4. reissuviikko: Matka jatkuu yksin

Vaikka viikko on todella lyhyt aika, ehtii seitsemään reissupäivään näköjään aina mahtua vaikka mitä. Päättyneen neljännen reissuviikon suurin juttu oli tietenkin se, että torstaista alkaen olen jatkanut matkaa yksin. Tai pitäisi kai sanoa, että reissaamme seuraavat lähes kolme viikkoa erillämme: Thomas työreissuillansa Tanskassa, Puolassa ja Kreikassa, ja minä pitkin Itä-Eurooppaa.

Käynti Budapestin korkeimmalla kohdalla ja rentoutumista kylpylässä

Budapestin näköalapaikka, Unkari

Budapest, Unkari

Budapestin näköalapaikka, Unkari

Mutta eipäs hypätä vielä torstaihin ja sitä seuranneisiin hieman mataliin fiiliksiin, vaan aloitetaan neljännen reissuviikon kuulumisten purkaminen loogisesti maanantaista, jolloin ajoimme Budan laitamilla, Hegyvidékin kaupunginosassa sijaitsevaan puistoon. Puisto sijaitsee kaupungin korkeimmalla kukkulalla noin kymmenen kilometrin päässä Budapestin keskustasta, ja tämän János-kukkulan korkeimmalla kohdalla seisovasta tornista näkee koko kaupungin.

Tiistaina kävimme taas yhden hellepäivän kunniaksi rentoutumassa Széchenyin kylpylässä, josta olenkin jo ehtinyt kirjoittaa blogiin. Tavoitteenani oli kirjoittaa reissun aikana blogipostaukset kronologisessa järjestyksessä, mutta eihän siitä sitten mitään tullut. Odottelen edelleen inspiraatiota kirjoittaa hahmottelemani viimeinen Praha-postaus, mutta aika heikolta näyttää. Parempi kuitenkin kirjoittaa niistä aiheista, joista on juuri sillä hetkellä inspistä kirjoittaa, eikä vääntää mitään väkisin.

Päivä expat-vaimojen keskellä ja hyvästit matkakumppanille

Budapest, Unkari

Budapest, Unkari

Lángos

Keskiviikkona vietimme kertakaikkisen täydellisen päivän, kun menimme lounaalle majapaikkamme läheiseen Émile-ravintolaan. Asuimme Budapestissa varakkaalla alueella, ja tämä fiini ravintola näytti olevan arkipäivänä kotivaimojen tapaamispaikka. Ja ilmeisestikin erityisesti expat-vaimojen vakiopaikka, sillä monet asiakkaista puhuivat keskenään englantia.

Lounas vaihtui kahviin ja kakkuun, vesi viiniin, pöytä ihanaan loikoilusohvaan, ja lopulta olikin jo pimeää, ennen kuin maltoimme poistua tuosta ihanasta ja loistavan palvelun ravintolasta. Tämä oli aivan paras tapa viettää viimeinen päivä hetkeen yhdessä!

Torstaina sanoimme hyvästit koko reissun toistaiseksi parhaimmalle majoitukselle Villa Julialle ja ajoimme Budapestin lentokentälle. Jätimme auton pitkäaikaisparkkiin ja hyvästelimme toisemme. Thomas lähti kohti Köpistä, minä jäin Budapestiin vielä yhdeksi yöksi. Illalla kävin Budapestin kauppahallissa ja Szimpla Kert -rauniobaarin vieressä olevassa street food -keskittymässä syömässä unkarilaista lohturuokaa: rasvaisen lángosin.

Torstaina ja perjantaina minulla oli mieli kieltämättä aikalailla maassa. Laskin, kuinka monta yötä joutuisin viettämään yksin (18!), ja mikä lisäsi ahdistusta oli se, että joutuisin nukkumaan nuo yöt hostellien dormeissa. Kiitos vanhenemisen ja lisääntyneen mukavuudenhalun, hostelleissa majoittuminen ei ole enää niin hauskaa, kuin se joitakin vuosia sitten vielä oli.

Pitkä matka Belgradiin

Belgrad, Serbia

Belgrad, Serbia

Belgrad, Serbia

Perjantaina olin lähdössä Belgradiin bussilla. Yöllä sähköpostiini oli tullut bussifirmalta muistutusviesti, ja aamulla sitä lukiessani huomasin määränpään olevan Belgradin itäinen bussiasema, vaikka olin varausvaiheessa useaan kertaan tarkistanut, että bussi pysähtyisi Belgradin päälinja-autoasemalla. Tuo niin sanottu itäinen asema sijaitsee Pancevossa, yli kahdenkymmenen kilometrin päässä Belgradista!

Yritin kiireellä selvittää, että miten ihmeessä pääsisin Pancevosta Belgradiin, mutta en löytänyt netistä mitään tietoa, tai en vain osannut etsiä serbialaisilta sivuilta. Onneksi päätin jatkaa selvittelytyötä bussissa ja lähteä kohti bussiasemaa hyvissä ajoin, sillä sinne kulkeva metrolinja olikin poikki, ja jouduin suunnittelemaan reitin uudestaan.

Vihdoin asemalle päästyäni ja bussia odotellessani Belgradiin lähtö alkoi tuntua aikamoiselta säätämiseltä, ja mietin tosissani tuttuun ja turvalliseen Budapestiin jäämistä ja kenties toisen reissusuunnitelman tekemistä. Hyppäsin kuitenkin bussiin, ja saatoin vain toivoa, että saapuessani perille kuutta tuntia myöhemmin minulla olisi selvillä kuinka pääsisin Pancevosta Belgradiin.

No, ei ollut, sillä jostain syystä puhelimeni data lakkasi toimimasta eikä bussissa ollut luvattua wifi-yhteyttä – ja kuljettaja ei puhunut kuin serbiaa. Yritin olla stressaamatta asiaa (ottaisin vaikka taksin, jos muuta vaihtoehtoa ei olisi), mutta en voinut olla ajattelematta kuinka perseestä yksin matkustaminen on. Miten minä olen joskus muka pitänyt tästä?

Mutta sitten synkät pilvet alkoivat väistyä pääni päältä: bussi pysähtyi kuin pysähtyikin Belgradin bussiasemalla! Kävelin hostellille, jätin sinne tavarat, löysin kivan kahvilan ja tilasin ansaitun lasillisen valkoviiniä. Kyllä tämä tästä.

Belgradissa reissufiilis nousee

Belgrad, Serbia

Belgrad, Serbia

Belgrad, Serbia

Belgrad, Serbia

Lauantaina mieleni kirkastui entisestään kävellessäni pitkin helteessä kylpevää Belgradia. Kyllä tänne kannatti tulla, sillä tämähän on oikein kiva kaupunki! Kävin linnoituksella, istuin pitkiä aikoja tyylikkäissä kahviloissa hörppien täydellisiä cappuccinoja (halleluja tämän kaupunin kahvilasceneä – siitäkin huolimatta, että monissa kahviloissa saa polttaa sisällä) ja otin vain rennosti. Yksin matkustamisen hyvät puolet alkoi muistua taas mieleeni – kuten se, että voin jäädä ottamaan kuvia kuinka pitkäksi aikaa tahansa, eikä kukaan ei ole hoputtamassa minnekään kun kahvikuppi on tyhjä.

Sunnuntai toi mukanaan sateen ja lämpötila tippui edellisenpäivän kolmenkympin lämpötiloista puoleen. Joten minulla oli mainio syy vain jatkaa kahviloissa notkumista. Ja suunnitella seuraavaa peliliikettä.

Seuraavat suunnitelmat

Memorial to the 1956 Revolution, Budapest

Olen Belgradissa keskiviikkoon saakka. Mitään sen kummempia suunnitelmia minulla ei näille päiville ole, kunhan vain kävelen kenkäni puhki ja juon valtavat määrät kahvia. Bongasin Belgradissa asuneen Merin Syö Matkusta Rakasta -blogista vinkin käydä Zemunissa. Se voisi olla ihan kiva päiväretkikohde, mutta saa nyt nähdä. En aio ottaa stressiä mistään.

Keskiviikkona matka jatkuu Romaniaan. Kuten viime viikon kuulumispostauksessa kirjoitin, on junayhteys Belgradista Romanian Timisoaraan todellakin tällä hetkellä poikki, eikä välin taittaminen julkisilla onnistu. Tiedusteltuani asiaa sekä turisti-infosta että juna- ja bussiasemalta, jäi ainoaksi keinoksi varata kyseinen matka minibussikuljetuksia tekevältä firmalta.

Minibusseista tulee aina mieleen Thaimaan sähläystä täynnä olevat ja aina luvattua vähintäänkin tuplaten kestävät matkat, eikä tämäkään nyt kamalan sähläysvapaalta reissulta vaikuta. Kävin nimittäin varaamassa keskiviikkoaamuksi lipun Timisoaraan, mutta he eivät osanneet vielä kertoa, että monelta lähtö olisi. He lupasivat kyllä soittaa lähtöajan minulle tiistai-iltana viiden ja seitsemän välillä, joten toivotaan, että näin käy. Varmuuden vuoksi en varaa majoitusta Timisoarasta kuin yhdeksi yöksi, niin ei ainakaan missattu majoitus kevennä kukkaroa liian paljoa, jos en koskaan Timisoaraan saakka pääsekään.

Mutta jos pääsen, Timisoarasta olisi tarkoitus jatkaa Cluj-Napocaan. Tai Bukarestiin. Tai todennäköisesti molempiin, mutta järjestystä en ole vielä päättänyt. Joten saa nähdä, että missä päin minä viikon päästä kuulumisiani taas kirjoittelen!

Ei tästä yksin reissaamisesta ainakaan jännitystä näköjään puutu. Näyttää myös siltä, että päivät menee (ainakin lähes) yhtä nopeasti yksinkin matkustaessa.

(Enää 14 yötä jäljellä!)


22 comments
  1. Kuulostaa niin mahtavalta teidän seikkailu! Ja mielenkiintoista seurata tätä yksin tekemääsi reissupätkää erityisesti. :) Romaniassa en ole käynyt, joten siitä haluan ehdottomasti kuulla lisää. Ihanaa reissunjatkoa sinne, nautihan päivistäsi! <3

  2. Teillä on tosi kivan kuuloinen reissu meneillään, vaikka paljon isoja kaupunkeja onkin reitillä. Belgrad on todellakin ihana, ja lähtisin sinne mieluusti uudestaankin! Pitääpä käydä lukemassa myös kuulumisia Romaniasta, sinne kiinnostaisi minuakin matkustaa joskus. Ja joo, yhdyn ajatuksiisi yksinmatkustamisesta, se voi olla vähän turhan stressaavaa välillä. Esim. väärälle bussiasemalle joutuminen olisi matkatoverin kanssa seikkailu, mutta yksin.. noh, vähän vähemmän mukava seikkailu. :D

    1. Yksin reissatessa junalla kaupunkikohteet oli helppoja vaihtoehtoja, mutta nyt autolla reissatessa on päästy junareittien ulkopuolelle ja luontokohteisiin. Ei noita kaupunkeja olisi enempää jaksanutkaan kierrellä :) Romaniasta ei ole vielä blogiin päätynyt kovinkaan montaa juttua, mutta eiköhän niitä kohta tule enemmän!

    1. Totta, hyvää tämä reissu on kyllä tehnyt :) Ja vaikka kuinka kliseistä onkin, niin uskon, että pieni ero tekee hyvää myös parisuhteelle kun muuten ollaan oltu yhdessä lähes 24/7.

  3. Yksin matkustamisessa jännittää ehkä eniten juuri kaikenlaiset vastoinkäymiset, kun niitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Toisaalta selviytyminen kasvattaa itseluottamusta!

    1. Mä olen sitä mieltä, että kaverin kanssa reissatessa kaikki tunteet ovat suurempia: kivat jutut on superkivoja, kun ne jakaa, mutta niin myös vastoinkäymiset. Yksin kun tilanteesta pitää vain selvitä (ja niin sitä aina selviääkin), ja jälkeen päin tapahtunutta ei jää puimaan vaan sen yli pääsee nopeammin. Ja yksin reissatessa en ole koskaan pahalla päällä kun ei ole ketään, kenelle olla ärsyyntynyt :D

  4. Aika pitkän ajan kuljet itseksesi. Olet kyllä rohkea. Mutta juuri noin se on, että voi rauhassa kulkea, pysähtyä istahtaa kupposelle kahvia jne. Kiva olla mukana matkassasi.

    1. Kiitos, Sari! Niin se aika vain meni yksinkin reissatessa yhtä nopeasti kuin kaverinkin kanssa, ja nyt on enää kaksi päivää jäljellä ennen reissukaverin paluuta. Mahtava reissu oli,mei voi muuta sanoa!

  5. Jaan ajatuksesi dormeista ihan täysin. En voisi kovinkaan helposti enää kuvitella yöpyväni niissä.
    Mutta Belgrad, se on mielenkiintoinen paikka. Kuvista päätellen se on muuttunut paljon niistä päivistä, kun kymmenkunta vuotta sitten siellä kävin, mutta varmasti sen luonteesta on vielä paljon jäljellä. Olisi kiva käydä siellä uudelleen.
    Kivaa loppumatkaa ja tsemppiä yksinmatkustamiseen!

    1. Kiitos! ❤️ Olisipa mielenkiintoista tietää, millaista Belgradissa oli kymmen vuotta sitten… Varmasti koko Serbia muuttunut jonkun verran, kuten Romaniakin.

      Näihin reiluun pariin viikkoon mahtui vaikka minkälaista dormikokemusta, mutta ei onneksi pelkästään huonoja! :)

  6. Äkkiä se pari viikkoa menee yksinkin <3! Haluaisin kokeilla yksin matkustamista, sillä olen tehnyt vain lyhyitä, muutaman päivän mittaisia matkoja ihan yksin. En hirveästi tykännyt, ja tuntui koko ajan, että olisi ollut kivempi jakaa reissut jonkun kanssa. Toisaalta oli vapaus tehdä mitä huvittaa ja käydä juuri niissä paikoissa, jotka itseä kiinnostivat. Eli oli siinä hyvätkin puolensa :)

    1. Näköjään meni ihan hurjan äkkiä! En voi käsittää, että esimerkiksi siitä kun kiertelin Bukarestin puistoja on jo viikko aikaa! Mihin tämä aika oikein meni? Ja kohta, kahden yön päästä, reissukaveri tuleekin jo takaisin.

      Minulla meni se pari päivää, ennen kuin aloin nauttia yksin matkustamisesta oikein kunnolla, sitä ennen vain kaipasin kaveria, jonka kanssa jakaa kokemukset.neli ehkä sinunkin pitäisi testata pidempää sooloreissua :D

  7. Täytyy tulla ihan kommentoimaan, että ihanan näköinen tuo sun blogin etusivu! Ihan huippukauniiksi olet sen saanut. Tosi kutsuva :)

    Oma aika on tosi tärkeää ja kun siihen asennoituu oikein, se voi olla ehkä parasta aikaa. Mahtavat reissusuunnitelmat! :D

    1. Voi kiitos Sandra, ihana kuulla että tykkäät! :) Totta, oma aika on tärkeää ja tekee hyvää, ja sitä ei aina välttämättä oikein ymmärrä ennen kuin sitten on hetken aikaa yksin.

    1. Suosittelen! Alkukankeuden jälkeen on ollut aivan mahtava reissu, ja kyllä yksin matkustaminen on minulle edelleenkin sopiva tapa reissata :)

  8. Kiva että olet Belgradissa! Siis ne kahvilat siellä… <3 Zemun on käymisen arvoinen, ja sinne riittää hyvin puoli päivää. :) Ja toi minibussiyhteys on ihan yllättävän toimiva homma, jos ei oo minuuttiaikataululla liikenteessä.

    1. Ajattelin aluksi, että onkohan viisi yötä Belgradissa liikaa, mutta ei ollut! Olisin viihtynyt pidempäänkin :) Zemun jäi nyt kylläkin toiseen kertaan… Kiva kuulla, että se minibussiyhteys on ihan toimiva, kohta nimittäin on lähtö! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *