Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

Maailmalla vietetyt vuodet: vapauden glamouria kaukana kotoa

Pari päivää sitten katsoin Yle Areenasta uuden Away – Bali -sarjan ensimmäisen jakson, ja pelkäksi sunnuntain aamukahvihetken aivottomaksi viihdykkeeksi ajateltu hömppä-reality olikin kaikkea muuta. Tuo yksi puolituntinen sai vatsaani perhosia, kyyneleet silmiini, naurun virneen kasvoilleni ja päähäni lukuisia muistoja ajasta, jonka oikeastaan vasta nyt tajusin päättyneen jo aikaa sitten.

Ohjelman ajan tein minäkin lähtöä indonesialaiselle paratiisisaarelle ohjelman neljän suomalaisen kanssa. Elin mukana minulle kovin tutussa lähdön tunnelmassa, jolloin on haikeaa jättää Suomi ja perhe pitkäksi aikaa, mutta samalla niin jännittävää vetää täyteen pakatun rinkan nyörit kiinni ja lähteä kohti seuraavaa seikkailua. Omien villien reissuvuosieni ajan tunsin aina Suomessa pistäytyessäni pistäväni elämäni paussille, ja play-nappula painui taas pohjaan kun lentokoneen renkaat irtosivat Suomen maaperästä.

Tunsin, että Suomi oli synnyinmaani, mutta kotini oli muualla. Kaikkialla.

Ja samalla ei missään.

Bali - Kaukana kotoa

“Bali on semmonen magneetti, et kun sä tuut tänne kerran, niin vaikka et sä sitä suunnittelisi, että sä tuut uudestaan, niin sä tuut uudestaan” toteaa Tiiu, yksi ohjelman Balilla osan vuotta asuvista suomalaisista, enkä voi olla enempää samaa mieltä. Olen käynyt Balilla viidesti, ja neljästi saarelta poistuessani olen ajatellut kerran olleen viimeinen – onhan maailmassa muitakin paikkoja. Viidennellä kerralla myönsin vihdoin itselleni, että Jumalten saari vetää minua puoleensa, suunnittelin sitä tai en.

Balilla on ollut minulle suuri merkitys, sillä sattumalta olen matkustanut sinne enimmäkseen yksin, ja yksin matkustaessa on aikaa ajatella. Balin ilmapiirissä on jotain sellaista, joka pistää minut aina miettimään ja jopa kyseenalaistamaan elämääni: Teenkö sitä, mitä haluan tehdä? Olenko siellä, missä haluan olla? Ja se tärkein: Olenko minä onnellinen?

Bali - Kaukana kotoa

Bali on laittanut elämäni palaset ainakin hetkeksi paikoilleen ja ohjannut minut tavoittelemaan elämältäni sitä, mitä oikeasti haluan – eli jotain enemmän, kuin mihin sillä hetkellä olen kenties tyytynyt. Balin-reissujen jälkeen olen muun muuassa päättänyt muuttaa Suomesta, irtisanoutunut vakituisesta työpaikastani ja hankkinut vuoden viisumin Australiaan. Kolme reissua Balille, kolme senhetkisen elämäni mullistanutta päätöstä, uuden seikkailun alkua.

Jokaisella kerralla Balilla on ollut helppo olla – aivan kuin olisin kotona kaukana kotoa. En kuitenkaan haaveillut jääväni sinne pidemmäksi aikaa, sillä vuosiin paikoilleen asettuminen ei tullut kysymykseenkään. Piti olla jatkuvasti menossa, vähintään puolen vuoden välein, mieluummin muutaman kuukauden. Aina jo suunnittelemassa seuraavaa kohdetta. Aina valmiina nostamaan rinkan jälleen selkään.

Bali - Kaukana kotoa

Yllättäen kyyneleet nousivat silmiini, kun läppärin näytöllä Tiiu avautuu reissaajan elämästään. Kun on liian levoton olemaan vain yhdessä paikassa, elämään sitä niin sanottua normaalia elämää. “On se semmonen rannattomuus tosi ihanaa, ja onhan siinä semmonen oma vapauden glamouri, ihan oikeesti. Mutta on se välillä tosi raskastakin.”

Minä muistan tuon juurettomuuden tunteen, samalla aikaa vapauttavan ja niin ahdistavan. Miksen voisi olla niin kuin muut, jotka tuntevat kodikseen sen kaupungin, tai edes sen maan, jonne ovat syntyneet? Kuin ne muut, jotka eivät janoa jatkuvaa seikkailua, joiden sielu ei ole lepattavan levoton ja joiden juuret ovat paksut ja syvällä kotimaan mullassa?

Nautin vauhdikkaasta ja huolettomasta elämästäni, mutta syvällä sisimmässäni kaipasin kotia, jossa Tiiun sanoin voisin puristaa aamuisen appelsiinimehuni pidemmän aikaa. Jopa pysyvästi. En vain tiennyt, missä minun kotini on.

Bali - Kaukana kotoa

Tajuan, että en ole koskaan ollut niin kaukana kotoa, kuin noiden reissuvuosien aikana. Sillä silloin minulla ei ollut kotia lainkaan, vaikka tuudittauduin uskomaan kotini olevan siellä, missä milloinkin olin. Vasta nyt saatan myöntää itselleni, että sisälläni taisikin vallata juurettomuuden aiheuttama tyhjyys, jota yritin täyttää aina uudella reissulla ja uudella maalla.

Mitään en kadu, ja hetkeäkään en vaihtaisi. Jos palaisin ajassa kymmenen vuotta taaksepäin, tekisin uudestaan jokaisen reissun ja viettäisin jälleen jokaisen kuukauden koko omaisuuttani rinkassa kantaen.

Mutta kun ohjelma loppui ja istuin sohvalla tyhjä kahvikuppi kädessäni, katsoin ympärilleni ja oivalsin ensimmäistä kertaa kunnolla: nyt minä olen kotona, ja olen ollut jo tovin.

Bali

Ensimmäisen jakson Away – Bali -sarjaa katsottuani tajusin, että muutaman viime vuoden aikana levottomuden liekki on pikku hiljaa pienentynyt, enkä enää kaipaa maailmalle yhtä palavasti. En tietenkään kaipaa, sillä vuosien etsinnän jälkeen olen vihdoin löytänyt kodin.

Eikä se koti ole vain maantieteellinen sijainti, vaikka silläkin on tärkeä osa. Home is where your heart is, sanotaan kliseisesti – mutta kuitenkin niin totuudenmukaisesti. Koti on sillä rannalla mihin ankkuri tarttuu ja siinä maassa, jossa juuret kasvavat ja puu kukoistaa.

Ohjelman jälkeen tajuan myös sen, että ilman Balia en välttämättä olisi nyt tässä, kreikkalaisessa pikkukylässä sijaitsevassa ihanassa kodissani. Sillä ilman Balia ja siellä tehtyjä päätöksiä elämäni saattaisi kulkea parhaillaan jotain aivan toista polkua. Todennäköisesti erilaista, mutta parempaa? Epäilen!

Avausjakson jälkeen Away – Bali jatkuu kymmenen minuutin minijaksoilla. Suosittelen etenkin reissaamattomien tutustumaan sarjaan, sillä ensimmäisten jaksojen perusteella ohjelma avaa monen meidän maailmalla viihtyvän suomalaisen ajatusmaailmaa.


Instagram Travel ThursdayTämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka marraskuun teemana on kaukana kotoa. Jutun kuvat ovat Instagram-tiIilläni @vagabondablog julkaistuja kuvia Balilta.

IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja TravelloverLiity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.


Lue myös muita #IGTRAVELTHURSDAY-postauksia ja lisää linkki omaan postaukseesi!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

6 kommenttia

  1. Minä olen katsonut muutaman pätkän kyseistä ohjelmaa, ja oikeastaan hämmästyin siitä, kuinka vähän siinä puhutaan Balista, ja kuinka paljon enemmän juuri tuosta rannattomuudesta ja itsensä etsimisestä. Suosittelen sitä siis muillekin kuin niille, joita itse Bali kiinnostaa.

    Olen tuntenut tiettyä vetoa Balille jo jonkin aikaa, vaikka olenkin jo turhan vakiintunut haaveilemaan pidemmästä irtiotosta. Ehkä minulle kuitenkin riittäisi se lyhyempikin aika, jolloin voisin tuijotella merelle, ja miettiä, että onhan tämä varmasti se suunta, johon minun kuuluu kulkea. Tämän voisi varmasti tehdä jossain muuallakin kuin Balilla, mutta lämmintä siellä joka tapauksessa pitäisi olla.

  2. Olen kuullut tuosta sarjasta, mutten ole katsonut, sillä en koskaan ole käynyt Balilla. Tämän takia ajattelin, ettei sillä ole mulle mitään annettavaa, mutta tämän luettuani pitää ainakin vilkaista sitä :) En ole itse koskaan asunut ulkomailla, mutta tietty palo siihen on pitkään ollut. Tosin en ole tarkkaan tiennyt minne asettuisin, vaihtoehtoja on liikaa, kun ei ole mitään asiaa (kuten työtä tai puolisoa), joka ohjaisi jonnekin tiettyyn maailmankolkkaan. Siksi olen jäänyt Suomeen. Ymmärrän kuitenkin tuon fiiliksen paikasta, joka vetää kerta toisensa jälkeen puoleensa. New Yorkista on muodostunut mulle sellainen, vastoin kaikkia odotuksia. En ikinä haluaisi muuttaa sinne loppulämäkseni, mutta pidempään olen haaveillut syksyn vietosta New Yorkissa, noin kolmen kuukauden verran. Tämä pitää joskus toteuttaa!

  3. Juuri kotiuduimme reissusta, tällä kertaa Myanmarista. Bali on vielä kokematta ja olen ollut vähän kahden vaiheilla, että kannattaako se enää – ehkä siellä olisi pitänyt käydä jo 20 vuotta sitten.
    Mutta ajattelin silti kyllä katsoa myös tuon mainitsemasi ohjelman, kunhan tästä ehdin purkamaan matkalaukut ja pesemään pyykit ja …

  4. Tätä lukiessa tulee olo, että kyllä Bali on sinun henkinen kotisi, missä eheydyt ja löydät uuden tiesi. Sellaisia paikkoja ihan totta on meillä olemassa! Hienoa, että olet löytänyt sellaisen. Balilla en ole käynyt, ehkäpä pitää joskus mennä.

  5. Jännä juttu, kuinka erilaisia ajatuksia yksi tv-sarja voi herättää. Myönnän toki, etten ole sitä katsonut, mutta kun luin sen esittelyn jostain, huikaisin, että voi luoja, taas näitä. Mutta kun luin tekstisi, ymmärrän hyvin, mistä puhuit. En ole samanlaista vaihetta elänyt koskaan enkä luultavasti sellaiseen koskaan enää päädy, mutta itsensä etsiminen jossain muodossa on tuttua varmasti kaikille. Kun olen viikkoja tai kuukausia yksin tien päällä, kyllä minäkin etsin itseäni ja paikkaani.

  6. Mukava kirjoitus ja tyylikkäät kuvat! Meillä Balin loma koilisnurkassa oli kyllä ikimuistoinen ja onnistunut, mutta se jokin pieni takaisin voimakkaasti vetävä kipinä ei tullut. Tosin käydään muutenkin vain kertaalleen useimmissa paikoissa.