Vuosi reissussa: Kannattiko ottaa ja lähteä?

Tasan vuosi sitten pakkasimme automme täyteen tavaraa, luovutimme asuntomme avaimet alivuokralaisille, sanoimme heipat Kööpenhaminalle ja aloitimme määrittelemättömän pituisen ja päämäärättömän seikkailumme ajamalla Saksaan. Nyt vuotta myöhemmin autossamme on toisen maan rekisterikilvet, Köpiksen asunto on tyhjennetty ja luovutettu, ja ympäri Eurooppaa matkustaminen stoppasi yhdelle maanosan eteläisimmälle saarelle vain kolme kuukautta lähtömme jälkeen. Mitkä ovat ajatukset nyt: kannattiko ottaa ja lähteä?

No, eihän tähän ole kuin yksi vastaus: ehdottomasti kannatti! Hetkeäkään ei ole kaduttanut, ei edes silloin, kun olen ikävöinyt Kööpenhaminaa. On aina oikea ratkaisu muuttaa elämässä se, mikä aiheuttaa enemmän negatiivisia tunteita kuin iloa, ja meille se oli Kööpenhamina: niin paljon kuin Tanskassa asumisessa olikin hyvää, eivät ne kumonneet sitä, miten maa vaikutti fiilikseemme alentavasti. Pitkät, harmaat ja lumettomat talvet, korkea hintataso, tylsät työt ja hitaasti lämpiävät ja omaan piiriinsä sulkeutuneet ihmiset olivat kaikki syitä, joiden vuoksi kaipasimme jotain muuta, jonnekin muualle.

Praha, Tsekki

Kutna Hora, Tsekki

Tien päällä

Székesfehérvár, Unkari

Olin varma, että meille olisi luvassa jotain parempaa, kunhan vain uskaltaisimme repäistä itsemme irti kaikesta tutusta ja turvallisesta, ja vain lähteä. Ottaa se riski, että emme löytäisikään töitä tai meille sopivaa asuinpaikkaa, tai että kyllästyisimme matkusteluun ja päätyisimme palaamaan lähtöpisteeseen hännät koipiemme välissä. Nyt vuotta myöhemmin olen äärimmäisen onnellinen päätöksestämme, sillä en olisi uskaltanut edes toivoa, että asiat voisivat järjestyä niin hyvin kuin ne lopulta järjestyivät. Ja nehän järjestyivät vain pari kuukautta suuren seikkailumme aloittamisen jälkeen – paljon nopeammin ja paljon paremmin kuin olin kuvitellut!

Lähtiessämme meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia tulevien viikkojen ja kuukausien varalle, oli vain pieniä toiveita ja ajatuksen tynkiä. Lähdön tunnelmissa kirjoitin noista pikkuriikkisistä suunnitelmista postauksen, joka näin jälkein päin luettuna osui hämmästyttävän tarkalleen oikeaan.

Mutta jos kaikki menee toiveidemme mukaan, jatkuu matka Sloveniasta Kroatiaan ja rannikkoa pitkin Montenegroon, Albaniaan ja Kreikkaan.

Viimeistään näihin aikoihin auton nokan suuntaan voi vaikuttaa niinkin tähdellinen asia kuin raha. Jossain vaiheessa kun on töitäkin tehtävä, ja veikkaan, että se aika alkaa lähestyä kohdallani viimeistään Sloveniassa. Jos näin on, on aikomuksenani kysyä töitä siitä samasta Lissabonissa sijaitsevasta firmasta, josta jo talvella sain työpaikan. Jos hyvin käy, on heillä paikka avoinna ja he ovat halukkaat ottamaan minut töihin – ja siinä tapauksessa lähtisimme Italian, Ranskan ja Espanjan kautta Portugaliin.

Bohinj & Bled, Slovenia

Bohinj & Bled, Slovenia

Matkalla Hvarin saarelle

Hvar, Kroatia

Niinhän siinä kävi, että Saksan, Tsekin, Slovakian, Unkarin, Serbian ja Romanian jälkeen matka jatkui ensimmäisen vaihtoehdon mukaan: Sloveniasta Kroatiaan, sieltä Hvar-saarella vietetyn kuukauden jälkeen Montenegron ja Albanian läpi Kreikkaan. Tästä reitistä haaveillessani en kuitenkaan osannut arvata, että saisin Kreikasta töitä ja jäisimme sinne. Tuolloin minä vielä unelmoin paikkariippumattomasta työstä, jolla voisin tienata elantoni tulevana talvena Euroopan etelälaidalla ja seuraavana kesänä missä hyvänsä aurinkoisessa ja lämpimässä maailman kolkassa – jos siis päättäisimme vielä jatkaa päämäärätöntä seikkailuamme.

Tämän vuoden aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että paikkariippumaton työ ja diginomadius ei välttämättä olekaan minun juttuni. Ehkä vapaa-ajan, kodin ja työn sekoittaminen ei toimisikaan, vaan epäilen niiden sekoittuvan niin, että en koskaan tuntisi olevani töissä, mutta en kyllä vapaallakaan.

Voi olla, että minulle on helpompi, kun minulla on työpaikka, jonne täytyy mennä: kuljen töihin, teen työpäivän verran töitä ja palaan kotiin viettämään vapaa-aikaa. Kenties minulle on tarpeen, että työn ja vapaa-ajan välissä on työmatkan mittainen siirtymä, jonka aikana saan itseni ja mieleni vaihdettua moodista toiseen.

En ole vielä toistaiseksi kokeillut etätyöskentelyä pidempään kuin muutaman lyhyehkön projektin verran, mutta tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että minulla on fyysinen työpaikka, ja kotini on vain vapaa-aikaa varten. Ja siihen, että minulla on työkavereita. Kuinka kauan edes voisin viihtyä läppärikulkurina, maasta toiseen matkustaen, jos ihmissuhteeni olisivat parisuhteen ja satunnaisten tuntemattomien juttukavereiden varassa?

Rethymnon, Kreeta

Patikointia Kreetalla: Elafonissi-Krios

Vouvesin oliivipuu, Kreeta

Vuosi Kreetalla puolessa välissä

Alkuun olin pettynyt Kreetalle saapumisesta ja töiden aloittamisesta. Minä olisin halunnut reissata ja olla ilman töitä kauemmin kuin kolme kuukautta, mutta toki minun oli oltava järkevä. Töiden hankkiminen oli välttämätöntä, ja mieluummin tienaaminen kannatti aloittaa ennen kuin tili oli vedetty miinukselle. Vapaudesta oli vaikea luopua, mutta tajusin kuitenkin pian, että työ ja säännöllinen tulo oli sekin vapautta: uusi työni mahdollisti sen, että voisimme jatkaa ulkomailla oleskelua, ja ilman pennin äärimmilleen venyttämistä. Eikä Kreeta ollut yhtään hassumpi paikka viettää talvea.

Jos kaikki menee niin kuin minä haaveilen, kiertelemme Eurooppaa aikamme. Siihen saakka, kunnes löydämme ihanan pikkukaupungin, merenrantakylän, maatalon, tai vuoristomökin, ja jäämme sinne. Ainakin siihen asti, kun uudet seikkailut taas kutsuvat.

Tällä hetkellä olemme erittäin tyytyväisiä elämäämme Kreetalla. Yhdeksän kuukautta on mennyt vauhdilla, eivätkä uudet seikkailut ole vielä alkaneet kutsua. Ehkä niiden aika on taas jossain vaiheessa, tai ehkä ei. Tällä hetkellä olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus asua suosikkimaassani Kreikassa ja työskennellä mielenkiintoisessa työpaikassa.

Köpikseen verrattuna elämänlaatumme tuntuu parantuneen huomattavasti: Kreeta tarjoaa enemmän aurinkoa, enemmän meitä kiinnostavia vapaa-ajan aktiviteetteja, enemmän positiivista energiaa, enemmän meitä houkuttelevia töitä, enemmän ostovoimaa, enemmän kaikkea.

Kannatti siis ottaa ja lähteä!

4 comments
  1. Aivan ihana ja hyvin kirjoitettu blogi! Juuri löysin kun aloin googlailla muuttamisesta Kreikkaan =)
    Ajatus on itselläni vielä hyvin varovainen ja olen asiasta aviomiehelleni puhunut paljon mutta rohkeus toteuttaa puuttuu. Mitä töitä siellä voi tehdä? Ja saako riittävästi rahaa elämiseen, palkkataso kun on Kreetalla paljon pienempi kuin Suomessa. Kirjoituksestasi ei käynyt ilmi mitä työtä sinä Kreetalla teet? Entäpä miehesi?
    Kiitos upeasta ja paljon antavasta blogista!

    1. Kiitos Jonna! Ihana kuulla, että pidät blogistani :)

      Kreikassa on ulkomaalaisille eniten töitä matkailun parissa, mutta vain kesäkaudella. Silloin etenkin saarilla on mahdollisuus päästä töihin hotelleihin, ravintoloihin tai oppaaksi, vaikka ei kreikkaa puhuisikaan. Talvella voi olla hankalampi saada töitä, niitä kuin ei riitä edes paikallisille. Mutta monet tekevätkin niin, että paiskivat töitä kesällä niin paljon kuin mahdollista, ja lomailevat sitten talven.

      Minä olen toimistotöissä pohjoismaalaisella työnantajalla, ja tämä on siis ympärivuotista työtä – poikkeuksellinen mahdollisuus Kreikassa asumiseen siis, koska en puhu kreikkaa! Tässä työssä palkka on toki yleisesti ottaen pienempi kuin Suomessa, mutta korkeampi kuin paikallinen palkkataso samanlaisesta työstä. Tällä palkalla pärjää hyvin, mutta normaalilla kreikkalaisella palkalla olisi kyllä todella tiukkaa.

      Jos Kreeta kiinnostaa asuinpaikkana, niin laitahan mailia (vagabondablogi(a)gmail.com) ja voin kertoa työmahdollisuuksista lisää! :)

  2. Hyvältä kuulostaa.
    Minua myös häiritsee kovasti kylmä räntäsää ja pilvisyys. Tunnen oloni aina terveemmäksi keväällä ja kesällä kun aurinko paistaa. En muista sairastaneeni ikinä flunssaa kesällä. Mutta huomasin tässä nyt myös kesällä ettei Espanja sopinut minulle. Olin kuvitellut että Espanja olisi Italian kaltainen maa, mutta moni asia olikin toisin. Kesät ovat erittäin kuumia eikä ilma kierrä, tuulta ei ole. Loma-asunnot ja muut ovat todella kysyttyjä ja erittäin kalliita turistikohteissa. Nyt olen vaihteeksi Ranskassa käymässä, joka on ollut nyt ihan positiivinen löytö vaikka en maan kieltä puhu.

    1. Luin juuri artikkelin jossa kerrottiin Tanskassa satavan vettä keskimäärin 179 päivää vuodessa. Se on melkein joka toinen päivä! Suomessa ei kai ole ihan niin paha tilanne, ja talvisin on aina toivoa lumisateesta. Lumi kun mielestäni voittaa veden mennen tullen. Mulla on joskus saattanut olla flunssa kesällä, mutta syynä on silloin todennäköisesti ollut liian kylmällä ollut ilmastointi :D

      Mukavaa oleskelua Ranskassa! Siellä olisikin kiva joskus käydä, sillä en ole käynyt Ranskassa lyhyttä Pariisin-reissua lukuun ottamatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *