Maailman kalleinta kahvia ja polkupyöräilyä Balilla

Vaikka tykkäänkin ottaa lomalla rennosti, ei kolme kuukautta pelkkää joutenoloa tulisi kysymykseenkään: pelkkä rannalla tai altaalla makoiluun kyllästyy yllättävän nopeasti, vaikka siitä olisikin arjen keskellä haaveillut kuukausikaupalla. Balille tullessamme oli alusta asti selvää, että seuraavat pari viikkoa kiertäisimme saarta ja osallistuisimme useille retkille, sillä ainakin snorklaamista, pyöräilyä, koskenlaskua ja patikointia haluaisimme kokeilla.

Aika nopeasti tajusimme sen, että pelkästään Ubudissa oli niin paljon tekemistä, että kaksi viikkoa Balilla ei olisi meille riittävästi. Jätimme siis jatkolentomme käyttämättä ja ostimme uudet lennot kahden viikon päähän aiotusta. Kaikkien aktiviteettien ohella meille jäi lopulta aikaa nauttia myös uima-altaalla loikoilusta.

image
Ubudissa rentouduimme mm. tässä Tjampuhan-hotellin erikoisessa spa:ssa

Ubudin aktiviteeteista suosikeiksini nousivat koskenlasku- ja polkupyöräretket, vaikkakin ensikuulemalta jälkimmäinen ei saanut minussa aikaan kovinkaan suurta innostusta. Houkuttelisiko sinua noin kolmen tunnin pyörälenkki yli kolmenkymmenen asteen helteessä? Niinpä, ei minuakaan. Mutta entäs pelkkää alamäkeä riisiviljelmien ja pienten balilaisten kylien läpi, lasten huudellessa tervehdyksiään ajaessasi heidän ohi? No nyt kuulostaa jo mukavammalta.

Luwak-kahvin maistelua

Ennen pyöräilyn aloittamista kävimme pienellä tilalla, jossa tutustuimme erilaisiin Balilla kasvaviin kasveihin, mukaan lukien kahviin. Yhtä maailman kalleinta kahvia, kopi luwakia, tuotetaan Indonesiassa, ja sitä onkin Balilla myynnissä monissa kaupoissa ja kahviloissa.

Luwak-kahvi on sivettikissojen syömistä ja sen jälkeen ulostamista kahvipavuista paahdettua kahvia. Kahvi on eettisesti epäilyttävää, sillä vaikka monissa kahvipaketeissa väitetään kahvipapujen olleen villien sivettikissojen ulostamia, ei näin kuitenkaan aina ole. Villikissoista saatu kahvi on määrällisesti hyvin pientä, joten kahvin kysyntä on monin paikoin johtanut sivettikissojen tarhaukseen. Vuonna 2013 PETAn julkaiseman tutkimuksen mukaan monet Luwak-kahvintuottajat pitävät kissoja aivan liian pienissä häkeissä ja kohtelevat niitä muutenkin kaltoin.

image
Vasemmalla tavallista kahvia, oikealla kopi luwakia

Koska vierailemamme tila oli pieni ja oppaamme kertoi Luwak-kahvin tuotannon olevan minimaalista viidakosta vaikeasti löydettävien sivettikissojen ulosteiden ja papujen vuoksi, uskoin tilan kahvin olevan kauppojen valikoimaa parempi vaihtoehto. Kun minulle oli vielä pariin kertaan vakuutettu kahvipapujen todella olevan lähtöisin villien sivettikissojen ulosteista, uskaltauduin tilaamaan kupillisen tätä kuuluisaa kahvia 50 000 rupian (n. 3,50 €) hintaan. Hinta oli todella edullinen yhdestä maailman kalleimasta kahvista, sillä esimerkiksi seurueessamme olleen brittiläisen pariskunnan mukaan heidän asuinkaupungissaan Abu Dhabissa kupillinen Kopi Luwakia maksaa noin 40 euroa.

Ja olihan se hyvää. Voimakas, mutta pehmeä maku ei vaatinut maitoa seurakseen, vaan maistui minulle poikkeuksellisesti mustana. Sen verran eettisesti epäilyttävästä kahvista on kuitenkin kyse, että toiste en sitä ostaisi, jos en pysty olemaan täysin varma siitä, että kahvipavut ovat lähtöisin villikissoista häkkikissojen sijaan.

image

Pyöräilyä balilaisten kylien läpi

Kahvittelun ja aamiaisen jälkeen otimme pyörät alle ja lähdimme oppaamme johdolla ajamaan halki Balin sisämaan. Polkea ei juurikaan tarvinnut, sillä suurin osa reitistä oli alamäkeä ja pystyimme siten keskittymään maisemien ihailuun ja nauttimaan viilentävästä tuulenvireestä ilman, että tarvitsi hikoilla polkemisen vuoksi.

Matkalla pysähdyimme balilaisessa kodissa, jossa pääsimme näkemään ja kuulemaan paikallisista tavoista. Oppaamme kertoi muun muassa kivuliaasta tavasta viilata murrosikäisten lasten hampaat tasaisiksi (tämän kuultuani tuijottelin jatkuvasti balilaisten hampaita ja mietin kuinka kauhea kokemus sen on täytynyt olla!) ja siitä, että lapset saavat nimensä sen mukaan, kuinka mones pariskunnan lapsi on kyseessä.

image

Balilla ei voi olla huomaamatta jumalille ja hengille tehtyjä lahjoja, etenkään maahan usein keskelle tietä laitettuja pieniä koreja, joissa on kukkia ja usein myös suitsuke, makeinen ja joskus jopa kolikko. Me pääsimme rakentamaan omat pienet lahjat, ja voin sanoa, että sen korin väsääminen ei ollutkaan mikään helppo homma! Balilaiset tekevät niitä päivittäin kymmeniä, sillä lahjoja annetaan muutaman kerran päivässä, joten jokunen tovi heilläkin touhuun varmasti menee.

Balilaisen kodin jälkeen pysähdyimme muutaman kerran lisää, mutta pysähdykset olivat sivuseikka: parasta pyöräilyssä oli vain istua satulassa, katsella maisemia, nähdä vilauksia paikallisesta arjesta ja vilkutella takaisin lasten tervehdyksiin. Taisin hymyillä koko sen muutaman tunnin, minkä retken pyöräilyosuus kesti.

Lopuksi pyöräilimme vielä riisipeltojen läpi, ennen kuin vaihdoimme menopelin pikkubussiin ja ajoimme lounaspaikkaan. Vaikka tämä oli se retki, jossa pikku-Liza oli mukana, oli päivä silti erinomaisen onnistunut. Tätä retkeä suosittelen kaikille Ubudissa lomaileville!

Mitä: Greenbike Cycling Tours
Missä: Ubud, Bali, Indonesia
Mitä maksaa: 500 000 RP/hlö (n. 35 €) sis. aamiaisen ja lounaan

10 comments
  1. Täytyy kyllä sanoa, että teidän pyöräretki kuulostaa aika erilaiselta ja pikkasen paremmalta kuin meidän! Niitä retkiä on näköjään joka lähtöön. Me vaan otettiin summamutikassa se, mitä hotellilta tarjottiin. Noo ehkä joskus toisen kerran :)

    1. Poikaystävä oli meidän “aktiviteettivastaava” ja googletteli paljon eri retkien järjestäjiä, koska sille ei kelpaa kuin paras ;D Joten tämä(kin) retki meni kyllä aika nappiin :)

  2. Me käytiin Ubudissa myös pyöräretkellä ja se oli ehdottomasti yksi kohokohdista :) Mahtavaa, että innostuit lopulta lähtemään retkelle mukaan. Samaa olen miettinyt sivettikissojen kohtalosta sittemmin useaan otteeseen ja epäilen vahvasti hörpänneeni häkissä elävän kissan jätöksisitä tehtyä kahvia. Samat hampaidenviilaukset ja lasten nimeämiset käytiin myös läpi. Molemmat asioita, joista ei tullut luettua mistään ja olikin mukavaa kuulla paikallisen kertomana heidän tavoista ja kulttuurista. Lähdettiin yllytyshulluina vielä ylämäkikilometreille ja nuo kahdeksan kilometriä veti kyllä viimeistään veteläksi! Lounas maistui tietysti sitäkin paremmalle :)

    1. Tälle retkelle olisin voinut lähteä uudestaankin, sen verran kivaa oli viiletellä alamäkeä alas :) Niin, inhottavaa kyllä jos turisteja huijataan väittämällä kahvin olevan villikissoista peräisin. Mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun hyväuskoisia turisteja viilataan linssiin… :( Huh, ylämäkikilsat olisi jääneet välistä, tasamaa olisi vielä mennyt :D

    1. Mä törmäsinkin tietoa luwakista googletellessani joihinkin artikkeleihin, joissa kritisoitiin Tampereen kissakahvilaa siitä, että on ottanut luwakia myyntiin. Mutta jossakin artikkelissa kahvilan omistaja mainitsi, että heidän tuttunsa käy indonesialaisilla kahvitiloilla tarkistamassa, että Tampereelle tuleva kahvi on eettistä. Mutta sittemminkö luwak on poistunut kahvilan valikoimista kokonaan?

  3. Hei! Kauniita kuvia! Kannatko kameran aina joka matkalle ja joka paikkaan?? Musta välillä tuntuu että ei jaksa raahaa painavaa kameraa joka mestaan, eikä se joka tilanteeseen välttämättä sovi, mut vitsi sillä kyllä saa niin paljon hienompia kuvia kuin puhelimella.

    1. Kiitos Irina! Mä kannan (ainakin reissuilla) aina kameraa mukana, mutta mulla onkin nykyään minijärkkäri juuri sen takia, kun meni hermo raahata isoa järkkäriä mukana. Ja eihän sitä loppujen lopuksi kovin usein tullutkaan otettua mukaan juuri sen painon ja koon vuoksi, ja kuvia tuli otettua vain silloin kun asiakseni lähdin kuvaamaan. Vaikka minijärkkäri ei ihan normaalia järkkäriä voitakaan, niin ainakin kuvia tulee otettua kun kamera mahtuu aina laukkuun mukaan :)

      1. Hei, voitko kertoa minijärkkäristä? Olen kans pohtinut ostoa, sillä kun mieheni ottaa kuvia toimin roudarina. Ja joskus harmittaa ettei kameraa tullut mukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *