Siitä on nyt kolmisen kuukautta, kun irtisanouduimme työstämme Mallorcalla ja palasimme takaisin Kööpenhaminaan. Heti kotiin päästyämme ja matkalaukut purettuamme aloimme miettiä seuraavaa askelta. Molemmilla on jo pitkään ollut haaveena paikkariiippumaton työ, ja olikin loogista, että aloimme käyttää päivämme erilaisten etätyömahdollisuuksien selvittämiseen. Tanskaan kun emme halunneet jäädä.

Thomaksella oli kuviot heti alkuun hyvin selvät, mutta minä en päässyt ajatuksieni kanssa kovinkaan pitkälle. Haaveilin mahdollisuudesta kirjoittaa työkseni, mutta toisaalta taas tiesin, että en minä ehkä sittenkään pystyisi kirjoittamaan käskystä. Tuo ajatus vain vahvistui, kun sain muutamia toimeksiantoja tuottaa erilaisia tekstejä ja niiden kirjoittaminen oli yllättävän vaikeaa. Tein myös muutamia käännöstöitä, ja ne sentään sujuivat huomattavasti helpommin ja nopeammin, mutta näitä töitä ei kuitenkaan ollut riittävästi.

image

Selvitin myös muita mahdollisuuksia tehdä töitä ilman sitoutumista yhteen paikkaan, mutta kirjoitustöitä tehdessäni olin alkanut epäillä, että ehkä paikkariippumaton työ ei sittenkään ole minua varten. Kotona työskennellessä häiriötekijöitä on liikaa ja parin tunnin työhön tuhrautui tuplaten aikaa. Ei kovin kannattavaa, joten jotain muuta olisi siis keksittävä.

Sitten saimme ilouutisia, että Thomas sai hakemansa työn Andalusiasta. Jes, me muutamme Espanjaan!

Aloitin raivokkaan työhaun, ensisijaisesti Málagasta mutta lähetin joitakin hakemuksia myös Fuengirolaan, koska siellä on tarjolla suomenkielisiä töitä. Pääsin pariin haastatteluun, mutta toinen paikka teki oharit – kahdesti. Toinen paikka lupasi haastattelun jälkeen ilmoittaa prosessin etenemisestä. En kuullut heistä mitään, joten laitoin sähköpostia perään. En kuullut edelleenkään mitään.

image

Oltuani pari kuukautta työttömänä lompakon pohja alkoi uhkaavasti näkyä. Jotain työtä olisi saatava kiireesti, joten päätimme laajentaa minun työnhakua muualle Eurooppaan. Thomas kun olisi Andalusiassa vain osan aikaa kuukaudesta, joten meidän ei tarvitsisi välttämättä asua siellä. Lähetin myös työhakemuksen pariin paikkaan Kööpenhaminassa, sillä tilieni saldoja ynnäillessäni työ kuin työ alkoi kuulostaa houkuttelevalta.

Ja sitten kävi niin, että eräästä Kööpenhaminan työpaikasta soitettiin ja pyydettiin haastatteluun. En ollut kovinkaan innoissani, sillä halusimmehan muuttaa jonnekin muualle. Haastattelupäivänä melkein peruinkin koko jutun, mutta menin kuitenkin. Haastattelun päätteeksi kuulin saaneeni työn, ja fiilikset olivat hyvin ristiriitaiset: työ kuulosti todella kiinnostavalta, ala olisi minulle uppo-outo ja siksi mielenkiintoisia haasteita varmasti riittäisi, ja palkka mahdollistaisi sen, että voisin alkaa kerryttää reissukassaa.

Työ alkaisi jo viikkoa myöhemmin, joten rahahuolet eivät voisi tämän nopeammin kadota. Mutta eihän meidän pitänyt Kööpenhaminaan jäädä!

image

Työstä en tietenkään voisi kieltäytyä, joten pienen perhepalaverin päätteeksi päätimme, että jäisimme Kööpenhaminaan toistaiseksi. Päätös tuntui yllättävän mukavalta, sillä tykkäänhän minä asua täällä, ja kohtahan olisi kesä ja kaupunki parhaimmillaan! Ja olihan se kaikkein helpoin vaihtoehto, jäädä asumaan tuttuun kaupunkiin ja samaan asuntoon.

Ja sitten kävi niin, että pari päivää myöhemmin perjantai-iltana sain puhelinsoiton: olen saanut töitä Lissabonista! Enkä mitä tahansa töitä, vaan unelmatyötä matkailualalta suuresta kansainvälisestä firmasta. Ja siis Portugalista, jossa en ole koskaan edes käynyt, mutta joka on ollut vuosia haavelistallani. Tammikuun alussa jopa kirjoitin, että kuluvan vuoden aikana haluan käydä Portugalissa, mutta en osannut arvatakaan, että vain reilua kuukautta myöhemmin minulla olisi siellä työpaikka.

Työt Lissabonissa alkaisivat kahta viikkoa myöhemmin, joten minun täytyi valita Kööpenhaminan ja Lissabonin välillä – ja pikaisesti. Koska reagoin stressaaviin tilanteisiin fyysisesti, iski minulle migreeni, joka kesti lopulta neljä päivää. Eli sen verran, kun päätöksen tekeminen kesti.

Lähteäkö vai jäädä?

image

Noiden päivien aikana ei päähäni mahtunut juuri muuta kuin molempien vaihtoehtojen plussien ja miinuksien miettimistä. Sydäntäni lähellä oleva matkailuala, kuulemani mukaan uskomattoman upea Lissabon ja suhteellisen pieni palkka, vai minulle entuudestaan tuntematon ala, tuttu Kööpenhamina ja mahdollisuus säästää rahaa tai tehdä viikonloppureissuja aina halutessaan?

Järki oli jäämisen kannalla, mutta sydän halusi lähteä.

Palkkapussin suuruus ei ole koskaan ollut minulle se tärkein kriteeri – niin kauan kun minulla on mahdollisuus matkustaa edes silloin tällöin. Vaaka kallistui siis enemmän ja enemmän Portugalin puolelle. Ja miksi ei olisi, sillä olihan Etelä-Euroopassa asuminen meidän molempien unelmien täyttymys, ja Thomaksella olisi lyhyempi työmatka Andalusiaan ja minä saisin tehdä töitä alalla, joka minua todella kiinnostaa. Ja totta kai minä asuisin mieluummin Portugalissa kuin Tanskassa!

Koko viikonlopun googlettelimme tietoa Lissabonista. Luin monta kaupungin ihanuutta ylistävää blogipostausta, ja päätös alkoi olla selvä: me muuttaisimme Portugaliin!

image

Kunnes sitten aloimme tutustua kaupungin asuntotilanteeseen. Joka paljastui järkyttävän huonoksi – ja kalliiksi. Minulla toki olisi alkuun työnantajan järjestämä majoitus, mutta jossain vaiheessa joutuisimme hankkimaan oman vuokra-asunnon, ja blogien ja keskustelupalstojen mukaan se tulisi olemaan hankalaa ja hintavaa.

Vaikka palkan suuruus ei olekaan ollut minulle se tärkein juttu, alkaa rahaa pakostakin miettiä kun vuokrat hipovat taivaita. Vaikka sekä työ että kaupunki olisivat mahdollisesti sellaiset, joissa viihtyisin loistavasti, haluan kuitenkin, että laskujen jälkeen jää käteen sen verran rahaa, että eläminen on edes suurimmaksi osaksi leppoisaa.

Yhtäkkiä jääminen alkoikin tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Ei missään nimessä mieluisammalta vaihtoehdolta, mutta realiteetit huomioon ottaen järkevämmältä.

Mutta järkevä kuulostaa niin tylsältä! Ei seikkailut ala järjellä tehdyistä päätöksistä!

image

Maanantaina otin yhteyttä Portugalin työnantajaan ja kysyin Lissabonin asuntotilanteesta. Sain vastaukseksi “mahdoton”. Rivien välistä ymmärsin, että työ olisi paras sinkulle, joka ei tarvitsisi omaa asuntoa vaan voisi asua työnantajan kimppakämpässä.

Tämän jälkeen päätös oli hivenen helpompi, vaikka kyllähän se silti ahdisti kieltäytyä työstä ja uudesta seikkailusta, ja jäädä vanhaan ja tuttuun. Työnantaja onneksi ymmärsi tilanteen, ja kehotti ottamaan uudelleen yhteyttä jos tilanne tai mieleni joskus muuttuu.

Vaikka päätös jäädä oli vaikeampi tehdä kuin kenties mikään päätös koskaan aikaisemmin, opin nopeasti sen olleen oikea. Tai ehkä mieleni suojelumekanismi vain yrittää väittää niin. Sillä siitä huolimatta, että olen viihtynyt uudessa työssäni, ajatus Portugalista kirpaisee. Sillä jos olisin valinnut toisin, olisin parhaillani pakkaamassa laukkujani ja lähtemässä pian lentokentälle ja kohti lähes parinkymmenen asteen lämpötiloja.

Mutta täällä minä olen, sateisessa Kööpenhaminassa. Toivoen, että kylminä neuloina piiskaava sade lakkaisi huomisaamuun mennessä jotten enää kastuisi työmatkalla läpimäräksi.

Mutta onneksi kohta on kevät.

Kuvat on otettu Kööpenhaminassa tammikuisena iltapäivänä.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Teneriffaa kävellen: Puerto de la Cruzista La Orotavaan
Viisi asiaa, joita en ole koskaan tehnyt matkoillani
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

32 kommenttia

  1. Susanna / Matkapatonki

    27.2.2017 at 09:29

    Voi jukra, mä jo innostuin tuosta Portugalin työpaikasta, että kuinka mahtavaa! Mutta asioilla on aina tapana järjestyä, ehkä tästäkin poikii jotain entistä parempaa!
    Me ollaan kanssa haaveiltu etätyön mahdollisuuksista ja ulkomaille muutosta, mutta kielitaito on pitkälti se, mikä rajoittaa jälkimmäistä. Mieluusti lähtisimme Ranskaan, mutta Mikon ranskan alkeilla töitä on lähestulkoon mahdotonta saada. Espanjaan taas emme haluaisi lähteä suomalaisturistialueelle, sillä pointti ulkomaille muutossa on se, että pääsisi hetkeksi vaihtamaan maisemaa. Suomeen jääminen ei kuitenkaan pidemmän päälle houkuttele, mutta josko tässä joku päivä keksisi sille paremman vaihtoehdon!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      28.2.2017 at 19:49

      Espanja on iso maa, joten “suomituristialue” on helppo välttää! Mutta ymmärrän kyllä pointtisi, sillä samasta syystä en minäkään haluaisi esimerkiksi Fuengirolaan, vaan Aurinkorannikolla kelpaisi oikeastaan vain Málaga. Portugaliin olisi kyllä ollut aivan mahtava lähteä, mutta ei nyt sitten ainakaan toistaiseksi… Mutta eihän sitä koskaan tiedä, minne elämä tulevaisuudessa kuljettaa :) Toivottavasti teidän haaveet ulkomaille lähdöstä toteutuvat!

      Reply
  2. Ella - Matkalla kaiken aikaa

    24.2.2017 at 15:59

    Koko postauksen teki mieli hypätä loppuun, että miten tässä nyt kävi :D Mutta ymmärrän todellakin valinnan. Mulla on nyt Aasiassa reissatessa tullut pari yhteydenottoa Lissaboniin rekryäviltä firmoilta, ja tavallaan on houkuttanut sinne lähteminen. Sitten tutustuttiin täällä Borneolla yhteen lissabonilaiseen, joka puhui juurikin tuosta surkeasta asuntotilanteesta. Hän hämmesteli suuresti, miten oltiin luovuttu Suomen kämpästä ja yritin selittää, että mehän oltiin vain vuokralla. Hän nauroi ja sanoi, että järkevän vuokra-asunnon saaminen Lissabonissa on mahdottomuus, ja jos sellaisen on saanut niin ei todellakaan kannata luopua. Hintataso noussut etenkin sen takia, että Lissabonista on tullut trendikäs – tavallaan uusi Barcelona. Eli ehkä minäkin menen ihan suosiolla sinne vaan lomailemaan jossain vaiheessa. Toki tiedän myös muutaman, jolla käynyt tosi hyvä tuuri, ja saaneet sattumalta edullisen ja laadukkaan asunnon pidemmäksi aikaa. Eli pieni toive ja kipinä Portugaliin muutosta palaa vielä :D

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:56

      Ihana kuulla, että muutkin sanoo, että asunnon saaminen Lissabonissa on mahdotonta! Nyt kun olen saanut useammankin kommentin, että kyllä niitä asuntoja sieltä saa, ja siksi on alkanut hieman epäilyttää koko päätös :D Mutta tuosta Lissabonin suosion kasvamisesta olen kuullut minäkin, ja että sen vuoksi vuokra-asunnoista saatetaan pyytää mitä tahansa – etenkin ulkomaalaisilta. Tietenkin yksi mahdollisuus olisi tehdä niin, että asuisi alkuun mahdollisessa työnantajan kämpässä ja ajan kanssa sitten etsisi kivaa vuokra-asuntoa. Meillä se vaan ei oikein tullut kysymykseen, kun olisimme käytännössä joutuneet asumaan eri maissa asunnon löytymiseen saakka, sillä poikaystävällä ei olisi ollut mahdollisuutta majoittua työnantajan järjestämässä majoituksessa. Entäs sitten, jos asunnon etsiminen olisikin venynyt kuukausien mittaiseksi…?

      Reply
  3. Pirkko Aura

    24.2.2017 at 10:00

    Toistat koko ajan ettà raha ei ole sinulle tàrkeintà…ja kumoat sen heti seuraavassa lauseessa. Se migreeni sinulle tuli siità ettà vàitàt itsellesi olevasi jotain muuta kuin olet. ota iisisti, se rahapuoli on sinulle hyvin tàrkeà! Katso mità sen takana on, mità se todellisuudessa sinulle edustaa. Veikkaan ettà tulevaisuudessa eteesi “sattumalta” tulee aina vaan kinkkisempià valintatilanteita, sillà tuo matkakuumeesi oireilee ja kertoo siità ettà henkinen minàsi on nyt sità mieltà ettà hànetkin olisi jo aika ottaa huomioon. Ja sepà se vasta matkojen matka onkin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:46

      Raha ei ole minulle tärkeää niin kauan kuin saan laskut maksettua ja ostettua riittävästi ruokaa. Aivan varmasti kun jokaiselle raha on edes sen verran tärkeää. Mutta tarkoitin sitä, että minulle riittää pienikin palkka, kunhan vain se ei mene suurimmaksi osaksi vuokraan. Olen hieman eri mieltä migreenin syystä, sillä olen kärsinyt siitä 20 vuotta ja tiedän aika hyvin mistä kohtaukset milloinkin johtuvat. Kiitos kommentistasi!

      Reply
  4. kaari3

    23.2.2017 at 20:25

    Oletan, että lomamatkaa on suunniteltu jo Lissaboniin. Olin itse matkailualalla, josta jäin virikevapaalle 66- vuotiaana. Tykkäsin työstäni paljon ja se antoi tilaisuuksia matkustaa paikoille, johon ei itse olisi ollut varaa. Lissabon on ihana mutta niin on Kööpenhagenkin. Ja kun kahteen paikkaa ei voi itseään repäistä, niin usein ratkaisu sitten putoaa syliin, kuten nyt. Onnea ja menestystä, oli mukavaa lukea keinulautailuasi :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:34

      Kiitos paljon! :) Kööpenhamina on todella ihana kaupunki, joten sen puoleen ei ole valittamista, mutta olisi ollut kiva taas vaihteeksi vaihtaa maisemaa. Mutta ehkä Lissaboniin tutustuminen pitäisi tosiaankin aloittaa lomamatkalla :)

      Reply
  5. Salia

    23.2.2017 at 20:15

    Tiedän niin hyvin tuon tunteen. Musta tuntui itsestä ihan samalta pari vuotta sitten kun halusin lähteä Pariisista mutta silti lähteminen tuntui elämän vaikeimmalta päätökseltä! Lähdin, enkä ole katunut vaikka välillä ikävä on kova. Silloiset olosuhteet ja myös järki auttoivat päätöksen teossa, eli niinkuin varmasti teilläkin nyt.
    Samaistun vaan niin hyvin sun fiiliksiin koska olen itsekin matkailualalla ja olisin aina valmis pakkaamaan matkalaukun lähtemään uuteen paikkaan, mutta joskus täytyy vaan punnita monia vaihtoehtoja, ja niitä plussia ja miinuksia. Joskus myös toivoisi ettei maailma vetäisi niin kivasti puoleensa, niin ehkä moni asia olisikin helpompaa?;)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:30

      Minäkin ole useasti miettinyt, että elämä varmaan olisi helpompaa jos veri ei vetäisi jatkuvasti maailmalle! Vaikka nyt päätettiin, että Köpikseen jäädään, ja päätös tuntui oikealta, on jo nyt alkanut levottomuus hiipiä takaisin. Saa nähdä, kauanko tämä päätös loppujen lopuksi pitää :D Kiitos kommentistasi!

      Reply
  6. Johanna Hulda

    22.2.2017 at 19:46

    Voi että, kylläpä hyppäsi sydän kurkkuun tätä lukiessa! Vaikeita päätöksiä, mutta uskon että lopulta palaset vain loksahtelee kohdalleen kun on sen aika. Nyt ei ilmeisesti vaan ollut vielä aika lähteä. Meinasin jo hihkaista, että onpa hauskaa kun joku muukin on muuttamassa Lissabonin alueelle.
    Meillä on toki sikäli onnellinen tilanne, että talo seisoo tyhjillään odottamassa ja töitä voi näillä näkymin tehdä kotoa suomalaisella palkalla – Sesimbrasta Lissaboniin kulkiessa jumittaisi ruuhkissa 1,5 tuntia per suunta joka päivä, joten onni on ettei sitä joudu ainakaan aluksi tekemään… Ja ne Portugalin palkat, mikä vitsi. Asuin yhden kesän Lissabonissa juurikin kimppakämpässä, missä 220 euron vuokra oli jo aika paljon pikkuruisesta huoneesta ja kolmesta kämppiksestä. Toisaalta talo oli ihanalla vanhalla alueella Lapassa ja siinä oli takapiha viikunapuineen ja papukaijoineen – sen takia niitä kämppiksiäkin kesti. Kauempaa keskustasta varmaan löytyy halvempiakin asuntoja, mutta tietysti se on vähän riskaabelia että saako niitä sitten (etenkään jos ei ole paikallista apuna), ja ne lähiöt nyt ei välttämättä muutenkaan ole maailman kauneimpia paikkoja asua.

    Tsemppiä uuteen työhön joka tapauksessa! Jos myöhemmin meinaa Lissabon kutsua niin ota yhteyttä, voidaan yrittää auttaa. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:23

      Niin minäkin haluan ajatella, että vielä ei vaan ollut oikea aika lähteä :) Kiva juttu, että sinulla on työ- ja asuntokuviot järjestyneet kivasti, ja suomalainen palkkakin on aika mukava etu :)
      Minä mietin vaihtoehtona myös Lissabonin ympäristössä olevia kaupunkeja, mutta kun työt olisivat alkaneet minulla jo klo 6.00, en olisi kovinkaan pitkää työmatkaa halunnut. Ja kun työpäivän pituus lounastunteineen on 9 h, ei siihen päälle haluaisi käyttää vielä lisäksi kolmea tuntia työmatkoihin… Tämäkin kun oli yksi vaikuttava tekijä, kun vertailin Lissabonin ja Köpiksen töitä keskenään, sillä vapaa-ajan määrä on minulle elämän laadun kannalta tärkeä seikka.
      Mutta en minä sano, että Portugali olisi täysin haudattu vaihtoehto, sillä eihän sitä koskaan tiedä… Minä ilmoittelen sitten, jos sinne tie joskus sittenkin vie. Kiitos :)

      Reply
  7. Susanna

    21.2.2017 at 23:00

    Niitä asuntoja pitäisi kai aina päästä sinne paikan päälle näkemään, tai “pahimmassa” tapauksessa ottaa asunto toisesta kaupungista ja mennä työhön junalla/bussilla/autolla. Onneksi aina voi lähteä vaikka viikonloppumatkalle. Minua harmitti nuorempana Sisilian huono työllistymistilanne, olisin nuorempana halunnut sinne

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:12

      Niin varmasti on helpompi, että lähtee paikan päälle etsimään asuntoa. Jos olisi ollut aikaa, olisinkin varmasti mennyt käymään Lissabonissa etukäteen, mutta nyt päätös piti tehdä nopeasti. No, onneksi siellä voi käydä vaikka viikonloppureissulla, ja miettiä asiaa myöhemmin uudestaan jos siltä tuntuu.

      Reply
  8. Susanna

    21.2.2017 at 22:52

    Tsemppiä! joo minäkin olen kokenut sen että kirjoitustyössä (tai harjoituksissakin) vaaditaan todella paljon. On todella paljon vaatimuksia, vaikka se mitä siitä saa ei ehkä aina vastaa sitä työmäärää. Siinäpä syy miksi aion ja haluan kirjoittaa vain harrastuksena. Huomasin muuten just myös että jonnekin haettiin (ei kokemusta) omaavia valokuvaajia, mutta niin, siinäkin se palkka ja työnkuva ei ihan vastannut sitä mitä luulisi tai palkka ei vastannut sitä työn määrään. Jos huhkii vaikka kuvaamassa ravintoloissa (tai hotelleissa) ihmisiä aamusta iltaan pienellä palkalla, niin minusta alkaa tuntua kivemmalta pysyä harrastekuvaajana vaan. Toisaalta joku toinen voi sopiakin sellaiseen.

    Oharit työnhaussa ovat aika (todella) yleisiä, itse kun nuorempana hain töitä Helsingistä niin koskaan ei kukaan vastannut yhteenkään hakemukseen, tosi kannustavaa. Ootko jo tutustunut muuten upwork.com sivuun? sitä kautta voi saada kirjoitus etätyötä/harjoittelua yms. mutta sivulla pitää kaikki sopia ssivun kautta. Olin tuolla ja ehdotus tuli että tehtäisiin sopimus sivun ulkopuolella, niin profiilini poistettiin kai sen takia, mutta ajattelin vaan vinkata jos on hyötyä muille

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      25.2.2017 at 11:05

      Kiitos! :) Minulla on kirjoittamisen kanssa lähinnä niin, että mun luovuus kärsii kun pitää kirjoittaa käskystä. Siis minulle ei tuota ongelmia kirjoittaa juuri siitä aiheesta kuin sillä hetkellä tekee mieli, mutta jos pitää kirjoittaa 800 sanaa aiheesta X, lyö pää tyhjää enkä saa mitään tekstiä aikaiseksi. Eli tosiaankin minun kannattaa pitää tämä vain harrastuksena, muuten menisi varmasti into kirjoittamiseen kokonaan :)
      Upwork.com ei ole minulle tuttu, mutta pitääkin tutustua siihen! Kiitos vinkistä! :)

      Reply
  9. Maarit Johanna

    21.2.2017 at 19:52

    Mutta mietippä sitä, että sulla on ollut hyppysissäsi se paikka! Pelkästään se mahdollisuus, että se muutto Portugaliin olisi ollut mahdollinen varmasti antaa sun reissaajan sydämelle vähän helpotusta. Selvitettyäsi asiaa hoksasit sen olevan mahdottomuus, mutta teit kuitenkin itse kaiken sen asian eteen, jotta se olisi voinut olla ehkä mahdollista. Sitten se elämä tuli vastaan ja Tanskan kevät talvi. Toivottavasti se olisi kuitenkin ihana ja uusi työsi niin hyvä että kassa karttuisi uusia seikkailuja varten! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2017 at 07:01

      Kiitos Maarit :) Olet aivan oikeassa! Jo lähtemisen mahdollisuus toi tunnelin päähän valoa, ja vaikka tällä kertaa se ei ollut paras vaihtohto, antoi se luottoa siihen, että ulkomaille lähteminen ja töiden saaminen on oikeasti mahdollista. Seuraavalla kerralla kenties tarjoutuukin sitten kaikin puolin täydellinen mahdollisuus, josta ei voi mitenkään kieltäytyä :)

      Reply
  10. Sonja | FIFTYFIFTY

    21.2.2017 at 18:39

    Oho, olipa jännitysnäytelmä! :o ymmärrän, että kirpaisee, kun oli noin houkutteleva tarjous olemassa! Mutta toisaalta, sanoit itsekin että tunnet tehneesi oikean ratkaisun, ei tuo ollut varmasti mikään sun elämän viimeinen houkutteleva tarjous. Jotain muuta ilmaantuu varmasti joskus myöhemmin! :) Ja kuten Meri tuolla aiemmin kirjoitti, joskus se järkipäätös on se oikea, vaikka niin usein aina läähätetään sen perään, mitä se sydän tahtoo.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2017 at 06:55

      Totta, eiköhän vastaavanlaisia mahdollisuuksia tule vielä uudestaan, jos niitä etsin. Ja sitten vain menoksi, kun aika ja paikka on oikea! :) Mä olen aikaisemmin tehnyt päätöksiä paljon tunteiden varassa, mutta nyt parisuhteessa pitää välillä ajatella järjelläkin, kun päätökset ei vaikuta pelkästään minun elämään.

      Reply
  11. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    21.2.2017 at 18:08

    Tällaistahan se elämä on. :) Itsekin monesti ollut jossain vastaavassa tilanteessa, jossa päätös on ollut pakko tehdä loppujen lopuksi järjen mukaan. Aina ei voi olla cool tyyppi, joka riskeeraa kaiken ja heittää kaikki muut ajatukset romukoppaan lähtiessään seikkailun perässä jonnekin. Mutta yleensä kaikki menee loppujen lopuksi kuten pitääkin, ja harkitsette lähtöä muualle sitten joskus myöhemmin, jos sen aika taas tulee. :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      23.2.2017 at 06:51

      Mutta kun mä haluaisin olla aina se cool tyyppi! :D No ei vaan, olen ihan samaa mieltä, että joskus pitää tosiaankin tehdä päätöksiä järjellä. Vaikka se ei välttämättä helppoa olekaan…

      Reply
  12. Maarit

    21.2.2017 at 18:00

    Oii, olisin mielelläni lukenut toisenlaisesta päätöksestä, mutta ymmärrän toki ratkaisusi. Itse asuin Portugalissa pari vuotta. Upea paikka, ikävä maahan on jatkuva.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.2.2017 at 09:31

      Minä olisin mielelläni kertonut toisenlaisesta päätöksestä :) Mutta ehkä seuraavalla kerralla sitten! Portugaliin minun pitää päästä piakkoin edes käymään, niin paljon kaikki sitä kehuu :)

      Reply
  13. Anna

    21.2.2017 at 17:56

    Itse olen tuskaillut usein työkuvioiden kanssa. Tosin vain Suomessa, mutta sekin on iso maa. Nykyisin menen sen mukaan mikä on Tepolle paras erikoissairaanhoidon takia, eli Oulu. Jos olisin sinkku asia olisi toinen.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.2.2017 at 08:03

      Tuo on kyllä hyvin painava syy valita asuinpaikka. En miettisi hetkeäkään. Sinkkuna asioita ajattelee eri tavalla. Minäkin olisin lähtenyt hippulat vinkuen Lissaboniin jos olisin yksin, ja asunut sitten työnantajan kimppakämpässä.

      Reply
  14. Anu / Mielilandia

    21.2.2017 at 14:30

    Olipa jännittävä lukea tätä postausta! Harmi, ettei lopputulos ollut täysin miellyttävä, mutta olisin varmasti itse päätynyt (nyt kolmekymppisenä!) ihan samaan ratkaisuun: haluaisin asua lämpimässä, mutta esim. asuinolosuhteillakin on valtava vaikutus omaan elämänlaatuun. Ja eihän tuo tarkoita sitä, että jäisitte Tanskaan loppuiäksenne: eihän sitä tiedä, mitä uusia ovia esimerkiksi uusi työsi vielä sinulle avaa. Tsemppiä tuleviin kuvioihin!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.2.2017 at 22:08

      Kiitos Anu! :) Niinpä, kyllä sitä tässä iässä jo arvostaa asuinolosuhteitakin ihan eri tavalla kuin nuorempana :) Jos en olisi saanut Köpiksestä töitä, olisin saattanutkin lähteä riskillä Lissaboniin ja toivoa, että kaikki sujuisi hyvin. Mutta ei se riskin ottaminen enää houkutellutkaan niin paljoa, kun toisessa vaakakupissa oli mielenkiintoisen oloinen työ ilman ongelmia asunnon löytämisen kanssa. Ja tämä työ tosiaankin mahdollistaa sen, että voidaan nyt olla rauhassa ilman tiukan rahatilanteen aiheuttamaa stressiä (se kun alkoi tuossa jo hieman kolkutella, eikä todellakaan ollut mukava tunne!) ja miettiä vaihtoehtoja ihan kunnolla. Tuskin me Tanskaan loppuiäksi jäädään, mutta ollaan nyt ainakin niin kauan kun tulee jotain oikeasti parempaa vastaan :)

      Reply
  15. Suunnaton

    20.2.2017 at 20:47

    Voi ei, oletpa joutunut haasteellisen valinnan eteen! Inhottavaa, kun vastaan tulee niinkin suuri este kuin asuinpaikan löytäminen. Toivottavasti päätös oli kannattava ja Tanskaan tulee ihana kesä! Aina kannattaa muistaa, että uusi mahdollisuus voi odottaa ihan nurkan takana :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.2.2017 at 21:59

      Se oli aikamoinen pettymys, että kun oli jo ehtinyt innostua uudesta työstä ja kaupungista, niin matto vedetäänkin alta pois huonon asuntotilanteen muodossa. Ei tullut ensiksi mieleenkään, että homma voisi kaatua siihen, vaan ajateltiin vain, että mitä me haluamme. Kiitos paljon, kyllä mä uskon, että tästä tulee ihana kevät ja kesä Tanskassa! :)

      Reply
  16. Pirkko / Meriharakka

    20.2.2017 at 20:15

    Ai niin siinä sitten kävi :-( Seurasin tätä mielenkiinnolla siksikin, että isäni asui ja työskenteli Portugalissa, tosin 70-luvulla ennen vallankumousta :-) Eikä asunut Lissabonissa, ehkä asuntotilanne siellä oli jo silloinkin vaikea. Hänellä oli kiva talo Cascaissa, lähellä juna-asemaa, josta matka Lissaboniin taittui melko vaivattomasti. Mutta ehkä Cascais ja muut junaradan varren kylätkin ovat nykyisin tosi kalliita, ovathan ne myös Portugaliin eläköityneiden (usein tietysti varakkaiden) ihmisten kansoittamia ja sivuvaikutuksena tästä asuntojen hinnat nousevat tavallisten ihmisten ulottomattomiin.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      21.2.2017 at 21:53

      No näin siinä sitten kävi :( Harmittaa kyllä, mutta pitää uskoa, että päätös oli oikea… Mietittiin toki sitäkin vaihtoehtoa, että asuisimme Lissabonin ulkopuolella, mutta löytämiemme vuokra-asuntosivujen läpikäyminen ei tuottanut kovinkaan kummoista tulosta. Helpompaa se varmasti olisi ollut paikan päällä, kun olisi tiennyt alueista paremmin, mutta näin etänä se tuntui pikkaisen liian vaikealta. Etenkin, kun mielessä pyöri, että entäs jos asunnon löytäminen on paikan päällä yhtä hankalaa? Köpikseen kun ei niin vain takaisin tulla, koska asuntotilanne on täälläkin huono.

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog