Jos käy Kreetalla näkemättä Knossosta, on kuin kävisi Egyptissä näkemättä pyramideja, sanotaan. Olen käynyt Iraklionin kupeessa sijaitsevilla minolaisen korkeakulttuurin keskuksen raunioilla kesällä 2010 ja nyt, lähes kahdeksan vuotta myöhemmin, oli aika nähdä Knossos jälleen. Ensimmäinen kerta ei ollut tehnyt tähän historiatumpeloon vaikutusta, mutta ehkä toisella kerralla näkisin rauniot kiinnostavammassa valossa?
Knossos lyhyesti
Knossoksen alueella arvioidaan olleen asutusta 7000-3000 vuotta eaa. alkaen, mutta sen kukoistuskausi oli noin 1000-luvulla eaa., jolloin alueella sijaitsi minolaisen kulttuurin keskuksena toiminut palatsi ja sitä ympäröivä kaupunki. Minolainen kulttuuri oli hyvin kehittynyt ja aikakauden kaupungeissa oli muun muassa viemäröinti ja juokseva vesi. Knossoksen viimeiseksi jäänyt palatsi oli valtava sokkelo satoine huoneineen, ja uskotaankin, että sana labyrintti olisi saanut täältä alkunsa.
Knossoksen rauniot löydettiin vuonna 1878. Englantilainen tutkija Arthur Evans aloitti alueen arkeologiset kaivaukset vuonna 1900, ja vuosien saatossa hän entisöi raunioita radikaalisesti. Sittemmin monet ovat kritisoineet ennallistamista, mutta ainakin maallikon on helpompi saada edes jonkinlainen käsitys tuhansia vuotta vanhasta palatsista, kun alueella on muutakin kuin vain kasa kiviä.
Kun retkipäivän aamuna vetäisin verhot syrjään iraklionilaisessa hotellihuoneessa, oli kaupungin ylle avautuva näkymä sumuisen ruskea. Ihmettelin sumun väriä, ja vielä enemmän ihmettelin avatessani kännykän sääsovelluksen: maiseman värin syynä ei ollut sumu, eikä edes savusumu, vaan laajalle levinnyt pöly. Afrikka oli siis muistuttanut maantieteellisestä läheisyydestään viskaamalla Euroopan etelälaidalle runsain mitoin Saharan hiekkapölyä.
Aamiaisen jälkeen luovutin huoneeni ja kävelin pölyisen kaupungin läpi bussiasemalle. En ollut jaksanut ottaa selvää Knossokselle vievän bussin reitistä ja hotellia lähimmän pysäkin sijainnista, vaan ajattelin olevan helpointa hypätä bussin kyytiin lähtöpysäkiltä. Ostin 3,40 euroa maksavan meno-paluulipun, hain kahvilasta aamukahvin ja istuuduin odottamaan. Vaikka oli vasta aamupäivä, oli sirocco-tuulen ansiosta lämpimämpää kuin edellisenä päivänä ja t-paidassa tarkeni tuona maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina mainiosti.
Knossos sijaitsee noin kuuden kilometrin päässä Iraklionin keskustasta, joten taksilla tai bussilla matkan taittaa nopeasti. Edellisestä käynnistäni mieleeni oli jäänyt se, kuinka pöllyävän kuivaa ja epämiellyttävän kuuma Knossoksessa oli ollut. Ajattelin maaliskuun alun olevan miellyttävämpi vierailuajankohta, mutta kuumuudelta ja pölyltä en tälläkään kertaa säästynyt. Kuinka ihmeessä täällä jaksaa kierrellä elokuun armottomassa auringonpaahteessa, mietin kävellessäni raunioilla etsien varjoisaa huilahduspaikkaa.
Tällä kertaa aurinko ei edes kunnolla paistanut pölypilven takaa, mutta Afrikasta virrannut painostava kuumuus ja talven jäljiltä helteeseen tottumattomuus aiheutti sen, että pistin mutkat suoriksi. Olisin halunnut nähdä kuningattaren huoneen delfiinimuraaleineen, mutta luovutin kun en löytänyt sitä sieltä, missä sen mielestäni olisi pitänyt olla. Olinhan nähnyt sen silloin kahdeksan vuotta sitten, eiköhän se riitä.
Minua, kouluajoista lähtien historian ikävystyttäväksi kokenutta, ei Knossos saanut tälläkään kertaa innostumaan. Jos seurassani olisi ollut joku, joka olisi kertonut Knossoksen historiasta niin elävästi, että olisin pystynyt kuvittelemaan ympärilleni aikansa loistokkaan palatsin, kuulemaan tuntemattomalla kielellä puhutun puheensorinan kaikuvan rakennuksen saleissa ja näkemään teatterialueelle esitystä katsomaan kerääntyneet ihmiset, olisi kokemus ollut varmasti paljon antoisampi. Nyt rauniot olivat vain raunioita, enkä pystynyt kuvittelemaan aluetta 3000 vuoden takaisessa kukoistuksessaan.
Vain puolisen tuntia aluetta kerrettyäni olin jo valmis palaamaan Iraklioniin ja etsimään ilmastoidun kahvilan. Pölyisen ilman hengittäminen oli alkanut aivastuttaa ja tuntua alkavana päänsärkynä.
Tulin siihen tulokseen, että saadakseen Knossoksesta riittävästi irti, tulisi siellä kiertää oppaan johdolla – tai ainakin ottaa paikan menneisyydestä selvää enemmän kuin vain pääpiirteet. Ilman tarinoita Knossos on vain kivikasoja, muutamia punaisia pylväitä ja tylsiä infotauluja, jotka jäävät aina paria lausetta lukuun ottamatta lukematta.
Knossos on merkittävä nähtävyys ja historiasta kiinnostuneelle varmasti mielenkiintoinen vierailukohde, mutta kylmiltään ei sinne kannata mennä. Tutustu minolaiseen kulttuuriin etukäteen, osallistu opastetulle retkelle tai palkkaa portilta opas matkaan, tai muuten Knossos-kokemus saattaa jäädä vajaaksi.
Vuosien varrella Knossoksen sisäänpääsymaksu on noussut rähjähdysmäisesti, sillä ainakin vielä kesällä 2012 pääsi Knossoksen porteista sisään lyötyään lippuluukun tiskiin kuusi euroa. Nyt arkeologiselle alueelle pääsystä joutuu maksamaan jo 15 euroa, mikä on moninkertainen maksu Kreetan muihin historiallisiin nähtävyyksiin verrattuna.
Jos vierailet Kreetalla talvella, kannattaa Knossoksessa vierailu ajoittaa kuukauden ensimmäiselle sunnuntaille, sillä silloin sisäänpääsy on maksuton. Lue lisää pääsymaksuista ja ilmaisista päivistä täältä.
Lue myös:
Kreetan pääkaupunki Iraklion – Euroopan rumin kaupunki?
5 comments
Osuva blogi. Koimme tämän nähtävyyden juuri samalla tavalla, kun kohteeseen meni laput silmillä asiasta mitään tietämättä. Enkä tiedä olisiko se hirveäati paremmaksi muuttunut oppaankaan kanssa. Noh, makunsa kullakin.
Ei voi kun ihmetellä että miksi tää blogi on näinkin suosittu, kun aivan kaikkeen suhtaudutaan negatiivisesti. Joka postauksessa aina siinä paikassa on vikaa. Toki ei nekää täydellisiä ole, mutta ärsyttää tollanen perus suomalainen negatiivisuus että valittamalla tarvotaan läpi elämän. Luulisi, että enemmän maailmaanähneellä olisi vähän laajempi näkökanta asioihin, mutta ei sitten vissiin.
Hei, kiitos palautteestasi! Olet ihan oikeassa, että viime aikoina blogissani on ollut normaalia enemmän negatiivisia juttuja, mutta kyllä väliin on mahtunut muutama iloisemmallakin otteella kirjoitettu postaus (esimerkiksi tämä positiivisuuspostaus: https://www.vagabondablogi.fi/kolme-hyvaa-asiaa/). Haluan kertoa asioista niin kuin ne itse koen, enkä hehkuttaa jotain, joka ei mielestäni ole hehkuttamisen arvoinen. Tämän jutun pointti oli lähinnä se, että menkää Knossokseen opastetulle kierrokselle, että siitä saisi mahdollisimman paljon irti. Pointtini ei ilmeisesti ollut riittävän selkeästi ilmaistu ja koko juttu vaikuttaakin valittamiselta. Mutta kiitos tästä herätyksestä, lupaan kiinnittää jatkossa huomiota siihen, että blogissa olisi jälleen pääpaino positiivisissa jutuissa, sillä en minä tästä mitään valitusblogia halua! :)
No huh, olipa positiivinen ja kannustava kommentti! 😂 Blogin kirjoittajalle suuri kiitos nimenomaan realistisista näkemyksistä ja hyvistä vinkeistä! Pyrimme ehdottomasti ottamaan opaskierroksen Knossoksella – koska tavan tallajia olemme mekin, emme historian/arkeologian asiantuntijoita :)
Hei MH, kiitos kivasta kommentistasi! Ja ihana kuulla, että pidit postaukseni pointista, vaikka kirjoitus ei niin Knossosta ylistävä ollutkaan. Toivottavasti saatte Knossokseen oppaan ja saatte tästä merkittävästä paikasta enemmän irti kuin minä! :)