Kahville mummolaan! Siltä tuntui, kun astuin sisälle Mormors-kahvilaan ja nimensä mukaan sitä fiilistä tämä ihastuttava kahvila hakeekin. Kun aurinkoisena lauantai-iltapäivänä Nyhavnin kuppilat on niin täynnä, että istumapaikkaa on lähes mahdotonta löytää ja kahvihetki siinä ihmispaljoudessa on kaikkea muuta kuin rentouttava elämys, on muutaman korttelin päässä sijaitseva Mormors rauhallisuudessaan ja kodikkuudessaan juuri sitä, mitä kaiken kiireen ja vilinän keskellä kaipaa.
Mormors sijaitsee Bredgadella, aivan Amalienborgin ja Marmorikirkon tuntumassa: keskustassa, mutta sen verran rauhallisella kadulla, että aivan kaikki turistit eivät sinne eksy. Kahvila on sisustettu mummomaiseen kodikkaaksi ja pienet yksityiskohdat, kuten kukkatapetti, pitsiset maljakonaluset ja kauniit sokerikot, saa sydämen sulamaan ja kaipaamaan omaa mummoa siellä kaukana Kuopiossa. Suuret kirjahyllyt ovat täynnä tavaraa, aivan kuten monilla isoäideillä on tapana kerätä hyllyille muistoja ja posliiniesineitä. Näissä kylläkin on hintalaput, mutta fiilis on silti sama.
Tilasimme kevyeksi lounaaksi täytetyt voileivät: minulla täytteenä oli tonnikalamousse, Tompalla perinteisempi kinkku-juusto. Lisäksi tilasin pienen latten ja Thomas otti aivan ihanaa kamomillateetä. Ostokset teki yhteensä n. 160 kruunua, eli himpun verran yli 20 €, mikä ei ole ollenkaan paha hinta.
Hieman olin kylläkin pettynyt omaan leipääni ja kaipasin vaikka suolaa ja pippuria antamaan makua hieman mauttomaan tonnikalamousseen. Kinkku-juustoleivässä oli sinappia, mikä toi siihen mukavasti makua ja teki siitä varteenotettavan vaihtoehdon minun seuraavaksi lounaaksi Mormorsissa. Valikoimissa on myös mm. keksejä, muffineja ja skonsseja, mutta ne jäivät tällä kertaa isoäidin muiden vieraiden syötäviksi.
Kahvilan tunnelma ja rauhallisuus teki meihin molempiin vaikutuksen. Voisin hyvin kuvitella tulevani tänne vaikka läppärin tai kirjan kanssa istuskelemaan ja nauttimaan tämän kiireettömän mummolan antimista ja tunnelmasta.
Vaikka sisustus on aika kitsch, Thomas ihastui kahvilaan jopa minua enemmän: vielä monta tuntia myöhemmin hän kävi läpi kahvilan mielenkiintoisia yksityiskohtia (50-luvun lehdet! vanhat tavarat! vanhat tanskalaiset biisit! se kodikkuus!) ja sanoi odottavansa jo, että pääsee rentoutumaan isoäidin kodin rauhaan pian uudestaan. Niinhän se on, että ei ole mummolan kahvipöydän voittanutta!
