Olen ollut Espanjassa nyt muutaman päivän yli kuukauden, ja siitä ajasta kolme viikkoa uudessa kodissamme Palmassa. En voi väittää, että tämä alkuaika Espanjassa olisi ollut todella mielenkiintoista ja jännää, ja että kokisin täällä jatkuvasti kaikkea mielettömän mahtavaa, sillä niin ei ole ollut. Ehkä niin kylläkin saattaisi olla, jos minulla vain olisi energiaa riittävästi, mutta tällä hetkellä elämä on vain työn ja kodin välillä suhaamista.

Asiat on kyllä periaattessa paremmin hyvin: kuten edellisessä Mallorca-postauksessa jo kerroin, on Palma upea kaupunki ja meillä on todella kiva asunto, jonne on ihana palata työpäivän päätteeksi. Olen kiitollinen, että saimme tämän mahdollisuuden asua talven kauniilla Mallorcan saarella, tehden töitä mielenkiintoisessa ja sydäntäni lähellä olevassa matkailubisneksessä. Kaiken pitäisi siis olla hyvin, eikö?

image

image

Jostain syystä sopeutuminen ja kotiutuminen on tällä kertaa kestänyt kauemmin kuin koskaan aikaisemmin asettuessani asumaan uuteen paikkaan. Jostain syystä en olekaan innostunut uudesta työstä niin paljon kuin olin kuvitellut. Jostain syystä olen ollut nämä viikot niin uupunut, että energiaa ei ole yksinkertaisesti ollut mihinkään muuhun kuin töissä käymiseen ja nukkumiseen. Enkä nyt puhu mistään pienestä väsymyksestä, vaan sellaisesta kokonaisvaltaisesta voimattomuudesta, mikä vapaapäivinä pakottaa minut pitkät yöunet nukuttuani takaisin peiton alle useaksi tunniksi, jo heti aamiaisen syötyäni.

Onkohan se niin, että iän karttuessa sopeutuminen ottaa pidemmän ajan? Että kun asuinmaa ja työpaikka vaihtuu kertarysäyksellä, on se kolmenkympin tällä puolella sen verran suuri shokki, että siitä toipumiseen menee viikkoja? Vai kärsinkö vain syysväsymyksestä, siitäkin huolimatta, että täällä aurinko jaksaa edelleen paistaa?

image

image

Jatkuvasta uupumuksesta ja koko kroppaa pakottavasta väsymyksestä huolimatta olen kuitenkin osannut nauttia pienistä asioista, joita tämä uusi asuinpaikkamme on eteeni tuonut:

Alakerran kahvila on ollut suuren suuri pelastus netittömyyteen. Meillä kun ei edelleenkään ole kotona nettiä, ja puhelimen neljä gigaa tyhjeni reilussa viikossa, on asuinrakennuksemme alakerrassa sijaitseva kahvila nopeine nettiyhteyksineen ja halpoine juomineen ollut meidän ahkerassa käytössä. Ja aamuisin kahvila pelastaa aamupalamme uunituoreella leivällä.

Nousevien lentokoneiden katsominen omalta parvekkeelta on pimeiden iltojen huvia. Espanjan kolmanneksi suurin Palman lentokenttä sijaitsee vain kymmenen kilometrin päässä, joten koneiden noustua kerrostalomeren yläpuolelle näkyvät ne meille helposti. Istummekin parvekkeella lähes joka ilta jutellen, noita lentäviä valoja katsellen ja ehkä lasilliset viiniä juoden.

image

imageSurffiravintola Palman Santa Catalinan kaupunginosassa

Työpaikan salaattilounas on paras lounas! Vain 2,50 euroa maksava monipuolinen salaattibuffet on ruokavalioni pelastus, sillä esimerkiksi suosimassamme illallispaikassa San Juanin kauppahallissa ei ole salaattia lainkaan tarjolla. Kun syö terveellisen lounaan, voi illalla sitten hyvällä omalla tunnolla herkutella pinchoilla ja lasillisella viiniä – eikö?

Pyykinpesukone kotona tuntuu luksukselta, jota ilman olimme koko Kööpenhaminassa vietetyt kaksi vuotta. Nyt ei tarvitse suunnitella pyykinpesua etukäteen, varata pyykkivuoroja ja kantaa pyykkikassia minnekään. Ja plussaa myös siitä, että enää ei tarvitse keksiä jutunjuurta sattuessani pyykkitupaan samaan aikaan naapureiden kanssa!

ValldemossaValldemossa

Mallorcan pienet kylät on vielä toistaiseksi Valldemossaa lukuun otamatta näkemättä, mutta edellisestä Mallorcan reissusta tiedän, että ympäri saarta on paljon upeita paikkoja odottamassa vierailujani. Valldemossa oli yhtä ihana kuin muistinkin, ja sielläkin tulee varmasti käytyä useammankin kerran, pääsenhän sinne paikallisbussilla lähes kotioveltani puolessa tunnissa.

Eiköhän tämä uupumuskin pian hellitä, ja pääsen nauttimaan Espanjassa asumisesta täysillä. Mutta sitä odotellessa nukun pienet päiväunet.

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Espanjan huipulla: Teneriffan Teide
Cocktaileja Playa del Inglesin kattojen yllä
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

10 kommenttia

  1. Susanna

    28.10.2016 at 20:57

    Aurinkoiset palmukadut näyttää tosi kivalta :) ite ehdin nähdä ne vaan iltamaisemissa

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.10.2016 at 19:23

      Mielestäni kaupunki näyttää vielä upeammalta iltavalaistuksessa, mutta eihän näissä aurinkoisissakaan näkymissä mitään vikaa ole :)

      Reply
  2. Susanna

    28.10.2016 at 20:56

    Tsemppiä. Se on hyvä että siellä aurinko paistaa, itse kävin just Tanskassa ja siellä oli kyllä tosi harmaata ja pilvistä..
    Aivan kuten Saksassakin lähellä Tanskaa samanlainen sää ja Ruotsissa kans. Voi se ollakin syysväsymystä, jos on pitkään kohteessa jossa on vaikkapa sateista ja pilvistä kestää jonkin aikaa tottua aurinkoon tai näin olen kokenut. Ite olin aika väsynyt kesällä Italiassa jatkuvaan +40C helteeseen, mutta toisaalta mieluummin ottaisin helteet kuin jatkuvan pilvisyyden tai kylmyyden

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      30.10.2016 at 19:41

      Kiitos tsempeistä! :) Mä voin vain kuvitella, kuinka harmaata ja pilvistä Tanskassa tällä hetkellä on! Ja sitä jatkuukin sitten kesään saakka, sinne kun ei yleensä edes tule sen kummempaa talvea. Ja olen ihan samaa mieltä, että mieluummin minäkin ottaisin helteet kuin kylmyyden! Pilvisyys ja jopa sade silloin tällöin ei haittaa, mutta kylmyys! Ei kiitos :D

      Reply
  3. Marimente

    18.10.2016 at 14:34

    Onneksi uupumuksesta huolimatta olet löytänyt arjen pieniä iloja uudesta asuinympäristöstä! Mulla on myös työn alla ‘kuinka olen sopeutunut Venetsiaan’ -aiheinen postaus, pian kahden vuoden täällä asumisen tiimoilta. Kuten mainitsit, uskon että ikä alkaa myös vaikuttaa sopeutumiseen, kun parikymppisenä vielä kaikki kävi ja oli ok, no worries :) Tsemppiä sinne, ja pikku päikkärit muuten auttaa kummasti!

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      19.10.2016 at 03:58

      Kiitos tsempeistä! :) Nuorempana sitä vaan meni, ja siellä sitten oli, innoissaan uudesta asuinympäristöstä. Nyt tuntuu että on alkanut suhtautua kaikkeen muutenkin vähän turhan vakavasti ja muutoksen pitäisi aina olla parempaan – enää ei pelkkä uuden kokeminen aina riitäkään syyksi. Voi vanhuus sentään! :D Kiva olisi kuulla ajatuksiasi Venetsiaan sopeutumisesta!

      Reply
  4. Meri / Syö Matkusta Rakasta

    17.10.2016 at 20:44

    Tsemppiä, eikäöhän se siitä lähde rullaamaan! Täällä toinen väsynyt, tää Suomen talvi ja uusi työ mullakin vie kyllä mehut melko tehokkaasti.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      18.10.2016 at 05:47

      Kiitos Meri! Joo, eiköhän tämä tästä pikku hiljaa helpota, kunhan vain tottuu taas uuteen. Tsemppiä myös sinulle! Uusi työ uuvuttaa aina aluksi, ja eiköhän siihen talveenkin pikku hiljaa taas totu :D

      Reply
  5. irja pietarinen

    17.10.2016 at 15:39

    paljon mukavaa on tarjolla

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog