Kuukausi sitten kuvitin syyskuun kuulumisista kertovan postauksen kännykkäkuvilla, ja jutusta pidettiin niin paljon, että muutamat muutkin bloggaajat päättivät paljastaa kännykkäkuviaan ja tarinoita niiden takana. Koska tarkoituksena on jatkossakin kertoa kuulumisia kuukausiraporttien merkeissä, jatketaan hyväksi havaitulla tavalla. Tässä siis lokakuun kuulumisia kännykkään tallentuneiden kuvien kautta!
1.10. | Lähes lihaton lokakuu alkaa
En varsinaisesti suunnitellut pitäväni lihatonta lokakuuta, mutta melkein sellainen siitä tuli. Koko kuukauden aikana nimittäin ostin kotiin lihaa vain kahdesti – kerran tehdäkseni jauhelihakastiketta ja perunamuusia suomiruokakaipuussani (oli sen verran tuhtia ruokaa, että ei tarvitse samaa settiä ihan heti tehdä uudestaan!) ja Thomaksen synttäripäivänä söimme sankarin pyynnöstä tortilloja.
Lokakuussa innostuin tosissani kokkailemaan, ja tein ruokaa lähes joka ilta tunnin pari. Ruuanlaitosta on tullut rentoutumismuotojen suosikkini, etenkin kun samalla kuuntelee äänikirjaa ja kenties siemailee lasillisen viiniä. Tässä kuvassa on lautasellinen nuudeleita, kasviksia ja cashew-pähkinöitä, ja ruoka oli niin herkullista, että tein samaa ruokaa kuukauden aikana parina muunakin iltana.
Nuudeleiden lisäksi ruokalistalla oli muun muassa risottoa, pastaa, keittoja, piirakkaa ja lasagnea. Thomaksen tuomio ruuistani oli: “Miksi syödä lihaa, kun kasvisruoka on näin hyvää!?” Samaa mietin itsekin.
5.10. | Vuosipäivän juhlintaa ja heinäsirkkojen invaasio
Juhlistimme vuosipäivää illallistamalla Agia Marinassa sijaitsevassa Rustic Garden -ravintolassa. Ravintola oli nappivalinta, sillä kauniilla yksityiskohdilla sisustettu tunnelmallinen piha oli omiaan juhlaillalliselle, ja ruoka ja palvelu olivat erinomaista. Tykkäsimme ravintolasta niin paljon, että kävimme siellä lokakuussa toisenkin kerran ennen kuin paikka sulki talveksi ovensa.
Illallisen jälkeen istuimme talomme katolla yömyssyillä kun sain napattua kuvan pallosilmäisestä sirkasta. Koko alkukuun pikkuinen kylämme tuntui olevan heinäsirkkojen sukukokouksen tapahtumapaikkana, sillä näitä veijareita hyppeli joka paikassa – jopa meidän päälle!
7.10. | Sunnuntaikävelyllä
Lokakuussa saimme huomata, että syksy on oikeasti saapunut: muutamana päivänä satoi vettä oikein kunnolla ja parina aamuna joutui laittamaan autossa lämmityksen päälle. Muina päivinä olikin sitten mukavat 25 astetta lämmintä ja aurinkoista, joten ei tätä kuitenkaan voi ihan Suomen syksyyn verrata…
Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina sää oli täydellinen pieneen kävelyreissuun, joten kun Thomas oli töistä siestalla, päätimme kävellä Plataniaksesta Drakiana-tavernaan lounaalle. Muutama kilometri kävelyä suuntaansa kreetalaisen maalaismaiseman läpi ja lounas puiden alla ja solisevan puron vieressä – ei hassumpi sunnuntai-iltapäivä!
8.10. | After work kreetalaisittain
Maanantait on aina vähän tahmeita, joten työpäivän päätteeksi en mennytkään suoraan kaupan kautta kotiin, vaan hain tuorepuristetun appelsiinimehun ja menin juomaan sen rannalle. Pieni juttu, mutta antoi huimasti energiaa! Arjen keskellä on liian helppo unohtaa, että missä sitä saakaan asua, joten aina toisinaan on hyvä repäistä itsensä rutiineista ja tehdä jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Vaikka vain istua töiden jälkeen puoli tuntia rannalla.
Tässä vaiheessa en ollut vielä tutustunut juuri julkaistuun ilmastoraporttiin, enkä tuntenut niin suurta pistosta omassatunnossa hörppiessäni mehua kertakäyttöisestä muovimukista. Myöhemmin opin, että näitä mukeja tuhlataan Kreikassa päivittäin miljoona (!!), ja päätin, että minun muovimukien käyttöön täytyy tulla muutos. Kirjoitin IPCC:n raportin aiheuttamasta ilmastoahdistuksesta postauksen, jossa kerron mitä kauheuksia olen tehnyt ilmastokatastrofin edesauttamiseksi ja mitä aion tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi.
10.10. | Työkaverin tekemä lounas
Ihana työkaverini ilmoitti minulle edellisenä päivänä, että hän toisi minulle töihin lounaan, eikä minun siksi tarvitse tuoda omia eväitä mukanani. Hän oli tehnyt minulle taivaallisen herkkuleivän, joka oli maukkaampi kuin yksikään kahvilasta tai leipomosta ostettu täytetty voileipä jonka olen täällä syönyt.
Leipääkin ihanampaa jutussa oli se kuinka hyvä mieli tuli siitä, että työkaveri pyyteettömästi ja ilman mitään sen kummempaa syytä halusi ilahduttaa minua. Sinänsä varmastikin pieni juttu hänelle, mutta minulle tämä oli päivän ihanin ja piristävin asia – ja mainio muistutus siitä, että asioita voi tehdä toisten hyväksi pyytämättäkin. Siitä tulee varmasti hyvä mieli molemmille.
12.10. | Iltapäivä Haniassa
Töissä oli hiljaista, joten pääsin lähtemään muutamaa tuntia aikaisemmin. Thomaksen vanhemmat olivat käymässä Kreetalla ja tiesin heidän viettävän päivän Haniassa, joten suuntasin sinne heti töistä karattuani. Istuimme venetsialaisessa satamassa kahvilla, jonka jälkeen kävimme kevyellä lounaalla Salis-ravintolassa. Olin kuullut ravintolasta pelkkää hyvää, eikä se pettänyt. Tänne pitää mennä toistekin!
17.10. | Kotikylän kissat osa 2
Muistatteko, kun kerroin edellisessä kuukausiraportissa kylämme uudesta asukkaasta, kissanpentu Nerosta? Tämä pieni oranssi kissa tupsahti kyläämme ilman emoa, joten naapurimme Anna-mummo alkoi ruokkia häntä – kuten muitakin kylässämme käyviä kissoja. Säännöllisesti vierainamme käyvät kissavanhus Fat Cat ja kokonaan musta Devil, mutta lähes samaan aikaan Neron kanssa saapunut ja jo pari kuukautta yhtämittaa kylässämme viihtynyt kuvassa näkyvä harmaa kissa on jäänyt ilman nimeä. Minä ehdotin nimeksi kaunista tarkoittavaa Omorfia, mutta se ei saanut kannatusta. Ehdotuksia siis otetaan vastaan!
24.10. | Kai sitä voi yhden auringonlaskun kuukaudessa katsoa
Minä en ole kaikkein suurin aurinkolaskufani, sillä en voi olla ajattelematta, että kun on nähnyt yhden, on nähnyt ne kaikki. Näin ei tietenkään ole, kyllä minä sen tiedän, mutta en vain jaksa katsoa auringonlaskua joka ilta – siitäkään huolimatta, että kattoterassimme on hyvä paikka ihailla taivaan omaa väri- ja valoshow’ta.
Tänä iltana auringonlasku oli poikkeuksellisen upea, ja Thomas lähes tulkoon pakotti minut katolle. Eikä harmita, että menin, sillä olihan se pilvisestä taivaasta huolimatta hieno!
26.10. | Lisää sisustamista
Syyskuussa pähkäilin Kuopion Ikeasta ostamiani sohvatyynyn päällisiä, ja vaikka niihen sitten totuinkin, kaipasi sohvanurkkaus jotain enemmän, jotain tunnelman tuojaa. Joten ostin uuden viltin, pari tyynyä lisää ja valtavan määrän kynttilöitä – ja nyt alan pikku hiljaa olla tyytyväinen siihen, miltä pieni olohuoneemme näyttää. Kännykkäni kamera ei pärjää hämärässä, joten ei tästä kuvasta saa oikein selvää, mutta eiköhän tämä osa kotiamme näy blogissa vielä useaan kertaan, ja huomattavasti parempilaatuisissa kuvissa.
28.10. | Ikkunoiden pesua
Voitteko arvata, kuinka likaisiksi ikkunat menevät, kun Afrikasta tuulee Saharan hiekkaa ja sen jälkeen sataa? Voin kertoa, että ihan hemmetin likaisiksi! Kesän helteissä ei tullut mieleenkään ikkunoiden peseminen, sillä saippuavesi olisi kuivunut lasiin sekunnissa, eivätkä ikkunat olisi olleet juurikaan puhtaampia, joten jouduin odottamaan syksyyn.
Kun olin vihdoin pessyt kaikki ikkunat, olin sen verran tyytyväinen itseeni, että pitihän niistä kirkkaista ikkunoista ottaa kuva. Eikä se ikkunalasien puhtaus tähän kuvaan edes näy. Mutta tahrattomat ne nyt ovat, ainakin sen hetken, kunnes taas sataa.
31.10. | Pinkki lokakuu
Lokakuu on omistettu rintasyöpätutkimukselle ja Roosa nauhalle. Pinkin lokakuun ansiosta työnantajani tarjoaa kaikille työntekijöille maksuttoman rintojen ultraäänitutkimuksen joulukuuhun saakka. Minä varasin ajan klinikalle lähes heti tiedon saatuani, ja lokakuun viimeinen päivä sitten lähdin töistä heti lounaan jälkeen käydäkseni tutkimuksissa. Kävellessäni huojentunein mielin klinikalta takaisin autolle näin tämän söpön Volkkarin. Olisikohan se myynnissä?
Ihanaa marraskuuta kaikille!
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa