Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

Ohhoh, palasin kotiin kesken lomamatkan!

Olisi järkyttävää, jos joutuisi päättämään reissun ennen aikojaan! Mitä isompi kaupunki, sen parempi! Mieluummin vaikka huonossa kohteessa kuin kotona! Haluan nähdä kohteesta mahdollisimman paljon!

Olen sanonut ylläolevat lauseet useammin kuin voin omin sormin laskea. Uusien paikkojen koluaminen on ollut intohimonani vuosikausia ja olen aina nauttinut maailmalla matkailusta ennemmän kuin kotona olemisesta. Vaikka kaikki reissut eivät ole olleet niin onnistuneita kuin olisin toivonut, en siltikään ole kaivannut kotiin. Olen janonnut uusia reissukokemuksia siitäkin huolimatta, että kaikki kokemukset eivät ole olleet hyviä. Mutta jokainen hetki – hyvä tai huono – maailmalla antaa ja opettaa enemmän kuin kotona vietetty aika.

Reissusielu, maailmanmatkaaja, travelleri, maailmankansalainen. Vagabonda.

LUKUVINKKI: Ennemmin yksin reissuun kuin ei reissuun ollenkaan

Thessaloniki, Kreikka

Mutta sitten koittaa se päivä, kun unohdan periaatteeni ja päätän palata reissusta suunniteltua aikaisemmin kotiin. Ostan uudet lennot ja jätän alkuperäiset käyttämättä. Sanon hyvästit majoitukseen käytetyille rahoille.

Vain siksi, että päätän palata kotiin kaksi päivää aikaisemmin. Vain siksi, että lomailu miljoonakaupungissa ei maistukaan ja haluan kotiin pikkuruiseen kylään, jossa asuu enemmän kissoja kuin ihmisiä.

Siksi, että tajuan olevani niin onnekas, että asun paratiisissa. Ja siksi, että olen oppinut vaihtamaan suuntaa, jos jokin ei miellytä. Olkoonkin se jokin sitten vaikka monien rakastama kaupunki, jossa olen halunnut käydä jo vuosia.

Thessaloniki, Kreikka

Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen pidin lomaa enemmän kuin pidennetyn viikonlopun verran. Halusimme tehdä reissun jonnekin, mutta viikossa ei kovin kauaksi ehtisi, eikä maaliskuun alussa kiinnostanut lähteä kovin kauas kotoa, kenties Euroopan lämpimimmästä paikasta.

Kohteeksi valikoitui Kreikan toiseksi suurin kaupunki Thessaloniki, ja matkan pituudeksi päätimme viisi yötä. Se olisi kaupunkilomalle pitkä aika, mutta halusimme tustua kaupunkiin hitaasti; istuskella kahviloissa, syödä hyvin ja vain fiilistellä kaupungin tunnelmaa. Lisäksi tekisimme päiväretken Meteoran luostarialueelle ja kävisimme kenties Halkidikilla ja Pozarin kuumilla lähteillä.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä osallistuimme ilmaiselle kävelykierrokselle, kiipesimme yläkaupunkiin, joimme cocktailit meren äärellä ja illallistimme rennossa Ergon Agora -ravintolassa. Vaikka Thessalonikissa on lukuisia kauniita ja värikkäitä rakennuksia, on kaupunkikuva kokonaisuudessaan kuitenkin harmaa ja ankea. Ja taukoamaton liikenteen melu ja ihmispaljous ei tehnyt kaupungista yhtään viihtyisämpää.

Meteora, Kreikka

Toisena päivänä heräsimme aikaisin ja lähdimme koko päivän kestävälle bussiretkelle Meteoraan. Luostarialue oli yhtä upea kuin vuosia sitten siellä käydessäni, mutta päivää varjosti se, että kahden Thessalonikissa vietetyn yön jälkeen olimme todella väsyneitä.

Yöunemme olivat olleet katkonaisia, sillä majapaikkamme sängyn patja oli pehmeä ja keskeltä kuopalla, tyynyt kovat ja korkeat, ja paikallisten asuttamassa talossa kuului ääniä läpi yön. Kun palasimme Meteorasta takaisin Thessalonikiin myöhään illalla, olimme niin uupuneita että hylkäsimme illallissuunnitelmat ja söimme asunnolla edellispäivän illalliselta mukaan ottamamme hummuksen ja kakkupalojen loput.

Mietimme, mitä tekisimme seuraavat kaksi päivää, emme oikein keksineet mitään mielekästä. Tuntui, että olimme jo nähneet koko kaupungin, eikä pelkkä kahviloissa istuskelu ja päämäärätön kävely enää kiinnostanut. Googlettelimme retkiä Pozarin kuumille lähteille ja bussiyhteyksiä Halkidikille, mutta Pozarin arvosteluissa kerrottiin paikan olevan kunnostuksen tarpeessa ja tuskinpa Halkidikin kylissä olisi maaliskuun alussa mitään elämää.

Mikään ei oikein innostanut, ja kaksi päivää ilman suunnitelmia ennakoi vain majapaikassa laiskottelua, harmaita katuja pitkin kävelyä tai tarpeetonta shoppailua ja rahanmenoa.

Palasin kotiin kesken matkan

Lisäksi mieltä painoi kissojen vointi. Naapurimme oli luvannut ruokkia kissat, joten se oli kyllä hoidossa. Mutta kukaan ei ollut rapsuttelemassa niitä eikä pitämässä niille seuraa. Lisäksi yksi kissoista oli vakavasti sairas ja siksi hoidossa eläinlääkärillä. Olimme käyneet katsomassa sitä ennen lähtöämme ja tiesimme, että eläinlääkäri pitäisi kissamme hyvässä hoidossa, mutta huoli oli silti kova. Ja ikävä. Meillä oli ikävä meidän kissoja.

Viimeinen niitti oli se, kun myöhään illalla majapaikkaamme alkoi levitä voimakas rasvankäry. Suljimme ikkunat, mutta haju oli niin voimakas, että se tunkeutui siltikin sisälle. Aivan kuin joku olisi käristänyt nakkeja meidän olohuoneessa! Haju oli kuvottava, ja muistutti meitä ikävästi Kööpenhaminan asunnostamme ja sinne lähes päivittäin kantautuvista tupakan hajusta ja ruoanlaiton käryistä.

LUKUVINKKI: Naapuriviha – elämää tanskalaisessa kerrostalossa

Kello taisi olla lähemmäksi yksitoista illalla, kun Thomas sanoi: I want to go home. Ja niin halusin minäkin. Ei haitannut, että olin nähnyt Valkoisen tornin vain etäisyyden päästä, en ollut lillunut Pozarin altaissa, en ollut käynyt ostamassa uusia Toms-kenkiä niiden lippulaivamyymälästä, enkä McDonald’sissa syömässä (kyllä, tämäkin oli meidän suunnitelmissa, meillä kun ei ole Haniassa Mäkkiä ja joskus sitä vain tekee mieli roskaruokaa).

Palasin kotiin kesken matkan

Pohdimme asiaa ehkä puoli minuuttia ennen kuin varasimme lennot seuraavalle aamulle Ateenan kautta Haniaan. Vain 15 tuntia myöhemmin laskeuduimme kotikentällemme, ja ajaessamme kotiin auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarin näyttäessä +23 astetta tunsin kuinka lomafiilis valtasi minut.

Palasin kotiin kesken matkan, mutta loma jatkuu kotona. Enpä olisi uskonut, että tämä päivä koittaa vielä joskus, että olen sittenkin mieluummin kotona kuin reissussa. Mutta minkäs tekee, kun asuu paratiisissa.

Tämän reissun aikana tajusin lopullisesti sen, että kaupungit eivät ole enää minun juttuni. Kreetalaisessa pikkukylässä asuminen on tehnyt minusta hiljaisuutta ja luontoa arvostavan maalaisen, jolle kaupungin vilinä ei enää anna kiksejä vaan lähinnä vain stressaa. Tästä lähtien aion keskittyä lomillani Kreikan saarten koluamiseen – ne kun ovat varmasti kaupunkeja enemmän minun mieleeni ja saattavat ehkä jopa päihittää kotona lomailun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 kommenttia

  1. Kiitos, oli hauska lukea siitä, että oma koti voi voittaa matkustelun. Kyllähän reissaaminen on kivaa, mutta kyllä elämässä myös olisi jotain pahasti pielessä, jos ei kotonaan viihtyisi. Itselläni ongelma on se, että reissuun lähtemisestä on tullu vuosi vuodelta vaikeampaa. Ehkä sitä on laiskistunut, mutta kun kotona on niin mukavaa… ettei oikein millään viitsisi lähteä, varsinkaan jos perhe ei pääse mukaan. Mutta sitten kun olen reissussa, jo lentokentällä, iskee innostus kuin selkärangasta – taas mennään, eläköön vapaus ja seikkailut!

  2. Suosittelen silti vielä sitä Halkidikiakin testaamaan, kesällä aivan ihana!

    1. Uskon sen! Ja sinne suunnalle varmasti menenkin vielä joskus! :)

  3. Älä murehdi, on taito osata arvostaa sitä mitä on, missä asuu, tyytyä siihen (kuten usein kuulee kysyttävän; tyydytkö vain siihen). Olen itse kerran ollut lomalla Rhodoksella, haaveilin Kreetasta ja tutkin lautta aikatauluja. Tulin kotiin sunnuntai iltana, maanantai aamuna varasin matkan Kreetalle ja olin onnellinen. Sittemmin olen muutamaa työtapaturmaa lukuunottamatta lomaillut vain Kreetalla. 2-6 viikkoa vuodessa, ja ollut onnellinen. Tänä keväänä piti saarihypellä mutta kuinka ollakaan ostettuani lennot ja varattuani majoitukset aloin miettiä huhtikuuta hiljaisilla pikku saarilla – ja muutin paluulennon olemaan Chaniasta… Ensimmäinen viikko olisi yhä, toistaiseksi, tarkoitus viettää Agistrin rauhassa.

    1. Minä ehkä murehdin eniten kadonnutta reissaajan-sieluani, joka on jäänyt tämän uuden kotiseuturakkauden alle ihan totaalisesti :) Mutta on aivan mahtavaa, että olen löytänyt paikan (ja mahdollisuuden asua täällä!), jossa viihdyn niin hyvin että en ihan minne tahansa halua täältä lähteä. Se on luksusta!

      Ihanaa, että sinulla on ollut mahdollisuus viettää Kreetalla useampi viikko vuodessa. Minä haaveilen saarihyppelystä! Haluaisin kiertää kaikki Kreikan saaret, mutta siihen ei taida yksi ihmiselämä riittää :)

      1. Saarihyppely on ihanaa! Tosin omani ovat, toistaiseksi, aina tyssänneet lauttalakkoihin ja mystisesti ole kesken kaiken löytänyt itseni Kreetalta 🤣

        1. Sen uskon, että saarihyppely on ihanaa! Lauttalakot toki varmasti harmittaa, mutta ehkä Kreetalta itsensä löytäminen ei niinkään ;)

  4. Kohde näyttää ihan hienolta minua kiinnostaa nuo Kreikan kaupungit, ehkä majoitus oli väärä? minäkin olen jättänyt yhden majoituksen käyttämättä siksi kun se haisi ihan sikarinpolttajien klubilta, kovasti yritin saada maksua takaisin tai huoneen vaihtoa mutta se ei millään sopinut yhdessä Saksan bbssä. Nythän monilta varmasti menee matkat ja majotukset hukkaan viruksen takia.

    1. Ihan täysin en majoituksen syyksi laittaisi, sillä asunto oli kiva ja moderni – me ei vaan olla enää totuttu naapureihin :D Ja muutenkin nautitaan nykyään niin paljon oman pikkukylän rauhasta ja ympäröivästä luonnosta, että kaupunkielämä ei ole sitä, mitä lomalta kaivataan. Tulipahan opittua se!

      Sinänsä toki hölmöä valittaa, että “kohde ei ollut mieleen ja palasin kotiin ennen aikojaan” kun monien reissut on tällä hetkellä peruttu viruksen vuoksi kokonaan. Mikä on ilman muuta todella ikävää sekä matkalle haluavan että etenkin matkailijoista elantonsa saavan kannalta! Mutta tämä oli meidän (ei niin vakava) kokemus ja meidän matka, jonka halusin blogissa jakaa vaikka koronan vuoksi ihmisillä on varmasti suurempia ongelmia kuin tämä. Toivottavasti virus saadaan pian kuriin!