Palataanpas vielä tuohon jo niin paljon minulta hehkutusta saaneeseen pääsiäiseen, jolloin säät suosi paremmin kuin olisi uskaltanut toivoa. Aurinko paistoi joka päivä ja vaikka lämpöasteita oli vain hieman päälle kymmenen, aurinko lämmitti sen verran lempeästi, että pystyimme jopa lounastamaan kesäasunnon terassilla. Kevään kunniaksi avasimme yhtenä päivänä kevyen lounaan kaveriksi pullollisen hyvää roséta ja istuimme ulkona pitkään ilman tarvetta paeta sisälle lämmittelemään.

Kaiken kaikkiaan pääsiäinen meni rentoutuessa ja syödessä ja juodessa hyvin. Thomas oli parina päivänä töissä, jolloin kävin itsekseni Kööpenhaminassa, mutta muina päivinä kävimme muun muassa äskettäin kesäksi porttinsa avanneessa Tivolissa, pitkillä kävelyretkillä ja läheisessä vanhassa luostarissa.

image

Pääsiäislauantaina päätimme lähteä pienelle roadtripille läheisen Esrumjärven ympäri. Esrum on Tanskan toiseksi suurin järvi, ja se on leveimmältä kohdaltaan hulppeat 8,4 km. Olenko ainoa, jota tämä fakta lähinnä huvittaa?

Järven ympäri ei siis kestä ajaa kovinkaan kauaa, mutta pysähdyimme missä mieli teki ja näin löysimmekin sattumalta Fugleparkenin, Skandinavian suurimman lintupuiston. Kävimme lipunmyyntipisteessä kysymässä paikasta enemmän, mutta kumpaakaan meistä ei lintujen tuijottelu kiinnostanut niin paljoa, että olisimme maksaneen 100 kruunun (n. 14 €) sisäänpääsymaksun. Vaikka paikka oli hyvin vaatimattoman näköinen ja keskellä ei mitään, oli pihassa parisenkymmentä autoa, joten verrattain suosittu paikka taitaa olla kuitenkin kyseessä.

Fugleparkenista jatkoimme matkaa Nødebon pieneen kylään, jossa teimme kävelylenkin järven rannalla. Täällä tuuli oli sen verran kova, että auringonpaisteesta huolimatta toppatakki oli edelleen tarpeen. Nødebosta ajoimme Esrumjärven eteläkärjen ympäri ja saavuimme Fredensborgiin, joka olikin minun sen päiväisellä must see -listalla vaikka olinkin siellä jo aikaisemmin käynyt. Tämän noin 40 000 asukkaan kunnan suurin nähtävyys on barokkityylinen Fredensborgin palatsi ja sen suuri puistoalue.

Fredensborg

image

Olen ehkä aikaisemminkin maininnut, että linnoja ja palatseja tässä maassa riittää (katso Wikipedian lista), ja kun marraskuussa olin menossa Fredensborgiin ensimmäisen kerran, ajattelin että “no niin, mennäänpäs taas katsomaan jotain linnaa”. Mutta perille päästyämme kuulimmekin, että kuningatar Margareeta II asuu palatsissa tällä hetkellä, koska hänen normaali asuinpaikkansa Amalienborg Kööpenhaminan keskustassa on remontissa. Ahaa, ei se sitten taidakaan olla mikä tahansa palatsi. Ja totta tosiaan, kun lueskelin hieman paikasta, niin minulle selvisi, että Fredensborg on kuninkaallisen perheen kevät- ja syysasunto. Seuraavan kerran näinkin palatsin vuoden viimeisenä päivänä telkkarin ruudun läpi kun kuningatar piti siellä uuden vuoden puheensa.

Marraskuussa paikalla oli vartio vartioimassa palatsia, mutta nyt heitä ei näkynyt. Veikkailimme, josko kuningatar olisi muuttanut jo takaisin Amalienborgiin, vai olikohan hän kenties vain viettämässä pääsiäistä jossakin muualla. Veikkaisin jälkimmäistä, koska vain muutamia päiviä aikaisemmin ajoin kuningattaren rekisterikilvillä varustetun auton takana kohti pohjoista, kunnes tämä auto poistui moottoritieltä juurikin Fredensborgin kohdalla. (Jos kuninkaallisten autojen bongailu kiinnostaa, kannattaa pitää silmät auki etenkin Kööpenhaminan liikenteessä. Autot tunnistaa mustasta kruunun kuvalla varustetusta rekisterikilvestä. Hyvällä tuurilla voi nähdä kuningattaren tai vaikka yhden prinsseistä istumassa takapenkillä.)

image

image

Palatsi itsessään on avoinna yleisölle heinä-elokuussa (sisäänpääsymaksu 60 kr, eli n. 8 €), mutta palatsin suuri puisto on avoinna ympäri vuoden ja se näyttääkin olevan suosittu lenkkeilypaikka. Lännessä palatsin alue päättyy Esrumjärveen, mutta tällä kertaa emme menneet rantaan saakka, vaan pysyimme puistoalueella.

Kävelimme Norsemenin laakson läpi, jonne on pystytetty noin 70 norjalaista ja färsaarelaista kalastajaa ja maanviljelijää kuvaavaa patsasta. Siellä täällä harvakseltaan seisovat patsaat oli jollakin tapaa aavemainen näky ja nostatti ihon kananlihalle, joten kovinkaan kauaa emme Norsemenin laaksossa viihtyneet.

image

image

image

image

Vain tämä kyltti estää menemästä kolkuttelemaan kuningattaren takaovelle

Takapihalla on suuri kehämäinen nurmialue ja tälle nurmialueelle astumisen kieltää pienet, lähes huomaamattomat, kyltit. Mitään aitoja tai portteja ei ole, mutta viime kerralla vartijat oli vartioimassa myös tätä aluetta. Mietimme, että mitenkähän vartijat reagoisi, jos lähtisi kävelemään kohti palatsin takaovea kielloista huolimatta. Aikamme erilaisia kauhuskenaarioita mietittyämme teimme johtopäätöksen, että olisipa vartijoiden reaktio mikä hyvänsä, emme haluaisi ottaa siitä selvää. Vaikka tällä kertaa vartijoita ei ollut paikalla, uskoimme kieltokylttejä siitäkin huolimatta, että minun olisi tehnyt mieli käydä kurkkimassa ikkunoista, ihan vähäisen vain…

Kööpenhaminasta Fredensborgiin pääsee junalla noin tunnissa, mutta vaikka alue sinänsä onkin ihan viihtyisä ja puistossa kävellen saa ajan kulumaan mukavasti, en välttämättä laittaisi tätä palatsia nähtävien kohteiden listalle Kööpenhaminan lomalla. Jos haluaa linnoja tai palatseja nähdä enemmänkin kuin mitä Kööpenhamina tarjoaa, suosittelen ennemminkin Kronborgia Helsingørissä. Itse kylläkin taidan mennä Fredesborgiin uudestaan sitten heinä-elokuussa kun pääsee palatsin sisälle katsomaan miltä kuninkaallisen perheen kakkosasunto näyttää, eikä enää tarvitse miettiä ikkunoista kurkkimista!

image

image

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Café Mormors Kööpenhaminassa: kuin mummolassa olisi
Miltä suomituristi näyttää & muita stereotypioita
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog