Olen jo vuosia kannattanut yksin matkustamista. En niin, että se olisi ainoa oikea tapa matkustaa, vaan niin, että yhtäkään reissua en jättäisi tekemättä puuttuvan matkaseuran vuoksi. Ensimmäistä kertaa reissasin yksin 24 vuotta täytettyäni ja täräytin matkustaa Vietnamin päästä päähän, Kuala Lumpurin kautta Borneolle, ja sieltä lopulta Balille ennen paluuta Suomeen. Myöhemmin Thaimaassa työskennellessäni kävin taas Balilla pari kertaa itsekseni ja jälleen Kuala Lumpurissa – kunnes lähdin itsekseni vuodeksi Australiaan taskussani vain menolippu, vatsassa perhosia ja päässä kavereiden varoitukset suuren maailman vaaroista.

image

Yksin matkustaminen on vapautta isolla V:llä. Voi tehdä juuri sitä mitä milloinkin haluaa, vaikka illallistaa samassa ravintolassa joka ikinen ilta, mennä halutessaan kahdeksalta nukkumaan (illalla tai aamulla, miten milloinkin), muuttaa matkasuunnitelmaa joka toinen hetki, lukea kirjaa monta tuntia puhumatta kenellekään sanaakaan, tai tehdä tuttavuutta mahdollisimman monen kanssa. Yksin matkustaessani olen yleisesti ottaen avoimempi ja sosiaalisempi, mutta toisinaan haluan olla vain itsekseni, omien ajatuksieni kanssa, ja se jää usein porukassa reissatessa väkisinkin vähemmälle.

Ja kuinka mahtava on se tunne, kun tajuaa pärjäävänsä maailmalla itsekseen!

image

Mutta miksi en sitten matkusta aina yksin?

Onhan soolomatkailussa myös niitä ei niin mukavia puolia, kuten se, että kustannuksia ei ole jakamassa kukaan, eikä myöskään kokemuksia – jos ei sitten ole löytänyt matkaseuraa reissun päältä. Ja kyllä se yksin syöminenkin on välillä ihan pirun tylsää, vaikka kuinka olisi kirja tai netti seurana. Mutta koska plussat ovat olleet miinuksia runsaslukuisemmat, on yksin matkustaminen ollut aivan mahtavaa.

Viime aikoina olen kuitenkin päässyt kunnolla pariskuntamatkailun makuun, ja täytyy sanoa, että poikaystävän kanssa tehdyt reissut ovat olleet mitä parhaimpia. Vaikka välillä napit ovatkin paukkuneet vastakkain (kenellä ei tulisi reissukumppanin kanssa muutamaa erimielisyyttä useamman kuukauden mittaisella matkalla?), olemme reissaajina niin paljon samoilla linjoilla, että en voisi kuvitellakaan parempaa matkaseuraa. Voisiko edes pelkkä oma seura olla poikaystäväni seuraa parempaa reissatessa ympäri maailmaa? En usko.

image

Mutta en minä siltikään ole valmis täysin luopumaan yksin matkustamisesta. Kun on tottunut parhaaseen matkaseuraan, voi olla todella vaikeaa lähteä taas yksin reissuun, mutta yhtäkään reissua en edelleenkään jätä tekemättä puuttuvan matkaseuran vuoksi – se periaate ei ole muuttunut miksikään.

Ja tämän seurauksena lähdenkin juhannuksena pitkästä aikaa yksin reissuun!

Kymmenen päivän soolomatka

Alun perin saimme järjestettyä kesälomamme niin, että pääsisimme yhdessä viikon reissuun sekä touko- että kesäkuun lopussa. Toukokuussa kävimme Lesboksella, ja kesäkuulle suunnittelimme Venetsiaa ja Istriaa, ja loput kesälomat pitäisimme syyskuussa. Yllättäen Thomas vaihtoikin työpaikkaa ja sanoi samalla hyvästit kesäkuun lomaviikolleen – ja minä jäin yksin 10 päivän lomani kanssa. Tanskassa en sitä viettäisi, se olisi varma, joten pääsisin testaamaan onko minussa enää lainkaan soolomatkailijaa jäljellä.

image

Tutkaillessani Euroopan karttaa tulevaa lomaa suunnitellessani, alkoi pieni jännittynyt innostuneisuus nousta pintaan. Voisin mennä minne vain, eikä kukaan esittäisi eriäviä mielipiteitä! Menisinkö vihdoin käymään Berliinissä, tai kenties Sloveniassa? Lähtisinkö tutustumaan Manner-Espanjaan vai lentäisinkö Ibizalle? Vai hankkisinko Interrail-lipun ja tutustuisin Eurooppaan junan ikkunan läpi? Vai Kreikkaan saarihyppelemään tai Lissaboniin syömään Pastel de Nata -leivonnaisia?

Lopulta päätin edullisten lentojen päättää, ja näin muodostuikin aika mahtava kymmenen päivän reissusuunnitelma: ensiksi kolme päivää vuosia haaveilemassani Budapestissa, josta lennän Italian Pisaan. Viikon aikana on tarkoitus koluta Toscanaa mahdollisimman paljon, ja hieman myös Emilia-Romagnaa, sillä paluulento Kööpenhaminaan lähtee Bolognasta. Eikö kuulostakin aika mahtavalta?image

Ottaisinkin mielelläni vastaan vinkkejä ja blogilinkkejä Budapestista, mutta etenkin Toscanasta! Tarkoituksenani on käydä Pisan lisäksi ainakin Luccassa ja Firenzessä, mutta missä muualla kannattaisi ehdottomasti käydä? Ja oikeastaan ihan kaikki vinkit ovat tervetulleita, sillä tällä reissulla kaikki seudut ovat minulle entuudestaan tuntemattomia.

Tästä tulee mahtava reissu!

Jutun kuvat ovat Lesbokselta.

 

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Viisi hyvää syytä matkustaa Kreikkaan
Lomapäivä Thaimaassa vs. arkipäivä Tanskassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

71 kommenttia

  1. Janika / My Cup Of English Tea

    4.7.2016 at 18:55

    Luettuani tämän postauksen joku aika sitten, jäin paljon miettimään juttuja joita tässä pohdit. Tosi hyvä ja tsemppaava, matkakuumeen nostattava postaus! Itse en ole vielä reissannut mihinkää yksin, mutta juuri tälläisistä jutuista saan siihen koko ajan enemmän rohkeutta ja reissua onkin jo suunnitteilla. Linkkasin tämän myös blogiini. :) Kiitos!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.7.2016 at 08:18

      Ihana kuulla, että tämä antoi taas pikkasen lisää rohkeutta yksin matkustamiseen! Mun mielestä ajatus yksin reissaamisesta on ‘pelottavampi’ kuin se itse yksin matkustaminen. Eli kun vaan lähtee reissuun, niin kaikki kyllä sujuu hyvin ja sitä vain miettii, että mikäs tässä nyt muka niin ihmeellistä olikaan :) Tämä reissu meni mulla paremmin kuin olin etukäteen ajatellut: edellisestä yksin tehdystä reissusta kun oli aikaa useampi vuosi ja kynnys oli siinä ajassa suurentunut, mutta nyt voisin lähteä vaikka heti uudestaan soolomatkalle :) Kiitos kommentista ja linkkauksesta!

      Reply
  2. Virpi /Täynnä tie on tarinoita

    14.6.2016 at 08:01

    Aivan mahtava reissu sulle tulossa! Budabest on kauan kiinnostanut myös itseäni. Ja olen muuten ihan samaa mieltä, yhtäkään reissua ei kannata jättää tekemättä sen tähden että matkaseura puuttuu! Yksin matkustaminen on parhautta! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 09:06

      Se, että jää kotiin reissuseuran puutteessa, harmittaa myöhemmin aivan varmasti enemmän kuin se, että lähtee matkaan yksin :) Kiitos Virpi! Enää muutama päivä reissuun! :)

      Reply
  3. Sanna I Siveltimellä

    12.6.2016 at 22:00

    Iso hatun nosto, sillä itse en ole reissannut yksin ulkomailla. En tiedä edes että uskaltaisinko…
    Budapest on ihana! Ainakin pari vuotta sitten vielä Astorian alue oli pop ja siellä Szimpla Market. Ja viiden tähden New York hotellin kahvila on jumalattoman kaunis. Kannattaa pistäytyä kahvilla tai kaakaolla. Varsinaista silmäkarkkia :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 09:08

      Kiitos Sanna! Yksin matkustaminen on usein ajatuksena pelottavampi kuin mitä sitten todellisuus on. Eli rohkeasti vain kokeilemaan, jos joskus jostain syystä et saa reissukaveria! :)
      Kiitos vinkeistä! Musta tuntuu, että kolme päivää Budapestissä ei riitä mihinkään…

      Reply
  4. Kohtteena maailma / Rami

    12.6.2016 at 18:23

    Pisassa voi käydä katsastamassa ihmeiden aukion ja sen jälkeen voikin lähteä jo Luccaan. Luccasta Sienaan väli on kyllä upeaa aluetta kaiken kaikkiaan.

    P.s. Upea postaus!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 09:09

      Kiitos Rami! Heh, Pisaa ei ole paljoakaan kehuttu… Mielenkiinnolla kuitenkin odotan sen näkemistä :D

      Reply
  5. Liza in London

    12.6.2016 at 14:55

    Todellakin kuulostaa mahtavalta! Kuinka pian olet lähdössä? Mun blogista pitäisi löytyä jonkun verran juttua Toscanasta, olinhan siellä vaihdossa :) Firenze, ihana vaihtokaupunkini, on Toscanan todellinen helmi. Luccassa kannattaa ehdottomasti vuorkata pyörä ja kiertää upeat kaupunginmuurit polkien. Siena on todella upea, ja San Gimignano tunnetaan Toscanan keskiaikaisena Manhattanina useiden korkeiden torniensa vuoksi. Ja tietysti sitten on ne Toscanan viinitilat ja kuumat lähteet, joihin on tosin hankalampi päästä julkisilla. Ah, upeampaa kohdetta reissulle on vaikea keksiä. Have fun! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 09:13

      Pitääkin käydä lukemassa blogistasi Toscana-jutut, kiitos vinkistä! Olen lähdössä nyt torstaina, ja maanantaina saavun Italiaan. Viinitilat ja muut vaikeammin julkisilla löydettävät paikat jää kyllä tällä kertaa väliin, sillä yksin en halua autoa vuokrata.. Pyöräily Luccassa kuulostaa ihanalta! Kiitos Liza! :)

      Reply
  6. Hanneli /duunireissaaja

    12.6.2016 at 07:47

    Mä olen tehnyt muutaman duunireissun yksin, enkä tykännyt yhtään. Mietinnässä on kuitenkin josko kokeilisi lomaa yksin, kun kiinnostaa millainen siitä tulisi. Toistaiseksi lomamatkalle on aina löytynyt seuraa.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 16:50

      No eihän yksin reissaaminen ole kaikkien juttu, mutta suosittelen kyllä kokeilemaan lomareissua, vaikka työmatka yksin ei ollutkaan sun mieleen :)

      Reply
  7. Karoliina / From Karoliina -blogi

    12.6.2016 at 06:13

    Mä matkustan enimmäkseen yksin ja tykkään tosi paljon :) Oikeastaan vaan siskon kanssa on yhtä rentoa reissata, ei tartte miettiä mitä toinen ehkä haluaa tai ei halua tehdä – ajatukset osuu niin yksiin. Yksinmatkailu on pop :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      20.6.2016 at 17:22

      Siskon kanssa reissaaminen on kyllä aivan huippua! Harmi, että en pääse tekemään sitä riittävän usein… Vaikka kyllä meilläkin menee joskus napit vastakkain :D

      Reply
  8. Missis L / Reissussa oon ja kehtaan sanua

    11.6.2016 at 18:09

    En usko, että matkustan enää mihinkään pidemmälle yksin, työreissuille joo, mutta koska en ole kovin innokas tutustumaan (kuulostaapa pöljältä. ..) tai siis, ehkä työni sosiaalisen luonteen takia viihdyn joko itekseni tai tutussa seurassa, jossa ei tartte tutustella ja höpötellä, NIIN ehkä siksi yksinreissaaminen tuntuisi vain yksinäiseltä. Mene ja tiedä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 11:07

      Mä taas toisinaan ihan nautin yksinolosta, joten en aina edes hakeudu muiden seuraan matkustaessani yksin. Riippuu fiiliksestä, ja etenkin lyhkäsillä reissuilla oon usein vain omassa seurassani :)

      Reply
  9. Teppo/Tämä matka

    11.6.2016 at 13:19

    Minä olen matkustanut niin paljon yksin, että nyt nautin yhdessä matkustamisesta. Budapestistä tuoreet suositukset: Hotel Palazzo Zichy, tyylikäs ja laadukas hotelli aivan mahtavalla paikalla keskustassa. Puiden verhoamia kävelyteitä ja linnunlaulua. Yliopistoalueen hintataso neljännes turistialueen hinnoista. Ravintola suositus läheltä: Carne di Hall. Kolmen ruokalajin laadukas lounas 5€. Kylpylöistä meidän mielestä paras oli Kiraly. Se on aito ja sopivan pieni.

    Reply
  10. Mira / Exploras

    10.6.2016 at 21:19

    Silloin harvoin, kun pääsen matkalle yksin, se tuntuu ihan lomalta – vaikka olisikin oikeasti työtä :) Reissusuunnitelmasi kuulostaa hienolta. Itse olen ollut Firenzessä itsekseni – ja viihdyin oikein hyvin siellä monta päivää :)

    Reply
  11. Pirkko / Meriharakka

    10.6.2016 at 20:49

    Kuten muutenkin matkailussa, niin ei kai millään tapaa yhtä oikeaa tapaa matkustaa ole, ei myöskään sen suhteen, että matkustaako yksin vai yhdessä. Tai vaikka välillä yksin ja välillä yhdessä. Me olemme kait vuosikymmenien mittaan hioutuneet sen verran hyvin yhteen – ja sitten toisaalta joutuneet työn puolesta kumpikin riittävästi erikseenkin matkustamaan – että nyttemmin matkustamme yhdessä. Juuri satuinkin siitä kirjoittamaan ihan oman jutun, ei kuitenkaan sentään Sinun juttusi innoittamana :-)
    Ehkä tässä on teillekin vinkkejä, sillä taitaa teillä niitä matkoja yhdessä pariskuntanakin taas jatkossa kertyä!
    http://meriharakka.net/2016/06/09/9-matkaa-pariskunnille/

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 11:42

      Eihän tässä ollutkaan kyse siitä, kumpi tapa on oikein matkustaa :) Jokainen matkustaa tavallaan, vaikka joka kerta eri kokoonpanolla. Yksin matkustaminen jakaa usein mielipiteitä, mutta jostain syystä siitä yleensä puhuu vain he, jotka pitää siitä. Ei sekään missään nimessä väärin ole, jos matkustaa vain porukassa.
      Kiitos linkistä hauskaan postaukseesi! :)

      Reply
  12. Noora

    10.6.2016 at 18:17

    Mahtavan kuuloisia suunnitelmia! Mä oon aika paljon samoilla linjoilla. Tykkään matkustaa seurassa, sillä se on yleensä helpompaa (kaikkea ei tarvitse pähkäillä yksin, joku vartioi sun tavaroita julkisissa jne) ja halvempaa, mutta jos kukaan ei voi/halua lähteä mun kanssa jonnekin juuri silloin kun oma menojalka vipattaa, niin menen sitten yksin. Aika samoja huomioitakin olen kummastakin matkustustavasta tehnyt. Yksin saa päättää kaikesta ja tehdä juuri sitä mitä haluaa. Ja tosiaan on yleensä helpompi tutustua muihin matkaajiinkin. Esimerkiksi yksi romanialainen tyttö olisi varmasti jäänyt tapaamatta Kuala Lumpurissa, jos olisin ollut kaverin kanssa liikkeellä. Mutta reissukaverin kanssa on niin hienoa jakaa ne upeat hetket siinä ja nyt. Ei se vaan ole sama lähettää FB:n chatissa kaverille viesti että kato nyt tätä maisemaa. Onneksi molempi parempi :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 11:49

      Kiitos Noora! Hyvä pointti tuo, että kaverin kanssa matkustaessa on helpompaa myös se, että on joku vahtimassa tavaroita. Oon nimittäin useammankin kerran ollut matkalla parin pakaasin kanssa ja esimerkiksi vessaan änkeytyminen niitten kanssa on ollut aikamoisen työn takana :D

      Reply
  13. Anna / Muuttolintu

    10.6.2016 at 01:28

    Yksinmatkailussa on ehdottomasti puolensa. Ehkä ykkösenä se, että tulee tutustuttua enemmän ihmisiin. Nykyään kyllä mieluummin lähden miehen kanssa, ihan jo sen takia että on joku ottamassa kuvia ;) Mutta onhan se kivaa, että on joku, kenen kanssa jakaa kokemukset. Silti, jos mies ei syystä tai toisesta pääsisi mukaan, niin kyllä ehdottomasti lähtisin yksin!

    Toscana on ihana! Firenze, Pisa, Lucca, Siena… Niiden lisäksi yövyttiin muutama yö keskiaikaisessa linnassa, mikä oli koko reissun kohokohta. Blogista näitä juttuja toscana-hakusanalla löytyy. Pisaahan monet turhaan haukkuu, mutta se on oikeasti tosi ihana kun sukeltaa syvemmälle, toiselle puolelle jokea. Se oli yksi meidän suosikeista.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 12:01

      Mä oon todella kiitollinen etenkin Australian reissustani, että en saanut ketään kaveria mukaan vaan lähdin yksin. Siitä ei olisi todellakaan tullut samanlaista kokemusta! Hehe, mun kumppani on niin huono ottamaan kuvia, että sitä plussapuolta ei sen kanssa matkustamisessa ole :D
      Pitää käydä lukemassa Toscana-postaukset blogistasi! Kiitos vinkistä :)

      Reply
  14. salaine

    9.6.2016 at 18:10

    Budapestissä suosittelen tietysti linna-aluetta ja jokiristeilyä auringonlaskun aikaan. Myös Gellertinvuorelta on huikeat näkymät, sinne kannattaa kiivetä. Italiassa olemme käyneet Venetsiassa ja Roomassa. Nyt muutaman viikon päästä mennään Comolle ja Cinque Terrelle. Italiassa olisi paljon kauniita kohteita ja alueita. Valinnan vaikeus iskee. Yksinmatkustamisessa on siis puolensa mutta tietty kaksinkin on mukavaa tai porukassa, jos porukka antaa vapauden mennä myös vaikka yksin. Kuten meillä on ollut sellainen sakki matkoilla. Mukavaa matkaa!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 13:18

      Kiitos vinkeistä! Jokiristeily ja Gellertinvuori kiinnostaa :)

      Reply
  15. Stacy Siivonen

    9.6.2016 at 14:39

    Minä olen ollut suuren osan ikääni yksinmatkaaja. Silloin, kun olen ollut reissussa muiden kanssa, on usein jäänyt paska fiilis jostain asiasta. Sellaista ihmistä ei vielä ole löytynyt, joka olisi hioutunut minun kanssani reissaajaksi tai jos on, niin hänellä on lapset tai jotain työkiireitä. Mä ihailen pariskuntia, koska parisuhde on sellainen taitolaji, mitä mä en handlaa. Kaikkein eniten mä ihailen reissaavia pareja, koska reissu on niin kuin kaiken parisuhteessa tapahtuvan olympialaji, etenkin jos on vielä lapset siinä mukana.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      29.6.2016 at 09:01

      Jos tykkää matkustella, suosittelen lähtemään uuden kumppanin kanssa heti suhteen alkuvaiheessa reissuun, niin tietää miten intressit osuu reissun päällä yhteen. Ois hankala olla sellaisen henkilön kanssa, jonka kanssa ei vaan matkustaessa suju ja kaikki olisi niin hankalaa. Tai sitten pitäisi tosiaankin reissata vain yksin :D

      Reply
  16. tatjaana

    9.6.2016 at 12:53

    Ihana postaus! Tämä rohkaisi minua suuresti. Koska mieheni ei suostu matkustamaan ulkomaille, niin joudun lähtemään yksin. Olin ollutkin Kuubassa pari kertaa yksikseni. Kun ensimmäisenä yönä Kuubassa heräsin klo 02.00, niin olin tyytyväinen, kun kukaan ystävättäreni ei nukkunut viereisessä sängyssä, vaan se oli tyhjä. Nousin ylös ja aloin järjestellä vaatteita kaappiin.

    Jos vain suinkin perheemme aikatauluinin sopii, niin lähden tänä vuonna Espanjaan. Berliinikin kiinnostaa.

    Yksin on kiva reissata.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.7.2016 at 22:31

      Kiitos Tatjaana! Haha, kun minä heräsin ensimmäisenä aamuna Kuubassa klo 5, lähdin lenkille :D Yksin asuessa ei tarvinnut siinäkään pelätä kenenkään heräävän tai ihmettelevän, mitä teen.
      Olen tainnut ennenkin sanoa, että on mahtavaa, että matkustat yksin, vaikka miehesi ei suostu lähtemään mukaan! Se on oikea asenne :)

      Reply
  17. Paula - Viinilaakson viemää

    9.6.2016 at 07:01

    Itse olen sellainen 1/3 soolomatkustaja. Jos matkalla on paljon aktiviteettia, esim. työmatka tai muuten vaan paljon tekemistä, niin nautin yksin olosta ja siitä vapaudesta. Kerran kuitenkin lähdin Kreikkaan eräälle pienelle saarelle yksin viikoksi. Totesin, että olisi ollut mukavaa jos olisi ollut seuraa kun siellä ei ollut juuri muuta tekemistä kuin olla rannalla. Varsinkin ne yksinäiset illalliset oli aika tylsiä. Meni monta päivää ennen kuin totuin ja opin rauhottumaan itsekseni, ja pian kyllä jo nautinkin siitä, että ravintolassa saatoin istua kirjan kanssa tai katsella ohikulkevia ihmisiä. Ehkä se teki ihan hyvääkin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.7.2016 at 22:38

      Se on kyllä totta, että yksin ollessa kaipaa enemmän tekemistä, joutenolo saattaa olla pidemmän päälle tylsää. Mä kyllä tykkään istua kahviloissa, mutta ei sitäkään koko viikkoa jaksa :)
      Mulla on nyt tämä soolomatka viimeistä yötä vaille valmis, ja täytyy sanoa, että olen yllättynyt kuinka kivuttomasti ne yksinäiset illalliset meni! Muistelen aikaisemmilla reissuilla tunteneeni etenkin silloin itseni yksinäiseksi, mutta nyt en kokenut sitä lainkaan. Siihenkin siis varmasti oppii, aivan kuten sinäkin sitten loppulomasta :)

      Reply
  18. Teea | Curious Feet

    8.6.2016 at 11:45

    Mahtavalta kuulostaa! Ja samaa mieltä olen; ehdottomasti kannattaa yksinkin lähteä reissuun! Itse olen todella itsenäinen tyyppi ja tykkään matkustaa yksin. Toisaalta se vaihtoehto ei ole koskaan käynyt mielessänikään, etten lähtisi. Kun matkakuume on lapsesta saakka ollut korkeampi kuin ystävien, niin ei ole tarvinnut edes miettiä, että lähteäkkö vai ei :D. Siltikin, reissut siskojen, ystävien ja entisten puolisoiden kanssa ovat olleet mitä parhaimpia. Molemmat tavat, yksin tai läheisten kanssa, tarjoavat niin erilaisia kokemuksia.

    Viime reissultakin (kaksi viikkoa Aasian suunnalla) takaisin tuotu henkinen pääoma oli sitä luokkaa, että en vaihtaisi sitä siihen, että vierellä olisi kulkenut joku toinen vaikuttamassa matkani kulkuun. Nautin siitä kun tutustuin uusiin ihmisiin, päädyin mielenkiintoisiin paikkoihin heidän kanssaan tai kun kuljin katuja yksikseni päämäärättömästi galleriasta ja kahvilasta toiseen. Toisaalta odotan vähintään yhtä innoissani seuraavaa paria reissua, jotka teen siskojeni kanssa – en malta odottaa kokemuksia, joita tulen jakamaan heidän kanssaan ja se yhdessäolo on näillä reissuilla itse määränpäätä tärkeämpää. Mahtavaa on se, että nykyään moni ystävistäni ja siskoistani on halukas reissaamaan, joten pääsen jakamaan matkustelun mahtavuuden ihmisten kanssa, joita rakastan. Matkustelussa, kuten elämässä muutenkin, ei tarvitse olla joko tai. Usein voi saada molemmat vaihtoehdot :).

    Mutta itse matkaasi :). Budapestissa olen käynyt pari kertaa ja on se soma! Tykkään ja tulen takuulla menemään kolmannenkin kerran. Erityisesti tykästyin Normafan alueeseen, luoliin, kahviloihin ja ravintoloihin. Kaupungissa on jotenkin niin letkeää olla. Tässä yksi linkki vanhaan postaukseeni, jossa linkkejä edellisiin:

    Budapestin nähtävyydet

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.7.2016 at 22:46

      Kiitos Teea! Sehän se, että jos yksin reissaamiseen on tottunut, niin se tuntuu ihan yhtä luontevalta (tai jopa luontevammalta) kuin kaverin kanssa matkaaminen. Ja sitten taas kun ei hetkeen enää teekään yksin reissuja, voikin olla suuri kynnys lähteä taas yksin matkaan. Ja eniten mä nostan hattua iäkkäimmille (etenkin naisille), jotka koko elämänsä kumppanin kanssa matkustettuaan päättääkin lähteä maailmalle yksin!
      Tälläkin reissulla tuli todettua, että yksin ollessani olen vaan niin paljon avoimempi ja sosiaalisempi. Viereisen pöydän keskusteluun osallistuminen tuntuu normaalilta, mutta seuralaisen kanssa sitä yleensä tulee vain keskityttyä hänen kanssaan jutusteluun.
      Kiitos kommentista ja vinkeistä! :)

      Reply
  19. Saana | Live now – dream later

    8.6.2016 at 09:09

    Itsekin lähden mieluummin reissuun yksin kuin en ollenkaan, mutta muuten en ole mikään soolomatkailufani, kaikkea muuta. Mun mielestä uusien elämyksien jakaminen hyvän ystävän/rakkaan ihmisen kanssa tekee matkasta aina vaan paremman. Ja totta puhuen, en ymmärrä sitä soolomatkailijoiden hehkuttamaa vapauden tunnetta. Mulle tulee siitä mieleen ainoastaan ajatus, että heillä on mahtanut olla tosi surkeaa matkaseuraa mukana! :D Ei ystävän/ystävien kanssa matkustaminen sitä tarkoita, että joka ikinen sekunti olisi vietettävä yhdessä. Mun elämäni parhaimpiin matkoihin lukeutuvat reissut kahdeksan hengen ystäväporukalla. Jos joku haluaa kölliä altaalla koko päivän, sen kun köllii. Jos joku haluaa lähteä surffaamaan, sen kun lähtee, ja kahdeksan hengen porukasta todennäköisesti joku muukin haluaa lähteä mukaan. Mutta jos vaihtoehdot ovat niinkin rajut kuin yksin tai ei ollenkaan, niin siinä tapauksessa valitsen sen ensimmäisen vaihtoehdon, sillä… no, mikään syy ei ole tarpeeksi hyvä syy jättää reissua kokonaan väliin! :)

    Reply
    • Saana | Live now – dream later

      8.6.2016 at 09:11

      PS. Hyvältä kuulostaa sun reissusuunnitelma! :)

      Reply
    • Terhi / Muru Mou

      2.7.2016 at 22:57

      Onhan se kyllä niin, että asioiden kokemisen jakaminen just sillä hetkellä tärkeän ihmisen kanssa on mahtavaa, ja niitä voi yhdessä muistella jälkeenkin päin. Mutta toisaalta, on ihana tämänkin reissun jälkeen päästä kotiin kertomaan muille (etenkin omalle kumppanille) tapahtumista, joita on tullut koettua. Eihän se jälkeen päin jakaminen sama asia ole kuin yhdessä koettu, mutta mukavaa silti :)
      Valitettavasti monilla on (monia) kokemuksia reissukavereista, joiden kanssa pitäisi tehdä ihan kaikki yhdessä, ja siinähän tietysti joutuu aina tekemään kompromisseja. Senkin vuoksi arvostan kyllä oman kumppanini matkaseuralaisena hyvin korkealle: meidän ei todellakana tarvitse olla kuin majakka ja perävaunu 24/7. Kiitos kommentistasi!

      Reply
  20. Marjukka Katariina

    7.6.2016 at 19:03

    Hyvä postaus! Yksin matkustaminen on mielestäni aivan parasta. Nautin siitä, että saan tehdä kaiken omaan tahtiin ja käydä juuri niissä paikoissa, joissa itse haluan. Olen lähdössä heinäkuussa reppureissaamaan Keski- / Itä-Eurooppaan (yksin tietysti), ja tarkoitus olisi käydä myös Budapestissa :)

    Reply
  21. laura / to travel is to live

    7.6.2016 at 18:34

    Yksinmatkailussa on parasta juurikin se, että saa mennä minne haluaa ja milloin haluaa, syödä juuri sitä mitä haluaa ja missä haluaa, ja omaa aikaa on niin paljon kuin sitä haluaa. Itsekin tarvitsen paljon omaa rauhaa, jos reissukumppanin kanssa viettää liikaa aikaa niin alkaa pinna kiristyä ja tarvitaan tauko :D Reissusuunnitelmat kuulostaa hyviltä! Ihastuin Budapestiin, kun kävin siellä kaverin luona pari kesää sitten kylässä. Kaupunki on täynnä kaunista arkkitehtuuria ja hauskoja kahviloita, ja tietysti rauniobaareja, joita suosittelen! Paikalliset hertkut langos ja kurtosckalacs (kirjoitetaankohan edes jokseenkin noin :D) kannattaa myös testata! Eläintarhaa sen sijaan en suosittele.. :(

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 12:08

      Kiitos vinkeistä Laura! Pitääkin googletella noi ruoat etukäteen, että tiedän millaisista herkuista oikein on kyse :D

      Reply
  22. miraorvokki

    7.6.2016 at 16:53

    Voin kyllä niin samaistua ajtuksiisi! :) Paras tunne on se kun ymmärtää että pärjää myös aivan yksin! Tuppaan olla vähän arkajalka usein ja itsensä voittaminen tuo kyllä mahtavaa fiilistä. Petri teki toisen ulkomaanmatkansa ikinä minun kanssani. Meidän jutut osui kuitenkin loppupeleissä hyvin yhteen vaikka muuten meillä on NIIN erilaisia kiinnostuksia. Ollaan opittu hyvin tasapainottelemaan. Petri käy toisena päivänä kalassa ja sitten seuraavana istutaan pitkällä illallisella mun tarhdosta :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.6.2016 at 11:19

      Se on kyllä aika tärkeää, että kumppanin kanssa reissuintressit osuu yksiin, tai ainakin niin, että molemmat osaa joustaa ja tehdään juttuja molempien kiinnostusten kohteiden mukaan :)

      Reply
  23. Sateenmuru

    7.6.2016 at 09:41

    Ehdottomasti, matkaan on mentävä, jos siltä tuntuu, yksin tai yhdessä! Matkailin todella pitkään yksin ja olen sinun tavoin noista ajoista iloinen oman “henkisen kasvun kannalta” (heh…), mutta kyllä olen nyt kiitollinen löytyneestä miespuolisesta matkaseurastakin. En osaa sinulle vinkkejä antaa kohteisiisi, sillä kävin noissa paikoissa 10 vuotta sitten, mutta hyviä ja nautinnollisia yksinolon hetkiä! Jään odottamaan postauksia!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.6.2016 at 21:19

      Kiitos paljon! Mä toivon, että tykkään vielä yhtä paljon yksin reissaamisesta kuin ennen tuon reissuseuralaisen löytymistä. Saas nähdä! :)

      Reply
  24. Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta

    7.6.2016 at 09:16

    Way to go, girl! Oon tässä kans viime aikoina miettinyt, et miksen vaan lähtis reissuun yksin sen sijaan, et yrittäisin houkutella tuota nihkeästi lähtevää perhettä mukaan. Mut kun musta ois kivempi reissata yhdessä, vaikka toisaalta yksin ei tarvis tehdä iänikuisia kompromisseja. Nyt tosin harkitsen vakavasti ajavani yksin Suomeen, kun muuta perhettä ei road trip Euroopassa kiinnosta ja se on ollut mun haave pitkään.
    Toscana ei kuulu mun suosikkimaakuntiin, vaikka siellä(kin) on ihanat maisemat. Jos ei kammoa turistipitoisuutta, niin Firenzen lisäksi Siena (historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin), San Gimignano ja myös Volterra kuuluu must-kohteisiin. Pisan voisin jättää väliin kokonaan. Lucca on kiva tai oli ainakin 9 vuotta sitten. Liikutko julkisilla? Pikkukyliä on silloin hankalampi kiertää. Jos ehdit, niin käy Emiglia Romanassa käydä Ravennassa. Ja yövy ainakin kerran jossain agriturismossa: http://kukkulalta.com/mika-on-agriturismo/

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.6.2016 at 21:18

      Onhan se ihanaa, kun on tärkeät ihmiset mukana jakamassa kokemuksia. Mutta toisaalta rasittavaa se, jos he eivät olekaan yhtä innokkaita reissaajia. Huippu suunnitelma ajaa Suomeen sitten vaikka yksin, iso peukku sille ja toivottavasti haave toteutuu! :)
      Heh, moni sanoo, että Pisan voisi skipata, mutta helppohan se on sanoa kun on jo itse siellä käynyt – kyllähän minunkin se pitää kerran elämässä nähdä! :D Liikun julkisilla, joten sekin pitää ottaa huomioon kun suunnittelen reittiä… Kiitos vinkeistä! :)

      Reply
  25. Meri

    7.6.2016 at 01:29

    Enpä voisi enempää samastua postaukseesi – kaikilta osin! Vuosia matkustin ympäri maailmaa yksin kavereiden ja varsinkin perheen kauhistellessa suunnatessani Brasiliaan, Etelä-Afrikkaan jne. Nykyisin matkustan kuitenkin mieluiten aviomieheni kanssa ja nykyinen asuinkaupunkimme Kuala Lumpur, tarjoaa sille mitä otollisimmat olosuhteet, kun naapureihin lennähtää niin pilkkahintaan :)

    Budapest on ihana! Erityisesti mieleen ovat jääneet laadukkaat ravintolat (ja ähky!), koska olemme foodieita ja tuolla koimme mm. Ekat Michelin-kokemukset Onyksissä lounaalla ja illallisella. Hungarikum, Kellerbistro, Paprika, ulkoilmassa olevat kylpylät ja sisäpihojen salakapakat, sekä erityisesti Margitsaaren kauniit puistoalueet (joita voi katsella söpöjen polkuautojen kyydistä polkien <3). Tripadvisorissa oli tosi osuvat suositukset sekä nähtävyyksien, että ravintolatarjonnan suhteen ainakin nelisen vuotta sitten, kun vietimme tuolla kaksi viikkoa ja ah – se hintataso on niin jees!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      13.6.2016 at 21:13

      Etelä-Amerikka ja -Afrikka ei välttämättä ole niitä paikkoja, jossa ensimmäisenä ajattelisi olevan turvallista yksin matkustavalle naiselle, joten ei ihmekään kun on kaverisi ja vanhempasi kauhistelleet sun reissuja :D
      Kiitos Budapestin vinkeistä! Mä oon jo alkanut ajatella, että mun 4 yötä ja 3 päivää ei taidakaan olla siellä riittävästi – kaksi viikkoa kuulostaisi sopivammalta ajalta, että ehtii nähdä ja kokea mahdollisimman paljon :) Paljon kiitoksia kommentistasi! :)

      Reply
  26. Martta / Martan Matkassa

    6.6.2016 at 22:24

    Olen hieman arkajalka joten yksin en ihan joka paikkaan lähtisi ja täti lukee täällä silmät pyöreenä sinun ja kommentoijien reissuista huh hut! Olen reissannut jonkin verran yksin ja käyn usein yksin monissa nähtävyyksissä, paljon olisi jäänyt näkemättä mikäli olisin seuraa odottanut… Minusta taas olisi kiva nähdä paikkoja jonkun kanssa ja jakaa nuo kokemukset yhdessä, tykkään käydä monissa paikoissa ja puolisoni jaksaa pitkään olla mukana, mutta ähky iskee jossain vaiheessa!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      12.6.2016 at 22:10

      Yksin ja kaksin matkustamisessa on molemmissa puolensa, ja kyllä varmasti suurin osa matkustaisi hyvässä seurassa ennemmin kuin yksin. Mutta loistavaa, että olet lähtenyt matkaan yksin tai vaikka kiertelemään kohteessa itseksesi, sillä kyllähän se saattaisi harmittaa, että jäisi nähtävyydet näkemättä vain siksi, että reissukumppani onkin kiinnostunut jostain muusta :)

      Reply
  27. Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi

    6.6.2016 at 20:13

    Niin allekirjoitan kaiken sanomasi, aamen. Itselläni o tosin tuo parisuhdematkailu vasta (toivon mukaan…?) edessä ja kyllä hirvittää, että miten sitä sopeutuu toisen ihmisen intresseihin ja mielitekoihin ja aikatauluihin ja tapoihin ja kummallisuuksiin… Vaan ehkä sitä pitää vaan jaksaa uskoa, että ne hyvät jutut (yhteisten kokemusten ja muistojen luominen) vie voiton ihan kaikesta…

    Oikein mahtavaa reissua!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      11.6.2016 at 21:48

      Kiitos Erja! Mä mietin ihan samoja asioita, ja myös pelkäsin sitä, että tuleva kumppani ei olisi yhtä kiinnostunut maailman näkemisestä kuin minä. Ja sitten löysinkin tuon nykyisen, jonka kanssa seurustelusuhde alkoi kahden viikon yhteisellä Floridan matkalla. Kaikki sujui onneksi paremmin kuin hyvin, eikä toinen pitänyt mun kummallisuuksia niin kummallisina :)

      Reply
    • Terhi / Muru Mou

      11.6.2016 at 21:50

      Ja noista matkakummallisuuksistahan voisi kirjoitta vaikka postauksen! Kiitti ideasta, menee mietintämyssyyn :D

      Reply
  28. sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa

    6.6.2016 at 18:57

    Mä olen reissannut nuorempana vain Suomessa yksin. Valitettavasti vasta hiukan vanhempana rohkenin lähteä ulkomaille omassa seurassani ja se on kyllä niin mun juttu. Eli ennemmin reissuun yksin, kun ei ollenkaan. Miks mä odotin näin pitkään? Vaikka parempi myöhään kun ei silloinkaan.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      11.6.2016 at 21:41

      Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! :) Ja minusta on hienoa se, että uskaltaa myöhemmin muuttaa matkustustottumuksiaan, eikä sitten jätä reissuja väliin vain siksi, kun on aina matkustanut porukassa.

      Reply
  29. Maarit Johanna

    6.6.2016 at 13:03

    Budapest on ainakin ihana ja en tosiaan sanois ei myöskään Italialle! Jälkimmäisessä vierailusta onkin ihan luvattoman pitkä aika. En taida olla matkustanut yksin kuin joskus ihan 18-vuotiaana Itävaltaan muutaman kerran, mutta siellä olikin kaverit perillä oottelemassa. Oli se silti kauhean pitkä matka matkustaa ensin Rovaniemeltä junalla Helsinkiin ja lentää Munchenin kautta Klagenfurtiin ja junalla perille. :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      11.6.2016 at 21:38

      Mitä olen kuvista nähnyt, Budapest on aivan upea! :) No hei, mä en olisi varmasti kyennyt 18-vuotiaana matkustamaan Suomen ulkopuolelle vaikka olisikin kaverit perillä. Hatunnosto siitä siis! :)

      Reply
  30. Teija / Lähdetään taas

    6.6.2016 at 10:56

    Kuulostaapa hyvältä! Minäkin mieluummin valitsen matkaseuran, mutta en jätä matkaa välistä vain sen takia, ettei seuraa löydy. Onneksi tosin melkein aina on löytynyt. Costa Ricassa kaveriltani varastettiin passi pari päivää ennen matkaa Guatemalaan, joten lähdin sinne sitten yksin. Se oli kyllä sellainen matka, että matkaseura olisi ollut toivottua, mutta en silti olisi jättänyt matkaa välistä.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      11.6.2016 at 21:15

      Tiedätkö, olen joskus miettinyt, että miten se vaikuttaisi matkasuunnitelmiini jos kaverille kävisi jotain, esim. passi varastettaisi. Totta kai sitä haluaisi olla kaverin tukena, mutta harmittaisihan se jos suunnitelmat menisi pilalle sen vuoksi. Olen itsekäs, kun toivon, että sellaisessa tilanteessa olisin sellaisen reissukaverin kanssa, joka pärjää itsekseen… Mutta tässä taitaakin olla yksi plussa yksin matkustamisen puolelle :D
      Hyvä, että sun ei tarvinnut jättää Guetamalan matkaa välistä, on varmasti ollut ikimuistoinen kokemus!

      Reply
  31. Marimente

    6.6.2016 at 10:53

    Vau, ihania reissukohteita sinulla tiedossa! Mulla on myös haaveissa Budapest jonain kauniina päivänä. Firenzestä löytyy minun blogista tämä sekasillisalaattipostaus (http://marimente.pallontallaajat.net/2015/05/07/kuulumisia-ja-firenzen-paras-nakoalapaikka/) ja Luccassa olen käynyt päiväreissun Genovasta käsin, mutta tästä on jo useampi vuosi…muistelen että kiivettiin johonkin korkeaan torniin ja syötiin lasagnet suuren aukion kupeessa. Ylipäätään Luccasta jäi rauhalliset ja symppikset mielikuvat.

    Ja yksinmatkustaminen on jollain lailla suorastaan terapeuttisen nautinnollista, vaikka pariskuntanakin reissaaminen on ihanaa. Sooloilua ei kuitenkaan minunkaan mielestä tarvitse unohtaa kokonaan, vaan mennä kun on tilaisuus.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.6.2016 at 07:55

      Kiitos tuosta linkistä, pitääkin lukea se ihan ajan kanssa läpi! :) Olen samaa mieltä, että yksin matkustaminen on jopa terapeuttista! Monet kerrat olen pystynyt selkiyttämään ajatuksiani ollessani yksin vieraassa paikassa, ja joskus olen päätynyt tekemään aika suuriakin päätöksiä elämääni koskien. Eikä niistä ole koskaan seurannut mitään huonoa :)

      Reply
  32. Lotta | Watia.fi

    6.6.2016 at 10:42

    Yksin matkustamisessa on omat hyvät puolensa, mutta mikäli reissuseura on samanhenkistä, valitsen mieluummin sen kaverin/puolison tai isommankin kaveriporukan. Yksinreissaavana saa maailmaltakin onneksi seuraa muista yksinmatkustavista. Kävin juuri Japanin Okinawalla yksin reissaamassa reilun viikon matkan ja siellä oli hyvin paljon yksinmatkustavia japanilaisia naisia, joista sai mitä mainiointa matkaseuraa. Sitten taas tarvittaessa pystyi mennä yksin, jos siltä tuntui. :-)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.6.2016 at 07:51

      Juu, kyllä minäkin mieluummin hyvän reissuseuran valitsen kuin yksin matkustamisen, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Esimerkiksi mun Australian reissulle en saanut ketään mukaan, koska ei ketään kiinnostanut irtisanoutua töistä ja lähteä toiselle puolelle maapalloa rinkka selässä :D Mutta oi kamala, jos oisin jättänyt sen reissun sen vuoksi tekemättä! Ja Ausseissa kyllä tutustuu muihin reissaajiin niin helposti, kun siellähän niitä riittää. Ja tosiaankin, välillä oli ihana mennä myös yksin!

      Reply
  33. Laura / Tuntemattomaan ja takaisin

    6.6.2016 at 09:27

    Oli pakko tulla lukemaan tämä, kun bongasin otsikkosi. Mä otsikoisin ennemmin, että Mieluummin reissuun yksin, kuin ei parhaassa seurassa” (okei, kuulostaa kököltä, mutta you got the point). Mä ainakin oon nykyään tosi kranttu reissuseurassani, sen pitää osua just eikä melkein intressien puolesta yhteen. Tuntuu että muutamat matkat olisivat voineet olla niin paljon eeppisempiä, jos reissuseura olisi ollut vähän enemmän mun kanssa samoilla linjoilla reissutavoista ja muusta. Jos en etukäteen tiedä, että meillä kahdella synkkaa täydellisesti, en kyllä mukaani huoli/mukaan lähde vaan ennemmin menen kokonaan yksin :) Mä aika paljon sohvasurffaan nykyisin, joten ei sitä yksin tarvitse ollakaan – ja itseasiassa hosteja onkin helpompi löytää yksin matkustavana kuin kahdelle. Mutta kuluasiasta olet kyllä oikeassa. Jos kuitenkin päätyy paikkoihin, joissa hostellidormeja ei ole tai on jossain vaiheessa pakko ottaa takseja, on taloudellisesti ajateltuna kaksin aina järkevämpää reissata.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      10.6.2016 at 07:43

      Yritin miettiä, että olisinko joskus ollut tyytymätön reissuseuraani, ja täytyy sanoa, että eipä tule oikeastaan mieleen! Joten ei ole kokemusta siitä “ei parhaasta seurasta”. Joskus on kylläkin tullut tilanteita eteen, milloin olisin voinut lyöttäytyä sellaisen henkilön/henkilöiden mukaan, jotka eivät ole aivan samalla aaltopituudella kanssani, mutta olen jättänyt lähtemättä ja tehnyt reissut myöhemmin vaikka sitten yksin. Joten kranttu olen minäkin! :D
      Kiitos kommentista!

      Reply
  34. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    5.6.2016 at 20:57

    Allekirjoitan nämä jutut 100% ! :) Mahtava reissu sulle tulossa, mullahan on muutama Budapest-juttu tuoreena blogissa, en jaksa linkitellä mutta sieltä ne löytyy. Ihana kaupunki oli! Ja jos kylpylöitä mietit niin se S:llä alkava sanahirviöhän on se kuuluisin, mutta paikalliset suositteli mulle Rudas spata. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      6.6.2016 at 08:59

      Kiitos Meri! Onkin ollut tarkoituksena käydä lukemassa sun Budapest-postaukset uudestaan! :) Oon ajatellut ostavani Budapest Cardin ja siihen kuuluu ilmainen sisäänpääsy Szent Lukács -kylpylään. Se ei kylläkään näytä ainakaan kuvissa mitenkään kummoiselta, joten toi Rudas vois olla hyvä vaihtoehto :)

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog