Tämä oli meidän toinen juhannus Kreetalla. Tai no, minun neljäs ja Thomaksen kolmas, mutta toinen yhdessä viettämämme. Viime vuonna vietimme hotellijuhannusta Akrotirillä, mutta tänä vuonna olimme vain kotona. Kävi nimittäin niin, että havahduin juhannukseen vasta torstai-iltana huomattuani ensimmäiset juhannuspäivitykset Facebookissa. Ohoh, juhannus on jo huomenna! Olin työkiireitteni keskellä unohtanut koko asian.
Perjantai oli meillä molemmilla aivan tavallinen työpäivä. Suuri osa ruotsalaisista ja suomalaisista kylläkin oli vapaapäivän vietossa ja toimisto oli siksi tavallista hiljaisempi, mutta meidän osasto oli töissä aivan normaalisti.
Työpaikalla kuitenkin muistettiin meitä keskikesän juhlana työskenteleviä, ja saimme lounaaksi ruotsalaisia juhannusherkkuja: lihapullia, perunasalaattia, janssoninkiusausta, tilliperunoita, Kallen mätitahnaa, näkkileipää, ruotsalaista juustoa ja juomaksi saftia. Iltapäivällä kahvilan pöytään ilmestyi herkullinen mansikka-vadelmakakku, irtokarkkeja ja Mums-Mumseja.
Kun työkaveri kysyi, kuinka aion juhlistaa juhannusta, vastasin juovani lasillisen viiniä, olevani kissojen kanssa ja lepääväni koko viikonlopun. Takana oli työntäyteinen viikko, enkä jaksanut miettiä mitään erikoista juhannusohjelmaa. Eikä juhannus Kreetalla tunnu lainkaan juhannukselta, joten en ottaisi stressiä siitä, että Suomen suosittua kesäjuhlaa pitäisi juhlistaa jotenkin spesiaalisti myös täällä Välimerellä.
Kuten tavallista, olin kotona kuudelta illalla. Koko päivän oli ollut reippaasti yli +30 astetta, eikä lämpötila edelleenkään ollut yhtään sen viileämpi. Talossamme ei suureksi harmiksemme ole auringolta suojassa olevaa terassia, vaan sekä etu- että kattoterassillemme paistaa aurinko koko päivän. Tänä keväänä Thomas keksi, että rakentaisimme pienen oleskelualueen talomme taakse, oliivipuiden varjoon. Emme ole aikaisemmin tajunneet tätä vaihtoehtoa, sillä talon taakse ei ole erillistä ovea, vaan joudumme kiertämään naapuritalon ympäri päästäksemme takapihalle.
Muutama viikko sitten ostimme Jyskistä pari tuolia ja pöydän, levitimme talon taakse kesän kuivattaman maan päälle hiekan pöllyämistä estämään vanhan viltin, ja pian huomasimme Thomaksen keksinnön olleen todellinen kuningasidea: takapihalla on aina useamman asteen verran viileämpää kuin terasseilla, eikä keskipäivän jälkeen aurinko paista sinne lainkaan.
Myös kylämme kissat Nero ja Fifi viihtyvät oliivipuiden varjossa mainiosti – etenkin sen jälkeen kun toimme sinne Neron lempituolin. En tiedä, kenen tuo kylässämme talosta toiseen kulkenut puinen tuoli oikein alkujaan on, mutta olen kyllä valmis ostamaan sen kissalaiskimuksemme lepopaikaksi, jos joku tulee vaatimaan tuota rähjäistä tuolia takaisin!
Kippistelimme juhannukselle takapihan viileydessä. Kun paikalle ilmestyi aitoa juhannustunnelmaa luomaan kymmenet itikat, siirryimme kissat perässämme kattoterassille juuri sopivasti kultaisen hetken aikaan. Illalliseksi tein tzatzikia ja paistoin kasvispihvit, jotka korvasi yllättävän hyvin perunasalaatin ja grillimakkaran.
Auringon laskettua skoolasimme yömyssyksi vielä Suomesta tuliaisiksi saadulla Salmarilla. Puolikas shotti toi Suomesta tutun maun lämpimään kreetalaiseen kesäiltaan ja hetken aikaa olisin voinut kuvitella olevani suomalaisella kesämökillä juhlistamassa juhannusta supisuomalaisella tavalla.
Juhannuslauantai ja -sunnuntai menivät rauhallisissa merkeissä, sillä ei näillä helteillä paljoa jaksa puuhailla. Yhdeksän aikaan aamukahveja kattoterassilla juodessani totesin myöhässä alkaneen kesän todellakin olevan nyt täällä: lämpömittari näytti heti aamusta kolmeakymmentä astetta, eikä se laskisi sen alle ennen auringonlaskua.
Juhannus Kreetalla oli siis rauhallinen ja helteinen, eikä juurikaan tuntunut oikealta juhannukselta muutamaa Suomesta muistuttavaa asiaa lukuun ottamatta. Mutta eivätpä juhannukset ole enää vuosiin tuntunut juhannukselta: viimeksi vietin keskikesän juhlaa Suomessa vuonna 2007, ja sen jälkeen vain Tanskassa vietetty juhannus on edes hieman tuntunut oikealta. Mutta mukava viikonloppu tämä oli silti!
Huomiselle maanantaille on luvattu +35 C, ja toivon hartaasti, että työpaikan ilmastointilaitteet jaksavat viilentää koko rakennuksen. Viime viikolla ne eivät toimineet parina päivänä lainkaan…
Aurinkoista kesäkuun viimeistä viikkoa!
Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa
6 comments
Ollaan Kreetalla lomalla ja täällä on paljon kissoja vapaana. Aina, kun mennään ravintolaan tai kauppaan, on kissa siellä. Ne on niin spöpjä 🥰Osa on roskiskissoja, jotka odottavat roskia ja tonkivat ruokaa henkinsö pitimiksi. Surettaa heidän kohtalo. Mietin mitä kulkukissoille tapahtuu syksyllä? Onko täällä niin kylmä, että kuolevat kylmyyteen?
Suuri osa kissoista on noita roskiskissoja, jotka tosiaan etsii ruokansa roskiksista. Tämä on erityisen yleistä turistialuiella, joissa on paljon ihmisiä ja etenkin ravintoloiden roskiksista löytyy herkkuja. Kesällä kissoilla onkin mukavat oltavat, kun turistit ruokkivat kissoja ja ruokaa on saatavilla myös lukuisista ravintoloista. Syksy tullen tilanne muuttuu kun turistit lähtevät ja ravintolat menevät kiinni, eikä ruokaa enää ole niin helposti saatavilla. Täällä ei ole talvella niin kylmä, että kissat kuolisivat kylmyyteen, vaan turistialueilla kohtaloksi koituu nälkä. Muilla seuduilla tilanne on parempi, sillä kissat ovat tottuneet saalistamaan ruokansa, mutta roskiskissat ovat tottuneet saamaan ruokansa lomalaisten roskista :(
Ihanat kissakuvat! ja oho olipas hyvät tarjoilut. Olin ite hotellissa juhannuksen ja täällä ei kyllä noin hyviä tarjoiluja ollut, onneksi oli edes teetä mutta ei kakkua tms.
Nämä kisut on niin ihania, etten malta olla kuvaamatta niitä 😊 Olin itsekin yllättynyt työpaikan tarjoiluista, oli upea juttu työnantajalta!
Onpa inspiroiva blogi! Otan seurantaan.
Oi, kiitos paljon!! :)