Sunnuntai. Mikä ihana sunnuntai.
Tiedätkö sen tunteen, kun jo aamulla herätessä tietää, että tästä tulee hyvä päivä? Kun ei tee mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia niin kuin useimpina aamuina, vaan heti aamusta hymyilyttää ja on energiaa täynnä? Niin kävi minulle tänään, ja oi mikä ihana sunnuntai tämä olikaan – kaikessa tavallisuudessaan.
Sunnuntait ovat minulle kiireettömyydelle pyhitettyjä laiskoja päiviä. En mielelläni sovi mitään menoa viikon viimeiselle päivälle, sillä haluan herätä kiireettä ja ilman aikatauluja. Avata verhot, keittää kahvit ja palata peiton alle juomaan aamukahvini samalla kun päivän ensimmäisten tuntien auringonsäteet leikkivät makuuhuoneen seinällä.
Nyt yllättävä energiabuusti sai minut kuitenkin hyppäämään sängystä jo ennen kahdeksaa, repimään samoin tein lakanat sängystä, laittamaan pesukoneen päälle ja kaivamaan imurin esille jo ennen kuin olin edes laittanut kattilaa liedelle kahviveden keittämistä varten. Yhdistin kännykkäni kaiuttimeen ja laitoin Spotifysta suomalaista musiikkia soimaan. Kohta kaiuttimesta sattumalta kuului tähänkin päivään sopiva Seremoniamestarin Ihana päivä.
Päivinä näinä vois viettää vaik häitä. On pidelly säitä, on ihana päivä.
Paria tuntia myöhemmin nousin kattoterassille päivän toisen kahvikupillisen kanssa, antaen vastapestyn lattian kuivua rauhassa ja toisen pyykkilastin pyöriä koneessa. Siivoaminen ei ole lempipuuhaani, mutta kun kerrankin intoa riitti, oli paras puunata koti lattiasta kattoon. Ja jostain syystä tämä ihana sunnuntai tuntui entistä paremmalta, kun koti tuoksui pesuaineen raikkaalta ja pyykkikori oli tyhjillään.
Istuin terassilla pitkän tovin, kuunnellen lintujen laulua, katsellen satojen oliivipuiden vihreäksi maalaamaa maisemaa ja haistellen tuulen mukanaan tuomaa meren tuoksua. Bougainvillean tiputtamat silkkipaperin ohuet terälehdet tanssivat terassin lattialla tuulen mukana. Olin taas tainnut kastella kukkaa liikaa: oli vaikea muistaa, että niin hentokukkainen kasvi tarvitsi vettä vain harvoin.
Kun keskipäivän aurinko alkoi porottaa liian kuumasti, palasin takaisin sisälle ilmastoituun viileyteen. Enää ei ollut mitään tekemättömiä kotiaskareita, joten päätin jatkaa rennosti ottamista: kävin pitkäkseni sohvalle, pistin kuulokkeet korville, laitoin äänikirjan päälle ja siirryin John Irvingin Oman elämänsä sankari -kirjan mukana 1940-luvun Maineen.
Vitsit, että minä olen hurahtanut äänikirjoihin! Kuuntelen kirjaa kun siivoan, laitan ruokaa, meikkaan aamuisin, ajan autoa, käsittelen valokuvia blogijuttuja varten tai vain löhöilen sohvalla. Ja erityisesti nukkumaan mennessä, joka ikinen ilta. Itse asiassa voisin kuunnella äänikirjoja vaikka koko päivän.
Mietin käyväni polkupyöräretkellä tai uimassa, mutta kuulin aallokon olevan sen verran kovaa, että punaiset liput liehuvat Kreetan pohjoisrannikolla. Liekö edes koko rannikolla, mutta en viitsinyt lähteä katsomaan – kuten en viitsinyt lähteä pyöräilemäänkään. Olin edellisenä viikonloppuna pyöräillyt varmaan viitisenkymmentä kilometriä ja eilenkin tehnyt päälle kymmenen kilometrin mittaisen iltalenkin, joten oli helppo sen syyn varjolla vain jäädä kotiin. Tänään olisin vain kotona.
Kun Thomas tuli töistä, elettiin Mainessa jo 1950-lukua. Mietimme hetken verran illallisen kokkaamista, mutta kumpaakaan ei oikein huvittanut, joten salaatti saisi riittää illalliseksi. Avasimme pullollisen kreetalaista valkoviiniä ja katsoimme kattoterassilta, kun aurinko laski vuorten taakse. Tänään auringonlasku oli kirkkaan punainen, aivan kun vuoret olisivat olleet tulessa. Ilta oli täydellinen.
Illan hämärtyessä juttelimme siitä, että ylihuomenna tulisi tasan vuosi siitä kun lähdimme Kööpenhaminasta. Tiesimme silloin, että edessämme olisi seikkailu, mutta että se johdattaisi meidät tänne, omaan paratiisiimme. Tänne, jossa jopa ihan tavallinen ja laiska sunnuntai on ihana sunnuntai – ja jopa siivouspäivä on ihana päivä.
Oli terassi, ranta tai ihan pihamaa, mä osaan pitää kivaa, ha, ja se on ihanaa.
Ihana päivä, ihana päivä, ihana päivä, ihana päivä…
8 comments
Ihana sunnuntai ja aivan ihania kuvia. Sunnuntait ovat minulle jotenkin vaikeita päiviä. En ikinä tiedä mitä tehdä, se on ikään kuin ylimääräinen välipäivä. Tosin nyt äitiyslomalla sunnuntai on päivä siinä missä muutkin.
Kiitos, Hanna-Mari! Voi, eihän sitä sunnuntaina tarvitse tehdä mitään, nauttia vain laiskottelusta jos ei muuta tekemistä ole :) Äitiyslomalla toki sunnuntaisinkin taitaa olla kädet täynnä tekemistä :)
Meillä on ollut ihan samat fiilikset sunnuntaina :D
Näyttää kyllä niin ihanalta paikalta olla ja elää… voi lämpöä… pian se katoaa täältä koto Suomesta!
Täällä on välillä liiankin kuuma, mielelläni lahjottaisin osan sinne Suomeen! :)
Ihanan kuuloinen päivä ja upeat kesäkuvat! Omassa arjessa harvoin on vapaita viikonloppua, kiitos lasten pelien yms. Sitten kun sellainen tulee, sitä kyllä osaa arvostaa. -Katta /Arki(paska)ruokaa
Kiitos Katta! Harrastusten täyteisessä lapsiperheessä aikatauluttomuus on varmasti harvinaista herkkua, mutta hyvä, että edes silloin tällöin saat sinäkin nauttia laiskottelusta :)
Nuo kiireettömät päivät ovat ihania. Meillä pyritään harrastamaan juuri tuollaisia päiviä vähintään se kerran viikossa. Laiskotellaan ja lorvitaan. Ja jos saadaan jokin boosti siivota tai lähteä johonkin, niin sehän sopii, kunhan ei ole tiukkoja aikatauluja ja pakkosuunnitelmia. Hetken mielijohteesta tehdyt asiat ovat yleensä parhaimpia.
Minäkin tykkään tehdä asioita hetken mielijohteesta, spontaanius tosiaan tekee niistä usein parempia :) Ihana juttu, että teilläkin harrastetaan laiskoja päiviä, ja jopa joka viikko! Mahtavaa!