Kirjoita hakusana ja paina enteriä.

18 x viimeisin (ajatukset pois koronasta!)

Olen tehnyt linjauksen, että en käsittele blogissani tai muutenkaan sosiaalisen median kanavissani maailmaa kuohuttavaa koronavirusta. Mediassa on siitä jo aivan tarpeeksi juttua muutenkin, eikä minulla ole foorumeilla käytyihin keskusteluihin mitään lisättävää.

Olen ottanut viruksen suhteen hyvin lungisti, mutta nyt on pakko sanoa, että hieman on alkanut huoli hiipiä puseroon. Kreetalla tilanne on paljon parempi kuin Pohjoismaissa (eilen vahvistettiin saaren ensimmäinen tapaus, jossain Iraklionin tienoilla ja siis kaukana Haniasta), mutta totta kai olemme seuranneet Suomen ja Tanskan tilannetta. Myös vaikutukset matkailuun huolettavat, asummehan suureksi osaksi matkailusta elävällä saarella.

Untitled

Tänään huoli myös omasta terveydestä kasvoi – kuulunhan vastikään todetun astman vuoksi riskiryhmään – ja päätin lähteä töistä kotiin kesken työpäivän. Tuntuu, että meidän 300 henkilön avokonttorissa ei ole tiedottamisesta, tarjolle tuoduista käsidesipulloista, hengityssuojaimista ja otsakuumemittareista huolimatta suhtauduttu riittävällä vakavuudella, ja se on alkanut huolestuttaa sekä minua että läheisiä työkavereitani huomattavasti enemmän kuin vielä jokunen päivä sitten. Yksi päätti jo tänään tehdä töitä kotoa käsin.

Palasin siis kotiin läppärilaukku kainalossa, valmiina tekemään tästä lähtien töitä kotoa käsin. Työsähköpostin lähetetyt-kansiossa on viimeisin viesti esimiehelleni Tukholmaan: I might be overreacting but I will work from home the next couple of days. Better safe than sorry!

Nyt illaksi halusin jotain kevyttä ajateltavaa – ja sitä haluan tarjota myös teille. Päädyin lukemaan Sara Tickle -blogista 18 x viimeisin -postauksen, ja nappasin postausidean siitä. Nyt jos milloin on mukava pistää aivot narikkaan ja miettiä jotain täysin turhanpäiväistä. Ja teillehän tämä tarjoaa pienen tirkistelyreiän bloggaajan elämään, hah!

Untitled

Viimeisin…

Tv-sarja: Tällä hetkellä katson Homelandin kahdeksatta kautta. Sitä ennen katsoin vauhdilla Jenkki-Shamelessin päätöskauden.

Ruoka: Tonnikala-wrap. Se onkin ainoa, mitä olen tänään syönyt, ja kello on puoli kahdeksan illalla… Nykyisen työni myötä minulla ovat menneet ruokailutottumukset alamäkeen: toisinaan on niin kiirettä, että ruokailu unohtuu, ja rauhallisempina päivinä ei tule nälkä kun kroppa on tottunut vähäiseen syöntiin työpäivän aikana. Mutta illallista en skippaa: eilen söin itse tekemää kasvislasagnea, avokadoa ja kurkkua!

Uni: Eilen palasin töihin noin viikon loman jälkeen ja sitä edeltävänä yönä näin työunia, joihin myös heräsin useamman kerran. Onko tämä muillekin tuttua, että työjutut hiipivät mieleen loman loppumista edeltävänä iltana tai yönä?

Moka: Muutama viikko sitten meidän kaikki viisi tyttökissaamme leikattiin. Ennen Thessalonikin reissua leikkasin yhden kissan vatsasta törröttävän tikkilangan lyhyemmäksi, koska pelkäsin kissan yrittävän repiä sitä irti pestessään itseään. Kun muutamaa päivää myöhemmin tulimme reissusta takaisin kotiin, oli leikkaushaava auennut parin sentin mitalta hieman. Eläinlääkärin mukaan syynä on saattanut olla juurikin langan lyhentäminen. Stupid me!

Biisi: Töistä kotiin ajaessani radiosta tuli Billie Eilishin Everything I wanted. Volyymit nousee aina, kun sen kuulen!

Untitled

Kohtaaminen: Lounastauolla vakiokahvilani ohi kulki töiden kautta tuttu herra. Nakutin ikkunaan niin lujaa, että hän huomasi minut ja työkaverini, ja ilokseni hän poskipusujen jälkeen liittyi seuraamme kahville. Istuimme pitkät tovit jutellen niitä näitä, ja jossain vaiheessa huomasin myhäileväni itsekseni: täällä minä olen kahvilla kahden kreikkalaisen kanssa, kahvilassa jonne ei varmasti kukaan turisti koskaan löytäisi. Sinänsä hassu ajatus, mutta tuntui hyvältä tajuta, että olen saanut kreikkalaisia kavereita ja olen päässyt edes pikkiriikkisesti osaksi paikallisten Kreetaa.

Ostos: Ostin Thessalonikista monikäyttöisen kahvimukin. Siis kestävämmän version kahviloiden take-away -kupeista, ja siihen nykyään pyydän kahvilassa cappuccinoni kertakäyttöisten kuppien sijaan.

Meikki: Käytän huulipunaa lähes joka ikinen päivä kun meikkaan, ja laitan huulipunan aina viimeiseksi. En tykkää lisäillä huulipunaa päivän mittaan, joten käytän superkestäviä huulimaaleja. Suosikkejani ovat Maybellinen Superstayt.

Leffa: Olen todella huono katsomaan leffoja… Viimeksi aloitin katsomaan Laundromat-leffaa, mutta tylsistyin ja rupesin katsomaan No strings attached -hömppää. Kesti kolme iltaa, ennen kuin pääsin leffan loppuun.

Onnistuminen: Olen oikeasti petrannut blogin päivittämisessä, niin kuin vuoden alussa itselleni lupasin. Ja nyt todella tuntuu siltä, että bloggausinto on palannut ihan oikeasti. Jes, olenkin kaivannut tätä!

Herkku: Tonnikala-wrapin jälkkäriksi söin riisipiirakkaa muistuttavan lichnarakia-leivonnaisen.

Untitled

Podcast: Jetlagissa! En juuri muita podcasteja kuuntelekaan.

Appsi: (Sivuhuomautuksena pakko mainita, että minua ällöttää sana appsi – se vaan on niin huonoa suomea kuin olla vain voi! Miksei sovellus kelpaa? Tai vaikka sitten appi tai äppi??) Viimeisin lataamani sovellus on parin kuukauden takaa “Start Running”. Muutaman viikon kävin juoksentelemassa sovelluksen tahtiin, mutta sen jälkeen olen ollut flunssassa on/off. Yritän palata juoksuharjoitusten pariin piakkoin!

Treeni: Samainen Start Running -sovellus paljastaa, että edellisen kerran kävin ottamassa joitakin juoksuaskelia 18. helmikuuta. Reilu kolme viikkoa sitten siis…

Instagram crush: Ei sinänsä crush, mutta tykkään seurata Kreeta-kuvia täynnä olevasta @perfectchania -tilistä. Kivaa inspiraatiota itsellekin, vaikkakin monet paikoista ovatkin jo entuudestaan tuttuja.

Vaate: Kun tulen kotiin, vaihtuu vaatteet heti kotiasuun: legginssit ja iso neule. Kotikäyttöön tarkoitettuja neuleita minulla onkin muutama – jostain syystä kaikki joko sinapinkeltaisia tai beigejä.

Aktiviteetti: Villasukkien kutominen. Nyt kesän korvilla mietin, pitäisikö jo alkaa neuloa seuraavan talven varalle, vai kenties keksiä jonkin muu kesäaktiviteetti…

Kirja: Viimeisin kokonaan kuunneltu (en nykyään enää lue, kuuntelen vain) on Elizabeth Stroutin Kaikki on mahdollista. Tällä hetkellä kuuntelussa aivan loppusuoralla on Eeva Vuorenpään Arvet – Romaani sotavuodesta 1941. Voin suositella molempia!


Piditkö lukemastasi?
Seuraa blogia Instagramissa | Blogit.fi:ssä | Facebookissa | Bloglovinissa


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.