Aika on mennyt taas siivillä, sillä vastahan kerroin aloittamani tanskan ensimmäisen kurssin olevan puolessa välissä (lue postaus täältä), mutta nyt se on jo kokonaan ohi. Kuuden viikon aikana opetusta oli yhteensä noin 80 tuntia, joista olin paikalla noin 65 tuntia. Istuin siis siinä samassa kuumassa ja tunkkaisessa luokassa epämukavalla tuolilla tuntikausia, tein läksyjä junassa, puistossa, kahvilassa ja kotona useita tunteja joko illalla sängyssä tai aamulla kahvikupposen ääressä (mikä oli joka kerta virhe, sillä kotitehtäviin meni enemmän aikaa kuin mitä minulla aamuisin oli).

Pyöräilin aamuisin hurjassa pyöräruuhkassa koululle peläten jonkun kolaroivan siinä pyörien sumpussa, ja iltapäivällä poljin joko takaisin kotiin tai hirveällä kiireellä töihin. Join tunneilla suuret määrät pahaa automaattikahvia ja kadehdin saksalaisen kurssikaverini hyvää tanskan ääntämistä. Kysyin Thomakselta jatkuvasti mitä mikäkin sana tarkoittaa, koska en jaksanut käyttää sanakirjaa, ja yritin monta kertaa puhua hänen kanssaan tanskaa, mutta myös yhtä monta kertaa hermostuin kun hän vastasi sanoilla, joita en osannut.

image

Toisinaan tuntui siltä, että olen oppinut todella paljon tanskaa, mutta välillä taas takeltelin pelkästään æ-kirjaimen kirjoittamisessa, puhumattakaan tanskankielisten lauseiden järkevyydestä. Jotkut lauseet ovat yksinkertaisesti vain niin outoja, kuten hvor skal du hen? (minne olet menossa?), josta puuttuu kokonaan mennä-verbi. Vastaus jeg skal til dansk (olen menossa tanskan tunnille) ei ole yhtään sen loogisempi, sillä siinäkään ei mainita menemistä, saati sitten oppitunteja.

Opettaja sanoi minulle useamman kerran, että kirjoitan hyvin. Mitään kovin vaikeita kirjoitustehtäviä meillä ei edes ollut, joten ruotsin taidoilla pärjäsin aika pitkälle – jos vain olisin aina muistanut muuttaa ruotsinkieliset sanat tanskan kirjoitusasun mukaisiksi.

Mutta tanskan lausumistani ei kehuttu koskaan.

image

Kurssi päättyi suulliseen kokeeseen, jonka perusteella kurssi oli hyväksytty tai hylätty. Kokeessa meidän piti kertoa joko perheestä, vapaa-ajasta tai arjestamme minuutin verran, aiheen saimme tietää vasta kokeessa. Minulle osui tietenkin heikoin lenkkini, eli perhe. Kämmenet hermostuksesta hikisinä aloin kertoa poikaystävästäni, siskoistani, vanhemmistani ja isovanhemmistani. Sanoin kaiken, minkä olin opetellut, mutta opettaja ei tehnyt elettäkään ajan loppumiseksi. Hiljensin puheeni vauhtia ja yritin kuumeisesti miettiä mitä sanoisin seuraavaksi.

Onnekseni minun ei tarvinnut alkaa kertoa kuvitteellisista perheenjäsenistä, sillä opettaja aloitti kokeen toisen osuuden: kysymysten esittämisen. Seuraavat viisi minuuttia vastailin kysymyksiin työpaikastani, Thomaksesta, missä tapasimme, miksi ja milloin muutimme Kööpenhaminaan, sekä hänen perheestään. Pari kertaa opettaja pyysi korjaamaan lauseitani, mutta mielestäni takeltelin kyllä kaikissa muissakin vastauksissani.

Kokeen viimeinen osuus oli se, että minun tuli esittää opettajalle kysymyksiä sokkona valitsemastani kuvasta. Kuvassa oli kaksi henkilöä vaatekaupassa, ja minun pää löi täysin tyhjää. Kuva oli tylsä, mielenkiinnoton ja tapahtumaköyhä, joten onnistuin kysymään viitisen kysymystä ennen kuin jouduin luovuttamaan: en osannut kysyä enää mitään muuta.

image

Ihme kyllä, läpäisin testin. Opettaja toivotti onnea kakkoskurssille, ja lähetti Thomakselle terveisiä, että meidän täytyisi puhua enemmän tanskaa kotona. Kun se minun ääntäminen on hieman vaivalloista… En kehdannut sanoa, että Thomaksen mielestä lausun nykyään paljon paremmin kuin ennen kurssin aloittamista.

Olen pitänyt nyt muutaman täysin tanskavapaan päivän, mutta kovin pitkään tätä ei kestä: tiistaina alkaa jo toinen kurssi. Ja sehän tulee olemaan vielä vaikeampi…

Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.
Kokemuksiani työnhausta Tanskassa
Liselund - yli 200 vuotta vanha rakkauden puutarha Tanskassa
Levoton reissusielu, tarinankertoja, hetkessä eläjä, maailmankansalainen, kulkuriluonne. Blogi matkoista, irtiotoista, seikkailuista ja siitä, kuinka moottoritie on aina niin pirun kuuma.

6 kommenttia

  1. Sanna

    22.9.2015 at 13:07

    Mahtavaa! :) Paljon onnea kurssin läpäisyn johdosta!

    Reply
  2. Assi

    20.9.2015 at 21:49

    *sj-ljudet jopa. Noh, aina ei voi osata. Ootko muuten kokeillut Duolingoa? Yks mun lempparisovelluksista kielten opiskeluun, ite käytän sitä ruotsiin, espanjaan ja saksaan, mutta niillä on myös tanska, turkki, italia jne.

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.9.2015 at 11:57

      Olen kokeillut Duolingoa, se on kyllä hyvä sovellus vaikka tanskan oppimisessa tarvitsen just sitä palautetta lausumisessa ja ääntämisharjottelua. Mutta kielioppiin ja sanojen opetteluun hyvä apu!

      Reply
  3. Assi

    20.9.2015 at 21:39

    Voi ei, voin kuvitella kuinka epämiellyttävä toi sun suullinen on ollut! Mä oon tehnyt töitä tanskalaisten kanssa, tai pikemminkin fäärsaarelaisten ja siis tanskahan on itsessään jo ihan hullua, mutta fääriin ei ainakaan mun kieli kyllä yhtään sen helpommin taivu. Itse opettelen kuumeisesti ruotsia, parempi puoliskoni kun on ruotsalainen, ja mullehan ei suomenruotsalainen ääntämys riitä, joten sje-ludin kanssa riittää taistelemista. Ei ruotsi nyt sinänsä vaikeaa ole, mutta ne poikkeukset ja sanavaraston kasvatus… ja kun en meinaa edes kumppanini kanssa kehdata keskustella – tuntuu epätoivoiselta! Tsemppiä sulle! :)

    Reply
    • Terhi / Muru Mou

      22.9.2015 at 11:52

      Hehe, tanska todellakin on hullua! Arvaa vaan montako kertaa olen miettinyt, että miksei tuo poikaystävä voisi olla vaikka ruotsalainen, ääntäminen ainakin olisi helpompi oppia! Ja mikähän siinä onkin, että oman kumppaninkin kanssa jännittää puhua sen äidinkieltä… Tuota suullista koetta ennen piti oikein kerätä rohkeutta että kehtasin harjoitella sen edessä. Typerää :D Kiitos – ja tsemppiä sinulle myös!

      Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Instagram: @vagabondablog