Kirjoitin muutama vuosi sitten jutun kaikista maailmalla viettämistäni syntymäpäivistä. Jutun julkaisemisen jälkeen ei listaan ole tullut uusia maita, sillä viime vuosina olen juhlinut ikääntymistäni vain Tanskassa. Tänä vuonna asiaan tuli kuitenkin muutos, sillä sunnuntaina vietin syntymäpäiviäni täällä Kreetalla – vaikka eihän tämäkään uusi paikka ollut, sillä nämä olivat jo minun neljännet synttärit Kreikassa.

Aikaisemmat Kreikassa vietetyt syntymäpäivät olivat matkaopasvuosina, jolloin kesäkauden alkuun osuva merkkipäiväni aiheutti sen, että ympärillä oli useimmiten vain vastikään tapaamiani työkavereita. Syntymäpäivä on joulun lisäksi minulle se, jonka kaikista vuoteen mahtuvista juhlista mieluiten viettäisin rakkaiden läheisten seurassa, joten nämä Kreetan Rethymnonissa ja Hersonissoksessa sekä Rodoksella vietetyt syntymäpäivät eivät ole jääneet arvokkaimpien juhlamuistojeni joukkoon.

Tällä kertaa tilanne oli onnekseni toinen, ja sain viettää aikaisempia paremmat synttärit Kreikassa: ihanan rennon sunnuntaipäivän kaikkein parhaimmassa ja rakkaimmassa seurassa. Vaikka varsinaisesti näissä juhlissa ei ollutkaan lisäkseni kuin yksi vieras, muistutti Suomesta saamani puhelut ja lahjapaketti siitä, että ei tätä maailmalla huitelevaa hupakkoa olla vielä Suomessa täysin unohdettu.

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Ikäkriisejä en ole vielä koskaan kokenut, mutta nyt kun ikää on jo muutaman vuoden päälle kolmenkympin, on neljä asiaa, joista tiedän vanhentuneeni: tarvitsen ympärilleni yhä enemmän rauhaa ja hiljaisuutta, iho ei ole enää samassa kuosissa kuin vielä muutama vuosi sitten, välitän yhä vähemmän siitä, mitä muut minusta ajattelee, ja tykkään herätä viikonloppuisinkin aikaisin.

Viimeisen seikan vuoksi ei haitannut lainkaan, että Thomas herätti minut sunnuntaiaamuna synttärionnitteluillaan jo seitsemän jälkeen. Hän oli lähdössä töihin, mutta halusi antaa minulle syntymäpäivälahjan heti aamusta. Paketista paljastui kaunis punainen mekko, joka yllätyksekseni sopi minulle kooltaan ja malliltaan täydellisesti. Itse kun olin juuri paria päivää aikaisemmin käynyt Hanian vaateliikkeissä kokeilemassa useita mekkoja, mutta en ollut löytänyt mitään sopivaa – ja toinen ostaa täydellisen vaatekappaleen aivan summamutikassa!

Thomaksen lähdettyä töihin keitin aamukahvit ja napsin samalla muutaman karkin. Ihan vain koska oli synttärit – ja koska olin saanut karkkilähetyksen Suomesta. Ensimmäisen Thaimaan-opastalveni aikainen työkaverini Katja oli nimittäin suureksi hämmästyksekseni muistanut syntymäpäiväni vielä näin kahdeksan vuotta tuon talven jälkeen, ja lähettänyt tänne lomalle tulleiden kavereidensa mukana minulle ihanan lahjan: naistenlehtiä sekä suomalaisia ja tanskalaisia makeisia!

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Katjan teko muistutti minua siitä, kuinka pienilläkin jutuilla voi olla suuri vaikutus. Jo se, että Katja muisti syntymäpäiväni ilahdutti minua, mutta se, että hän näki vaivaa lähettääkseen minulle lahjan, oli kuin ystävän pitkä halaus; yhtä lämmin ja välittävä. Eikä siinä ollut lahjan sisällöllä merkitystä (vaikka se menikin täydellisesti nappiin), vaan sillä, että omien kiireidensä keskellä Katja halusi ilahduttaa minua, Euroopan toisella laidalla asuvaa entistä työkaveriaan, vaikka hänen ei olisi tarvinnut enkä sitä missään nimessä odottanut.

Tällainen pyyteetön ja odottamaton teko ilahdutti äärimmäisen paljon, ja muistutti minua siitä, että koskaan ei pitäisi olla liian kiire etteikö olisi aikaa pienille teoille ja muiden ilahduttamiselle. Katja kirjoittaa hyväntuulista, rehellistä ja inspiroivaa blogia Optimismia ja energiaa, joten jos blogi ei ole vielä tuttu, kannattaa käydä tutustumassa – Katjan suurisydämisyys ja lämpö välittyy myös hänen teksteistään!

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Puolenpäivän aikaan Thomas palasi töistä siestalle ja lähdimme lounaalle Plataniakseen. Ruokapaikaksi ehdotin kolmen kilometrin päässä vilkkaalta päätieltä sijaitsevaa Drakianaa, jonne olin viikkoa aikaisemmin tehnyt kotoa muutaman tunnin kävelylenkin. Silloin en ollut pysähtynyt ravintolaan syömään, mutta olin ihastunut ravintolan sijaintiin valtavien puiden alla ja solisevan puron vieressä.

Eikä Drakiana pettänyt, vaan oli juuri täydellinen lounaspaikka: hyvää ruokaa, leppoisa ilmapiiri ja mahdollisuus istua puun alla iltapäivän kuumalta auringolta suojassa. Alueen vehreys ja rauhallisuus toi oman lisänsä onnistuneeseen ruokailukokemukseen, ja tuntui kuin olisimme olleet jossain aivan muualla kuin turistien valtaamassa supersuositussa lomakohteessa.

Pitkän lounastauon jälkeen Thomas palasi vielä pariksi tunniksi töihin, ja illalla nämä neljännet synttärit Kreikassa jatkuivat jälleen ruokailun merkeissä. Menimme taas Plataniakseen, mutta tällä kertaa aivan päätien varrella sijaitsevaan Mylos tou Kerata -ravintolaan.

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Synttärit Kreikassa

Ravintolavalinta oli itse asiassa Katjan ansiota, sillä olin juuri hänen blogistaan lukenut Mylos-ravintolasta jo ennen Kreetalle tuloa, ja halusin käydä siellä itsekin syömässä. Talvella ravintola on kiinni, joten pääsimme käymään siellä vasta nyt ensimmäistä kertaa. Enkä olisi voinut toivoa parempaa paikkaa synttäri-illalliselle!

Saavuimme Mylokseen hyvissä ajoin ennen auringonlaskua, joten näimme kuinka viihtyisästi luonnon antimin koristeltu sisäpiha muuttui alkuillan kauniista hämärästä tunnelmallisesti valaistuksi ja romanttiseksi keitaaksi. Istuimme ravintolassa monta tuntia ja nautimme hyvästä ruoasta, toistemme seurasta ja ihastuttavasta ympäristöstä.

Jos kaikki syntymäpäivät ovat jatkossakin näin ihania, ei minua haittaa vanheneminen lainkaan.

Kiitos Thomas, että olit kanssani tämän(kin) päivän. Kiitos Katja muistamisesta. Kiitos äiti ja isä puheluista. Ja kiitos kaikki Facebookissa onnitelleet. Pus 💙


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Sarakina-rotko Mesklassa: Länsi-Kreetan piilotettu helmi
Vuosi Kreetalla jo puolivälissä. Mutta emmehän me täältä minnekään lähde?

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Instagram @vagabondablog