Ulkosuomalaisten blogeissa on nyt pyörinyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi haaste, jossa vastataan lukuisiin Suomea, suomalaisuutta ja etenkin ulkosuomalaisuutta koskeviin kysymyksiin. Näin itsenäisyyspäivän kunniaksi päätin minäkin tarttua haasteeseen ja vastata kysymyksiin.
Haasteen aloitti Housefive-blogin Sara.
Tällä hetkellä asun Kreikassa, Kreetan saarella. Tätä ennen asuin kolme vuotta Kööpenhaminassa, ja sitä ennen asuin matkaoppaana työskennellessäni Kroatiassa, Dominikaanisessa tasavallassa, Kuubassa, Thaimaassa, Espanjassa ja Kreikassa. Olen myös opiskellut vuoden Malesiassa ja työskennellyt vuoden Australiassa.
Käyn Suomessa keskimäärin kahdesti vuodessa. Tänä vuonna pääsin käymään kylläkin vain kerran: kesäkuussa vietin viikonlopun synnyinkaupungissani Kuopiossa. Seuraavaa kertaa ei ole vielä tiedossa, ja todennäköisesti menee kesään, ennen kuin ehdin taas Suomeen.
Kliseisesti ruisleipää ja salmiakkia – ja ylipäänsä kaikkia muitakin suomalaisia makeisia. Kaipaan myös luontoa ja toisinaan lumista talvea. Ja perhettä, itsestäänselvästi.
Kesäinen järvimaisema. Ei ole kauniimpaa!
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana olimme suomalaisen työporukan kanssa istumassa iltaa Suomi 100 -hengessä, mutta tänään itsenäisyyspäivänä tuskin juhlin sen kummemmin. Kokkaamme hyvää ruokaa ja ehkä kilistelemme satavuotiaalle Suomelle lasillisilla valkoviiniä.
Täällä Kreetalla meillä ei ole mitään suomalaista designia, sillä kaikki, minkä olen Suomesta tuonut, jäivät Kööpenhaminaan. Ensi viikolla olemme menossa käymään Köpiksessä, ja mietin, että pitäisiköhän tuoda tänne joitain astioita tai muuta suomalaista tavaraa. Todennäköisesti en kuitenkaan tuo, sillä näillä näkymin olemme Kreetalla vain vuoden.
Hmmm. Ei taida olla mikään. Olen vienyt Suomesta Tanskaan enimmäkseen vain astioita ja lasitavaraa, eivätkä ne sen kummemmin niin rakkaita ole.
Makaronilaatikkoa, riisipiirakoita, pinaattikeittoa, ruisleipää. Makaronilaatikkoa kokkaan aina silloin tällöin, vaikka Thomas ei siitä pidäkään. Riisipiirakoita ja pinaattikeittoa en ole kokeillut tehdä, mutta ehkä joskus voisi testata. Ruisleivän korvikkeena täällä Kreetalla toimii ihan mainiosti Lidlin täysjyväleipä.
En varsinaisesti inhoa mitään ruokaa, mutta kalaruoat eivät nappaa: sillit ja silakat eivät maistu. Saati sitten joulupöydän kamaluus lipeäkala! Sitä on aina Suomessa jouluna ollut tarjolla, mutta syökö sitä oikeasti kukaan?
Voi apua, en osaa edes ajatella millaista elämäni olisi, jos en olisikaan muuttanut ulkomaille! Uskoisin, että saatuani opiskelut päätökseen, olisin muuttanut Lappeenrannasta pääkaupunkiseudulle. Tuskin olisin tavannut Thomasta ja tuskin matkustelisin niin paljoa kuin nykyään. Hui, en halua edes ajatella sellaista elämää!
Tanskassa asuessani en kaivannut Suomesta juuri mitään, sillä tanskalaisten kauppojen valikoimat eivät niin suuresti eroa suomalaisista. Suomessa käydessäni toin mukanani aina ruisleipää ja joitakin Lumenen kosmetiikkatuotteita – ja niitä samoja juttuja kaipaisin tänne Kreetallekin. Vaikka kyllähän niitä ilmankin pärjää aivan hyvin!
Luontoa. Suomessa piti niin itsestäänselvyytenä sitä, että lähellä oli aina metsää ja järviä, että en osannut sitä silloin kunnolla arvostaa. Nyt voin vain haaveilla rauhallisista metsäretkistä ja lenkkeilystä rantateillä… Harvoilla Suomen-reissuilla pyrin aina olemaan mahdollisimman paljon luonnossa.
Suomalaisten negatiivisuus ja kateus. Maksan satasen ettei naapuri saa viittäkymppiä -mentaliteetti.
No se luonto! Puhdas ilma. Ja hanavesi.
Täsmällisyys ja sääntöjen noudattaminen.
Sama sääntöjen noudattaminen. Tanskalainen ei voi ymmärtää, että miksi kaikki pitää aina tehdä niin tarkalleen sääntöjen mukaan!
Matkaoppaana ollessa häpesin pari kertaa humalaisten asiakkaiden vuoksi. Suomalaisten runsas alkoholinkäyttö tunnetaan maailmalla aika hyvin – eikä mitenkään positiivisessa mielessä.
Kreikkalaiset tietävät Suomesta paljon, ja myös pitävät suomalaisista. Yleisesti ottaen suomalaisilla on maailmalla todella hyvä maine!
Vuodenajoista, talven paukkupakkasista, yöttömistä öistä, tuhansista järvistä… Aika perussettiä siis.
Ei nyt välttämättä kaunein, mutta joulukuu on tällaisen jouluhöperön mielestä aivan ihana kuukauden nimi.
Kaikki kirosanat. Suomalaiset kiroilevat mielestäni todella paljon, ja ilmeisesti ihan huomaamattaan. Minulla se särähtää todella pahasti korvaan.
Tämä ei kylläkään varsinaisesti ole perinne, mutta Tanskaan muutettuani halusin kotiimme suuren maton. Thomas ei tätä ymmärtänyt, koska heidän perheessään ei ilmeisesti ole ollut tapana käyttää mattoja. Hetken väiteltyämme sain tahtoni läpi, ja kun sitten kävin ostamassa maton ja levitin sen sohvan eteen, ihastui Thomaskin maton tuomaan kodikkuuteen.
Kreetan kotiin muutettuamme ei asiasta tarvinnut enää keskustella, vaan molemmille oli heti selvää, että matto oli ostettava tännekin.
Onnea Suomi ja suomalaiset! On meillä upea maa!
Copyright 2018 VAGABONDA | Koska vierivä kivi ei sammaloidu
