Hupsista, joulukuu vain vilahti ohi ja blogin joulukalenterista avautui vain kuusi luukkua. Ensimmäinen joulu Kreetalla imaisi mukaansa joulutunnelmaan niin täysin, että vapaa-aika meni joko glögimukin ja piparikasan kanssa sohvalla, joulukoristekaupoissa kierrellessä tai vain nautiskellessa kauniista talvipäivistä pitkien kävelylenkkien muodossa, ja blogin päivittäminen jäi taka-alalle.
Jouluaiheisten postausten lisäksi luonnoksiin on jäänyt roikkumaan myös matka-aiheisia juttuja muun muassa taannoiselta Ateenan-reissulta, mutta olkoon ne siellä odottamassa vielä tovin. Nyt nimittäin haluan fiilistellä joulua vielä hetken, ennen kuin pakkaan koristeet laatikoihin ja työnnän ne kaapin perälle odottamaan seuraavaa adventtia.
Myönnän, että tänä vuonna innostuin joulusta tavallista enemmän, sillä oli ihanaa kun olin pitkästä aikaa joulun kotona. Sen vuoksi pystyin hyvällä omalla tunnolla ostamaan joulukuusen koristeineen ja valtavat määrät kynttilöitä, koristelemaan talon jouluiseksi pöytäliinaa ja tyynynpäällisiä myöten, ja ostinpa minä pienen koristeen kylämme lyhtypylvääseenkin.
Hanian lähellä Mourniesissa sijaitsevasta ruotsalaisesta kaupasta kävin ostamassa monta pulloa glögiä, herkullisia Annas-pipareita, Geisha-patukoita ja ruisjauhoja. Jälkimmäisestä leivoin elämäni ensimmäiset riisipiirakat, joista tuli järkyttävän rumia muotopuolia, mutta maultaan sentään kohtalaisia.
Pipareiden lisäksi herkuttelin joulukuun aikana useammalla kattilallisella riisipuuroa, jopa lähes kyllästymiseen saakka. Jotain terveellistäkin herkkua joulunalusaikaan mahtui, sillä tyhjänä olevan naapuritalon appelsiinipuun hedelmät alkoivat olla riittävän makeita mehua varten juuri joulun alla. Vastapuristettu mehu oman kylän luomuappelsiineista vasta onkin taivaallinen aamiaisjuoma – ja herättää paremmin kuin kahvi!
Kreetan talvi voi säiden puolesta olla mitä tahansa helteestä lumisateeseen. Tämän vuoden joulukuusta jäivät mieleen raivoisat yölliset ukkoset, mutta onneksi muutamia aurinkoisiakin päiviä mahtui joukkoon. Yksi aurinkoinen päivä oli alkukuussa, kun kävimme ajelemassa lenkin Therison ja Mesklan kautta ja saimmme ihailla täydellistä kreetalaista talvimaisemaa: auringossa kylpeviä vihreitä oliivipuita ja lumisia Lefka Ori -vuorten rinteitä.
Myös jouluaattona oli aurinkoinen sää, ja päätimme nauttia jouluaamiaisen yhtä upeissa maisemissa – hieman kauempana lumisista vuorista kylläkin. Tein heti aamulla suuren kattilallisen riisipuuroa, puristimme taas appelsiinimehua, keitimme kahvit ja pakkasimme autoon aamiaisen ja tanskalaisen konvehtirasian lisäksi tuolit. Ajoimme kotoamme noin kymmenen minuutin matkan ylös kukkulalle, joka on yksi alueen lukuisista samanlaisista, tuhansien oliivipuiden ja lukuisten pienten polkujen täyttämistä – asutusta ei tällä seudulla juurikaan ole.
Luonnon helmassa nautitun aamiaisen jälkeen oli aika katsoa perinteiseen tapaan Turun joulurauhan julistus, jonka jälkeen aloin tehdä lopusta riisipuurosta jälleen riisipiirakoita. Edellisenä päivänä olin tehnyt elämäni ensimmäisen kerran porkkanalaattikkoa, ja nämä odottivat jääkaapissa valmiina iltaa varten. Illalla nimittäin kokoontuisimme viettämään suomalais-kreikkalais-tanskalaista joulua ja minä olin luvannut tuoda yhteiseen joulupöytään riisipiirakoita, munavoita ja porkkanalaatikkoa.
Ennen illalliselle lähtöä kävimme vielä kävelyllä ja syötimme kylämme kaksi kissaa – kuivamuonan sijaan ne saivat joulun kunniaksi vatsat täyteen niiden suurta herkkua purkkiruokaa.
Jouluillallinen oli napakymppi lohineen, rosolleineen ja riisipiirakoineen (jotka tällä kertaa onnistuivat hieman paremmin kuin ensimmäisellä yrittämällä). Kinkku puuttui, mutta eipä sitä kai kukaan kaivannutkaan – ja ähky tuli varmasti siitä huolimattakin. Olen viettänyt lukuisia jouluja ulkomailla, mutta tämä oli ehdottomasti yksi parhaimmista ihanien ihmisten ja suomalaisen jouluruoan ansiosta!
Minulle joulu tuntuu aina päättyvän jouluaattoon: kun aatto on ohi, on joulufiiliskin kadonnut. Parasta joulussa onkin mielestäni aika ennen joulua, sillä jouluaatossakin on jo loppumisen haikeutta. Tämän vuoksi joulupäivänä ei enää tuntunut joululta, eikä meillä edes ollut jouluruokiakaan kotona, vaan söimme illalliseksi pastaa. Ja suklaata, sitä sentään oli vielä jäljellä.
Tapaninpäivänä kuitenkin palasimme vielä hetkeksi joulufiilikseen, kun Haniassa järjestettiin suuri hyväntekeväisyystapahtuma Santa Run, jonka vuoksi pukeuduimme joulupukeiksi lukuisten muiden tapaan. En kuitenkaan kerro tästä päivästä nyt sen enempää, sillä tulen kirjoittamaan siitä vielä erillisen postauksen.
Ensimmäinen joulu Kreetalla tuntui yllättävän paljon joululta siihen nähden, että lämpötila huiteli lähellä kahtakymmentä astetta ja aurinko paistoi. Suomalainen jouluruoka, ihmiset, oma joulufiilis ja jopa lumen läheisyys tekevät paljon – ja näillä samoilla aineksilla voin vallan mainiosti viettää täällä useammankin joulun.
