksikään muu kuva tämän kahden vuoden aikana.


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Muru Mou, Skimbaco ja Travellover. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!


LUE MUITA #IGTRAVELTHURSDAY-POSTAUKSIA JA LISÄÄ LINKKI OMAAN POSTAUKSEESI:


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Reittilento vs. lomalento - Kumman valitset?
Patikointia Mallorcalla: Sóller - Port de Sóller
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

44 kommenttia

  1. Tanja/Levoton Matkailija

    10.2.2017 at 13:49

    Tosi kiva idea kerroa viisi eri tarinaa kuvien takaa! Voisin vaikka joskus kirjoittaa samanlaisen jutun, jos sopii että “varastan” tästä idean itselleni ;) Mun ensimmäinen Instagram-kuva taisi myös saada yhden tai kaksi tykkäystä, todellakin kauas on siitä tultu.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      12.2.2017 at 13:07

      Ilman muuta sopii, varasta pois vain! :D Muutamat muutkin ovat kysyneet samaa, ja kiva vaan, että muutkin haluaa kertoa tarinoita kuvien takana :)

      Reply
  2. Henna / Kulkutautiset

    6.2.2017 at 09:10

    Tuo viimeinen kuva on ihan superihana, tuli hymy huulille :) Kivoja muutkin ja erityisesti tarinat kaikkien takana. En tiennytkään, että tanskalaisesi on noin tuore tapaus. Instagram on kyllä oiva muistojen säilömispaikka ♥

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 13:37

      Hehe, tuore ja tuore, minusta kun tuntuu että ollaan oltu yhdessä jo ikuisuus :D Kiitos kommentista, Henna!

      Reply
  3. Héléna @ Chez Héléna

    5.2.2017 at 20:38

    Aivan ihania kuvia ja tarinoita! Jestas, tuo ensimmäinen varsinkin.

    Reply
  4. Travelloverin Annika

    5.2.2017 at 12:59

    Ihana tuo viimeinen kuva! EI ollenkaan pohjoismaalaisen tuntuinen, mutta toisaalta Tanska ja Kööpenhamina ovat niin jotain muuta kuin tämän vähän ankean värinen suomi ja Helsinki. :)

    Kuvien takana on joskus tarinoita, joita ei Instassa mahdu kertomaan. Niiden välittämät tunteet vaativat paljon enemmän. En itse osaisi jokaisen kuvani tarinaa kertoa yhtä tarkasti, mutta kyllä niissä on varastoituneena paljon, paljon muistoja.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 13:35

      Vaikka Köpiksestäkin löytyy niitä ankean värisiä alueita myös, on ihanaa, että siellä täällä kuitenkin on tällaisia väripilkkuja! Ja hassua minusta tässä on se, että tanskalaiset muuten on niin mustaharmaavalkeita sisustuksen ja vaatetuksen suhteen, mutta sitten kuitenkin talojen ulkoseinät voivat olla näin värikkäitä.

      Reply
  5. Teija / Lähdetään Taas

    5.2.2017 at 12:22

    Ihania tarinoita! Vaikka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, on kuvan tarina silti mukava lukea myös sanallisesti esitettynä :)

    Reply
  6. Susanna

    5.2.2017 at 00:56

    Kiva kooste ja hieno tapaaminen teillä.
    Aika kamala vessa :D

    luulin että on erikoista kun ulkomailla joissain vessoissa on ovella semmoset rahankerääjät, mutta noiden vessojen kunto vie voiton jo niistäkin. Jossain päin Laziota oli joillain myös tapana viedä vessanreunat ja kannet mukanaan, joten ihmiset tulivat kauhuissaan ulos joidenkin asemien vessoista. Mietin että ehkä joku köyhä myy niitä, kenties

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 13:12

      Kiitos Susanna! :)
      Voi ei, kaikki näköjään kelpaa, mikä irti lähtee! Aasiassa tapaa paljon myös noita “rahankerääjiä”, tai lähinnä niiden työ on pitää vessat siistinä. Ja sitä rahaa vastaan saa sitten suikaleen vessapaperia, jota vessakopeissa ei valmiiksi ole.

      Reply
  7. Kohteena maailma / Rami

    4.2.2017 at 21:49

    Onnittelut kaksivuotiaalle! :-) Olufsvejen kuva on muuten loistava, olisi itsessään postauksen arvoinen!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 13:04

      Kiitos Rami! Koko Olufsvej on niin kuvauksellinen, että ei kai sieltä huonoja kuvia saisikaan :) Huomasin juuri, että siellä olisi talo myytävänä, mutta harmi vaan, että 1,3 milj. € on pikkaisen liian kallis meidän budjettiin :D

      Reply
  8. Heidi / Auringon alla

    4.2.2017 at 15:36

    Kivoja tarinoita ja hyvä postausidea! Ehkäpä teen joskus vastaavan :) Pidän kyllä Instagramista juuri siksi, että se on muistoja herättävä päiväkirja itsellekin. Vasta katselin haikeana vuoden takaisen tammikuun kauniita pakkaskuviani, missä vastaavat säät ovat nyt?? Kuvat saivat minut odottamaan pakkasta innolla, vaikka yleensä inhoan kylmää.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      9.2.2017 at 12:54

      Kiitos Heidi! Minä muuten käytän Instagramia myös Suomen vuodenaikojen fiilistelyyn: on ihana katsoa esimerkiksi lumisia talvikuvia, kun ei itse pääse sellaista kokemaan :) Onneksi joululomalla Suomessa oli sentään lunta!

      Reply
  9. Aino

    3.2.2017 at 18:21

    Kääk unohdin IG Travel Thursdayn kokonaan, vaikka just pari viikkoa sitten mietin että oispa kiva osallistua. No, ensi kerralla! Komppaan muita kommentoijia, ihania tarinoita :)

    Reply
  10. Saana | Live now – dream later

    2.2.2017 at 18:36

    Terhi, tuo eka tarina sai vilunväreet kulkemaan pitkin selkää! <3
    Pitääkin tarkistaa, millainen mun ihka eka Instagram-kuva oli, ja mikä oli sen tarina… ja montako tykkäystä tuli!
    *tarttuu heti kännykkään

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 12:38

      Kiitos Saana! <3 Alkoikohan sun Instagram-ura hieman vauhdikkaamiin (ja laadukkaammin) kuin minun? :D

      Reply
  11. sarsa /Pohjoistuuli puhaltaa

    2.2.2017 at 18:06

    Instagram on kyllä avannut minullekin paikan johon voi tallentaa muistoja. Aiemmin olin äärimmäisen huono valokuvien ottaja, mutta instagramin myötä olen innostunut asiasta. Kuvat Instagramissa on tosiaan julkisia kaikille, mutta tarina niiden takana on vain omassa tiedossa ja kuvai katsellessa on mukava palata siihen hetkeen. Ja joskus on myös kiva kertoa tai lukea tarinoita kuvien takaa, kuvat saavat sillä ihan uuden ulottuvuuden.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 12:37

      En Instagramin käyttöä aloittaessani tajunnutkaan, kuinka monipuolinen ja hyödyllinen sovellus on kyseessä. Nyt käytän sitä paljon ihan vaan reissufiilistelyyn, katson kuvia esim. tulevista reissukohteista, nähtävyyksistä jne. – ja tietenkin käytän sitä omien muistojen tallentamiseen. Ja sekään ei ole yhtään huono juttu, että Instagramin myötä olen alkanut kiinnittää huomiota pieniin yksityiskohtiin, ja oppinut paremmin löytämään kuvattavaa.

      Reply
  12. idahhh

    2.2.2017 at 17:49

    Ihania tarinoit ja varmasti hienoja muistoja – toivat minullekkin hymyn huulille! :) Budapestistä otetussa kuvassa on jotain todella särmikästä!! Tykkään todella vaikka kyseessä vessan ovi :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 11:48

      Kiitos Idahhh, kiva kuulla :) Mä en ehkä ajatellut ihan loppuun saakka, kun postasin vessan ovesta kuvan instaan :D Mutta jotain kivan särmikästä siinä tosiaankin on :)

      Reply
  13. Sonja | FIFTYFIFTY

    2.2.2017 at 17:47

    Tykkäsin tosi paljon varsinkin tuon ensimmäisen kuvan tarinasta, niinkin yksinkertaisen asian takaa löytyi vaikka kuinka merkityksellinen asia. :) Ja voi että, miten ihana oli tuo värikäs talokuva, ja vielä tuo pyörä ja hennot lumihiutaleet (vai räntä) kruunaa kokonaisuuden!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 11:46

      Kiitos Sonja! Mä ihastuin noihin värikkäisiin taloihin niin paljon, että kotiin päästyäni ilmoitin poikaystävälle, että me muuten muutetaan Olufsvejlle! Pitäisi vaan ensiksi voittaa lotossa, sillä noilla taloilla on kuulemma aika reippaasti hintaa…

      Reply
  14. Pirkko / Schildt

    2.2.2017 at 17:01

    Tahtoo tuonne rauhalliselle Lesboksen saarelle! Algarvessakin oli ihanan hiljaista, joten ehkä voisi onnistua ruuhkattomien paikkojen löytäminen muualtakin Etelä-Euroopasta.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 11:44

      Mä toivon, että Lesbos ei tulevana kesänä ole enää ihan niin rauhallinen kuin viime vuonna, sillä paikalliset olivat hätää kärsimässä turistikadon vuoksi. Mutta mä uskon, että rauhallisia paikkoja löytyy sieltä sun täältä Etelä-Euroopasta. Ne vain pitää osata löytää :)

      Reply
  15. Jonna / Lempipaikkojani

    2.2.2017 at 16:34

    Toistan jo muiden sanomaa eli siis aivan mahtava postausidea! Ja niin totta tuo, että vanhoja kuvia katselessa mieleen palaa monenlaisia muistoja ja tunnelmia kuvien ottohetkeltä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 11:42

      Kiitos Jonna! Instagram on minun suosikkisome, sillä se toimii kätevänä kuvapäiväkirjana :)

      Reply
  16. duunireissaaja

    2.2.2017 at 15:45

    Muiden tavoin tykkään tosi paljon tästä ideastasi kertoa tarinat kuvien takaa. Ja samaistun myös tuohon ekan instakuvan ihanaan kömpelyyteen. Mietin ihan samaa kun liitin Kroatia-kuvia omaan juttuuni. Tunnustan että kävin jopa muuttamassa niitä hästägejä edes hitusen vähemmän noloiksi. Vielä mulla olis aika paljon opittavaa silläkin saralla.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      4.2.2017 at 11:41

      Eihän sitä kukaan ole seppä syntyessään, joten monilla varmasti on lähtenyt eri somekanavien käytöt aika kömpelösti liikkeelle :) Minullakin on edelleen opittavaa etenekin hashtagien kanssa, mutta ehkä se siitä, pikku hiljaa. Onneksi ei ole mistään sen vakavammasta hommasta kyse :D

      Reply
  17. VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA

    2.2.2017 at 09:23

    Hei tällainen oli kyllä hauska idea! Harvoin tulee mietittyä muiden kuvista noin tarkkaan, että mikähän tämän kuvan tarina on. Kiva oli kuulla tarinoitasi kuvien takaa – melkeinpä voisin itsekin tällaisen idean toteuttaa joskus jos et pistä pahaksesi. :)

    Reply
  18. Miia

    2.2.2017 at 08:45

    Kiva kuulla tarinoita kuvien takana. :) Tämä oli kyllä loistava postaus ja voisin itsekin jossain vaiheessa vastaavanlaisen toteuttaa. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.2.2017 at 10:31

      Kiitos Miia! Ja ilman muuta toteutukseen vaan, niin päästään lukemaan lisää tarinoita kuvien takana!

      Reply
  19. Anu / Mielilandia

    2.2.2017 at 08:01

    Ihanat kuvat ja tarinat! Tarinoista varsinkin tuo ensimmäinen. Elämä on ihmeellistä. :) Enkä kyllä ihmettele tuon viimeisen kuvan suosiota: niin ihanan näköistä, eikä todellakaan uskoisi, että kuva on otettu talvisena räntäsadepäivänä!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.2.2017 at 10:29

      Elämä on todella ihmeellistä :) Tarkkaan jos katsoo viimeistä kuvaa näkee, että luntahan tuiskuttaa ihan kunnolla. Kesäisen väriset talot hämää :)

      Reply
  20. mertsik

    2.2.2017 at 07:18

    Voi miten kivoja tarinoita! Tässäpä hyvä postausvinkki tuleville IGTT-päiville. Eniten tykkäsin Olufsvejin kuvasta ja tarinasta. Usein mieliinpainuvimmat kuvat ja paikat löytyvät sattumalta. Ja koskaan ei voi tietää mikä niistä päätyy IG-seuraajien suosikiksi :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.2.2017 at 10:20

      Kiitos Mertsik! Viimeinen lauseesi ei voisi olla enempää totta: koskaan ei tiedä etukäteen, mikä kuva saa aikaiseksi sydäntulvan Instagramissa!

      Reply
  21. ananas2go

    2.2.2017 at 03:55

    Ihana postausidea! Tarinoita me tarvitsemme; yhä vielä meissä elää se halu kokoontua nuotiotulen ääreen ja kuunnella, vaikka nuotio onkin vaihtunut useimmiten näytön välkkeeseen.

    Omassa blogissa tällä kertaa vähän kirjatarinoita.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.2.2017 at 10:18

      Kiitos! Tarinoita me tosiaan tarvitsemme edelleenkin, vaikka kuvat ovatkin alkaneet vallata tilaa tarinoilta. Mutta eivät tarinat silti koskaan kokonaan katoa, sillä eiköhän aina jossain pala nuotio :)

      Reply
  22. Skimbacon Katja

    2.2.2017 at 01:33

    Ihania tarinoita – ja vaikka kuinka sanotaan että yksi kuva on enemmän kuin tuhat sanaa, niin kyllä nämäkin kuvat vaan sanoilla tuli uudella tapaa eloon :) Ja tuo Köpiksen kuva on siis niin ihana!!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.2.2017 at 10:14

      Kiitos Katja! Köpis on aika ihana, ja kuvauksellisia värikkäitä taloja tulee vastaan siellä sun täällä :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog