Ilmastokatastrofi uhkaa ja minä(kin) olen siihen syypää

Ilmastonmuutos, ilmastotalkoot, ilmastokatastrofi, ilmaston lämpeneminen… Parin viime viikon ajan sosiaalisen median kanavat ovat täyttyneet kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttia käsittelevistä artikkeleista, mielipiteistä ja keskusteluista. Raportista syntyneen kiivaan ilmastokeskustelun myötä minua on ahdistanut maapallomme tulevaisuus enemmän kuin koskaan – ja vielä enemmän minut on tehnyt alakuloiseksi oma välinpitämättömyyteni ja saamattomuuteni. En todellakaan ole tehnyt omaa osaani ilmastonmuutoksen hidastamiseksi!

Voisin toki antaa itsestäni paremman kuvan ja kirjoittaa siitä, kuinka olen tänä vuonna vähentänyt lentomatkustamista reilusti viime vuoteen nähden, kuinka katollamme on aurinkopaneeli ja sisällä ilmalämpöpumput, kuinka pannulla tirisee lähes ainoastaan kasvikset (lokakuussa ostoskoriin on päätynyt lihaa vain kahdesti) ja kuinka aina kannan mukanani kankaista kauppakassia. Voisin antaa vaikutelman, että olen oikein valveutunut kansalainen ja ajattelen ympäristöä jokapäivisissä teoissani, mutta valitettavasti asia ei ole niin simppeli vaikka kaikki edellä mainitut seikat totta ovatkin.

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Vielä reilu kymmenen vuotta sitten Suomessa asuessani toimin niin ympäristöystävällisesti osasin, ja lajittelin jätteet, kierrätin kaiken mahdollisen ja pakkasin ostokseni aina kangaskassiin. Ulkomaille muutettuani syöksykierre kohti välinpitämätöntä junttia alkoi, ja viime vuonna tapahtunut Kreetalle muutto oli kenties pahin yksittäinen asia, jonka olen pallollemme tehnyt.

Vaikka tuohon alkuun kirjoitin olevani välinpitämätön koskien ilmaston lämpenemistä, ei se ole aivan koko totuus. Kyllä minä välitän, ja yritän miettiä ympäristöä, mutta toisinaan se todellakin jää vain heikoksi yritykseksi. Ja täällä Kreetalla huomattavasti useammin kuin asuessani Tanskassa tai Suomessa. Koska olen saamaton? Vai koska välitän vähemmän kuin pitäisi? Kenties molemmista syistä, mutta myös siksi, että täällä Kreetalla ympäristöstä välittäminen on tehty niin helvetin vaikeaksi!

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Muovia siellä, muovia täällä – ja ilmastokatastrofi lähestyy!

Sydämeni särkyy kaiken tämän muovin kulutuksen ja teiden varsia reunustavan muoviroskan äärellä. Kun puolen litran vesipullo maksaa mistä tahansa ostettuna korkeintaan vain puoli euroa ja hanaveden laatu vaihtelee, on muovipullojen kulutus aivan järkyttävää. Kreetalaisilla ei ole käsitystä jätteiden lajittelusta, vaan tyhjät pullot heitetään vaikka auton ikkunasta ulos (jopa moottoritiellä takana ajavasta autosta välittämättä – thank god, näin sen pullon lentävän ikkunasta, joten osasin varautua!).

Ja varmasti sinne tienpientareelle lentää muovisia kahvimukeja vielä enemmän kuin muovipulloja, sillä kreikkalaiset juovat valtavia määriä take away -jääkahvia. Kertakäyttöinen muovimuki, muovikansi ja pilli, joka on usein vielä yksittäispakattu muovikääreeseen. Tuhansia päivässä, joka päivä. Koko Kreikassa miljoona muovimukia JOKA PÄIVÄ! Ja minne se muovi päätyy? Kaatopaikalle, teiden varsille, mereen.

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Itsekin kuuluin kuukausien ajan näihin ajattelemattomiin muovinkuluttajiin. Joka aamu töihin mennessäni hain matkan varrella olevasta leipomosta kahvin mukaani ja sitten uudestaan työpaikan kahviosta ensimmäisellä kahvitauolla. Tämän lisäksi söin lounaaksi muovirasiaan pakatun salaatin ja join kokiksen tölkistä pillillä. Tämä määrä muovia pelkästään työpäivän aikana, viitenä päivänä viikossa.

Yritin kyllä etsiä kaupoista kestopillejä, ihan kuin ne pillit olisivat olleet suurin syntini.

Mikä jätteiden lajittelu?

Aloittaessani työt noin vuosi sitten, olin iloinen kun näin heti työpaikan aulassa neljä tai viisi roskakoria eri värisillä kansilla: täällä lajitellaan! Tyytyväisenä pistin muovikipponi muoville tarkoitettuu laatikkoon ja tölkkini toiseen. Paria kuukautta myöhemmin järkytyksekseni huomasin siivoojan tyhjentävän kaikki roskikset samaan säkkiin ja kantavan sen tien toisella puolella olevaan jäteastiaan.

Eikä vain meilä töissä, vaan sama juttu näyttää olevan kaikkialla: täällä ei lajitella. Ei, vaikka siellä sun täällä on eri väriset jäteastiat, joihin lajitellut kotitalousjätteet voi viedä. Niihin kaikkiin on kuitenkin heitetty kaikkea sekaisin, joten onko mitään pointtia nähdä sitä vaivaa, että lajittelee jätteet kotona ja kuskaa ne jonnekin kilometrien päähän, jos ne kuitenkin päätyvät kaikki samalle kaatopaikalle?

Joten minä en edes lajittele. Hyi minua, kun en edes yritä!

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Koska en luota Kreetan jätteiden käsittelyyn, olen päättänyt keskittyä muovijätteen vähentämiseen. Pari kuukautta sitten luovuin aamuisista noutokahveista ja aloin ottaa kotoa termosmukissa kahvit töihin mukaan. Luovuin kertakäyttöiseen muovirasiaan pakatusta lounassalaatista ja nykyään otan ruuan eväsrasiaan pakattuna kotoa mukaan. Ruokakaupassa pakkaan vihannekset mahdollisuuksien mukaan paperipussiin tai en käytä pussia lainkaan. Ja mukanani tosiaan on aina kangaskassi, johon pakkaan ostokseni.

Olen vaihtanut muovittomiin vanupuikkoihin, käytän uudelleentäytettävää vesipulloa ja kokeilin puuvartista hammasharjaa. Se itse harjaosa teki kuitenkin kipeää ikenille, joten jouduin palaamaan vanhaan tuttuun kokomuoviseen hampaiden puhdistajaan. Mutta minä kuitenkin yritän, minä piru vie yritän tehdä parempia valintoja!

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Aurinkopaneelit ja ilmalämpöpumput – ilmastokatastrofi, pysähdytkös!?

Kuten sanottua, talomme katolla on aurinkopaneeli. Kreetalla paistaa aurinko noin 2800 tuntia vuodessa, joten olisikin todella sääli, jos aurinkoenergiaa ei hyödynnettäisi. Ikävää kuitenkin on, että aurinkopaneelilla lämmitetään vain käyttövesi, emmekä pysty hyödyntämään aurinkopaneelia sähkölaitteiden käytössä. Ja pilvisellä säällä joudumme lämmittämään vedenkin sähköllä.

Ilmalämpöpumput ovat Suomen oloissa hyvä lisälämmitysmuoto, mutta meillä ne tulevat enemmän tarpeeseen kesällä. Kun kuumia kuukausia on yli puolet vuodesta, tulee laitteita käytettyä aivan liikaa, vaikka yritänkin kiinnittää huomiota siihen, että ne eivät ole päällä kuin vain tarvittavan hetken.

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Saimme juuri kesän ajalta sähkölaskun, ja voi tsiisus: jo säästönkin vuoksi sähkön käyttöön tulisi kiinnittää huomiota, sillä sähkö on täällä todella kallista. Enkä edes voi vaikuttaa sähkön tuotantomuotoon, sillä yritin tutkia tämän ainoan Kreetalla toimivan sähköyhtiön nettisivuja, enkä löytänyt mitään mainintaa energianlähteestä – saati, että sen voisi itse päättää ja tehdä siten vihreämmän valinnan.

Meillä on öljylämmitys, joka lämmittää talvella ihanasti ja ilmalämpöpumppuja kokonaisvaltaisemmin, mutta eihän se todellakaan ole ilmastoystävällisin lämmitysmuoto. Yritän rajoittaa lämmityksen käyttöä muutamaan tuntiin päivässä, mutta jos toinen on koko päivän kotona, ei pari hassua lämmintä tuntia riitä, vaan pahimmillaan öljy palaa koko päivän. Öiksi sentään pistämme lämmityksen pois päältä, mutta siitäkin huolimatta viime talvena öljyä kului useampi sata litraa. Ajatuskin ahdistaa, sillä talvi on taas tulossa.

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Lentäminen vähentynyt, autoilu lisääntynyt

Mainitsin alussa, että voisin röyhistellä rintaani kun olen vähentänyt lentämistä. Totta puhuakseni lentojen vähenemisen syynä ei ole hurjaa vauhtia lähestyvä ilmastokatastrofi, vaan ajan ja Haniasta lähtevien lentojen puute. Mukavaahan se olisi väittää muuta, mutta enköhän minä olisi lentänyt entisen lailla, jos se vain olisi ollut mahdollista.

Lentäminen on ilmastolle kamala teko, siitä ei pääse mihinkään. Mutta eipä tämä nykyään harrastamani yksityisautoilukaan tee ilmastolle hyvää. Köpiksessä asuessani pyöräilin aina työ- ja oikeastaan kaikki muutkin matkat. Meillä ei ollut autoa ja seitsemän kilometrin työmatka sujui fillarilla julkista liikennettä nopeammin, joten oli helppo päätös kulkea pyörällä kesät talvet. Nyt työmatkani on pyöräiltäväksi liian pitkät 20 kilometriä ja julkinen ei vie perille, joten autoilen matkan päivittäin. Ja ajan autolla myös kauppaan, kuluttamaan aikaa Haniaan, huvikseni sinne ja tänne.

Kaipaan sitä, että pyörällä pääsee kätevästi, nopeasti ja turvallisesti paikasta toiseen, niin kuin Kööpenhaminassa. Täällä ei ole pyöräteitä enkä luota autoilijoihin, joten toisinaan minua oikeasti pelottaa pyöräillä. Suunnittelin pitkään kokeilevani sähköpyöräillä töihin, mutta 20 kilometrin matka ei ollutkaan esteenä, vaan se, että en oikeasti uskalla. Mutta ehkä minä vielä joskus rohkenen, ja ehkei se niin kamalaa olekaan.

Minä voin tehdä enemmän – minä lupaan tehdä enemmän!

Ilmastokatastrofi uhkaa aivan oikeasti, ja meidän jokaisen tulee tehdä oma osamme sen estämiseksi. Kuten edellä kerrotusta voi selvästi päätellä, en minä ole hyvä esimerkki siitä, kuinka asiat tulee tehdä. Mutta minä voin olla yksi esimerkki siitä, kuinka ilmastokeskustelu on herättänyt kiinnittämään asioihin huomiota – eikä koskaan ole liian myöhäistä muuttaa omaa ympäristökäyttäytymistään.

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Kreeta - Ilmastokatastrofi uhkaa

Siitä voidaan olla montaa mieltä, että kuinka paljon yksi pieni ihminen voi ilmastonmuutoksen hidastamiseen vaikuttaa. Mutta jokainen voi kuitenkin tehdä oman osansa, ja sen minä todellakin aion tehdä. Tämän vuoksi minä lupaan, että:

  1. Aion ottaa selvää, kuinka jätteiden lajittelu tapahtuu Kreetalla. Vaikka eri jätteille tarkoitettuihin astioihin laitetaan mitä sattuu, onko lajittelusta siitäkin huolimatta kuitenkin hyötyä?
  2. Vähennän muovin kulutusta entisestään: ei pillejä, ei kertakäyttömukeja, take away -kahvit omaan termariin, mahdollisimman vähän pullotettua vettä (Kreetalla hanavesi on toisinaan pahaa tai juomakelvottoman lämmintä, joten pullovettä kuluu aina silloin tällöin).
  3. Kerään roskia. Kävelyllä ollessani olen pyrkinyt noukkimaan maasta roskan tai pari, mutta jatkossa aion ottaa aina mukaani roskapussin. Lisäksi aion osallistua rantojen siivoustalkoisiin, kun sellaisia järjestetään täällä Länsi-Kreetalla (Facebookissa esimerkiksi Plasticfreegreece ilmoittaa ympäri Kreikkaa vapaaehtoisten voimin tapahtuvista rantojen siivouksista).
  4. Syön jatkossakin mahdollisimman vähän lihaa. Sekasyömisestä en kuitenkaan kokonaan luovu, sillä haluan aina syödä sitä, mitä on tarjolla: minun vuokseni ei tarvitse valmistaa vaihtoehtoisia ruokia, sillä se saattaa lisätä ruokahävikkiä. Tilaan ravintolassa vain sen, minkä jaksan syödä, ja kotona pyrin käyttämään kaiken ostamani ruuan.
  5. Pyrin ostamaan mahdollisimman paljon Kreetalla tuotettua. Tänne tuodaan valtavasti tavaraa mantereelta, vaikka samaa tavaraa saisi paikallistenkin tuottamana.
  6. Kiinnitän huomiota lentämiseen. En usko, että voisin luopua lentämisestä kokonaan tai edes rajoittaa sitä vain pariin lentoon vuodessa, mutta en enää halua sulkea silmiäni lentämisen ympäristövaikutuksilta vain oman huvin vuoksi. Viime talvena matkustin bussilla Kreetan pääkaupunkiin Iraklioniin ja se tuntui aivan samalta kuin esimerkiksi vuotta aikaisemmin lentäen tehty reissu Köpiksestä Brysseliin. Viikonloppureissuja ja pieniä irtiottoja voi siis tehdä muutenkin kuin toiseen maahan lentämällä!
  7. Yritän kävellä, pyöräillä ja kulkea bussilla mahdollisimman paljon autolla ajamisen sijaan.
  8. Pidän suihkut lyhyinä ja suljen hanan saippuoidessani. En käy ihan joka päivä suihkussa, ja pyrin ajoittamaan suihkut aurinkoisille päiville kun vesi lämpiää aurinkoenergialla.

Aloitetaan näillä! Ei kuulosta lainkaan vaikealta, vai mitä? Lupaan myös palata muutaman kuukauden päästä asiaan ja kertoa, kuinka lupausten pitäminen sujuu!

Haluaisin myös kuulla, mitä sinä teet – vai teetkö mitään – että ilmastokatastrofi pysähtyisi?

Jutun kuvat on otettu syksyiseltä iltakävelyltä oliivilehtojen läpi. Kuvista on rajattu pois lenkkireittiä rumentavat kymmenet muovipullot, kahvimukit ja käärepaperit.

3 comments
  1. Kaikenlaisen saasteen määrää on tosiaan syytä vähentää, mutta hiilidioksidin aihettamasta ilmastokatastrofista on olemassa monenlaista tutkimusta. Kansainvälinen ilmastopaneeli jäi noin 9 vuotta sitten kiinni aineiston manipuloinnista, jolla yritettiin todistaa ilmaston lämpenemistä. Ko. ilmastopaneeli on pikemminkin poliittinen kuin tieteellinen järjestö. Kuinka luotettavaa on, että aineistoa ei jälleen ole peukaloitu? Hiilidioksidi on kuitenkin kaasu, jota kasvit tarvitsevat. Jos ei olisi lainkaan hiilidioksidia, ei olisi myöskään maapallolla elämää.. On tiedemiehiä, joiden mukaan ilmasto on kylmenemään päin, mikä johtuu lähinnä auringonpilkkujen vaikutuksesta lämpitiloihin. Minulle sopii mieluummin, että on vähän lämpimämpää kuin kylmempää!
    Olen muuten viettänyt pari joulua Kreetan etelärannikolla Mirtosin kylässä. Kaunis kylä, jossa on lämmin ilmasto!

  2. Hyvä aihe. Se on ikävää kun Välimeren maissa usein muovijätteet päätyy mereen, oli keväällä tutkimus että Espanjassa eniten. Jos pystyy kannattaa myös kokeilla vedenpuhdistuslaitetta tai tabletteja, niin voi yrittää välttää muovipullojätteet. Vaikka kovin usein niitäkin tarvitsee ainakin helteillä. Suomessakaan läheskään kaikki eivät kierrätä, Suomessa joillain tapana jättää tavaroiden ja huonekalujen kierrätys. Tuntuu olevan jokin trendi ostaa aina uutta, vaikka pitäisi keskittyä siihen että ostaa mieleisiä ja pitkäkestoisia tavaroita/vaatteita/huonekaluja

    1. Aivan samaa mieltä, että pitäisi pyrkiä ostamaan pitkäkestoisia laadukkaita tavaroita, ja vain tarpeeseen. Pitäisi luopua sellaisesta “kun halvalla sai” -ajattelutavasta, mihin itsekin toisinaan sorrun.

      Toivon, että muovinkulutukseen kiinnitetään enemmän huomiota ihan kaikkialla. Vuosi sitten Kreikassa muovikassit muuttuivat maksullisiksi ja nyt luin jostain, että pussien käyttö on vähentynyt 65-85 %, Se on paljon se! Ja ilmeisesti tänä vuonna pussien hinnat kallistuivat, mikä varmasti vähentää muovipussien käyttöä entisestään. Kun vielä puututtaisi muovipulloihin ja kertakäyttöastioihin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *