Muutaman päivän takaisessa postauksessa hyppäsin jo Hua Hinistä Prachuap Khiri Khaniin kertomatta juurikaan ajastamme reissumme ensimmäisessä rantakohteessa, vaikka onhan minulla toki Hua Hinistäkin jotain kerrottavaa. Olen reissannut Thaimaassa useita kertoja, mutta en ollut koskaan aikaisemmin käynyt Hua Hinissä, joten odotin mielenkiinnolla tähän monien suomalaisten suosiossa olevaan kylään tutustumista.
Saavuimme siis Hua Hiniin vietettyämme reissun kaksi ensimmäistä yötä Bangkokissa (lue lisää). Oikeastaan ainoa syy, miksi ylipäänsä menimme Hua Hiniin, oli se, että sedälläni ja hänen naisystävällään on siellä talo ja he sattuivat olemaan paikalla vielä muutaman päivän ennen Suomeen paluutaan. Vietimme pari päivää heidän upeassa talossaan, nautimme heidän uskomattomasta vieraanvaraisuudestaan ja maaseudun rauhasta. Kävimme pyöräilemässä läheiselle temppelille, pulahdimme silloin tällöin uima-altaaseen viilentymään, nukuimme vihdoin matkaväsymyksen pois sekä söimme ja joimme hyvin.
Pari päivää meni nopeasti, emmekä olleet ehtineet miettiä seuraavaa siirtoamme. Emme olleet nähneet itse Hua Hinin kaupunkia vielä juuri lainkaan, joten päätimme varata hotellihuoneen viikoksi ja jatkaa rentoutumista sukulaisteni lähdettyä kohti lumisateista Kuopiota.
Ja voi pojat, kyllä me sitten otettiinkin rennosti! Ei pakollisten nähtävyyksien kiertämistä, ei herätyskelloja, ei kiirettä minnekään – vaan pelkkää laiskottelua, aamiaisen syöntiä sängyssä, ruokalepoja, ilta-uinteja ja auringonlaskumojitoja.
Ja tunnustan: kävimme viikon aikana minun toiveestani kolme kertaa Starbucksissa. Myös paikallinen Mäkki tuli kokeiltua ja Burger Kingissäkin kävimme jäätelöllä. Oops! Tutut kiusaukset eivät jätä rauhaan Thaimaassakaan. Muuten kyllä söimme enimmäkseen thairuokaa, kuten kuvassa näkyvää suosikkiruokaani morning glorya.
Ei Hua Hinin keskustan ranta, eikä hotellimme lähin ranta nelisen kilometriä keskustasta etelään tehneet meihin kovinkaan suurta vaikutusta, joten parin hotellimme altaalla vietetyn päivän lisäksi löhöilimme pari päivää noin 13 kilometrin päässä olevan Sai Noin rannalla olevalla beach clubilla. Suurten aaltojen vuoksi emme kertaakaan uskaltautuneet mereen, vaan pysyttelimme altaan reunalla.
Yhtenä iltana taistelimme yleensä jo yhdeksän aikaan hiipivää väsymystä vastaan, pistimme rinkasta löytyvät parhaimmat vaatteet ylle ja otimme tuktukin Saxophone Loungeen kuuntelemaan elävää musiikkia ja pelaamaan biljardia. Hauskasta illasta huolimatta jaksoimme vain puoleenyöhön saakka, jolloin jatkuvan kuumuuden ja kosteuden aiheuttama uupumus vei viimein voiton ja jouduimme palaamaan hotellille nukkumaan pitkät yöunet jälleen kerran.
Kaiken edellä mainitun lisäksi viikkoon mahtui myös lukuisia tuktuk-kyytejä, hassu videohaastattelu, paljon tuttuja Thaimaan hajuja, ärsyttäviä räätäleiden sisäänheittäjiä, hierontoja, kymmeniä käveltyjä kilometrejä, suuret määrät aurinkorasvaa, nyrkkipyykkiä, monta tölkkiä Pepsi Maxia ja satoja hymyjä. Mutta mikä parasta: vaikka Hua Hin jäikin taakse, näitä kaikkia – ja paljon muuta! – Thaimaa tulee tarjoamaan vielä mielin määrin.
Hua Hin, olet värikäs, monipuolinen ja paljon kaikkea, mutta et kuitenkaan päässyt Thaimaan suosikkikohteideni listalle. Paratiisin etsintä jatkuu.
Oletko käynyt Hua Hinissä? Mitä pidit?
2 comments
En ole käynyt mutta jotenkin aavistelisin että tuntemukset olisi samoja kuin sulla.
Nämä Thaimaan turistikohteet eivät taida kovin paljoa toisistaan erota: sama tarjonta ja sama meno joka paikassa. Jotkut tykkää, ja muutama päivä menee ihan mukavasta, mutta sitten alkaa kaivata jotain autenttisempaa.