Mitä tekee ulkosuomalainen Suomessa? Eli miniloma Kuopiossa

Pitkäperjantai. Herään tokkuraisena ja katson hämmentyneenä kelloa: melkein yksitoista. En edes muista milloin viimeksi olen nukkunut näin myöhään, mutta ilmeisesti nyt oli aika kuitata viime viikkojen univelka. Edellinen viikonloppu meni Kuopiossa, enkä ollut saanut nukuttua matkaväsymystäkään vielä kokonaan pois. Pää tuntuu oudolta pitkien unien ja eilisen migreenin vuoksi.

Syön aamiaisen ja päätän lähteä salille karistamaan tokkuraisuuteni. Ulkona on harmaata ja sateista, eikä keväisestä auringonpaisteesta ole tietoakaan. Treenin jälkeen menen kadun toiselle puolelle kahvilaan ja istun ikkunan ääreen katsomaan masentavaa harmautta. Alan käydä läpi viimeviikkoisen Kuopion reissun kuvia ja ajatukset palaavat noihin kylmiin, mutta pirteän aurinkoisiin alkukevään päiviin. Huomaan toivovani, että olisin vieläkin Kuopiossa.

Olin Kuopiossa neljä yötä, minkä huomasin olevan aivan liian lyhyt aika etenkin kun ensimmäinen päivä meni sairastaessa. Takaisin Kööpenhaminaan ja töihin palattuani työkaverini kysyi olinko käynyt torilla syömässä lihapiirakoita. En ollut. Entäs Matkuksen ostoskeskuksessa? En ollut käynyt sielläkään. Enkä edes käynyt pitkillä kävelylenkeillä upeassa Suomen luonnossa, niin kuin olin suunnitellut maaliskuun talviaiheisten Instagram Travel Thursday -postausten innoittamana.

Mitä minä sitten tein? Mitä tekee ulkosuomalainen käydessään pikalomalla kotimaassaan?

Sukkuloi sukulaiselta sukulaiselle

Koska torstaina en päässyt äitini kotoa sohvan pohjalta lähiapteekkia pidemmälle, sain luokseni vierailulle siskoni ja hänen kolme ihanaa tytärtään. Perjantaina oli vuorossa isovanhempien luona vierailu, ja lauantaina isän luona lounastaminen. Sunnuntaina ehdin vielä nähdä valloittavaa kummipoikaani ennen lentoni lähtöä. Näiden muutaman päivän aikana ehdin kyllä nähdä kaikkia, mutta olisihan sitä toivonut, että olisi ollut aikaa tehdä toinenkin kierros.

Syö, syö ja syö vielä lisää

Ruisleipää lukuun ottamatta minulla ei ole kovinkaan suuri tarve syödä suomalaista ruokaa Suomessa käydessäni, sillä tanskalainen ruoka ei siitä kovinkaan paljoa eroa. Herkut taas on asia erikseen, ja suklaata, karkkia ja muuta makeaa tulee syötyä Suomessa aina aivan liikaa. Ja pitihän sitä Hesburgerissakin käydä – ihan vain sen takia, kun sitä ei muualta saa.

Ihailee Suomen upeaa luontoa

Kyllä minä yritin käydä luonnossa kävelyllä, ihan niin kuin suunnittelin. Mutta kevätaurinko oli sulattanut lumen luistinradaksi, eikä luontopoluilla kävely ollut kovinkaan rentouttava elämys kun sai pelätä liukastuvansa ja murtavansa muutaman luun alastulossa.

Kaapin perältä löydetyt vuosia vanhat Uggit eivät tainneet olla parhaat kengät liukkaalla kävelyyn: alla olevassa kuvassa olevan jäisen mäen pääsin alas ehkä kymmenessä minuutissa, ja sitten sormeni olivatkin jo jäätyneet kalikoiksi ja päätin kääntyä takaisin. Varusteeni eivät siis olleet lainkaan säähän sopivat. Mutta kaunista oli silti, ja päätin, että ensi talvena en jätä Suomen reissua niin myöhäiseksi, että talvi on jo alkanut muuttua kevääksi.

Mitä muuta sitä ehtii muutamassa päivässä tehdä? Eipä juuri muuta. Aika menee aina niin nopeasti, etenkin kun sitä on hyvin rajallisesti. Töiden vuoksi Suomessa ei niin vain lähdetä käymään milloin vain, vaikka se maantieteellisesti onkin niin lähellä Tanskaa. Tai niin kuin olen tainnut aikaisemminkin sanoa: Suomi on kyllä lähellä, mutta Kuopio ei.

Mutta kuten aina, oli Suomessa ihana käydä – ja tämä miniloma Kuopiossa tuli tarpeeseen. Olihan edellisestä kerrasta aikaa jo yli neljä kuukautta.